maanantai 4. maaliskuuta 2019

Tikkaamisen ihanuutta

Otin vihdoin jatkojalostukseen noin 1,5 vuotta sitten kirjomani tiklikuvan. Se oli pullahtanut esiin jo monen monta kertaa.  Käytin hyväkseni aiempien lintutyynyjen suunnitelmaa. Kaikkea ei tarvinnut keksiä ihan alusta.  Tämähän on taas tällainen työ, jota teen vähän kuin maalaten. Ei ole kenenkään muun määräämää sabluunaa. Itse päätän työn edetessä, mitä teen.

Ensin lisäsin kirjomuksen ympärille valkoista kangasta. Se on näköjään hieman valkoisempaa kuin tiklin pohjana oleva kangas. Ostan valkoista kangasta aika usein eri paikoista ja tämän lisäkankaan ostin pari viikkoa sitten. Tiklin kankaan ostopaikasta ei ole enää aavistustakaan. Valkoinen kangas on hyvää kirjomisen pohjaksi, niin lintujen värit pääsevät esille.

Kokosin päällikankaan ja bambuvanun ja taustalle samaa valkoista kangasta kolmikerroksiseksi "voileiväksi" ja sitten pääsin piirtämään muutaman apuviivan.  Tikkasin ensin neliöt ja ympyrän tiklin ympärille sekä tyynyn tulevia rajoja pitkin. Kun työ oli noilla tikkauksilla stabiloitu, pääsin pipertämään kuviotikkauksia. Siitä vaiheesta nautin aina. Se on vähän kuin kuvan värittämistä, mutta paljon paljon ihanampaa. Tiheät tikkaukset nostavat tikliä ylös pinnasta niin, että siitä tuli hieman kolmiuloitteinen.

Höyhenkuvioita varten merkkasin ruodin ja tikkasin muuten täysin vapaasti. Siksi höyhenten lehdykät ovat orgaanisesti hieman eri kokoisia. 

Nyt on tyynyn etupuoli valmis ja voin alkaa kehittelemään taustapuolta. Tavoitteena on nautiskella tikkaamisesta ja kirjomisesta.

Pihalinnut-työni on ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Skotlannissa. Toivottavasti linnut tulevat hyväkuntoisina takaisin.