sunnuntai 11. elokuuta 2019

Pieni ero

Pussukan ja vetoketjullisen tyynynpäällisen välillä on pieni tekninen ero. Huomasin sen äsken ja purkamiseksi meni. Olin juuri kiinnittänyt vetoketjun koneella tyynyn puoliskoihin ja katsoin tarkemmin. Olin ommellut vetoketjun tyynyn yläreunaan, kun sen tietenkin piti olla alareunassa, jotta se jää piiloon sohvalla ollessaan. Pussukassa vetoketjun paikka on tietysti yläreunassa avaamisen helpottamiseksi.

Tämä on nyt sitten valmis. Jätän toistaiseksi kaappiin odottamaan sopivaa kohdetta. Kaapissa on muutama tilkkupeiton pinta odottamassa kerrosten kokoamista ja tikkaamista. Kerrosten kokoaminen on aina tilaa vaativa haaste.  Odotanko, että pääsen työväenopiston isolla pöydällä kokoamaan vai yritänkö anoa pääsyä jollekin muulle pöydälle.  Oma pöytätilanne on nykyään vähän knafti.

Tänään on kaivattu sadepäivä, mutta eilen kävin lintutornissa.  Kahlaajat ja monet muutkin linnut ovat muuttamassa ja siksi näyttäytyvät Laajalahdella.  En ollut uskoa korviani, kun kuulin kuovien huutelua. Ensin en nähnyt mitään, mutta sitten näkyi kaartava parvi, joka laskeutui lietteelle lepäämään.  Vähän kaukana olivat, mutta sain kuitenkin kuvia, jossa komea nokka näkyy. Nämä kuovit taisivat olla kaikki koiraita tai tämän kesän poikasia. Yhtään todella pitkänokkaista naarasta en nähnyt. Naaraat ovat häipyneet jo alkukesästä. Poikasista huolehtivat koiraat. Kuovi on suurin kahlaajalintumme.

Rannalla kuovien suuri koko tulee hyvin esille, kun niitä vertaa töyhtöhyyppiin ja sorsiin. Rantaa katsoessa ymmärtää, mitä sana sulkasato tarkoittaa. Monet linnut ovat tulleet lietteelle vaihtamaan sulkapukunsa uuteen ja rannalla on tuhatmäärin vanhoja höyheniä.



tiistai 30. heinäkuuta 2019

Tiklityynylle taustakappale

Koska tykkään tikata, halusin tehdä tikkaamalla taustakappaleen Tiklityynylle, jota esittelin Tikkaamisen ihanuutta postauksessa maaliskuussa. Kun tyyny joskus valmistuu, niin ei ole väliä mikä puoli siitä on näkyvissä.
Tikkasin keskelle höyhenkuvion käyttäen ostamaani sabluunaa. Höyhenkuvion ympärille ompelin sen ääriviivaa myötäilemään kolme tikkauskerrosta. Kulmiin tikkasin omatekoisen sabluunan avulla päällipuolen tiklin ääriviivat. Lisää tikkausta tarvittiin selvästi. Niinpä päätin tikata yksinkertaista aaltoviivaa. Sen piti olla ihan läpihuutojuttu.

Olin kuitenkin irrottanut suurimman osan hakaneuloista ja kerrokset pääsivät liikkumaan. Kun yritin kädellä estää liikkumista, meni homma vain huonompaan suuntaan eli pistot lyhenivät ja aalloista tuli erikokoisia. Purkuun meni. Sumutin vettä, jos neulanjäljet menisivät vähän suppuun. Nyt odotan kuivumista ja sitten yritän kehittää jonkun toimivan pienen tikkauksen sitomaan kerrokset yhteen..

Olen kymmenisen vuotta käyttänyt tikatessa Supreme Slider -nimistä liukasta alustaa, jonka päällä työ liikkuu tietenkin liukkaasti. Slideri on hieman pieni ja sen keskellä oleva reikä on vähän revennyt.
Supreme slider on kaunis ja valkoinen. Taustapuoli on herkän vaaleanpunainen. Se tuntuu ihanalta käteen.

Kaverin vaikutuksesta ostin leivinalustan, jonka piti olla samaa materiaalia kuin Slider. Leivinalusta on reilusti isompi, mutta ihan karmean värinen eikä käsituntuma ole sama.

Leivinalusta on todella tahmea ja tarttui akryyliseen ompelutasoon niin lujaa, että en saanut silotelluksi ilmakuplia pois sen alta. Siihen piti tehdä itse reikä neulaa ja lankaa varten. Työ luistaa hyvin sen päällä, mutta silti haluaisin ison Supreme Slider alustan.  Tämä oli ensimmäinen kokeilu. Ruma ruskea alusta lähti voimalla irti työtasosta ja pistin sen takaisin pakkaukseensa ja kaappiin. Leivinalusta maksoi kuitenkin vain neljänneksen isosta supreme sliderista ja sen sai läheltä.

Tiklin piirtämistä varten tein sabluunan freezer paperista. Piirsin ensin ääriviivat läpi yksinkertaiselle paperille. Sitten silitin sen taakse kaksi kerrosta freezer paperia ja leikkasin muotoon. Kolminkertainen paperi on riittävän tukevaa piirtämiseen. Luonnossa tiklissä on olennaista sen hätkähdyttävä väritys. Valkoisena se on vain jonkinlainen möhkö.

Paikallinen näyttely
Kävin Tuomiokirkon kryptassa katsomassa Helena Vaarin ompelukoneella kirjomia kirkkotekstiilejä. Työn jälki on todella hienoa, mutta niin pitää ollakin 30 vuotta ammatikseen kirjoneella. Kirkkotekstiilit noudattavat tietysti sääntöjä, joten mitään irtiottoja ei tuossa näyttelyssä ollut. Lisätietoja löytyy Helena Vaarin nettisivulta. Näyttely on avoinna 18.8.19 asti. Kirkon kryptassa oli hyvin miellyttävän viileää huippuhelteisenä sunnuntaina, jolloin kävin siellä.

Kiitoksia kommenteista

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Yksi UFO vähemmän

Ompelin reunakaitaleen tikkaustyöhön, joka on saanut odottaa valmistumista pitkään. Kun ei ole käyttötarvetta, ei loppuunsaattamisen pakkoakaan ole. Nyt keksin, että laitan sen yöpöydälle vaimentamaan kännykän ja avainten kopinaa.  Kiinnitin reunakaitaleen kokonaan ompelukoneella.
Työ on ollut pitkään pussissa taitettuna. Uskon saavani tuon kuvassa näkyvän taitteen pois, kun pesen liinan. Nyt heti en kuitenkaan pese.  Keskellä olevan kranssin piirsin valmiin sabluunan avulla. Pienemmpiin kuvioihin tein itse sabluunat freezer paperista.  Kangas on valkoista puuvillaa. Tikkauslanka on siniharmaata Aurifilin puuvillaa.

Liinan koko on 60 cm x 50 cm. Hienoa, että sain sen valmiiksi. Ufoja riittää kaapissa aika monta, toivottavasti jaksan viimeistelllä useampia.

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Hidasta meininkiä

Marraskuussa kerroin, että olin tehnyt muutaman blokin itsevärjäämistäni kankaista. Tänään kasasin 25 tekemääni blokkia peiton päälliseksi.  Koko on nyt 150 cm x 150 cm. Melko pieni peitto siis.

Vaikka en ommellut yhtään kaaravaa saumaa, näyttävät peiton kuviot kaartuvan. Ihan hauska silmän huijausefekti.  Mallin nimi on Fight tai 54.  Noita omituisia amerikkalaisia nimiä, joilla on joku historiallinen tausta.

Lähkökohtana oli runsas valikoima erikokoisia ja värisiä kangaspaloja. Joitakin värejä oli aika pieni määrä ja joitakin reilummin. Mallin tuli siis olla sellainen, johon pienet palat riittivät.

Minkähänlaisen taustan tähän laittaisin? Minulle tyypillinen on kokovalkoinen. Toisaalta pitäisi käyttää pois printtikankaita. Löytyisiköhän varastostani joku vaalea kankaanpätkä, joka olisi riittävän suuri.

Lintuja
Vaikka kuvaan lintuja viikottain, niin mestariotoksia ei oikein tule. Selllaisia tunnistuskuvia vain. Komein kuvaamani on tämä merikotka, joka tuli melkein päin lintutornissa.



maanantai 4. maaliskuuta 2019

Tikkaamisen ihanuutta

Otin vihdoin jatkojalostukseen noin 1,5 vuotta sitten kirjomani tiklikuvan. Se oli pullahtanut esiin jo monen monta kertaa.  Käytin hyväkseni aiempien lintutyynyjen suunnitelmaa. Kaikkea ei tarvinnut keksiä ihan alusta.  Tämähän on taas tällainen työ, jota teen vähän kuin maalaten. Ei ole kenenkään muun määräämää sabluunaa. Itse päätän työn edetessä, mitä teen.

Ensin lisäsin kirjomuksen ympärille valkoista kangasta. Se on näköjään hieman valkoisempaa kuin tiklin pohjana oleva kangas. Ostan valkoista kangasta aika usein eri paikoista ja tämän lisäkankaan ostin pari viikkoa sitten. Tiklin kankaan ostopaikasta ei ole enää aavistustakaan. Valkoinen kangas on hyvää kirjomisen pohjaksi, niin lintujen värit pääsevät esille.

Kokosin päällikankaan ja bambuvanun ja taustalle samaa valkoista kangasta kolmikerroksiseksi "voileiväksi" ja sitten pääsin piirtämään muutaman apuviivan.  Tikkasin ensin neliöt ja ympyrän tiklin ympärille sekä tyynyn tulevia rajoja pitkin. Kun työ oli noilla tikkauksilla stabiloitu, pääsin pipertämään kuviotikkauksia. Siitä vaiheesta nautin aina. Se on vähän kuin kuvan värittämistä, mutta paljon paljon ihanampaa. Tiheät tikkaukset nostavat tikliä ylös pinnasta niin, että siitä tuli hieman kolmiuloitteinen.

Höyhenkuvioita varten merkkasin ruodin ja tikkasin muuten täysin vapaasti. Siksi höyhenten lehdykät ovat orgaanisesti hieman eri kokoisia. 

Nyt on tyynyn etupuoli valmis ja voin alkaa kehittelemään taustapuolta. Tavoitteena on nautiskella tikkaamisesta ja kirjomisesta.

Pihalinnut-työni on ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Skotlannissa. Toivottavasti linnut tulevat hyväkuntoisina takaisin.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Valmis, muttei täydellinen

Jotain muuta etsiessä tuli vastaan lähes valmis pieni tilkkupeitto. Olin aloittanut sen syksyllä 2017, mutta se jäi kiireellisempien asioiden jalkoihin ja unohtui kaappiin. Nyt tikkasin sen loppuun periaatteella "better finished than perfect".  Puoliksi tikattu peitto oli saanut muutaman rypyn kaapissa, mutta onneksi nuo rypyt eivät haitanneet loppuun viemistä.

Peiton mitat ovat vaatimattomat 96 cm x 96 cm. Käyttökohdetta ei ole tiedossa ja nimekseen se sai vaatimattomasti "Talvi". Periaatteessa nimen kannattaisi olla selvästi erottuva, jotta työn kuvien haku tietokoneelta olisi helppoa.  Peitto olisi oikein sopivan kokoinen yhdelle reippaalle pystykorvalle, mutta valkoinen ei ole fiksu väri kuraantuvan koiran tarvikkeisiin.

Tilkkublokin malli on "Churn Dash", jolle en tiedä hyvää suomenkielistä nimeä.

Pari viikkoa sitten syntyi pieni haastetyö tilkkutyökurssilla. Konmaritin työn pohjana olevan Panimo-kankaan ja tilkkutyökurssin opettaja otti sen ja uhkasi, että siitä tulee joskus haastetyö. Niinpä tulikin. Aika vaikeaa on keksiä mitään kivaa kankaasta, jonka on jo kerran konmarittanut.  Ajattelin kirjoa siihen jonkun linnun ja lintupiirroksiani selatessa löysin valmiita lintukuvia, joissa oli jo liimaharsokin takana.  Pari lintuhahmoa asettelin kankaalle ja silitin kiinni. Sitten tausta ja vähän tikkauksia  ja haastetyö oli puolestani valmis.  Reunat hoitelin siksakilla. Näin pieneen työhön ei reunakaitale oikein istu.  Isompi linnuista on väärästä väristään huolimatta varmaan helppo tunnistaa, mutta tuo pienempi voi olla haastavampi.  Omista lintuvalokuvista kuitenkin olen molemmat piirtänyt.

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille, jotka vielä muistavat että on ollut tällainen Kvilttaaja-blogi.