Kankaanvärjäystä ja värikkäitä lintuja

Kankaiden värjääminen on niin kivaa, että kannatti taas mennä Työväenopiston kurssille värjäämään. Työviksellä on kaikki tykötarpeet hommaan ja tiloissa hyvät suojaukset sotkuille. Värit ja kiinnitysaineetkin oli opettaja hoitanut.  Tällä kertaa ideana oli värjätä eri tummuusasteisia kankaita samasta väristä.  Kukin erä laitettiin omaan muovipussiin imeytymään ja väriä joku millilitra per pussi. Ruttasin kankaat pussiin laikullisen lopputuloksen saamiseksi. Kun  värjää kankaat itse, saa lopputulos olla aidosti itsevärjätyn näköistä.

Koska kangasvarastossani on itsevärjättyjä kankaita useammalta  aiemmalta värjäyskerralta, valitsin puuttuvia värejä. Kylläpä tuli hempeää.  Ihan ei tummuusaste-eroista tullut niin selviä, kuin oli tarkoitus, mutta kaikki tulokset miellyttävät silmääni. Keltaiset, siniset ja vihreät ovat valitsemiani värejä. Joltain jäi reilusti punaista lientä ja käytin siitä osan vaaleanpunaisten tekoon. Edellisellä kurssilla jäi harmittamaan, että en jälkivärjännyt punaisella.  Nyt sain ihanaa roosaa.

Pusseina käytin Ikean suljettavia muovipussena. Ohjeen mukaan piti olla litran pusseja, mutta ne olivat knafteja liuoosmäärälle. Jälkimmäisinä iltoina käytin sitten isompia pusseja. Kangaskin on Ikeasta. Olen ennenkin värjännyt Ikean Ditteä onnistuneesti. Se on edullista ja täyttä puuvillaa. Sen leveys on 140 cm. Ohjeessa käskettiin tekemään 50 x 50 kokoisia paloja. Minun palani olivat 50 x 70, koska en nähnyt mitään syytä typistää paloja.

Tulen käyttämään nyt värjättyjä paloja yhdessä aiempien (ja ehkä myöhempienkin) värjäyserien kanssa, joten nyt ei ole aavistustakaan miten tulen nuo ihanuudet hyödyntämään.

Syksyn lintuja

Vantaan puolella Mätäjokea oli viikon verran ihana juhlapukuinen mandariinisorsakoiras ihailtavana. Sitä oli ihan pakko käydä kuvaamassa.

Meilahden arboretumissa on ollut nyt viikon verran pikkukäpylintuja syömässä lehtikuusen siemeniä. Paikalla on aina auringon pilkistäessä joukko lintukuvaajia. Niinpä minäkin olen käynyt siellä muutaman kerran kuvaamassa. Koskaan en saa niin hyviä kuvia, etteikö kannattaisi yrittää vielä parempia.

Yllä nuori pikkukäpylintukoiras ylösalaisessa asennossa kävyn kimpussa. Kuva on siis oikeinpäin ja lintu väärinpäin.

Tämä naaras taitaa olla tämänvuotinen nuori, kun keltainen väri on noin vaisua. Nokka on ristissä siementen kaivamisen helpottamiseksi.

Yksi värikkäimmistä Suomessa asuvista linnuista on tikli. Niitä löytyy Meilahdesta ympäri vuoden. Tämä oli upeasti nauttimassa takiaisen siemenistä sillä aikaa, kun pikkukäpylinnut olivat piilossa.

Pieni ero

Pussukan ja vetoketjullisen tyynynpäällisen välillä on pieni tekninen ero. Huomasin sen äsken ja purkamiseksi meni. Olin juuri kiinnittänyt vetoketjun koneella tyynyn puoliskoihin ja katsoin tarkemmin. Olin ommellut vetoketjun tyynyn yläreunaan, kun sen tietenkin piti olla alareunassa, jotta se jää piiloon sohvalla ollessaan. Pussukassa vetoketjun paikka on tietysti yläreunassa avaamisen helpottamiseksi.

Tämä on nyt sitten valmis. Jätän toistaiseksi kaappiin odottamaan sopivaa kohdetta. Kaapissa on muutama tilkkupeiton pinta odottamassa kerrosten kokoamista ja tikkaamista. Kerrosten kokoaminen on aina tilaa vaativa haaste.  Odotanko, että pääsen työväenopiston isolla pöydällä kokoamaan vai yritänkö anoa pääsyä jollekin muulle pöydälle.  Oma pöytätilanne on nykyään vähän knafti.

Tänään on kaivattu sadepäivä, mutta eilen kävin lintutornissa.  Kahlaajat ja monet muutkin linnut ovat muuttamassa ja siksi näyttäytyvät Laajalahdella.  En ollut uskoa korviani, kun kuulin kuovien huutelua. Ensin en nähnyt mitään, mutta sitten näkyi kaartava parvi, joka laskeutui lietteelle lepäämään.  Vähän kaukana olivat, mutta sain kuitenkin kuvia, jossa komea nokka näkyy. Nämä kuovit taisivat olla kaikki koiraita tai tämän kesän poikasia. Yhtään todella pitkänokkaista naarasta en nähnyt. Naaraat ovat häipyneet jo alkukesästä. Poikasista huolehtivat koiraat. Kuovi on suurin kahlaajalintumme.

Rannalla kuovien suuri koko tulee hyvin esille, kun niitä vertaa töyhtöhyyppiin ja sorsiin. Rantaa katsoessa ymmärtää, mitä sana sulkasato tarkoittaa. Monet linnut ovat tulleet lietteelle vaihtamaan sulkapukunsa uuteen ja rannalla on tuhatmäärin vanhoja höyheniä.

Tiklityynylle taustakappale

Koska tykkään tikata, halusin tehdä tikkaamalla taustakappaleen Tiklityynylle, jota esittelin Tikkaamisen ihanuutta postauksessa maaliskuussa. Kun tyyny joskus valmistuu, niin ei ole väliä mikä puoli siitä on näkyvissä.

Tikkasin keskelle höyhenkuvion käyttäen ostamaani sabluunaa. Höyhenkuvion ympärille ompelin sen ääriviivaa myötäilemään kolme tikkauskerrosta. Kulmiin tikkasin omatekoisen sabluunan avulla päällipuolen tiklin ääriviivat. Lisää tikkausta tarvittiin selvästi. Niinpä päätin tikata yksinkertaista aaltoviivaa. Sen piti olla ihan läpihuutojuttu.

Olin kuitenkin irrottanut suurimman osan hakaneuloista ja kerrokset pääsivät liikkumaan. Kun yritin kädellä estää liikkumista, meni homma vain huonompaan suuntaan eli pistot lyhenivät ja aalloista tuli erikokoisia. Purkuun meni. Sumutin vettä, jos neulanjäljet menisivät vähän suppuun. Nyt odotan kuivumista ja sitten yritän kehittää jonkun toimivan pienen tikkauksen sitomaan kerrokset yhteen..

Olen kymmenisen vuotta käyttänyt tikatessa Supreme Slider -nimistä liukasta alustaa, jonka päällä työ liikkuu tietenkin liukkaasti. Slideri on hieman pieni ja sen keskellä oleva reikä on vähän revennyt.

Supreme slider on kaunis ja valkoinen. Taustapuoli on herkän vaaleanpunainen. Se tuntuu ihanalta käteen.

Kaverin vaikutuksesta ostin leivinalustan, jonka piti olla samaa materiaalia kuin Slider. Leivinalusta on reilusti isompi, mutta ihan karmean värinen eikä käsituntuma ole sama.

Leivinalusta on todella tahmea ja tarttui akryyliseen ompelutasoon niin lujaa, että en saanut silotelluksi ilmakuplia pois sen alta. Siihen piti tehdä itse reikä neulaa ja lankaa varten. Työ luistaa hyvin sen päällä, mutta silti haluaisin ison Supreme Slider alustan.  Tämä oli ensimmäinen kokeilu. Ruma ruskea alusta lähti voimalla irti työtasosta ja pistin sen takaisin pakkaukseensa ja kaappiin. Leivinalusta maksoi kuitenkin vain neljänneksen isosta supreme sliderista ja sen sai läheltä.

Tiklin piirtämistä varten tein sabluunan freezer paperista. Piirsin ensin ääriviivat läpi yksinkertaiselle paperille. Sitten silitin sen taakse kaksi kerrosta freezer paperia ja leikkasin muotoon. Kolminkertainen paperi on riittävän tukevaa piirtämiseen. Luonnossa tiklissä on olennaista sen hätkähdyttävä väritys. Valkoisena se on vain jonkinlainen möhkö.

Paikallinen näyttely
Kävin Tuomiokirkon kryptassa katsomassa Helena Vaarin ompelukoneella kirjomia kirkkotekstiilejä. Työn jälki on todella hienoa, mutta niin pitää ollakin 30 vuotta ammatikseen kirjoneella. Kirkkotekstiilit noudattavat tietysti sääntöjä, joten mitään irtiottoja ei tuossa näyttelyssä ollut. Lisätietoja löytyy Helena Vaarin nettisivulta. Näyttely on avoinna 18.8.19 asti. Kirkon kryptassa oli hyvin miellyttävän viileää huippuhelteisenä sunnuntaina, jolloin kävin siellä.

Kiitoksia kommenteista

Yksi UFO vähemmän

Ompelin reunakaitaleen tikkaustyöhön, joka on saanut odottaa valmistumista pitkään. Kun ei ole käyttötarvetta, ei loppuunsaattamisen pakkoakaan ole. Nyt keksin, että laitan sen yöpöydälle vaimentamaan kännykän ja avainten kopinaa.  Kiinnitin reunakaitaleen kokonaan ompelukoneella.

Työ on ollut pitkään pussissa taitettuna. Uskon saavani tuon kuvassa näkyvän taitteen pois, kun pesen liinan. Nyt heti en kuitenkaan pese.  Keskellä olevan kranssin piirsin valmiin sabluunan avulla. Pienemmpiin kuvioihin tein itse sabluunat freezer paperista.  Kangas on valkoista puuvillaa. Tikkauslanka on siniharmaata Aurifilin puuvillaa.

Liinan koko on 60 cm x 50 cm. Hienoa, että sain sen valmiiksi. Ufoja riittää kaapissa aika monta, toivottavasti jaksan viimeistelllä useampia.