Pieni ero

Pussukan ja vetoketjullisen tyynynpäällisen välillä on pieni tekninen ero. Huomasin sen äsken ja purkamiseksi meni. Olin juuri kiinnittänyt vetoketjun koneella tyynyn puoliskoihin ja katsoin tarkemmin. Olin ommellut vetoketjun tyynyn yläreunaan, kun sen tietenkin piti olla alareunassa, jotta se jää piiloon sohvalla ollessaan. Pussukassa vetoketjun paikka on tietysti yläreunassa avaamisen helpottamiseksi.

Tämä on nyt sitten valmis. Jätän toistaiseksi kaappiin odottamaan sopivaa kohdetta. Kaapissa on muutama tilkkupeiton pinta odottamassa kerrosten kokoamista ja tikkaamista. Kerrosten kokoaminen on aina tilaa vaativa haaste.  Odotanko, että pääsen työväenopiston isolla pöydällä kokoamaan vai yritänkö anoa pääsyä jollekin muulle pöydälle.  Oma pöytätilanne on nykyään vähän knafti.

Tänään on kaivattu sadepäivä, mutta eilen kävin lintutornissa.  Kahlaajat ja monet muutkin linnut ovat muuttamassa ja siksi näyttäytyvät Laajalahdella.  En ollut uskoa korviani, kun kuulin kuovien huutelua. Ensin en nähnyt mitään, mutta sitten näkyi kaartava parvi, joka laskeutui lietteelle lepäämään.  Vähän kaukana olivat, mutta sain kuitenkin kuvia, jossa komea nokka näkyy. Nämä kuovit taisivat olla kaikki koiraita tai tämän kesän poikasia. Yhtään todella pitkänokkaista naarasta en nähnyt. Naaraat ovat häipyneet jo alkukesästä. Poikasista huolehtivat koiraat. Kuovi on suurin kahlaajalintumme.

Rannalla kuovien suuri koko tulee hyvin esille, kun niitä vertaa töyhtöhyyppiin ja sorsiin. Rantaa katsoessa ymmärtää, mitä sana sulkasato tarkoittaa. Monet linnut ovat tulleet lietteelle vaihtamaan sulkapukunsa uuteen ja rannalla on tuhatmäärin vanhoja höyheniä.

Tiklityynylle taustakappale

Koska tykkään tikata, halusin tehdä tikkaamalla taustakappaleen Tiklityynylle, jota esittelin Tikkaamisen ihanuutta postauksessa maaliskuussa. Kun tyyny joskus valmistuu, niin ei ole väliä mikä puoli siitä on näkyvissä.

Tikkasin keskelle höyhenkuvion käyttäen ostamaani sabluunaa. Höyhenkuvion ympärille ompelin sen ääriviivaa myötäilemään kolme tikkauskerrosta. Kulmiin tikkasin omatekoisen sabluunan avulla päällipuolen tiklin ääriviivat. Lisää tikkausta tarvittiin selvästi. Niinpä päätin tikata yksinkertaista aaltoviivaa. Sen piti olla ihan läpihuutojuttu.

Olin kuitenkin irrottanut suurimman osan hakaneuloista ja kerrokset pääsivät liikkumaan. Kun yritin kädellä estää liikkumista, meni homma vain huonompaan suuntaan eli pistot lyhenivät ja aalloista tuli erikokoisia. Purkuun meni. Sumutin vettä, jos neulanjäljet menisivät vähän suppuun. Nyt odotan kuivumista ja sitten yritän kehittää jonkun toimivan pienen tikkauksen sitomaan kerrokset yhteen..

Olen kymmenisen vuotta käyttänyt tikatessa Supreme Slider -nimistä liukasta alustaa, jonka päällä työ liikkuu tietenkin liukkaasti. Slideri on hieman pieni ja sen keskellä oleva reikä on vähän revennyt.

Supreme slider on kaunis ja valkoinen. Taustapuoli on herkän vaaleanpunainen. Se tuntuu ihanalta käteen.

Kaverin vaikutuksesta ostin leivinalustan, jonka piti olla samaa materiaalia kuin Slider. Leivinalusta on reilusti isompi, mutta ihan karmean värinen eikä käsituntuma ole sama.

Leivinalusta on todella tahmea ja tarttui akryyliseen ompelutasoon niin lujaa, että en saanut silotelluksi ilmakuplia pois sen alta. Siihen piti tehdä itse reikä neulaa ja lankaa varten. Työ luistaa hyvin sen päällä, mutta silti haluaisin ison Supreme Slider alustan.  Tämä oli ensimmäinen kokeilu. Ruma ruskea alusta lähti voimalla irti työtasosta ja pistin sen takaisin pakkaukseensa ja kaappiin. Leivinalusta maksoi kuitenkin vain neljänneksen isosta supreme sliderista ja sen sai läheltä.

Tiklin piirtämistä varten tein sabluunan freezer paperista. Piirsin ensin ääriviivat läpi yksinkertaiselle paperille. Sitten silitin sen taakse kaksi kerrosta freezer paperia ja leikkasin muotoon. Kolminkertainen paperi on riittävän tukevaa piirtämiseen. Luonnossa tiklissä on olennaista sen hätkähdyttävä väritys. Valkoisena se on vain jonkinlainen möhkö.

Paikallinen näyttely
Kävin Tuomiokirkon kryptassa katsomassa Helena Vaarin ompelukoneella kirjomia kirkkotekstiilejä. Työn jälki on todella hienoa, mutta niin pitää ollakin 30 vuotta ammatikseen kirjoneella. Kirkkotekstiilit noudattavat tietysti sääntöjä, joten mitään irtiottoja ei tuossa näyttelyssä ollut. Lisätietoja löytyy Helena Vaarin nettisivulta. Näyttely on avoinna 18.8.19 asti. Kirkon kryptassa oli hyvin miellyttävän viileää huippuhelteisenä sunnuntaina, jolloin kävin siellä.

Kiitoksia kommenteista

Yksi UFO vähemmän

Ompelin reunakaitaleen tikkaustyöhön, joka on saanut odottaa valmistumista pitkään. Kun ei ole käyttötarvetta, ei loppuunsaattamisen pakkoakaan ole. Nyt keksin, että laitan sen yöpöydälle vaimentamaan kännykän ja avainten kopinaa.  Kiinnitin reunakaitaleen kokonaan ompelukoneella.

Työ on ollut pitkään pussissa taitettuna. Uskon saavani tuon kuvassa näkyvän taitteen pois, kun pesen liinan. Nyt heti en kuitenkaan pese.  Keskellä olevan kranssin piirsin valmiin sabluunan avulla. Pienemmpiin kuvioihin tein itse sabluunat freezer paperista.  Kangas on valkoista puuvillaa. Tikkauslanka on siniharmaata Aurifilin puuvillaa.

Liinan koko on 60 cm x 50 cm. Hienoa, että sain sen valmiiksi. Ufoja riittää kaapissa aika monta, toivottavasti jaksan viimeistelllä useampia.

Hidasta meininkiä

Marraskuussa kerroin, että olin tehnyt muutaman blokin itsevärjäämistäni kankaista. Tänään kasasin 25 tekemääni blokkia peiton päälliseksi.  Koko on nyt 150 cm x 150 cm. Melko pieni peitto siis.

Vaikka en ommellut yhtään kaaravaa saumaa, näyttävät peiton kuviot kaartuvan. Ihan hauska silmän huijausefekti.  Mallin nimi on Fight tai 54.  Noita omituisia amerikkalaisia nimiä, joilla on joku historiallinen tausta.

Lähkökohtana oli runsas valikoima erikokoisia ja värisiä kangaspaloja. Joitakin värejä oli aika pieni määrä ja joitakin reilummin. Mallin tuli siis olla sellainen, johon pienet palat riittivät.

Minkähänlaisen taustan tähän laittaisin? Minulle tyypillinen on kokovalkoinen. Toisaalta pitäisi käyttää pois printtikankaita. Löytyisiköhän varastostani joku vaalea kankaanpätkä, joka olisi riittävän suuri.

Lintuja

Vaikka kuvaan lintuja viikottain, niin mestariotoksia ei oikein tule. Selllaisia tunnistuskuvia vain. Komein kuvaamani on tämä merikotka, joka tuli melkein päin lintutornissa.