Kevät koittaa vihdoin ankaran talven jälkeen. Kovilla pakkasilla ja liukkailla keleillä ei huvittanut ulkoilla. Kun kulkeminen helpottuu, niin ehkä uskaltaudun kuvaamaan lintuja. Monet muuttolinnut ovat jo tulleet Suomeen.
Kuvan lintu ei ole muuttolintu, vaan monien tuntema paikallinen kanahaukka. En itse nähnyt rengasta, mutta linnun löytäjä näki ja tunnisti linnun Helsingissä kolme vuotta sitten syntyneeksi kanahaukaksi. Iso ja komea otus se oli. Varikset ja harakat kiusasivat sitä, kuten ne kiusaavat aina komeita petolintuja.
Eilen harrastin vähän ompelemista ja tein kangaskopan marimekon kankaan pätkästä. Kangas oli ollut jo jonkun viikon ompelupöydällä odottamassa inspiraatiota. Leikkasin kankaan niin, että samaa kangasta on sekä päällyksenä että vuorina, mutta eriväriset kohdat. Tuosta kangaspalasta jäi jäljelle muutama tilkku.
Edellisen postauksen jälkeen neuloin parit villasukat. Kuvittelin käyttäväni loppuun lankavarastoani, mutta yllätyksekseni sainkin sukkalankoja tyttäreltäni. Neulominen tullee siis jatkumaan.
7 Veljestä langasta aika ärhäkkään väriset sukat. 7 Veljestä lanka on paksumpaa, kuin mihin olen tottunut.
Nalle-langasta neulotut sukat ovat hyvät unisukiksi. Kirjava lanka ei olisi yksinään riittänyt ja siksi lisäsin valkoista jatkeeksi. Nyt puikoilla on jämien jämiä eli lankaresursseista kootut sukat. Koska sukat paitsi kuluvat puhki niin myös vanuvat, en parsi sukkia vaan teen uusia risojen tilalle.