Pimennysverhon ympyrät valmiina

Ympyröiden ompeleminen on varsin leppoisaa puuhaa. Fuskasin välillä sen verran, että irrotin polkimen ja laitoin koneen ompelemaan itsekseen. Hyvin se osasi, mutta itsellä täytyi olla silmä tarkkana ja pysäyttää automatiikka, kun lähestyin kierroksen alkua. Alku- ja loppukohdan yhdistäminen on tarkkaa pistojen laskemista.

Nyt on valmiina ympyräblokkeja kymmentä eri väriä ja kuusi blokkia kullakin värillä.

Seuraava työvaihe on blokkien trimmaaminen täsmälleen samankokoisiksi. Tukimateriaali pitää repiä pois ympyrän ulkopuolelta. Kierrosten väliin jätän sen.  Blokkien väliin tulee välikaitaleet.  Työvaiheita riittää vielä monta.

Onnistuin tyhjentämään 20 lankarullaa. Missään ei näy, että ompelulankavarastoni olisi jotenkin supistunut. Varsin moni puola tyhjeni alalankana. Mustaa kangasta kävin ostamassa lisää Tilkkutarhasta.  Tapanani on aloittaa tilkkutyöt suuren innoituksen vallassa ilman laskelmia.

Monta työvaihetta on jäljellä. Saatan silti saada tästä pimennysverhon valmiiksi tänä kesänä.

Hyvää juhannusta
Milja

Vanhoissa ympyröissä - vai uusissa

Ajatuksenani oli tehdä lisää kangaskoppia, mutta sitten keksin että makuuhuoneeseen tarvitaankin toinen pimennysverho.  Pimennysverhona on "Yön kuningatar" -tilkkutyöni vuodelta 2014. Se ei ihan riitä peittämään ikkunaa, joka on aamuauringon puolella.

Uusia blokkeja on nyt vähän yli 30 kpl.  Tarvitsen 60 blokkia, joista 50 menee uuteen työhön ja 10 valmiin työn pidentämiseen.  Ompelen 2-3 blokkia päivässä, eli hissukseen edistyy.  Tämähän on ajanviete ja harrastus eikä leipätyö.  Tarkoituksena on kirjoa vielä beigenvärisillä langoilla eli kuvassa näkyy parvekkeen mattoa niitä odottamassa. 

Tunnen jotain outoa tyytyväisyyttä aina, kun saan lankarullan kulutetuksi loppuun.  Käytän sekalaisia lankoja.  Osa on hienoja Madeiran kirjontalankoja, osa Sulkyn tikkauslankoja, osa keinokuituisia vaateompelulankoja ja suuri osa puuvillaisia laatulankoja.  Lidlin lankojen kanssa tuli ihmeellistä takkuamista, mutta koneen puhdistuksen, öljyämisen ja säätöjen jälkeen homma luistaa taas.  Alalankoina käytän rullan loppuja ja saan olla tarkkana langan loppumisen kanssa.  Kun siihen on varautunut ei tarvitse suuremmin ihmetellä. 

Yön kuningatar-peitto toimii hyvin pimennysverhona, koska siinä on 3 kerrosta eikä valo pääse niistä läpi.  Valitettavasti se on vähän liian kapea hoitamaan pimennystä yksinään ja vähän liian lyhytkin.
Tai onko syytä valittaa? Näiden ympyröiden työstäminen on niin kivaa ja leppoisaa ajanvietettä.

Linnuista
Merivesi on ollut jo pitkään kovin alhaalla, jotain -40 cm. Olen käynyt lintutornilla viikottain, mutta linnut ovat turhan kaukana tornista, koska ne oleskelevat aivan rantaviivalla.  Keltavästäräkin onnistuin kuvaamaan, mutta sekin oli vähän liian etäällä.

Rantalietteelle oli ilmestynyt outoja jälkiä.  Lietettä on näkyvissä epätavallisen paljon ja linnut ovat tuolla kaukana.  Kasvullisuutta kurissa pitävät lehmät on taas tuotu hommiin luonnonsuojelualueelle ja niiden sorkista ovat nuo jäljet syntyneet. 

Punavarpuset laulelevat tähän aikaan. Niiden vihellys on helppo tunnistaa. Kuvan punavarpunen on koiras ja lauloi kuuluvasti. Se on ilmeisesti viime vuonna syntynyt, koska siinä ei ollut vielä punaista näkyvissä.

Kolme koppaa

Edellisessä postauksessa esittelemäni tikattu pinta on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Siitä valmistui, kuten oli tarkoituskin, kolme kangaskoppaa.

Koppien korkeus on 11 cm ja pohjan koko 10 cm x 10 cm.  Kopan reunakantin kiinnitys onnistui juuri ja juuri ompelukoneella. Pienempi ei olisi asettunut hyvin koneen vapaavarren ympärille. Tässä mallissa oli ideana kankaan tehokas käyttäminen eli nuo tehtiin fat quarterista.  Tikkaukset osuisivat kauniimmin, jos ne tehtäisiin muotoon leikatulle palalle.  Ihan kiva malli kuitenkin ja oli mukava tehdä.

En ole vielä keksinyt käyttötapaa näille. Ehkä näitä voisi käyttää jossain kattauksessa.

Käytin ompelemisessa tilkkujalkaa no 57, jossa on ohjain oikealla.  Etenkin kopan pohjaan tuli hyvin paksu sauma ja tuo ohjaimella varustetun jalan avulla tulee saumanvarasta oikean levyinen.

Tikkaamastani kankaasta jäi vähän yli. Tein ylijäämästä pari kirjanmerkkiä viimeistelemällä niiden reunat pykäpistoin. 

Nyt täytyisi suurentaa malli isompia koppia varten. Isommille löytyisi käyttöä vaatehuoneessa.  Kankaista ei ole pulaa.

Tikkausta tarkoituksella

Tuntui siltä, että tikkaamistuntuma on ihan hukassa.  Niinpä päätin tikata juuri sillä laillaa kuin osaan. Tiheää ja piperrystä. Seassa muutama höyhenkuvio.  Tarkoituksena on tehdä vaatekaappiin joitakin kangaskoreja.  Tällä kertaa meinaan mennä ihan ohjeen mukaan eli ensin tikkaan fat quarterin kokoisen kankaan. 

Minulla on paljon kirjavia kankaita, jotka olisi viisasta käyttää pois viemästä tilaa kaapissa. Otin esille kolme vaihtoehtoa ja laitoin takaisin kaappiin.  En vaan tykkää kirjavista kankaista. Sitten yritin ottaa sellaisia yksivärisiä, jotka olisi fiksua käyttää pois. Ei onnistunut. Käsi tarttui keltaiseen ja hyväksyi marjapuuron punaisen tikkauksen taustakankaaksi.

Valitsin rohkeasti monivärisen tikkauslangan, koska niitäkin olisi syytä käyttää pois happanemasta pöytälaatikossa.  Sitten iski taas kammo kirjavuutta kohtaan ja vaihdoin langan.  Lopputuotehan on tarkoitus kätkeä vaatehuoneen pimentoon, niin kesken kaiken langan vaihtaminen ei haittaa.  Käytin BSR-pistonpituuden säätäjää, kun tunnen olevani niin kesäterässä.

Aluslankana käytin puolanloppuja. Kaikki vaaleat langat kelpasivat ja kääntöpuolesta tuli itseasiassa ihan kivan näköinen.  Sain vaihteeksi tyhjennetyksi puolen tusinaa puolaa.

Tässä mallissa tikattu taustapuoli jää vuorikankaan taakse.  Voin tosin vielä seuraavassa vaiheessa päättää tehdä ainakin yhden kangaskorin niin, että punertava puoli tulee ulkopinnaksi.  Ainakin tuon kirjavalla langalla tikatun osan voisi piilottaa vuorin alle.  Katsotaan, kuinka käy.

Tärkeintä on, että tikkaaminen tuntuu kivalta, vaikka sattuukin käsiin. Nyt voin ottaa ehkä työn alle yhden lahjaprojektin, jonka aloittamisessa olen aikaillut.