Tikkausta pitkän tauon jälkeen

Tulipa edellisen postauksen jälkeen pitkä tauko. Ihan suunnittelematta tuli. Koko syksynä en saanut mitään käsitöitä aikaan.  MIetin kyllä, mutta mitään ei syntynyt. Eipä tullut hienoja lintukuviakaan.  Joulun alla ryhdistäydyin ja aloin tikata tyynynpäällistä sohvan jättityynylle. 

Tyynyn ensimmäisen puoliskon tikkasin höyhenillä, koska se on niin tuttuja ja höyhenten pyöräyttäminen sujuu leppoisasti.  Joukkoon laitoin vähän ns. krysanteemeja. Tikkasin vähän kerrallaan. Jättityynyn mitat ovat 60 cm x 80 cm, joten tiheän tikkauksen vääntämisessä meni useampi päivä.

Toisen puolen kuviointiin halusin vaihtelua ja valitsin Angela Waltersin esittelemän toisenlaisen höyhenkuvion. Huomasin pian, että sen tekeminen ei tununut kivalta eikä pinta näyttänyt kolmiulotteiselta ja tikkasin lopun pinnan tavallisilla höyhenillä. Yhdistelmästä tuli ihan ok. Sohvatyynyssähän on toinen puoli aina näkymättömissä eikä tyynyyn nojaajakaan näe tyynyä. Ei siis ole hurjasti väliä, mitä taustapuolella on.  Tyynyyn tulee vetoketju

Kun tikkaa kankaan värisellä langalla, niin tikkaus ei ole kovin näkyvää, mutta antaa eloa yksiväriselle kankaalle.Tämä tyyny on kuitenkin minun sisustustyyliini sovitettu ja siksi valkoinen ja pääsee valkoiselle sohvalle.  Kuulun parjattuihin valkoisella sisustajiin ja epäviihdyn  kirjavassa ympäristössä. 

Nyt, kun olen taas saanut tikata sydämen kyllyydestä, voi ehkä käydä muiden projektien kimppuun.  

Materiaalit: Kangas Ikean Ditte, vanu Tilkkutarhan bambuvanu, tikkauslanka Aurifil no 40 valkoinen 2024.

Lintukesä jatkuu

Käytän nyt uutta bloggeria. Ainakaan esikatselussa se ei osaa itse pienentää kuvia tilaan sopiviksi.  Ihmettelen lisää julkaisemisen jälkeen.  Eikä näköjään julkaistunakaan. Löysin miinuspainikkeen, jolla sain pienennettyä kuvia. Vaati useamman kokeilukerran, että sain kuvat sopivan kokoisiksi. Miksi ihmeesä hyvät toiminnot pitää muuttaa huonommiksi?

Olen käynyt tiirailemassa lintuja vähän vaihdellen. Sadan lintulajin haaste tuli täyteen heinäkuussa. En ole rynnännyt bongailemaan muiden löytämiä lintuja, vaan tyytynyt käymään hyvillä lintupaikoilla lähiympäristössä ja havainnoimaan niillä oleskelevia lintuja. Meillä Helsingissä on aivan mahtavat lintupaikat. Tosin osa sijaitsee Espoon puolella. 

Eilen minua onnisti todella upeasti. Espoon Elfvikissä tuli kaksi kuovia hyvin näkyviin heinikon seasta.  Toinen pysytteli taka-alalla, mutta toinen antoi kuvata. Nokan pituudesta päätellen kyseessä on nuori lintu tai koiras. Naarailla on vielä pidemmät nokat.

Keltavästäräkki ilahdutti jokin aika sitten ilmestymällä lintutornin lähelle korteen keikkumaan. Äkkiä otin mahdollisimman monta kuvaa. 

Laulujoutsenparilla on yksi poikanen. Koiras oli yksin rannalla, kun naaras ja poikanen tulivat paikalle. Suuri oli jälleennäkemisen riemu 

Alkukesän viheltelijän punavarpusen näkeminen ja kuuleminen on aina ihanaa.

Pikkulepinkäisellä on muodikkaasti naamio kasvoillaan. Tosin ei suositellussa kohdassa.

Kivitasku on toinen naamioitunut lintu.

Paljon olen jättänyt käsittelemättä lintukuvia, koska olen ottanut ne kaukaa ja käyttänyt vain tunnistamisen varmistamiseksi.  Mietin kovasti, miten käyttäisin kivoimpia kuvia tilkkutöissä. Kirjomiseen vai applikointiin?

Liejukanapussukka

Keskeneräisiä tilkkutöitä seuloessani tuli vastaan kaksi liimaharsoapplikaatioina tekemääni tilkkua. Niiden koko oli 30 x 30 cm. Vähän tarpeettoman korkeita pussukkaan, mutta päätin kuitenkin "käyttää ne hyödyksi" ja tehdä pussukan.  Eihän niille oikein muutakaan käyttöä ole näköjään ilmestynyt.

Vetoketjupussukat eivät juurikaan inspiroi minua, mutta päätin ottaa homman tehtäväksi. Monta videota katsoin ja sittenkin muutama kömmähdys tuli ja jouduin purkamaan.  Nyt pussukka on kasassa. Signeeraus jäi puuttumaan.  Sen takia en ala purkamaan mitään. Liejukana on lempilintujani ja niitä olen kuvannut tuossa Mätäjoella monen vuoden ajan. 

Tuore kuva liejukanan tämänvuotisesta poikasesta Mätäjoella. Poikasella on vielä suojaväritys eikä noilla siivillä lennetäkään. 

Tein edellisessä postauksessani esittelemälleni kopalle kaverin samasta kankaasta. Identtistä ei tullut, koska kangasta ei olisi ollut samojen mittojen toteuttamiseen.

Hellepäivän kangaskoppa

Hellepäivän hitaana puuhasteluna ompelin kangaskopan. Kankaina käytin marimekkoa..Marimekon kankaat ovat tukevampia kuin tilkkutyökankaat ja sopivat paremmin kasseihin. 

Jotta koppa olisi tukevampi tikkasin päällisen taakse bambuvanua.  Kankaan voimakkaan kuvioinnin vuoksi, ei ollut mielekästä käyttää aikaa vapaaseen konetikkaukseen, joka ei näkyisi tuon kuvio takia. Niinpä tikkasin päällisen palat laidasta laitaan aaltotikkauksella. Berninassani ommel no 4, kuvion leveys 5,5 ja piston pituus 3. Tikkaus antaa päälliselle eloa, vaikka sen olemassaolo näkyy vain hyvin läheltä katsottuna.  

Sain jokin aika sitten kokoon lintuhavainnot sadasta eri lajista tänä vuonna. Meni ylikin. Vielä on näkemättä monta sellaista lajia, jotka olen nähnyt edellisinä vuosina. Tällä helteellä en kuitenkaan viitsi aktiivisesti lähteä etsimään niitä, vaan olen käynyt asioilla jäähdytetyissä kauppakeskuksissa, joissa meno on vilkastunut kovasti keväästä.  Lintukuva-arsistoni kaipaisi uudelleen järjestelyä.  En rehellisesti sanottuna tiedä mitä kaikkea olen onnistunut kuvaamaan vuosien mittaan.

Nauttikaa helteistä

Milja