keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Liejukanapussukka

Keskeneräisiä tilkkutöitä seuloessani tuli vastaan kaksi liimaharsoapplikaatioina tekemääni tilkkua. Niiden koko oli 30 x 30 cm. Vähän tarpeettoman korkeita pussukkaan, mutta päätin kuitenkin "käyttää ne hyödyksi" ja tehdä pussukan.  Eihän niille oikein muutakaan käyttöä ole näköjään ilmestynyt.



Vetoketjupussukat eivät juurikaan inspiroi minua, mutta päätin ottaa homman tehtäväksi. Monta videota katsoin ja sittenkin muutama kömmähdys tuli ja jouduin purkamaan.  Nyt pussukka on kasassa. Signeeraus jäi puuttumaan.  Sen takia en ala purkamaan mitään. Liejukana on lempilintujani ja niitä olen kuvannut tuossa Mätäjoella monen vuoden ajan. 

Tuore kuva liejukanan tämänvuotisesta poikasesta Mätäjoella. Poikasella on vielä suojaväritys eikä noilla siivillä lennetäkään. 

Tein edellisessä postauksessani esittelemälleni kopalle kaverin samasta kankaasta. Identtistä ei tullut, koska kangasta ei olisi ollut samojen mittojen toteuttamiseen.


torstai 25. kesäkuuta 2020

Hellepäivän kangaskoppa

Hellepäivän hitaana puuhasteluna ompelin kangaskopan. Kankaina käytin marimekkoa..Marimekon kankaat ovat tukevampia kuin tilkkutyökankaat ja sopivat paremmin kasseihin. 

Jotta koppa olisi tukevampi tikkasin päällisen taakse bambuvanua.  Kankaan voimakkaan kuvioinnin vuoksi, ei ollut mielekästä käyttää aikaa vapaaseen konetikkaukseen, joka ei näkyisi tuon kuvio takia. Niinpä tikkasin päällisen palat laidasta laitaan aaltotikkauksella. Berninassani ommel no 4, kuvion leveys 5,5 ja piston pituus 3. Tikkaus antaa päälliselle eloa, vaikka sen olemassaolo näkyy vain hyvin läheltä katsottuna.  

Sain jokin aika sitten kokoon lintuhavainnot sadasta eri lajista tänä vuonna. Meni ylikin. Vielä on näkemättä monta sellaista lajia, jotka olen nähnyt edellisinä vuosina. Tällä helteellä en kuitenkaan viitsi aktiivisesti lähteä etsimään niitä, vaan olen käynyt asioilla jäähdytetyissä kauppakeskuksissa, joissa meno on vilkastunut kovasti keväästä.  Lintukuva-arsistoni kaipaisi uudelleen järjestelyä.  En rehellisesti sanottuna tiedä mitä kaikkea olen onnistunut kuvaamaan vuosien mittaan.

Nauttikaa helteistä
Milja




lauantai 30. toukokuuta 2020

Laskeutuminen

Huomasin lintutornista laulujoutsenen, joka selvästi aikoi laskeutua lahdelle.

Pieni kaarros 
laskutelineet esiin
ja laskeutuminen
kiitoradalla olikin joku, joka sai tuntea joutsenen nokkaisun ja rääkäisi pahankertaisesti
törmäilijä levitti siipensä ja häipyi kolaripaikalta

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Korimetka ja muita lintuja

Lintukuvaus on kiinni säästä ja sopivan kohteen sattumisesta kohdalle. Keskiviikkona kaksi merikotkaa kaarteli korkealla yläpuolellani, mutta en saanut kuvaa, koska kädessäni oli vain kiikari.

Eilen uskalsin mennä lintutorniin, kun siellä näytti olevan kohtuullisen vähän väkeä.  Yritin kerätä pinnoja tämänvuotiseen sadan linnun haasteeseen ja vanhastaan + Tiiran ajankohtaisista tiedoista tiesin lietteellä olevan muuttajia. 

Huomasin yhtäkkiä matalalla lentävän merikotkan, jota saatteli monta kalalokkia ja varista. Onneksi tällä kertaa kädessäni oli kamera. Lintu kaarteli ja laskeutui rannalle vältelläkseen ahdistelijoita.
Yksi varis jäi vielä vahtiin me-kon taakse.  Kuvasta näkyy, että tämä me-ko on ns. vanha merikotka. Valkoiset pyrstösulat ja keltainen nokka osoittavat sen.  Vanha-sanalla tarkoitetaan täysin aikuista eikä suinkaan vanhusta.
Lintu on niin ylväs, että melkein unohtuivat muut kuvat tykkänään.  
Jaloissa on renkaat, mutta lintu on täysin villi ja vapaa.  Pitkin talvea olen nähnyt tämän tai lajitoverinsa istuskelevan luodoilla.  Merikotkan näkeminen pääkaupunkiseudulla ei ole nykyään harvinaista. 

Melkein unohtui, että sain muutaman kivan kuvan vähän pienemmistä linnuista.
Kevään ensimmäinen suokukko. Väristä päätellen koiras. Vielä ei soidinajan komeaa tukkaa näkynyt.
Lapasorsapariskunta rannan tuntumassa. 
Tavipariskunta ymmärsi asettua vierekkäin yhteispotretin ottamista varten.  Tavi on pienin sorsalinnuistamme.
Uivelokoiras on upean valkoinen. Naarailla on rusehtava suojaväritys. Pysyttelivät tapansa mukaan kauempana rannasta.
Pikkutylli on nimensä mukaisesti pieni. Keltainen silmärengas helpottaa pikkutyllin erottamista vähän isommasta tyllistä.
Valkoviklojen jalat näyttävät hurjan pitkiltä, mutta ovatkin puoliksi peilikuvaa.
Punajalkaviklo on saanut nimensä punaisista koivistaan.
Töyhtöhyyppä kimmelsi värikkäänä. Kun kävin maaliskuussa samassa paikassa kuvaamassa, olivat töyhtöhyypät ainoat linnut rannalla.  Oli niin hämärää keskipäivälläkin, että kuvista tuli ihan surkeita. Varikset melskasivat silloin yön aikana muodostuneen jään päällä.

Mukavia keväthavaintoja ja aurinkoisia päiviä lukijoille
Kvilttaja/Milja