tiistai 23. tammikuuta 2018

Tekeminen vai lopputulos

Olen seuraillut mielenkiinnolla suuren suosion saavuttaneiden mysteeritilkkutöiden uurastusta.  Vaatii aikamoista rohkeutta lähteä tekemään isoa työtä tuntemattoman mallin mukaan.  Mutta meille seuraajille täällä blogistaniassa, instagramissa ja facebookissa on ollu tarjolla mukavaa viihdettä.

Samaa uskaltautumista vaaditaan usein tilkkutyökursseilla ja haastetöiden parissa. Jotta voi kehittää taitojaan, täytyy uskaltaa tehdä niin kuin ope tai ryhmä käskee.  Se oman maun mukainen työ, johon käyttää kurssilla saatuja taitoja saattaa syntyä vasta pitkän ajan kuluttua.  Kaappiin kertyy paljon pienehköjä tilkkutöitä, joiden ainoa funktio on ollut tutustua johonkin tekniikkaan.  Ne eivät useinkaan ole käyttötekstiilejä eikä niitä voi oikein lahjaksikaan antaa.
Olen penkonut kaappejani karsien kaikenlaista.  Esiin on tullut sitä sun tätä. Ylläolevassa kuvassa on löytyneitä haaste- ja kurssitöitä ja muita kokeiluja. Perillinen ei niitä tahdo, joten on oma tehtäväni häivyttää ne.  Tuossa joukossa on kivoja kokeiluja, joiden tekemisestä olen nauttinut, mutta päämäärä eli tekemisestä nauttiminen on saavutettu.  Jäljellä on materiaa, jota ei voi käyttää uudelleen. Vähän sama tilanne, kuin että hyvän kirjan lukemisen jäljiltä kirjahyllyyn jää täytettä, jota ei enää tarvitse.

Tässä ensimmäisiä lintukuviani.  Lintukuvat olen tehnyt liimaharsoaplikaationa ja olen edelleenkin ylpeä tikkauksistani, joita tehdessäni oli aika noviisi vapaassa konetikkauksessa ja nautin jok'ikisen piston ompelemisesta.  Vuosikausia tilkkuiltuani aloin kehittyä konetikkauksessa vasta vaihdettuani nykyiseen ompelukoneeseeni. Mutta. mitä ihmettä teen noilla?  Kaapissa ne ovat turhan panttina.

Nuppupeittoja, jotka odottavat viemistä jonnekin, löytyi 4 kpl.  Liian pieni erä kiikutettavaksi minnekään, mutta turhaan nekin täyttävät kaappia.  Jotain pitäisi keksiä.

Töitä lajitellessa pakkasin huolellisesti isoon laatikkoon vaatepusseissa "rakkaimmat" tilkkutyöni, jotka aion säästää.  Laatikon pakattuani ymmärsin, että tosirakkaita on sohvalla 6 kpl, olohuoneen seinällä 4 kpl ja sängyn peittona 1 kpl.  He, he.

Kaapissa  odottaa kolme tikkaamatonta tilkkupintaa loppuun viemistä.  Ja on siellä muutama muukin keskeneräinen projekti. Kesken jääneet kassiprojektit hävitin jo. Niiden juoni oli hukkunut.  Kadehdin heitä, jotka kehuvat saavansa jokaikisestä tilkusta jotain käyttökelpoista aikaan.  Tunnustan, että minulle tekeminen on tärkeintä, ei lopputulos eli jokin käyttöesine.

18 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä postaus. Niinpä niin, se matka vs. määränpää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Sama ylituotanto-ongelma on monella muullakin mm. neulojilla. Mutta aah, uusien tilkkutyötekniikoiden kokeileminen on niin ihanaa.

      Poista
  2. On ihan tosi, että kaikkia tekniikoita ei pysty käyttämään sellaisenaan, mutta ehkä niistä jää aivoihin muistijälki, joka tuottaa taas uuden, käyttökelpoisen idean. Eikö noista lintukuvista voisi ommella lisää nuppupeittoja. Ei niitä raskin poiskaan heittää.

    VastaaPoista
  3. Kiitos ideasta, mutta lintukuvista ei voi ommella nuppupeittoja, sillä ne on tikattu ihan peltikovikai, eivätkä taivu. Valmiiksi tikatun työn jatkaminen sopivamman kokoiseksi ei ole mielekästä. Nopeammin tekee kokonaan uuden.

    VastaaPoista
  4. Se erilaisten töiden kokeilu on todella mukavaa, siitä näkee tykkääkö vai ei. Itsellä ylimääräiset kokeilut päätyvät kassien kylkiin tai erilaisten kansioiden päällisiin. Irmeli

    VastaaPoista
  5. Hienoa pohdiskelua. Lisäsi omaa mietintää. Yleensä pyrin tekemään jotain käyttöön menevää, mutta kieltämättä laukkuja on hieman kerääntynyt laatikkoon. Joskus sitten siivoan, kun on sellainen fiilis. Ja aikaa.

    VastaaPoista
  6. Kyllä näitä suosikkitöitä kertyy täälläkin. Maalasin posliinia kolme vuotta ja nyt olen tyhjentänyt huushollia laatikkokaupalla joko roskiin tai kirpparille. Mutta eihän niitä rakkaita voi poiskaan laittaa.

    VastaaPoista
  7. Niin, kokeileminen on kivaa, mutta mihin niitä sitten käyttäisi..., joskus löytävät paikkansa, usein eivät heti, vaan ajan päästä, mutta totta noita kotona olevia on kertynyt paljon ja jossain vaiheessa siinäkin tulee raja vastaan, mitä säilyttää ja mitä ei.

    VastaaPoista
  8. Pitäisi todella käydä kaikki työt läpi ja miettiä mitkä säilytän itse ja loput jakaa vaan pois. Harvoin tulee enää tehtyä mitään tarpeeseen, joten kyllä se tekeminen on tärkeintä. Paljon pussukoita ym. löytyy ihan liikaa, vaikka niitä olen antanut äidilleni myyjäisiin vietäväksi. Vaikka konmaritan muuta, tilkkutöitä olen vielä säästellyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On paljon helpompaa konmarittaa muita tavaroita. Pienessäkin tilkkutyössä on niin paljon tunnetta mukana.

      Poista
  9. Juu, vuosien myötä on kertynyt yhtä sun toista ja kaapit on täynnä. Tuolla ruotsin puolella on oma fb-ryhmä missä myyvät, vaihtavat tai antavat pois itselleen tarpeettomia blokkeja. Sinulla on niin hienoja töitä että joku varmasti ilomielin ottaisi vastaan ja tekisi niistä jotain kaunista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Rakkaimmat olen poiminut talteen. Ongelmana on valmiiksi tehdyt työt, joihin en tunne mitään kiintymystä ja joilla ei ole koskaan ollut muuta tehtävää kuin kehittää taitojani.

      Poista
  10. Olet perimmäisten kysymysten äärellä, tehdäkö valmiiksi vai jättääkö kesken.

    Kokeilen välillä blokkeja, suurin osa jää aloituksiksi. Jätän surutta kesken, jos alkaa tuntua tylsältä. Jotain kokeilublokkeja olen myöhemmin käyttänyt. Niistä voi tehdä vaikka leipäkoriin tikatun liinan tai vähän isomman vaikka leikkuulaudan alle. Sen voi heittää pesuun ja ottaa toisen tilalle.

    Parasta on kokeileminen. Välillä on tietysti kiva saada jotain valmiiksi.

    VastaaPoista
  11. Tekemiseen kallistun minäkin, kaikella ei ole tarvetta. Ihanaa jos joskus joku peitto saa käyttäjän :) Kyllä olis tylsiä päiviä jos ei olis tilkkujen näpräämistä!

    VastaaPoista
  12. Eiköhän se tekeminen ja kokeileminen ole se juttu, ainakin minulle. Erilaisia orpoblokkeja löytyy minultakin, mutta olen niitä toistaiseksi siirrellyt vain laatikosta laatikkoon. En kuitenkaan ihan loppuun asti usko, että aika tavaran kaupitsee, kyllä joskus on karsittava kovalla kädellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään usko, että aika kaupittelisi tavaran. Orpoblokit olen karsinut sydämettömästi. Pienet täysin valmiiksi työstetyt tilkkutyöt ovat hankalia. Niille on vaikeaa keksiä käyttöä ja kuitenkin niihin on käytetty paljon aikaa ja monasti kivoja materiaaleja

      Poista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista