torstai 8. marraskuuta 2018

Värihehkua

Pitkä blogitauko syntyi ihan yrittämättä.  En ole saanut oikein mitään aikaiseksi tilkkutyörintamalla enkä juuri muillakaan rintamilla.  Pari kuukautta olen ollut tekevinäni tilkkublokkeja uudeen työhön.  Pääasiassa olen ommellut Työväenopiston kurssilla. Hidasta on ollut.

Ensisijainen tavoite on ollut käyttää itsevärjättyjä kankaita. Olen värjännyt kankaita sekä kotona että kursseilla. Nyt niitä on sen verran runsaasti erilaisia, jotta niistä voisi jotain tehdä. Innostuin Missouri Star Quiltin videosta Fifty-four-fourty-or-Fight. Malli näytti siltä, että siihen voin käyttää varsin pieniäkin värjäyseriä.  Ensimmäiset 10 blokkia ovat valmiina ja tarkoituksena tehdä 15 lisää.
Blokit ovat isokokoisia eikä mallikaan ole erityisen vaikea. Blokkeja on kahta erilaista mallia. Toinen on äärettömän helppo ja toinen vähän monimutkaisempi.

Värjäämiän kankaita katsellessa kiinnittin huomion siihen, että toiset kankaat ovat sileämpiä kuin toiset. Sileimmät ovat Ikean Ditteä. Työn valkoinen kangas on Kona Cottonia. Sekin on pesun jäljiltä Ditteä ryppyisempää. Ryppyisimmät (turkoosi) ovat lakanakangasta Eurokankaasta. Toivottavasti saan tikkauksella häivytetyksi ryppyisyyseroja.

En ole käyttänyt juurikaan sarjatyön nopeuttavaa vaikutusta vaan leikellyt paloja yksittäisiin blokkeihin. Sommittelen värejä enkä viitsi leikata valmiiksi ja sitten hylätä tilkkuja.  Jotta saan hillityksi liiallista räväkkyyttä taidan seuraavaksi käyttää muutaman jälkivärituloksen.


torstai 21. kesäkuuta 2018

Pimennysverhon ympyrät valmiina

Ympyröiden ompeleminen on varsin leppoisaa puuhaa. Fuskasin välillä sen verran, että irrotin polkimen ja laitoin koneen ompelemaan itsekseen. Hyvin se osasi, mutta itsellä täytyi olla silmä tarkkana ja pysäyttää automatiikka, kun lähestyin kierroksen alkua. Alku- ja loppukohdan yhdistäminen on tarkkaa pistojen laskemista.

Nyt on valmiina ympyräblokkeja kymmentä eri väriä ja kuusi blokkia kullakin värillä.









Seuraava työvaihe on blokkien trimmaaminen täsmälleen samankokoisiksi. Tukimateriaali pitää repiä pois ympyrän ulkopuolelta. Kierrosten väliin jätän sen.  Blokkien väliin tulee välikaitaleet.  Työvaiheita riittää vielä monta.

Onnistuin tyhjentämään 20 lankarullaa. Missään ei näy, että ompelulankavarastoni olisi jotenkin supistunut. Varsin moni puola tyhjeni alalankana. Mustaa kangasta kävin ostamassa lisää Tilkkutarhasta.  Tapanani on aloittaa tilkkutyöt suuren innoituksen vallassa ilman laskelmia.

Monta työvaihetta on jäljellä. Saatan silti saada tästä pimennysverhon valmiiksi tänä kesänä.

Hyvää juhannusta
Milja


maanantai 4. kesäkuuta 2018

Vanhoissa ympyröissä - vai uusissa

Ajatuksenani oli tehdä lisää kangaskoppia, mutta sitten keksin että makuuhuoneeseen tarvitaankin toinen pimennysverho.  Pimennysverhona on "Yön kuningatar" -tilkkutyöni vuodelta 2014. Se ei ihan riitä peittämään ikkunaa, joka on aamuauringon puolella.


Uusia blokkeja on nyt vähän yli 30 kpl.  Tarvitsen 60 blokkia, joista 50 menee uuteen työhön ja 10 valmiin työn pidentämiseen.  Ompelen 2-3 blokkia päivässä, eli hissukseen edistyy.  Tämähän on ajanviete ja harrastus eikä leipätyö.  Tarkoituksena on kirjoa vielä beigenvärisillä langoilla eli kuvassa näkyy parvekkeen mattoa niitä odottamassa. 

Tunnen jotain outoa tyytyväisyyttä aina, kun saan lankarullan kulutetuksi loppuun.  Käytän sekalaisia lankoja.  Osa on hienoja Madeiran kirjontalankoja, osa Sulkyn tikkauslankoja, osa keinokuituisia vaateompelulankoja ja suuri osa puuvillaisia laatulankoja.  Lidlin lankojen kanssa tuli ihmeellistä takkuamista, mutta koneen puhdistuksen, öljyämisen ja säätöjen jälkeen homma luistaa taas.  Alalankoina käytän rullan loppuja ja saan olla tarkkana langan loppumisen kanssa.  Kun siihen on varautunut ei tarvitse suuremmin ihmetellä. 

Yön kuningatar-peitto toimii hyvin pimennysverhona, koska siinä on 3 kerrosta eikä valo pääse niistä läpi.  Valitettavasti se on vähän liian kapea hoitamaan pimennystä yksinään ja vähän liian lyhytkin.
Tai onko syytä valittaa? Näiden ympyröiden työstäminen on niin kivaa ja leppoisaa ajanvietettä.

Linnuista
Merivesi on ollut jo pitkään kovin alhaalla, jotain -40 cm. Olen käynyt lintutornilla viikottain, mutta linnut ovat turhan kaukana tornista, koska ne oleskelevat aivan rantaviivalla.  Keltavästäräkin onnistuin kuvaamaan, mutta sekin oli vähän liian etäällä.


Rantalietteelle oli ilmestynyt outoja jälkiä.  Lietettä on näkyvissä epätavallisen paljon ja linnut ovat tuolla kaukana.  Kasvullisuutta kurissa pitävät lehmät on taas tuotu hommiin luonnonsuojelualueelle ja niiden sorkista ovat nuo jäljet syntyneet. 

Punavarpuset laulelevat tähän aikaan. Niiden vihellys on helppo tunnistaa. Kuvan punavarpunen on koiras ja lauloi kuuluvasti. Se on ilmeisesti viime vuonna syntynyt, koska siinä ei ollut vielä punaista näkyvissä.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kolme koppaa

Edellisessä postauksessa esittelemäni tikattu pinta on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Siitä valmistui, kuten oli tarkoituskin, kolme kangaskoppaa.
Koppien korkeus on 11 cm ja pohjan koko 10 cm x 10 cm.  Kopan reunakantin kiinnitys onnistui juuri ja juuri ompelukoneella. Pienempi ei olisi asettunut hyvin koneen vapaavarren ympärille. Tässä mallissa oli ideana kankaan tehokas käyttäminen eli nuo tehtiin fat quarterista.  Tikkaukset osuisivat kauniimmin, jos ne tehtäisiin muotoon leikatulle palalle.  Ihan kiva malli kuitenkin ja oli mukava tehdä.

En ole vielä keksinyt käyttötapaa näille. Ehkä näitä voisi käyttää jossain kattauksessa.

Käytin ompelemisessa tilkkujalkaa no 57, jossa on ohjain oikealla.  Etenkin kopan pohjaan tuli hyvin paksu sauma ja tuo ohjaimella varustetun jalan avulla tulee saumanvarasta oikean levyinen.

Tikkaamastani kankaasta jäi vähän yli. Tein ylijäämästä pari kirjanmerkkiä viimeistelemällä niiden reunat pykäpistoin. 

Nyt täytyisi suurentaa malli isompia koppia varten. Isommille löytyisi käyttöä vaatehuoneessa.  Kankaista ei ole pulaa.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Tikkausta tarkoituksella

Tuntui siltä, että tikkaamistuntuma on ihan hukassa.  Niinpä päätin tikata juuri sillä laillaa kuin osaan. Tiheää ja piperrystä. Seassa muutama höyhenkuvio.  Tarkoituksena on tehdä vaatekaappiin joitakin kangaskoreja.  Tällä kertaa meinaan mennä ihan ohjeen mukaan eli ensin tikkaan fat quarterin kokoisen kankaan. 

Minulla on paljon kirjavia kankaita, jotka olisi viisasta käyttää pois viemästä tilaa kaapissa. Otin esille kolme vaihtoehtoa ja laitoin takaisin kaappiin.  En vaan tykkää kirjavista kankaista. Sitten yritin ottaa sellaisia yksivärisiä, jotka olisi fiksua käyttää pois. Ei onnistunut. Käsi tarttui keltaiseen ja hyväksyi marjapuuron punaisen tikkauksen taustakankaaksi.

Valitsin rohkeasti monivärisen tikkauslangan, koska niitäkin olisi syytä käyttää pois happanemasta pöytälaatikossa.  Sitten iski taas kammo kirjavuutta kohtaan ja vaihdoin langan.  Lopputuotehan on tarkoitus kätkeä vaatehuoneen pimentoon, niin kesken kaiken langan vaihtaminen ei haittaa.  Käytin BSR-pistonpituuden säätäjää, kun tunnen olevani niin kesäterässä.

Aluslankana käytin puolanloppuja. Kaikki vaaleat langat kelpasivat ja kääntöpuolesta tuli itseasiassa ihan kivan näköinen.  Sain vaihteeksi tyhjennetyksi puolen tusinaa puolaa.
Tässä mallissa tikattu taustapuoli jää vuorikankaan taakse.  Voin tosin vielä seuraavassa vaiheessa päättää tehdä ainakin yhden kangaskorin niin, että punertava puoli tulee ulkopinnaksi.  Ainakin tuon kirjavalla langalla tikatun osan voisi piilottaa vuorin alle.  Katsotaan, kuinka käy.

Tärkeintä on, että tikkaaminen tuntuu kivalta, vaikka sattuukin käsiin. Nyt voin ottaa ehkä työn alle yhden lahjaprojektin, jonka aloittamisessa olen aikaillut.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Minähän en pura

Monta kuukautta on mennyt istumatta ompelukoneen ääreen. Silti aloitin itsevarmana pienen peiton tikkaamisen.  Yritin tikata viivoittimen avulla.  Ei sujunut lainkaan. En mielelläni pura tikkauksia, koska kankaaseen jää niistä rumat jäljet.
Nyt jouduin nielemään ylpeyteni ja purin tikkaukset.  Seuraava yritys tapahtuu vapaalla konetikkauksella jonkinlaisia kaaria tehden ja mahdollisesti hyödynnän ensin yläsyöttäjää.  Tuota tilkkutyötä olen tehnyt syyskuusta alkaen, todella hidasta. Kun työlle ei ole selkeää päämäärää, alkaa sen valmistuminen viipyä ja muuta tekemistä on ollut yllin kyllin.

Vaikka en ole ommellut, olen harrastanut tilkkutöitä muilla tavoin. Meitä täällä Helsingissä on nyt huhtikuussa hemmoteltu peräti kolmella tilkkutyönäyttelyllä. Blogikin on ollut jonkinlaisessa horroksessa.

Stoassa on parhaillaan menossa viiden entisen teatterilaisen tilkkutyönäyttely "1000 + tilkkua". Hyvin tehtyjä värikkäitä töitä.  Osa perinteisillä malleilla, osassa töitä on ennennäkemättömiä malleja. Yleisvaikutelma on perinteinen.  Ei siis taidetekstiilejä. Kannattaa mennä katsomaan. Näyttely on avoinna 5.5.2018 asti.
Riina Ahosen työ, jossa on itsevärjätyt kankaat

Unkarin kulttuurikeskuksen Galleria U:ssa on esillä kansainvälistä mainetta niittäneen Eszter Bornemiszan taidetekstiilejä, joissa yhdistyy kangas ja paperi. EB on tunnettu kartta-aiheiden käyttämisestä töissään. Töitä kannattaa perinteisten tilkkutöiden harrastajienkin tutkia, koska niissä on aina monta kerrosta ja mielenkiintoisia tikkauksia.  Kuvan työssä on ensin taustakerros ja sen päällä kaupungin kartta ja päällimmäisenä vaatteen kaavoja. Näyttely on avoinna 18.5.18 asti
Syyringin tilkkutyönäyttely "Pilkkukuumetta ja muita oireita" Laakson sairaalalla päättyi jo. Sen innoittajana oli vuosi sitten Helsingissä ollut Yayoi Kusaman näyttely.  Näyttelyssä olisi saanut olla enemmänkin teeman mukaisia töitä. 
Eija Elomaa "Kusama kävi täällä"

tiistai 23. tammikuuta 2018

Tekeminen vai lopputulos

Olen seuraillut mielenkiinnolla suuren suosion saavuttaneiden mysteeritilkkutöiden uurastusta.  Vaatii aikamoista rohkeutta lähteä tekemään isoa työtä tuntemattoman mallin mukaan.  Mutta meille seuraajille täällä blogistaniassa, instagramissa ja facebookissa on ollu tarjolla mukavaa viihdettä.

Samaa uskaltautumista vaaditaan usein tilkkutyökursseilla ja haastetöiden parissa. Jotta voi kehittää taitojaan, täytyy uskaltaa tehdä niin kuin ope tai ryhmä käskee.  Se oman maun mukainen työ, johon käyttää kurssilla saatuja taitoja saattaa syntyä vasta pitkän ajan kuluttua.  Kaappiin kertyy paljon pienehköjä tilkkutöitä, joiden ainoa funktio on ollut tutustua johonkin tekniikkaan.  Ne eivät useinkaan ole käyttötekstiilejä eikä niitä voi oikein lahjaksikaan antaa.
Olen penkonut kaappejani karsien kaikenlaista.  Esiin on tullut sitä sun tätä. Ylläolevassa kuvassa on löytyneitä haaste- ja kurssitöitä ja muita kokeiluja. Perillinen ei niitä tahdo, joten on oma tehtäväni häivyttää ne.  Tuossa joukossa on kivoja kokeiluja, joiden tekemisestä olen nauttinut, mutta päämäärä eli tekemisestä nauttiminen on saavutettu.  Jäljellä on materiaa, jota ei voi käyttää uudelleen. Vähän sama tilanne, kuin että hyvän kirjan lukemisen jäljiltä kirjahyllyyn jää täytettä, jota ei enää tarvitse.

Tässä ensimmäisiä lintukuviani.  Lintukuvat olen tehnyt liimaharsoaplikaationa ja olen edelleenkin ylpeä tikkauksistani, joita tehdessäni oli aika noviisi vapaassa konetikkauksessa ja nautin jok'ikisen piston ompelemisesta.  Vuosikausia tilkkuiltuani aloin kehittyä konetikkauksessa vasta vaihdettuani nykyiseen ompelukoneeseeni. Mutta. mitä ihmettä teen noilla?  Kaapissa ne ovat turhan panttina.

Nuppupeittoja, jotka odottavat viemistä jonnekin, löytyi 4 kpl.  Liian pieni erä kiikutettavaksi minnekään, mutta turhaan nekin täyttävät kaappia.  Jotain pitäisi keksiä.

Töitä lajitellessa pakkasin huolellisesti isoon laatikkoon vaatepusseissa "rakkaimmat" tilkkutyöni, jotka aion säästää.  Laatikon pakattuani ymmärsin, että tosirakkaita on sohvalla 6 kpl, olohuoneen seinällä 4 kpl ja sängyn peittona 1 kpl.  He, he.

Kaapissa  odottaa kolme tikkaamatonta tilkkupintaa loppuun viemistä.  Ja on siellä muutama muukin keskeneräinen projekti. Kesken jääneet kassiprojektit hävitin jo. Niiden juoni oli hukkunut.  Kadehdin heitä, jotka kehuvat saavansa jokaikisestä tilkusta jotain käyttökelpoista aikaan.  Tunnustan, että minulle tekeminen on tärkeintä, ei lopputulos eli jokin käyttöesine.

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Hyvää alkanutta vuotta

Joulun aikaan oli niin kivaa lueskella muiden blogeja.  Kiitokset kaikille, jotka innostuivat päivittämään blogiansa. Omani vain ei hoitunut mitenkään.  Tilkusta asiaa fb-ryhmässä oli myös paljon mielenkiintoisia julkaisuja.  Ryhmään tuli myös paljon uusia jäseniä.  Instagramissa moni julkaisi ihania tilkkutöitään. Itse sain tyytyä kommentoimaan ja peukuttamaan muiden ihanuuksia.

Nyt vuoden vaihduttua tuntui siltä, että täytyy valmistautua tilkkutyökurssille, joka alkaa ensi viikolla.  Sen kunniaksi otin esille Churn Dash -blokit  ja laitoin seinälle, jotta saan kokonaiskuvan tilanteesta.
Blokkeja on nyt kahdeksan.  Seinälle laittaminen teki heti selväksi, että blokkien väliin täytyy laittaa välikaitaleet, muuten ne hukkuvat omituiseksi ruudukoksi.  Kankaita riittää lisäblokkeihin ja kaitaleisiin. Pitäisi vielä keksiä jokin käyttötarkoitus ja tavoitekoko työlle.

Käteni voivat jo kokolailla paremmin, vain hyvin harvoin tulee pistävä hermokipu.  Tauko ompelemisesta on tehnyt hyvää enkä ole enää aikoihin tuntenut tarvetta lastoittaa ranteita yöksi. 

Leikkasin jo palat tyttären ompelukoneen hupuksi, mutta hillitsin tikkausintoani vielä.  Haluan niin kovasti koristella hupun vapaalla konetikkauksella, mutta pelko hermokipujen palaamisesta käsiin hillitsee. Tyttären kone oli minulla käytössä jonkin aikaa, jotta se ei jäykistyisi paikoilleen käytön puutteessa. Hänellä ei ole viime aikoina riittänyt aikaa ompelemiseen.  Kone oli ehkä vähän turha hankinta, mutta silloisen ompeluprojektin ja pitkän välimatkan takia tarpeellinen.

Milloinkohan täällä Helsingissä alkaisi oikea talvi?  Vesisateet on jo niin koettu että saisi riittää.

En muuten päässyt sataan lintuun, havainnoikseni jäi 98 lajia 2017.  Sekin johtuu suurelta osalta sateisista säistä.