maanantai 17. heinäkuuta 2017

Viivoitintikkausta

Tikkasin vähän isomman pinnan, 50 cm x 50 cm,  viivoittimen avulla.  Siinä meni aikaa ja lankaa. 1000 m rulla melkein tyhjeni.  Ompelukoneessani on normaalin kokoinen kainalo ja apuna oli plexinen aputaso, jonka varassa työ oli mahdollisimman suorana.
Merkkasin tikkaamista varten 10 cm x 10 cm ruudukon ja tikkasin ruutu kerrallaan.  Kiersin vuororuuduin myötä- ja vastapäivään.  Siitä mudostui tuo viuhkakuvio.  Viuhkat voisi tehdä niin, että ei jäisi noita pieniä neliöitä, mutta minusta nuo neliöt piristävät mallia.

Viivoittimen kanssa ei ole lainkaan helppoa operoida. Suosittelen välineiden hankkimista ja yrittämistä vain sellaiselle,  joka on tikannut valtavasti vapaalla konetikkauksella.  Koska tavoitteenani on käyttää viivoitinta apuna peiton tikkaamisessa, yritin tikata eri suuntiin kääntämättä työtä.  Konetikkaaminen on jatkuvaa harjoittelua vaativampia projekteja varten. Tuskin koskaan taidot tulevat täydellisiksi.  Lähes joka kerran tikatessani kokeilen uusia malleja.

Näppivoimani eivät tunnu riittävän painamaan viivoitinta tikkausjalkaa vasten riittävällä voimalla silloin, kun viivoitin on jalan takana tai viistossa kohti luodetta.   Siitä johtui lipsumisia.  En purkanut kuin ihan kamalat lipsumiset. Jotenkin pienet horjumiset näyttävät häviävän muiden viivojen sekaan.

Oikeastaan tarvitsisin pidemmän suoran viivoittimen, mutta hankinta jäi, kun haluamani viivoitinmalli loppui tilapäisesti verkkokaupasta.  Tuntuu, että välineitä on nyt jo enemmän kuin hallitsen.

Lintuja
on nyt näkyvissä vähemmän kuin keväällä, mutta osa on jo aloittanut syysmuuton.  Kirjanpitoni mukaan olen nähnyt 88 lajia tänä vuonna.  Mahdollisesti enemmän, kun kirjanpitoni on vähän boheemia.  Lintutornilla käydessä saan ehkä yhdestä lajista kerrallaan kivoja kuvia.
Ruokokerttunen lauloi vielä 15.7. kuuluvasti ja pitkään. Juuri muita linnunääniä ei kuulunut.
Kuovisirri oli uusi tuttavuus.  Olivat niin kovin kaukana, että en  kuvasta pysty tekemään kirjontamallia. Samaa ongelmaa on tylli ja pikkutyllikuvassani.
Sikäli olen tyytyväinen tyllikuvaan, että siitä näkyy selvästi noiden kahden lajin kokoero. Pikkutylli on oikeasti paljon tylliä pienempi.
Kuvassa harmaahaikara hymyilee selvästi.  Useinhan ne ovat niin maansa myyneen näköisiä.
Jalohaikaroita on asettunut Laajalahdelle useampia.  Muoto on sama kuin harmaahaikaralla, mutta väri puhdas valkoinen.