torstai 18. toukokuuta 2017

Tarkkuustyökaluja ja kasseja

Tänään sain vihdoin viivoitinompeluun tarkoitetun konetikkausjalan.  Tuntui siltä kuin olisin asioinut jalokiviliikkeessä, niin tyyris tuo pieni kapine on.  Toisaalta en ole ostanut aikoihin tilkkutyötarvikkeita.  Vain yksi asiakas on Suomessa ostanut Berninan jalan no 72 ennen minua. Kiinnostaisi tietää, kuka se toinen omituinen on, joka haluaa harrastaa viivottimien avulla tikkaamista.

Berninan oma tikkausviivoitinsetti näyttää mielenkiintoiselta ja olen lukenut siitä ylistäviä lausuntoja. Se on kuitenkin niin kovan hintainen, että hankinta saa odottaa.

Tilaamani viivoittimet tulivat jo vähän aiemmin.
Tikkausjalka on kuvassa ylinnä oikealla, mutta ikkunan valo näköjään heijastuu paketista häiritsevästi.  Täytynee kuvata uudelleen, kun pääsen tositoimiin.  Tikkausviivoitin on Handi Quiltin alunperin isoille tikkauskoneille valmistama viivoitin, mutta se on sopivan pieni käytettäväksi tavallisen ompelukoneen kanssa.  Tilasin myös liukuesteitä viivoittimille.  Ne täytyy laittaa paikoilleen, kun alan kokeilla.

Keltainen viivoitin on paper-piecingin apuväline "Add a Quarter Ruler".  Olen kaivannut sellaista ommellessani New York Beauty -blokkeja, mutta en ole viitsinyt tilata pelkästään sitä.  Tilasin viivaimet Englannista The Cotton Patch -nimisestä kaupasta. Toimitus oli nopeaa eikä tarvinnut tullin kanssa asioida, kun Britannia on toistaiseksi EU-maa.  Lituskat tavarat tuliva kirjeessä suoraan postiluukkuun jaettuna.

Koska nykyään ostan vain pakon sanelemana ulkomaisista verkkokaupoista, töppäsin tietenkin tilatessani.  Unohdin avata internet-ostojen eston pankissa.  Kun olin sen tehnyt, niin homma onnistui näppärästi.  Laitoin eston takaisin päälle, kun laskutus oli selvä.  Korttini tiedoilla teki joku tuntematon ostoja netissä pari vuotta sitten. Vaikka en kärsinyt taloudellista vahinkoa, oli homman selvittelyssä paljon työtä ja vaivaa ja stressiä.

Lisää kasseja
Joskus 90-luvulla ostin kirpparilta pätkän Fujiwo Ishimoton Marimekolle suunnittelemaa Taivas-kangasta. Tytär vaati, että sitä saa käyttää vain johonkin erityiseen.  20 vuotta meni ja nyt jo käytin :D
Kankaasta tein kaksi tukevaa olalla kannettavaa kauppakassia tyttärelle.  Kankaan toinen laita oli vihreää ja toinen pinkki/violetti ja värit liukuvat toisiinsa kankaan keskellä. Kaksiväriset kassit olisivat olleet aika rajuja ja niinpä tein kaksi eriväristä kassia: vihreän ja violetin.  Henkseleissä on kuitenkin molempia värejä.
Nyt on tämäkin kangas käytetty loppuun. Mahtavaa!!!  Vielä on kaapissa valtavasti kankaita, joille pitäisi keksiä käyttö.  Jotkut ovat liian kauniita käytettäväksi ja toiset liian rumia.  Printtikankaat eivät minulla juurikaan kulu em. syistä.  Tikkausharjoituksetkin on parasta tehdä yksivärisille kankaille, jotta virheet näkyvät helposti.  Ja tikkausharjoituksiin pääsenkin nyt ihan uudella tekniikalla ja välineillä.

Punarinta
sattui mukavasti kuvausetäisyydelle, mutta oli metsän varjossa ja kamerani oli vielä asetettuna valoisassa lintutornissa kuvaamiselle.  Värit eivät siksi ole aivan kohdallaan, mutta tuosta kuvasta pystyn tekemään kirjontamallin.


6 kommenttia:

  1. En ole tutustunut tuohon viivottimen kanssa tikkaamiseen; olisi kiva nähdä, miten se tapahtuu. Ompelen itse kyllä Beninalla. Fujiwo Ishimoton Taivas kangas on upea ja olet loihtinut siitä kivoja kasseja. Onnistunut otos punarinnasta.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen juttu tuo tilaamasi. En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta. Kerro lisää, kun kokeilet.

    VastaaPoista
  3. Kivoja leluja. Tällaisten takia voisi käydä tilkkulemaan. Toisaalta minulla on valtava määrä neulekoneen lisätarvikkeita, mutta en ole ottanut konetta esiin vuoden 1990 jälkeen. Että näin.

    VastaaPoista
  4. Kiva kuulla mitä tykkäät viivottimella tikkaamisestä, näin sitä viime vuonna Birminghaminissa ja näytti niin kätevältä. Kauniit kassit. Punarinta on minun suosikki, niin suloinen!

    VastaaPoista
  5. Hienot kassit! Minullakin on samanlaisia kankaita, liian kauniita että niitä malttais leikata ja liian rumia että niistä viitsis tehdä mitään. Nyt olen kyllä ajatellut malttaa käyttää kaikkia ihania Marikankaitani - suomalaisuuden kunniaksi. Punarinta on minunkin suosikki! Eikä vähiten siksi kun pesii pihapiirissä. Marjanpoimimisaikaan tulee tervehtimään ihan lähelle ja osallistumaan.

    VastaaPoista