torstai 27. huhtikuuta 2017

Peiton reunustikkaus

Aikailu on nyt päättynyt ja Tulkoon valkeus -peiton boordi sai tikkaukset.  Aikailuun meni päiväkausia ja itse tikkaamiseen pari-kolme tuntia.   Boordin tikkaaminen oli helppoa ja joutuisaa, koska työ kulki hyvin ompelukoneessa kun sitä ei tarvinnut runtata koneen kainaloon.
Tikkasin yhtäjaksoista höyhentikkausta koko peiton ympäri.  Koska en halunnut raskasta ruotia ompelin ruodin vesiliukoisella langalla.  Lanka häviää, kun sumutan sitä vedellä.  Jos siitä jää jotain, niin sehän häviää aikanaan ensimmäisesä pesussa.  Koska sakarablokkien höyhentikkauksissa ei ole varjostusta, tikkasin samalla tyylillä eli ilman varjostusta.

Peitto on torkkupeittokokoa eli 155 cm x 195 cm.  Koko muuttuu vielä hieman, kun kanttaan peiton.
Nimilapun tekeminen on seuraava vaihe.  Sen jälkeen kanttaaminen.

Olen aika tyytyväinen tikkauksiin, vaikkakin täysin tietoinen siitä että tikkaus ei ole lähelläkään ammatikseen isoilla koneilla tikkaavien tasoa.   Kiitokset kannustavista tikkauskommenteista niitä antaneille.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kerralla vai kahdella

Tuumailen Tulkoon valkeus -peiton boordin tikkaamista.  Otin boordista mitat ja piirtelin koetilkuille sen tarvitsemat mitat.  Tikkasin höyheniä kahdella eri tavalla.
Ensimmäisessä testissä tikkasin höyhenen ruodin eri puolet erikseen eli silloin peitto tarvitsee kiertää kahteen kertaan.  Vaikka tikkasin ruodittomana, niin höyheneen tulee vahvasti näkyvä ruoti.
Toiseen tilkkuun piirsin nurkkakohdan ja tikkasin lehdykät aina vuoronperään ruodin eri puolille. Ruodista tulee vähemmän näkyvä.
Koetikkaukset tein tummalla langalla, jotta virheet näkyvät selvästi.  Boordi on 18 cm leveä ja kädet kipeytyvät 8 cm pitkien lehdyköiden vääntämisestä.   Minulta tikkaus luonnistuu parhaiten pienen pienissä kuvioissa, joita ompelen tiheään.  Sellaiset eivät vaan toimi peiton boordissa.  Peitonhan pitää olla taipuisa eikä tönkkö.

Taidan joutua käyttämään, vielä loputkin valmiiksi tekemäni harjoituspalat ennen kuin alan tikata boordia.  Olen tikannut muutaman työn vuoropuolin ja silloin tehnyt suoralla ruodilla, jolloin pyöreän muodon saaminen lehdyköihin on ollut helpompaa.  Taidan kokeilla sitäkin vaihtoehtoa.  Siinä on hyvänä puolena se, että kovaa ruotia ei synny.

Onneksi kiirettä ei ole. Tilkkutyöt ovat ajanviete.  Peitto pitäisi kuitenkin saada valmiiksi, jotta voin siirtyä kokeileviin juttuihin ja ehkä tehdä jonkun lintutyön.

Kiitoksia kommenteistanne. Niitä on aina kivaa lukea.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Aurinko paistaa

Vihdoinkin sain Tulkoon valkeus -tilkkupeiton keskiosan tikkaukset valmiiksi.  Ripustin peiton ylösalaisin kuvausta varten ja aurinkojen vaikutelma muuttui. Nyt auringot eivät enää näytä nousevilta auringoilta vaan paistavat ylhäältä alas kuin lasten piirustuksissa.
Tikkaaminen oli aika raskasta.  Käyttämäni yksiväriset kankaat ovat paksumpia ja jäykempiä kuin painokuosiset tilkkutyökankaat.  Taustakankaaksi olisi kannattanut valita liukas puuvillasatiini Ditten sijaan. Aikamoista vääntämistä oli tikkaaminen tällä kertaa. Jälki on sen mukaista.  Sakaroiden suorat ompeleet mutkittelevat eikä höyhenten lenkeistä tullut sopusuhtaisia.

Tikkasin vain kaksi blokkia kerrallaan ja sitten täytyi pitää tauko. Niin kovaa oli peiton vastustus. Kuvasin ilman salamaa vasemmalla sivulla olevan ikkunan valossa.  Tikkaukset näkyvät parhaiten sivuvalossa.

Reunukset ovat vielä tikkaamatta.  Ne täytyy hakaneuloittaa uudelleen, jotta kerrokset pysyvät aisoissa.  Peitto roikkuu nyt vierashuoneen kaapin ovissa pyykkipinnaviritelmällä ja voin käydä vilkaisemassa sitä välillä saadakseni idean reunuksen tikkaamiseen.

Nyt taidan laittaa ompelutarvikkeet huilimaan pääsiäisen ajaksi.

Hyvää pääsiäistä kaikille
t. Milja