perjantai 24. helmikuuta 2017

Verta, kyyneleitä ja valmista

Eija-ystävä lupasi kiinnittää Pihalintujen reunakaitaleen käsin työn taustalle.  Kieltäydyin, koska pidän koneella kiinnitettävästä valetereratkaisusta ja halusin tehdä samanlaisen reunan kuin Yhdeksään varikseen.   Jotain johdonmukaisuutta täytyy tässä boheemissa pajassa harrastaa.
Reunakaitaleen kiinnitys meni muuten hienosti, mutta nimilappu jäi pöydälle ja jouduin purkamaan ja kiinnittämään nimilapun vähän aiottua hankalammin.  Tyytyväisenä kantattuun reunaan huomasin, että ripustuskuja tarvitaan.  Ompelin putken koneella, mutta se piti jotenkin saada paikoilleen eikä sitä hommaa voi tehdä koneella. Voi itku.

Otin paketista käyttämättömän ohuen neulan ja kuvittelin sen uppoavan kankaaseen helposti. Kolmannella pistolla pistin itseäni sormeen ja arvaapa mitä.  Sain tietenkin aikaan pieniä veripilkkuja työhön.  Siinäkin on sitten yhdenmukaisuutta Yhdeksän variksen kanssa.  Siihenkin onnistuin vuodattamaan verta.  Ne veripisteet ovat jo haalistuneet, joten en tee tämän uuden työn veripilkuille yhtään mitään.  Kyllähän työssä täytyy olla tekijän dna-tunniste. Vai mitä?


Yllä Yhdeksän varista työni. Se valmistui vuonna 2013.  Siinä ideana oli kokeilla saman variskuvan toteuttaminen eri tekniikoilla ilman käsinompelua.   Nämä kädet, kun eivät enää käsinompelua kestä.

Nyt kuitenkin voin ylpeänä todeta, että työ on täysin valmis ja alkaa edistää Tulkoon valkeus työtä.

Lintukuvausta
Kun tämä kuvaaja ei ole viime aikoina vaivautunut menemään kuvaamaan lintuja, tuli lintu keittiön ikkunan edustalla olevaan lahoon pihlajaan keikistelemään.  Siinä sitten sainkin usean hyvän otoksen käpytikasta.  Innostuin ja menin Elfvikiin katsomaan olisiko siellä jotain kuvattavaa.  Ei valitettavasti ollut linnun lintua.  Tiaisten tirskahduksia kuului.


Tänään on taas kuulunut viherpeipon ryystämistä tässä kotinurkilla. Kyllä kevät kohta tulee ja nytkin aurinko paistaa.
Lintuillaan, Milja

14 kommenttia:

  1. Ok, joku muukin jättää sormenjälkensä tekemiinsä käsitöihin. Kaunis työ joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  2. Upeat linnut! Ja niin kauniisti työstetty. Kyllä oma tunniste pitää olla :)
    Lintuvalokuvistasi näkee että sinulla on kunnon kamera ja osaat käyttää sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamerassa ja objektiiveissa on aika paljon rahaa kiinni. Ostin lintukuvausobjektiivin käytettynä ja kohtuullisella hinnalla.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Nyt pitäisi keksiä lintutyölle hyvä paikka seinältä.

      Poista
  4. Molemmat työsi ovat ovat kyllä tosi kauniita!
    Valkoista kangasta käyttäessäni olen törmännyt muutaman kerran verijälkeen ja on kyllä ollut hankala pestävä;(

    VastaaPoista
  5. Upea! Nuo linnut tulee niin upeasti esiin valkoisesta taustasta. Varmaankin tikkauksella on osuutensa asiaan. Kauniit tikkaukset ja linnut. Dna on hyvä olla arvokkaissa töissä! Tarjoudun avustajaksi kanttausten yms ompeluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarjouksesta. Eijankin tarjous on edelleen voimassa. Kanttauksen tekeminen kokonaan koneella on ihan kivaa. Käsin ompeleminen nurjalta puolelta taitaa olla joku uskonnollinen vaatimus ja ohitan sen. Ripustuskujan kiinnittäminen koneella kaipaa jonkinlaista innovaatiota. Se ei oikein ole teknisesti mahdollista. Joskus olen kiinnittänyt sen koneella reunaa kantatessani, mutta alareunakin pitää kiinnittää eikä se onnistu koneella.

      Poista
  6. Linnut ovat mun suosikkeja kaikissa muodoissa, myös käsitöissä! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Hienoja lintutöitä!
    Seinältä otettava paras paikka käyttöön.

    VastaaPoista
  8. Hieno työ! Niin tarkasti olet visertäjät ommellut, että niistä voisi pihapiirin linnut opetella. Tikkaukset ovat taas omaa luokkaansa!

    VastaaPoista
  9. Upea työ ja kauniit tikkaukset!
    Täytyyhän sitä nyt oma työ merkata:)
    Molemmat työt ovat todella kauniita ja näkee, että pidät linnuista.

    VastaaPoista
  10. Niin hienot nämä molemmat työt ja kiva kun ovat yhtenäiset! Mitähän lintuja seuraavaksi...

    VastaaPoista