perjantai 24. helmikuuta 2017

Verta, kyyneleitä ja valmista

Eija-ystävä lupasi kiinnittää Pihalintujen reunakaitaleen käsin työn taustalle.  Kieltäydyin, koska pidän koneella kiinnitettävästä valetereratkaisusta ja halusin tehdä samanlaisen reunan kuin Yhdeksään varikseen.   Jotain johdonmukaisuutta täytyy tässä boheemissa pajassa harrastaa.
Reunakaitaleen kiinnitys meni muuten hienosti, mutta nimilappu jäi pöydälle ja jouduin purkamaan ja kiinnittämään nimilapun vähän aiottua hankalammin.  Tyytyväisenä kantattuun reunaan huomasin, että ripustuskuja tarvitaan.  Ompelin putken koneella, mutta se piti jotenkin saada paikoilleen eikä sitä hommaa voi tehdä koneella. Voi itku.

Otin paketista käyttämättömän ohuen neulan ja kuvittelin sen uppoavan kankaaseen helposti. Kolmannella pistolla pistin itseäni sormeen ja arvaapa mitä.  Sain tietenkin aikaan pieniä veripilkkuja työhön.  Siinäkin on sitten yhdenmukaisuutta Yhdeksän variksen kanssa.  Siihenkin onnistuin vuodattamaan verta.  Ne veripisteet ovat jo haalistuneet, joten en tee tämän uuden työn veripilkuille yhtään mitään.  Kyllähän työssä täytyy olla tekijän dna-tunniste. Vai mitä?


Yllä Yhdeksän varista työni. Se valmistui vuonna 2013.  Siinä ideana oli kokeilla saman variskuvan toteuttaminen eri tekniikoilla ilman käsinompelua.   Nämä kädet, kun eivät enää käsinompelua kestä.

Nyt kuitenkin voin ylpeänä todeta, että työ on täysin valmis ja alkaa edistää Tulkoon valkeus työtä.

Lintukuvausta
Kun tämä kuvaaja ei ole viime aikoina vaivautunut menemään kuvaamaan lintuja, tuli lintu keittiön ikkunan edustalla olevaan lahoon pihlajaan keikistelemään.  Siinä sitten sainkin usean hyvän otoksen käpytikasta.  Innostuin ja menin Elfvikiin katsomaan olisiko siellä jotain kuvattavaa.  Ei valitettavasti ollut linnun lintua.  Tiaisten tirskahduksia kuului.


Tänään on taas kuulunut viherpeipon ryystämistä tässä kotinurkilla. Kyllä kevät kohta tulee ja nytkin aurinko paistaa.
Lintuillaan, Milja

maanantai 13. helmikuuta 2017

Jämäilyä

Pyrin tekemään tilkkutyöt uusista hyvälaatuisista materiaaleista.  Jotain täytyy kuitenkin tehdä ns. jämistä. Tikkausharjoitustilkut ovat oivallinen paikka käyttää vanujämät. Haluan kokeilla tikkausta aina koetilkulle ennen varsinaiseen työhön tarttumista.

Kaivoin vanupussista kaikki villavanukaitaleet ja ompelin yhteen suurinpiirtein samanpituisten kanssa niin, että sain aikaan jotenkin suorakaidetta muistuttavia tikkausharjoituksiin sopivan kokoisia paloja.  Asetin vanuviritelmät yksi kerrallaan kankaalle, jonka olin todennut ei sittenkään sopivaksi varsinaisiin tilkkutöihin.  Käänsin kankaan kaksinkerroin ja leikkasin vanun reunan läheltä.  Ompelin kerrosleivän ympäri koneella pitkin pistoin "walking footin" avulla.  Tasasin noin 1 cm saumanvaran joka sivulle.  Ompelulankana käytin puolanloppuja ja sainkin muutaman puolan vapaaksi.  Tyhjistä puolista tuntuu aina olevan pulaa.
Nyt minulla on muutama hyvä harjoitustilkku, kun alan tikata "tulkoon valkeus" työtä.  Tietenkin ensin täytyy ommella työhön jo leikkaamani boordi ja yhdistää takakappaleen kankaat ja koota kerrokset. Flunssanpoikanen vaan tuppaa hidastuttamaan aikeita.

Hankintoja
Ostin Tilkkutarhasta taas ihanan pehmeää bambuvanua.  Neljä metriä tuli minulle.  Siinä on siis kahteen peittoon vanut.  Ostin myös Töölön Tilkkupajasta vanua. Sieltä valitsin tukevaa puuvillavanua lähinnä seinätekstiileihin.  Vanun puutteesta ei siis ainakaan johdu töiden hidas eteneminen.  Tilkkutarhasta ostin myös Aurifil-ompelulankoja.  Ja sitten ostin loput Superior Threadsin titaanivahvisteiset Top Stich -neulat.  Aiemmista kokemuksista tiedän, että ne ovat juuri minulle sopivia neuloja.

Huomenna on Ystävänpäivä.  Onnellista ystävänpäivää kaikille tilkkuilijoille ja muillekin blogini lukijoille.  Menen ystävän kanssa kahteen Helsingissä esillä olevaan näyttelyyn:  Arabianrannan asukastalolle "Lentävät hanhet"-killan tilkkutyönäyttelyyn ja Sanna Lappalaisen ommeltujen kuvien näyttelyyn Galleria Mariaan.
Kiitoksia kommenteista.