tiistai 31. tammikuuta 2017

Tiheää tikkausta pihalintujen ympärille

Tikatessani pihalintuja alkoi tuntua siltä, että piti saada kaikki käyttämättömät pistot tähän työhön. Sen verran vähän olen tikannut viime aikoina.  Harmi, että koneessa ei ole pistolaskuria, jotta näkisin kuinka monta pistoa tähän meni.  Tai oikeastaan koneessa on pistolaskuri, mutta se ei paljasta salaisuuksiaan koneen käyttäjälle. Pistomäärän mukaan se ilmoittaa, että olisi aika öljytä kone tai viedä se huoltoon.
Tikkasin tiheästi, koska kangas löpötti lintujen vieressä. Tiheä konekirjonta veti kangasta kasaan. Ympärillä oleva kangas piti siis käsitellä samalla mitalla.
Tikkauslankana käytin Superior Threadsin Master Piece no 50, joka on puuvillaa.  Luonnonkuidulla ompeleminen on mukavampaa ja mielestäni hiljaisempaa.
Kone on melko äänekäs tiheään tikatessa.  Tällä kertaa kuului ylimääräistä naputusta.  Tutkin syytä ja päädyin vaihtamaan neulan.  Uusikin neula alkoi naputtamaan melkein heti.  Ääni oli sietämätön. Niinpä vaihdoin taas neulan.  Kaksi ensimmäistä neulaa olivat quilting-neuloja ja hyvin kapeita. Kahta eri merkkiä tosin.  Viimeinen neula oli Superior Threadsin Top Stich neula kokoa 80.  Ääni vaimeni ja naputus hävisi kokonaan.  Yleensä ompelen pelkästään Top Stich neuloilla ja nyt ihmettelen, miksi valitsin ensin neuloja, joita en ole ennenkään halunnut käyttää.  Joku säästöinto varmaan iski, että nuokin täytyisi käyttää loppuun.

Juuri äänekkyyttä välttääkseni tikkasin ilman piston pituuden säätäjää.  Se kun mielestäni tekee koneen äänen voimakkaammaksi.  Valinnasta seuraa tietenkin, että työssä tuskin on kahta saman mittaista pistoa :D

Alemman kuvan kuvakulma paljasti minulle kaksi toimintoa, joita en koskaan käytä koneessani. Lankaleikkurin sijaan käytän kaarevakärkisiä saksia enkä ole koskaan säätänyt paininjalan puristusta.

Nimilappu ja reunakaitale puuttuvat.  Taidan tehdä ne tavoistani poiketen hyvin nopeasti. Tekisinköhän reunakaitaleeseen valetereen?  Vähän väriä kaitaleessa voisi rajata työn selkeämmin. Valetereen teko selviää The Quilt Shown videolta.  Video on englanninkielinen.

Kiitoksia kommenteista. Niitä on aina mukavaa saada.

torstai 26. tammikuuta 2017

Pihalinnut

Viikonvaihteessa on taas BirdLIfen pihabongauspäivä, jolloin lasketaan omalla pihalla vierailevat linnut tunnin ajan.  Ennakoin asiaa kokoamalla kirjomani pihalinnut lopultakin yhteen.
Ehkä huomenna tikkaan. Tänään ehti jo hämärä laskeutua. Työn linnut olen kirjonut vapaalla konekirjonnalla yhden silloin ja toisen tällöin.  Kaikki perustuvat itse ottamiini valokuviin.
Ylärivissä: urosvarpunen, sinitiainen, pikkuvarpunen
Keskirivissä: talitiaisuros, mustarastasuros, tilhi
Alarivissä: urospeippo, nuori kirjosieppo, västäräkki

Työn koko on n. 75 cm x 75 cm.   Tikkaamisessa saan olla tarkkana, jotta kangas pysyy suorana eikä ryppyile, kuten se nyt tekee.  Tarvitaan tiheää tikkausta.  Tästä tulee seinävaate. Vanuksi löysin kaapistani sopivan kokoisen palan puuvillavanua, joka on varsin pönäkkää. Ensin valitsemani taustakangas tuntui leprulta silittäessä, joten hylkäsin sen ja leikkasin valkoisesta dittestä vähän tukevamman taustakankaan. Mitään muuta kuin valkoista en voinut taakse laittaa, jotta kuviot eivät kuultaisi läpi.

Olin kirjonut suuren inspiraation vallassa vaihtelevan kokoisille ja -laatuisille kangastilkuille.  Jotta uskalsin tehdä tilkuista samankokoiset, mittasin ensin tarkasti ja päättelin toimivan koon ja piirsin ääriviivat kankaalle.  Sitten vasta rohkenin leikata ja hyvin palat osuivatkin yhteen.

Diojen digitointi jatkuu
Olen käsitellyt nyt kaksitoista dialipasta, jollaisiin mahtuu aina 100 diaa.  Lisäksi digitoin muunlaisessa säilytyksessä olleet diat, joita oli 300-400 kpl. Urakkaa on jäljellä ainakin 38 sadan dian lipasta.  Sadan dian käsittelyyn menee aina liki kaksi tuntia.  Paljon on tullut vastaan kivoja kuvia kauan sitten unohtuneista jutuista.  Diat olen irrottanut kehyksistä ja silpunnut silppurilla, vaikkei niissä suuria salaisuuksia tai intiimejä kohtauksia olekaan.  Yksityisiä kuvia kuitenkin.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tulkoon valkeus

Viimein sain kootuksi tilkkupinnan New York Beauty -blokeista.  Ajattelin ensin nimetä niistä tulevan peiton "Ja aurinko nousee", mutta koska tein vakeasta kankaasta kaarien sisänurkan alkoi nimi "tulkoon valkeus" tuntua paremmalta.  Noita aurinkojakin kun on 48 kappaletta eikä vain yksi.
Olen tyytyväinen tulokseen.  Halusin valkovoittoista ja pysyin alkuperäisessä tavoitteessa, vaikka värilliset nurkat olivatkin sieviä.   Joukossa ei ole yhtään painokangasta, vaan kaikki ovat yksivärisiä ja läpivärjättyjä. Joukossa on muutamaa itse värjättyä kangasta antamassa hieman eloa tasavärisiin pintoihin.  Yksiväriset kankaat ovat vähän paksumpia kuin varsinaiset tilkkukankaat.  Paksuus rajoittaa kaarien sakaroiden määrää.

Nyt on aika kutistaa boordia ja taustaa varten valkoista kangasta.  Yritän keksiä kauniin mutta omintakeisen tikkauksen tähän peittoon.  Jos en keksi, niin sitten tulee sakarakaariin ojaan tikkaus ja reunoille höyheniä.  Tikkaan ompelukoneella.

Tietotekniikkaa
Digitoin monta vuotta sitten osa diostani ja valokuvistani.  Nyt olen tullut siihen tulokseen, että dialippaat saavat lähteä tilaa viemästä.  Kaivoin kaapista vanhan skannerini, joka osaa skannata myös dioja ja filmejä.  Hieman aikaa meni sen kanssa pohtiessa, mutta löysin siihen netistä nykyisen tietokoneeni kanssa toimivan ajurin ja kuvien digitointi on edennyt erinomaisesti.  Jännää, että Epsonin valmistamaan skanneriin vuodelta 2003 saa vielä nykyisissä käyttöjärjestelmissä toimivan ajurin, mutta Canonin kameraan vuodelta 2007 ei saa kuvien siirtoon sopivaa softaa.  Pisteet Epsonille.  Skannattavia kuvia on tuhansia, mutta sieltä löytyy ihania juttuja perhejuhlista ja matkoilta.  Taitaa mennä  jokunen viikko skannatessa.

Olisikohan kuvistani löytyneestä pöytälevystä mallia seuraavalle paper piecing työlleni.
Pöytälevy on pari tuhatta vuotta vanha ja Caprilla Villa San Michelessä eli Munthen huvilalla. Paloista kokoaminen ei ole aivan uusi keksintö.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Sutjakkaasti pareittain

Itsekin hämmästyin, kun huomasin miten nopeasti ompelen valkoiset kaaripalat sakarakaariin. Työstän aina kaksi blokkia kerrallaan, koska kaksi mallinesarjaa riittää hommaan hienosti.  Lukija varmaan huomaa, että valitsin valkoiset sisäkaaret.  Nähtäväksi jää vaihdanko neljän värillisen sisäkaaren tilalle valkoiset, vai annanko olla noin.
Otan suunnitteluseinältä kaksi sakarakaarta ja revin niiden taustala paperit pois.  Sitten silitän valmiiksi leikkaamiini tilkkuihin sisä- ja ulkokaaren mallineet ja leikkaan mallineen reunoja pitkin ja ompelen ulkokaaren sauman.  Sitten ompelen kaarevat saumat ja silitän valmistuneet kaksi blokkia ja samalla kiinnitän mallineet uusiin tilkkuihin silittämällä.  Silitysrauta irti sähköstä samantien, ettei jää vahingossa päälle.  Sakarakaariakin täytyy ommella vielä lisää, mutta nyt työstän jo ompelemiini sisä- ja ulkokaaria.

Asetteluna suunnitteluseinällä on edelleen samaan suuntaan osoittavat kaaret, mutta ne saattavat vielä keikahtaa jonkinlaiseen muuhun asentoon.  Koskaan ei voi tietää, miltä tuntuu, kun alan ommella blokkeja yhteen.

Kommentteja
Sain edelliseen postaukseen monta kommenttia koskien Ditte-kangasta.  Kiitos niistä. Ditte siis sopii tähän työhön, koska värilliset kankaat ovat joko sitä tai vastaavan paksuista.    Kenenkään muun työhön sopimisesta en voi ottaa vastuuta.

Satunnainen Paula sai minut mietteliääksi kommentillaan kankaan mahdollisesta laatuvaihtelusta.  En ole itse huolissan, koska tunnustelin ostamani uuden Ditte-erän omin hyppysin.  Vanhaa erää oleva Ditte riittää kaaripaloihin, mutta siitä eteenpäin käytän uutta. Mahdollinen sävyero tulee siis asettumaan luonnolliseen rajakohtaan.  Käyttämistäni yksivärisistä kankaista ei takuulla kaksi kangasta ole samaa laatua.  Tilkkutöissä joutuu aina käyttämään laadultaan toisistaan poikkeavia kankaita, ellei osta valmiiksi leikattuja pakkauksia.  Aikoja sitten hankitut kankaani ovat sitä, mitä olen onnistunut ostamaan eri kangaskaupoista.

Taustamusiikkia
Ommellessani on viime aikoina soinut taustamusiikkina Queen-yhtye joko Freddie Mercuryn tai Adam Lambertin kanssa.  Molemmat ovat loistavia laulajia ja upeita esiintyjiä. Kuuntelen Youtubesta iPadin avulla vilkuillen välillä videota.  Tietokoneen virittäminen stereoiden vahvistimeen ja sitä kautta kunnon kaiuttmiin on käynyt mielessä, mutta toistaiseksi olen tyytynyt kapeaan äänen laatuun iPadilla. 70- ja 80-luvulla kuuntelin lähinnä klassista musiikkia ja rokki jäi vähemmälle.  Nyt korvaan tilannetta.