tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesä ja kukkaloistoa

Haagan Alppiruusupuisto eli kotoisammin Rodopuisto on melko lähellä.  Ennen kävelin sinne, nykyään menen autolla, jotta jaksan paremmin kierrellä siellä.  Näin kesäkuun puolivälissä se on aina upeimmillaan.
Atsaleat ovat suosikkini.  Ensimmäiset alkoivat kukkia ja pari viikkoa sitten, mutta tänään ne olivat täydessä loistossa.  Monta eri väriä.
 Oransseja on eri sävyissä, osa korallinvärisiä ja osa hennomman oransseja.
Ensimmäisenä kukinnan aloittanut violetti lajike oli jo pudottanut terälehtensä, mutta toinen ja isompikukkainen oli nyt vuorossa.
Vaaleanpunainen atsalea on hyvin hempeä.
Keltaisissa atsaleaoissa on vähän pienemmät kukat, mutta sitäkin enemmän.
Rodot ja atsaleat erottaa toisistaan helposti. Rodoilla on paksut ja kiiltävät ainavihannat lehdet. Atsaleat aloittavat kukinnan paljaista oksista ja kevyet lehdet alkavat kasvaa kukinnan alettua. Syksyllä atsaleat pudottavat lehtensä.

Rhododendronpensaita saa nykyään katsella ylöspäin. Kun 1980 osuin ensikerran sattumalta puistoon, sai niitä katsoa alaspäin ja näytti hyvin epätodennäköiseltä, että taimista joskus tulisi isoja pensaita.
Kaikki ovat saaneet alkunsa Helsingin Yliopiston yrityksestä kehittää Suomen olosuhteissa pärjääviä eri värisiä lajikkeita.  Mahdottomalta näyttänyt kokeilu on todella onnistunut hienosti.
Nykyään puistossa on pyörätuolien mentävät pitkospuut ja paksut narukaiteet.  Sinne pääsee lastenvaunujenkin kanssa ja pitkoksilla on ohituspaikkoja..  Tämän vuoden uutuus näytti olevan kaksi bajamajaa.  Ei siis tarvitse lähteä heti kotiin, jos tarve yllättää :).  Aivan uskomattoman upea paikka, joka komistuu vuosi vuodelta.  Haagalaiset ovat hyvin ylpeitä aarteestaan.

Olen lukenut puistossa kävijöiden julkaisuja ja ihmetellyt, kun niissä väitetään atsaleojen ja rodojen levittävän huumaavaa tuoksua.  Tänään vein nenäni kiinni useampaan pensaaseen, enkä tuntenut mitään tuoksua.  En ole koskaan aiemminkaan huomannut pensaiden tuoksuvan mitenkään.  Jos käyt siellä, niin kerro tuoksukokemuksistasi - Bajamajoja ei tarvitse kommentoida :b

maanantai 29. toukokuuta 2017

Spiraalin tikkaaminen viivoittimen avulla

Kauniit säät ovat vieneet ulkoilemaan ja tikkausharjoitukset ovat jääneet sivuun.  Nyt kokeilin tikata spiraalin viivoittimen avulla.  Katsoin netistä pari videota aiheesta ja totesin, että nekin oli tehty pienille harjoitustilkuille kääntämällä työtä neulan alla.  Niinpä pyöritin omaa harjoitustilkkuanikin.
Tikkaus menee siis niin, että aina nurkasta lähtien tikkaan suoraa ommelta kunnes tulee vastaan aiempi tikkaus. Sitten käännyn 90 asetetta ja tikkaan seuraavaa kulmaa kohti.  Tikkaan ulkoreunoilta keskustaa kohden.
Kuten kuvasta näkyy on viivoittimeni suora osa vain 10 cm pituinen ja sitä tarvitsee siirtää eteenpäin, jotta sain edes vaatimattoman tilkkuni tikkaukset aikaan. Viivoittimen apuviivoja täytyy tarkkailla sitä siirtäessä.
Kokeilin myös olla pyörittämättä työtä ja asettaa viivoittimen eri asentoihin ja tikata muuhun kuin perinteiseen suuntaan takaa eteenpäin. Niin tein vain pariin kohtaan. Se on aikamoista akrobatiaa ja tarvitsen vielä paljon harjoitusta ennen kuin voin alkaa tikata isoa työtä, jota ei voi kääntää neulan alla. Kaikki aikanaan - tai sitten homma voi osoittautua mahdottomaksi.
Tällainen tikattu spiraali on aika hauskan näköinen.  Tämä olisi sopivan kokoinen pannulapuksi. Harjoitustilkkujeni koko on mitä sattuu.  Pyrin hyödyntämään niissä varsinaisista töistä jääneitä tilkkuja. Tähän olin koonnut villavanun suikaleista vanupalan. Tikatessa ei tunnu eikä valmiissa näy, että vanu on koottu monesta palasta.

Jos lukijalle tuli nyt tunne, että olen pahasti vinksahtanut tyypillisestä tilkkuilusta, niin hän on aivan oikeassa.  Nämä kokeilut, joista ei valmistu mitään käyttöesinettä ovat niin kiehtovia.
Ensimmäinen kokeiluni 
Välineistä

Lintuilua
Niin moni oli kysellyt, olenko jo saanut Bird Lifen 100 lintulajia tavoitteen täyteen, että alkoi olla pakko selvittää, montako lajia olen havainnut tänä vuonna.  Otin lintukirjan (Lasse J. Laine - Suomen linnut) käteeni ja kirjasin Exceliin lajit, jotka tiedän nähneeni.  Toiseen sarakkeeseen kirjasin havaintopaikan ja sitten päivämäärän. Viimeiseen sarakkeeseen kirjasin mihin laajempaan ryhmään lintu kuuluu. Listassa on nyt 75 lajia.

Havaintojen tekoalueeni on varsin suppea eli läntisin paikka on Suomenojan lintualtaat Espoossa, pohjoisin Mätäjoki Malminkartanon ja Kannelmäen välissä, itäisin Haagan Rodopuisto ja eteläisin Ryssänkärki Lauttasaaressa.  Pitäisiköhän mennä pidemmälle?

Havaintojen kirjaaminen ei ole minulle systemaattista. Pääsääntöisesti ottamani valokuvat ovat dokumentaationi. Joitakin havaintoja kirjaan havaintovihkoon ja joitakin Tiiran tietokantaan.

Suomenojalta löytyi eilen kolme vesipääskyä.  Ne eivät ole ihan tavanomaisia näillä kulmilla.

Satakielen kuvasin sunnuntaina Suomenojalla. Yllä olevan kuvan yksilö oli mestarilaulaja.
Laulurastas konsertoi lauantaina Haagan Rhodopuistossa monin kuvioin ja kovaäänisesti.  Se matki punavarpusta ja talitiasita varsin hyvin.  Alppiruusut eivät vielä ole kukassa. Atsaleoistakin vain violetit ja pari valkoista pensasta kukkivat.

Ehkä ensi viikolla sitten alkaa varsinainen väriloisto.  Kannattaa lähteä katsomaan.
Loistomagnolia kukkii ja hämmästyttää ohikulkijoita Käpylässä.  Toivottavasti viimeöinen rankka ukkossade ei kohdellut sitä kaltoin.

Tikataan ja nautiskellaan keväästä, Milja

tiistai 23. toukokuuta 2017

Tikkaamista viivoittimen avulla

Lähtökohtana tikkausviivoittimen ja sellaisten käyttöön tarkoitetun ompelukoneen jalan hankintaan oli minulla tyytymättömyys siihen, että NYB-tötteni tikkaukset eivät sakaroissa menneet niin suoraan kuin halusin. Ison peiton liikutteleminen vaihtuviin tikkaussuuntiin ei suju kotikoneella tikattaessa ihan leikiten.  Hankin siis "apupyörät" kun en muuten pysynyt suorassa.

Käsieni ongelmat vaikuttavat kaikkiin tilkkutöihini.  Sairastuin 30-vuotiaana mystiseen niveltulehdukseen ja mm. keilaaminen jäi sen takia.  Kun olin viisikymppinen totesi työpaikkalääkäri, että todennäköisesti joudun ennenaikaiselle eläkkeelle sormien artroosin takia.  Sitten iskivät jännetupen ongelmat, mutta jäin eläkkeelle vasta eläkeiän koitettua.  Nyt ikäännyn koko ajan.  Tämän kerron taustaksi nyt, koska sain toisella palstalla keljuja kommentteja, joissa kommentoija mollasi hankintojani ja kehui pystyvänsä tikkaamaan suoraan ilman apuvälineitä.  Olen monta vuotta etsinyt tapoja tehdä tilkkutöitä ompelukoneen avulla säästäen käsiäni.
Umpimähkäistä harjoittelua viivoittimen eri reunojen muukaan
Viivoittimen kanssa tikkaamiseen tarvittavat välineet
Ompelukone, joka soveltuu konetikkaukseen, esim Bernina Aurora QE
Paksuja 1/4" tikkausviivoittimia esim. Handi Versa Tool
Paksujen viivaimien kanssa käytettäväksi tarkoitettu ompelukoneen jalka esim Bernina no 72
Pleksinen työtaso ompelukoneeseen esim. 60 cm x 60 cm
Suoran ompeleen pistolevy parantaa tikkien laatua
Supreme Slider teflonlevy tasaamaan koneen ja tason välisiä rakoja ja helpottamaan tikattavan kohteen liikuttelua
Harjoittelua varten vanulla varustettuja n. 30 cm x 30 cm kokoisia kolmikerroksisia tikkaustilkkuja
Samaa hyvälaatuista ompelulankaa sekä sukkulassa että ylälankana.

Turha hankinta
oli Handi Grip liukuesteteipit.  Ne ovat niin karheita, että jos niitä laittaa viivoittimen alle, niin viivoitin naarmuttaa pahasti kaiken, mihin teippi osuu.  Pakkauksessa varoitetaan laittamasta naarmuttavalle teipillä varustettuja viivoittimia päällekkäin, mutta etenkin akryylitaso on niin kallis, että sitä en halua naarmuttaa.  The Quilt Showssa esiintynyt huipputikkaaja totesi, että tavallinen Scotch kirjastoteippi riittää estämään liukumista.

Kokeilu NYB-blokilla
Kuvan blokin väritys on ällö ja lisäsin siihen vielä sinistä reunoille kasvattamaan blokkia. Pahoitteluni väreistä.  Kuvassa näkyy kuitenkin tikkausviivain ja tikkausjalka oikeassa asennossa. Ensin siis asetetaan työ neulan alle niin, että tikkaus osuu haluttuun kohtaan.  Sitten asetetaan viivain jalkaa vasten niin että sen reuna on jalan leveyden päässä halutusta tikkauskohdasta.  Jotta virheeni erottuvat mahdollisimman hyvin, käytin lankaa, joka erottuu hyvin.  Työtä liikutetaan haluttuun suuntaan painamalla tikkausviivoitinta työtä vasten vasemmalla kädellä ja auttamalla oikealla kädellä.

Huolimaton silitttäminen paljastui heti ongelmaksi.  En ollut viitsinyt silittää jokaisen sauman ompelun jälkeen (polven kipeyden takia olin vältellyt jatkuvaa tuolista ylösnousemista).  Jotta koristetikkaukset onnistuvat täydellisesti, pitää saumojen olla kunnolla silitettyjä eikä vain kynnellä painettuja.

Tikkausten suunnittelu
Tilkkutyön tikkaamisessa ei riitä pelkkä mekaaninen vapaa konetikkaus.  Etenkin näiden viivoittimien kanssa pitää tikkaus suunnitella etukäteen ja stabiloida tikattava työ.  Suunnittelu edellyttää riittävää perehtymistä tikkaamiseen.

Stabilointi tarkoittaa sitä, että tilkkutyön kerrokset kiinnitetään toisiinsa ensin harvakseltaan.  Bernina näyttää suosittavan harsintaa koneella.  Kotikoneellani ei harsiminen onnistu.  Pisimmät pistot ovat 5,5 mm.  Harsimisen voi kuitenkin tehdä vesiliukoisella langalla blokkien reunojen mukaan.  Lanka häivytetään kostuttamalla tikkaamisen jälkeen.

Lisää harjoituksia
on tarpeen suorittaa ennen kuin käyn tikkausta odottavan NYB-tilkkutyöni kimppuun.  Minusta näillä välineillä leikkiminen on kivaa. Jos joku innostuu tästä, niin mukavaa.  Kaikkien ei tarvitse lähteä tälle tielle.

torstai 18. toukokuuta 2017

Tarkkuustyökaluja ja kasseja

Tänään sain vihdoin viivoitinompeluun tarkoitetun konetikkausjalan.  Tuntui siltä kuin olisin asioinut jalokiviliikkeessä, niin tyyris tuo pieni kapine on.  Toisaalta en ole ostanut aikoihin tilkkutyötarvikkeita.  Vain yksi asiakas on Suomessa ostanut Berninan jalan no 72 ennen minua. Kiinnostaisi tietää, kuka se toinen omituinen on, joka haluaa harrastaa viivottimien avulla tikkaamista.

Berninan oma tikkausviivoitinsetti näyttää mielenkiintoiselta ja olen lukenut siitä ylistäviä lausuntoja. Se on kuitenkin niin kovan hintainen, että hankinta saa odottaa.

Tilaamani viivoittimet tulivat jo vähän aiemmin.
Tikkausjalka on kuvassa ylinnä oikealla, mutta ikkunan valo näköjään heijastuu paketista häiritsevästi.  Täytynee kuvata uudelleen, kun pääsen tositoimiin.  Tikkausviivoitin on Handi Quiltin alunperin isoille tikkauskoneille valmistama viivoitin, mutta se on sopivan pieni käytettäväksi tavallisen ompelukoneen kanssa.  Tilasin myös liukuesteitä viivoittimille.  Ne täytyy laittaa paikoilleen, kun alan kokeilla.

Keltainen viivoitin on paper-piecingin apuväline "Add a Quarter Ruler".  Olen kaivannut sellaista ommellessani New York Beauty -blokkeja, mutta en ole viitsinyt tilata pelkästään sitä.  Tilasin viivaimet Englannista The Cotton Patch -nimisestä kaupasta. Toimitus oli nopeaa eikä tarvinnut tullin kanssa asioida, kun Britannia on toistaiseksi EU-maa.  Lituskat tavarat tuliva kirjeessä suoraan postiluukkuun jaettuna.

Koska nykyään ostan vain pakon sanelemana ulkomaisista verkkokaupoista, töppäsin tietenkin tilatessani.  Unohdin avata internet-ostojen eston pankissa.  Kun olin sen tehnyt, niin homma onnistui näppärästi.  Laitoin eston takaisin päälle, kun laskutus oli selvä.  Korttini tiedoilla teki joku tuntematon ostoja netissä pari vuotta sitten. Vaikka en kärsinyt taloudellista vahinkoa, oli homman selvittelyssä paljon työtä ja vaivaa ja stressiä.

Lisää kasseja
Joskus 90-luvulla ostin kirpparilta pätkän Fujiwo Ishimoton Marimekolle suunnittelemaa Taivas-kangasta. Tytär vaati, että sitä saa käyttää vain johonkin erityiseen.  20 vuotta meni ja nyt jo käytin :D
Kankaasta tein kaksi tukevaa olalla kannettavaa kauppakassia tyttärelle.  Kankaan toinen laita oli vihreää ja toinen pinkki/violetti ja värit liukuvat toisiinsa kankaan keskellä. Kaksiväriset kassit olisivat olleet aika rajuja ja niinpä tein kaksi eriväristä kassia: vihreän ja violetin.  Henkseleissä on kuitenkin molempia värejä.
Nyt on tämäkin kangas käytetty loppuun. Mahtavaa!!!  Vielä on kaapissa valtavasti kankaita, joille pitäisi keksiä käyttö.  Jotkut ovat liian kauniita käytettäväksi ja toiset liian rumia.  Printtikankaat eivät minulla juurikaan kulu em. syistä.  Tikkausharjoituksetkin on parasta tehdä yksivärisille kankaille, jotta virheet näkyvät helposti.  Ja tikkausharjoituksiin pääsenkin nyt ihan uudella tekniikalla ja välineillä.

Punarinta
sattui mukavasti kuvausetäisyydelle, mutta oli metsän varjossa ja kamerani oli vielä asetettuna valoisassa lintutornissa kuvaamiselle.  Värit eivät siksi ole aivan kohdallaan, mutta tuosta kuvasta pystyn tekemään kirjontamallin.


lauantai 13. toukokuuta 2017

Kassi ja kauriita

Tytär pyysi tekemään viemiseksi kassin. Vastaanottajaa en ole koskaan tavannut, joten hänen makunsa oli täysin mysteeri.  Tuijottelin kangaskaappiini ja levitinkin kirjavia kankaita.  Eivät puhutelleet minua.  Kaapista tuli vastaan tikkausharjoitustilkku, jossa olin mustalle pohjalle tikannut erilaisilla langoilla höyhenkuvioita.  Tikkaukset puhuttelivat.

Päädyin sitten tekemään yksivärisestä eli mustasta.  Vuori ja henkselien keskusta ovat harmaat. Tikkaukset ovat harmaat ja piirtelin niitä varten merkinnät vain kevyesti kynnellä.
Kangas on Marimekon satiinia, joka ei tunnu sataprosenttiselta puuvillalta. Ostin sitä pakan joitakin aikoja sitten heidän ystävämyynnistään.  Toivottavasti vastaanottaja pitää kassista.

Tikkaaminen tuntuu kivalta ja innostuin tilaamaan uusia tikkaustarvikkeita.  Ruler foot eli tikkausviivottimen kanssa käytettävä ompelukoneen jalka on tilattuna ja odottelen sitä, mutta viivoitin tuli jo.  Niistä kerron lisää, kunhan pääsen kokeilemaan.  Kaapissa on odottamassa yksi tilkkupinta, johon haluan saada ehdottoman suorat tikkaukset sakaroihin.

Kauriita
tuli yllättäin esiin metsiköstä Elfvikin luonnonsuojelualueella (sama paikka. jossa kuvasin liito-oravan). Olivat vähän kaukana, mutta tunnistuskuvan sain silti. Luontotalon työntekijän mukaan ovat metsäkauriita.  Kotona näin kirjasta hänen olleen oikeassa. Vain metsäkauriin sarvet ovat tuollaiset.

Lintutornista näin kurkipariskunnan, joka ruokaili kauriiden lähellä.  Nekin tietysti haan takalaidassa. Olisipa hienoa, jos ne pesisivät Laajalahdella.
Laajalahden luonnonsuojelualue on ihan Kehä I:n ja Turunväylän tuntumassa. Suomen vilkkaimpia ja monikaistaisia teitä kumpainenkin.  Toivottavasti kauriit ja kurjet eivät törmäile autojen kanssa. 

Eilen iltahämärissä takapihalla ruokaili jänis. Pidin sitä heti rusakkona, mutta kuvia käsitellessä aloin empiä.  Jäniksen turkista on selvästi lähdössä valkoisia tuppoja ja sen silmänympärys on valkoisen karvan peitossa.  Voisiko se sittenkin olla metsäjänis, joka on vaihtamassa turkkiaan? Kuvauspaikka on Helsingissä Kehä I:n sisäpuolella, josta tosin lähtee puistoreitti Mätäjoelle ja vihreisiin maisemiin. Lajin varmistavat kommentit olisivat kivoja.

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille lukijoille.  Toteutan taas suomalaisten tapaa pitää hauskaa, eli menen viemään haudalle kukkia ;D

t. Milja

maanantai 1. toukokuuta 2017

Liito-orava ja outo lintu

Kun lähtee kotoa ulos, ei koskaan tiedä etukäteen, mitä näkee.  Aloitin kierrokseni Villa Elfvikin lintutornista.  Yllätykseksi pääsinkin kuvaamaan liito-oravaa.  En itse huomannut sitä, vaan pitkoksilla seisoskeli joukko ihmisiä ihailemassa sitä. Otin aika monta kuvaa. Enimmäkseen orava oli kerällä ja söi.  Oli se vähän kaukana, mutta olen tyytyväinen, olihan tämä ensimmäinen kerta, kun pääsin näkemään tuollaista harvinaisuutta.



Lintutornin luona oli sekä valko- että punajalkavikloja.  Merimetsoja oli kauempana kareilla ja tiirat kalastelivat ihan lähellä.  Viklot olivat sen verran etäällä, että ei huippukuvista ollut toivoakaan, vaikka tunnistuskuvia sain mukavasti.
Valkoviklo
Vastavaloon kuvattuja vikloja, en ole varma lajista
Otaniemen puolelle oli eksynyt yksi Pohjoisamerikkalainen lintu eli punatavi.  Kävin bongaamassa sen.  Siitä ei kuulemma saa pisteitä, kun Euroopassa esiintyviä pidetään tarhakarkulaisina.  Minulla ei ole aavistustakaan pistelaskusysteemistä, mutta otinpahan kuvan tuostakin, vaikka se oli poukaman vastarannalla ja vähän turhan kaukana.  

Tässä postauksessa on nyt vain luonnon ihmeitä.  Tilkkutyöt jatkuvat ja ehkä seuraavaan postaukseen on jotain uutta sillä rintamalla.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Peiton reunustikkaus

Aikailu on nyt päättynyt ja Tulkoon valkeus -peiton boordi sai tikkaukset.  Aikailuun meni päiväkausia ja itse tikkaamiseen pari-kolme tuntia.   Boordin tikkaaminen oli helppoa ja joutuisaa, koska työ kulki hyvin ompelukoneessa kun sitä ei tarvinnut runtata koneen kainaloon.
Tikkasin yhtäjaksoista höyhentikkausta koko peiton ympäri.  Koska en halunnut raskasta ruotia ompelin ruodin vesiliukoisella langalla.  Lanka häviää, kun sumutan sitä vedellä.  Jos siitä jää jotain, niin sehän häviää aikanaan ensimmäisesä pesussa.  Koska sakarablokkien höyhentikkauksissa ei ole varjostusta, tikkasin samalla tyylillä eli ilman varjostusta.

Peitto on torkkupeittokokoa eli 155 cm x 195 cm.  Koko muuttuu vielä hieman, kun kanttaan peiton.
Nimilapun tekeminen on seuraava vaihe.  Sen jälkeen kanttaaminen.

Olen aika tyytyväinen tikkauksiin, vaikkakin täysin tietoinen siitä että tikkaus ei ole lähelläkään ammatikseen isoilla koneilla tikkaavien tasoa.   Kiitokset kannustavista tikkauskommenteista niitä antaneille.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kerralla vai kahdella

Tuumailen Tulkoon valkeus -peiton boordin tikkaamista.  Otin boordista mitat ja piirtelin koetilkuille sen tarvitsemat mitat.  Tikkasin höyheniä kahdella eri tavalla.
Ensimmäisessä testissä tikkasin höyhenen ruodin eri puolet erikseen eli silloin peitto tarvitsee kiertää kahteen kertaan.  Vaikka tikkasin ruodittomana, niin höyheneen tulee vahvasti näkyvä ruoti.
Toiseen tilkkuun piirsin nurkkakohdan ja tikkasin lehdykät aina vuoronperään ruodin eri puolille. Ruodista tulee vähemmän näkyvä.
Koetikkaukset tein tummalla langalla, jotta virheet näkyvät selvästi.  Boordi on 18 cm leveä ja kädet kipeytyvät 8 cm pitkien lehdyköiden vääntämisestä.   Minulta tikkaus luonnistuu parhaiten pienen pienissä kuvioissa, joita ompelen tiheään.  Sellaiset eivät vaan toimi peiton boordissa.  Peitonhan pitää olla taipuisa eikä tönkkö.

Taidan joutua käyttämään, vielä loputkin valmiiksi tekemäni harjoituspalat ennen kuin alan tikata boordia.  Olen tikannut muutaman työn vuoropuolin ja silloin tehnyt suoralla ruodilla, jolloin pyöreän muodon saaminen lehdyköihin on ollut helpompaa.  Taidan kokeilla sitäkin vaihtoehtoa.  Siinä on hyvänä puolena se, että kovaa ruotia ei synny.

Onneksi kiirettä ei ole. Tilkkutyöt ovat ajanviete.  Peitto pitäisi kuitenkin saada valmiiksi, jotta voin siirtyä kokeileviin juttuihin ja ehkä tehdä jonkun lintutyön.

Kiitoksia kommenteistanne. Niitä on aina kivaa lukea.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Aurinko paistaa

Vihdoinkin sain Tulkoon valkeus -tilkkupeiton keskiosan tikkaukset valmiiksi.  Ripustin peiton ylösalaisin kuvausta varten ja aurinkojen vaikutelma muuttui. Nyt auringot eivät enää näytä nousevilta auringoilta vaan paistavat ylhäältä alas kuin lasten piirustuksissa.
Tikkaaminen oli aika raskasta.  Käyttämäni yksiväriset kankaat ovat paksumpia ja jäykempiä kuin painokuosiset tilkkutyökankaat.  Taustakankaaksi olisi kannattanut valita liukas puuvillasatiini Ditten sijaan. Aikamoista vääntämistä oli tikkaaminen tällä kertaa. Jälki on sen mukaista.  Sakaroiden suorat ompeleet mutkittelevat eikä höyhenten lenkeistä tullut sopusuhtaisia.

Tikkasin vain kaksi blokkia kerrallaan ja sitten täytyi pitää tauko. Niin kovaa oli peiton vastustus. Kuvasin ilman salamaa vasemmalla sivulla olevan ikkunan valossa.  Tikkaukset näkyvät parhaiten sivuvalossa.

Reunukset ovat vielä tikkaamatta.  Ne täytyy hakaneuloittaa uudelleen, jotta kerrokset pysyvät aisoissa.  Peitto roikkuu nyt vierashuoneen kaapin ovissa pyykkipinnaviritelmällä ja voin käydä vilkaisemassa sitä välillä saadakseni idean reunuksen tikkaamiseen.

Nyt taidan laittaa ompelutarvikkeet huilimaan pääsiäisen ajaksi.

Hyvää pääsiäistä kaikille
t. Milja

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Töks

Kolme viikkoa sitten uhosin, että Tulkoon valkeus-peiton tikkaus lähtee vauhtiin.  Sain tikkausta sen verran alkuun, että tiedän mitä olen tekemässä.  Tikkaaminen tökki pahasti, koska työ tarttui koko ajan pleksisen aputason nurkkiin.

Päädyin tikkaamaan sakarat esiin eli sakarakaarien saumojen mukaan ja sitten höyheniä blokkien nurkkiin.  Työn liikuttelu osoittautui vaikeaksi.  Korjasin tilannetta siirtämällä ompelukoneen toiselle pöydälle ja pöydän jatkoksi otin kevyen apupöydän 60 x 100 cm.  Sitten laitoin isoja kirjoja pleksitason jatkoksi.  Kaikki oli valmista, että aamulla jatkan tikkaamista paremmista olosuhteista.

Töks.  Aamulla heräsin päänsärkyyn ja kuumeisena.  Sain ajan terveydenhoitajalle, joka kutsui paikalle lääkärin.  Määrättiin antibioottikuuri.  Kärvistelin viikonlopun kuumeessa.  Kuuri ei tuntunut auttavan.  Maanantaina yritin saada aikaa lääkärille, mutta soitin kuulemma liian myöhään.  Olisi pitänyt mennä illalla Haartmaniin päivystykseen.  En jaksanut vaan soitin seuraavana aamuna ja sain lääkäriajan. Lääkäri totesi, että laittaa lähetteen Meilahden sairaalaan.  Hain kotoa hammasharjan ja iPadin ja laturit sekä hieman vaihtovaatteita.  Kun Meikussa lääkäri viimein tuli, totesi hän että lähetetään Jorvin sairaalaan.  Jorvissa ongelmakohta leikattiin myöhään illalla.   Pääsin kotiin puolilta päivin, mutta joudin syömään kahta antibioottia 10 päivän kuurin.   En ole jaksanut käydä ison tikkaustyön kimppuun.  Kuume ja antibiootit veivät voimat.

Nuppupeittoja
Yritän kuluttaa iloisen värisiä printtikankaita tekemällä niistä nuppupeittoja.  Jotta saisin niistä sopivan kokoisia, täytyisi käyttämääni ulkokaaripalaa suurentaa.  Helppo homma.  Silitän vain freezer-paperille tulostamani kaavat isommalle freezer-paperipalalle ja jatkan kaavaa.  En ole jaksanut toistaiseksi toteuttaa kaavan suurentamista, mutta muutaman sakarakaaren olen ommellut.
Outo juttu
Huomasin pari päivää sitten, että facebookissa tammikuussa julkaisemani kuvan silloin vielä keskeneräisestä Pihalinnut-työstäni oli jakanut sivullaan varsin merkittävä tilkkuilutaho eli Carrefour Europeen du Patchwork. Mitään selitystä, kuinka olivat löytäneet fb:n miljoonista kuvista tuon työni, eivät ole antaneet.  Luulisi, että heillä olisi valtaisat määrät omia kuvia.
Englanninkieliseen kommenttiini sieltä vastattiin ranskaksi :D  Ranska ei kuulu hallitsemieni kielten valikoimaan ja fb:n tarjoama käännös on ihan puuta heinää.

Tätä kirjoittaessani sain huomata, että ovat julkaisseet myös kuvan valmiista työstäni.  Olen entistä äimistyneempi.



Totta on, että facebookissa julkiseksi merkitty postaus on kaikkien käyttäjien jaettavissa.  Laitan silloin tällöin joitakin julkaisujani julkisiksi, jotta pyrkiessäni johonkin ryhmään ylläpitäjät näkevät minun olevan aidosti suomalainen.  Etenkin kuvia, jotka olen julkaissut täällä blogissa olen laittanut julkisiksi myös facebookissa.  Suosittelen tapaa.  Tilkusta asiaa -fb-ryhmän ylläpitäjänä tuntuu välillä hankalalta hyväksyä ryhmään ihmisiä, jotka ovat piilottaneet kaikki tietonsa.   Onneksi häiriköitä ei ole livahtanut ryhmään.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Tästä se lähtee

"Tulkoon valkkeus" -peiton tikkaaminen nimittäin.  Sain eilen kootuksi peiton kerrokset Työväenopiston suurella ja korkealla pöydällä.  Kiinnitin hakaneuloilla.  Moni tuntuu rakastavan harsimista niin paljon, että kävi ihmettelemässä hakaneulahommaani.  Tässä taas kerran: En voi ommella käsin, en halua ommella käsin enkä tykkää ommella käsin.  Kerrokset ovat siis kiinni toisissaan kaarevilla hakaneuloilla.  Hakaneuloja olen käyttänyt vuosikausia peittojen kokoamisessa. Kerran taisin harsia kokonaisen peiton.  Harsintatekniikoita olen kokeillut pienempiin töihin.  Käsi ei tykkää.
Tikkaan siis ompelukoneellani. Minulla on vain yksi kone, jolla teen kaiken.  Tikkasin ensin pitkillä pistoilla peiton ympäri.  Jos jostain syystä olisi tarvis avata tuo tikkaus, niin viiden millin tikit on helppo purkaa.  Olisi kivaa, jos koneessa olisi sentin tikit valittavana. Kehitin taannoin systeemin sentin tikkejä varten, mutta se oli niin hidasta hommaa, että viidellä millillä mennään. Kun olen kiinnittänyt työn reunat toisiinsa tuolla koneharsinnalla, leikkaan aina pois ylimääräisen kankaan ja vanun tikkauksen ulkopuolelta. Silloin taustakankaan reuna ei voi hivuttautua salakavalasti taustapuolelle ja tarttua tikkauksiin. Sellaistakin on joskus sattunut.

Teen aina tilkkupeiton taustasta ylimittaisen ja samoin vanuksikin leikkaan reilusti päällistä isomman palan.  On helpompaa asetella kerrokset, kun on pelivaraa.  Koska käyttämäni bambuvanu on hyvin leveää jäi siitä melko pitkä pätkä päädystä. Sitä himoittiin, mutta en luopunut. Kagassilpusta luopuminen on ihan helpottavaa, mutta vanulle minulla on aina omaa käyttöä.
Kunnon vanua saa vain laadukkaista tilkkutyötarvikeliikkeistä, Eurokangas ei kuulu niihin. Vanun hankkiminen on on aina erikseen järjestettävä. Tämä bambuvanu on Tilkkutarhasta. Olen käyttänyt samaa laatua moniin projekteihin ja erittäin tyytyväinen siihen.

Nyt on vuorossa stabilointivaihe eli tikkaan walking footin eli yläsyöttäjän avulla ns. ojaan eli saumojen varjoon ja sitten käsittelen noiden tikkausten väliin jäävät alueet vapaalla konetikkauksella.

Laiska töitänsä laskee
Olen vuosien aikana kirjoittanut monen monta artikkelia Tilkkulehteen. Välillä olen unohtanut, mistä olen kirjoittanut ja juttujen löytäminen lehtiä selaamalla on aika työlästä.  Niinpä tein kerralla isomman urakan ja skannasin suurimman osan kirjoittamistani/kuvaamistani jutuista tietokoneelle. Ne ovat pdf-muodossa.  Valitettavasti niihin ei voi käyttää sanahakua, kun skannaus teki niistä kuvia. Sanahaku toimii kuitenkin alkuperäisiin tekstitiedostoihini, jotka majailevat vielä koneellani.
Joukosta puuttuu vielä. Tilastointi paljasti myös, että viime vuonna en ole saanut aikaan juuri muita juttuja kuin vakiopalstan eli "Sytykkeitä".  Tuoreimmassa Tilkkulehdessä tilanne on sama.  Pitäisi keksiä jotain uutta kirjoitettavaa, mutta myös toivoisin että lukijat puolestaan innostuisivat kirjoittamaan lehteen tilkkutyöohjeita ja muuta tilkkutöitä sivuavaa kivaa.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Verta, kyyneleitä ja valmista

Eija-ystävä lupasi kiinnittää Pihalintujen reunakaitaleen käsin työn taustalle.  Kieltäydyin, koska pidän koneella kiinnitettävästä valetereratkaisusta ja halusin tehdä samanlaisen reunan kuin Yhdeksään varikseen.   Jotain johdonmukaisuutta täytyy tässä boheemissa pajassa harrastaa.
Reunakaitaleen kiinnitys meni muuten hienosti, mutta nimilappu jäi pöydälle ja jouduin purkamaan ja kiinnittämään nimilapun vähän aiottua hankalammin.  Tyytyväisenä kantattuun reunaan huomasin, että ripustuskuja tarvitaan.  Ompelin putken koneella, mutta se piti jotenkin saada paikoilleen eikä sitä hommaa voi tehdä koneella. Voi itku.

Otin paketista käyttämättömän ohuen neulan ja kuvittelin sen uppoavan kankaaseen helposti. Kolmannella pistolla pistin itseäni sormeen ja arvaapa mitä.  Sain tietenkin aikaan pieniä veripilkkuja työhön.  Siinäkin on sitten yhdenmukaisuutta Yhdeksän variksen kanssa.  Siihenkin onnistuin vuodattamaan verta.  Ne veripisteet ovat jo haalistuneet, joten en tee tämän uuden työn veripilkuille yhtään mitään.  Kyllähän työssä täytyy olla tekijän dna-tunniste. Vai mitä?


Yllä Yhdeksän varista työni. Se valmistui vuonna 2013.  Siinä ideana oli kokeilla saman variskuvan toteuttaminen eri tekniikoilla ilman käsinompelua.   Nämä kädet, kun eivät enää käsinompelua kestä.

Nyt kuitenkin voin ylpeänä todeta, että työ on täysin valmis ja alkaa edistää Tulkoon valkeus työtä.

Lintukuvausta
Kun tämä kuvaaja ei ole viime aikoina vaivautunut menemään kuvaamaan lintuja, tuli lintu keittiön ikkunan edustalla olevaan lahoon pihlajaan keikistelemään.  Siinä sitten sainkin usean hyvän otoksen käpytikasta.  Innostuin ja menin Elfvikiin katsomaan olisiko siellä jotain kuvattavaa.  Ei valitettavasti ollut linnun lintua.  Tiaisten tirskahduksia kuului.


Tänään on taas kuulunut viherpeipon ryystämistä tässä kotinurkilla. Kyllä kevät kohta tulee ja nytkin aurinko paistaa.
Lintuillaan, Milja

maanantai 13. helmikuuta 2017

Jämäilyä

Pyrin tekemään tilkkutyöt uusista hyvälaatuisista materiaaleista.  Jotain täytyy kuitenkin tehdä ns. jämistä. Tikkausharjoitustilkut ovat oivallinen paikka käyttää vanujämät. Haluan kokeilla tikkausta aina koetilkulle ennen varsinaiseen työhön tarttumista.

Kaivoin vanupussista kaikki villavanukaitaleet ja ompelin yhteen suurinpiirtein samanpituisten kanssa niin, että sain aikaan jotenkin suorakaidetta muistuttavia tikkausharjoituksiin sopivan kokoisia paloja.  Asetin vanuviritelmät yksi kerrallaan kankaalle, jonka olin todennut ei sittenkään sopivaksi varsinaisiin tilkkutöihin.  Käänsin kankaan kaksinkerroin ja leikkasin vanun reunan läheltä.  Ompelin kerrosleivän ympäri koneella pitkin pistoin "walking footin" avulla.  Tasasin noin 1 cm saumanvaran joka sivulle.  Ompelulankana käytin puolanloppuja ja sainkin muutaman puolan vapaaksi.  Tyhjistä puolista tuntuu aina olevan pulaa.
Nyt minulla on muutama hyvä harjoitustilkku, kun alan tikata "tulkoon valkeus" työtä.  Tietenkin ensin täytyy ommella työhön jo leikkaamani boordi ja yhdistää takakappaleen kankaat ja koota kerrokset. Flunssanpoikanen vaan tuppaa hidastuttamaan aikeita.

Hankintoja
Ostin Tilkkutarhasta taas ihanan pehmeää bambuvanua.  Neljä metriä tuli minulle.  Siinä on siis kahteen peittoon vanut.  Ostin myös Töölön Tilkkupajasta vanua. Sieltä valitsin tukevaa puuvillavanua lähinnä seinätekstiileihin.  Vanun puutteesta ei siis ainakaan johdu töiden hidas eteneminen.  Tilkkutarhasta ostin myös Aurifil-ompelulankoja.  Ja sitten ostin loput Superior Threadsin titaanivahvisteiset Top Stich -neulat.  Aiemmista kokemuksista tiedän, että ne ovat juuri minulle sopivia neuloja.

Huomenna on Ystävänpäivä.  Onnellista ystävänpäivää kaikille tilkkuilijoille ja muillekin blogini lukijoille.  Menen ystävän kanssa kahteen Helsingissä esillä olevaan näyttelyyn:  Arabianrannan asukastalolle "Lentävät hanhet"-killan tilkkutyönäyttelyyn ja Sanna Lappalaisen ommeltujen kuvien näyttelyyn Galleria Mariaan.
Kiitoksia kommenteista.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Tiheää tikkausta pihalintujen ympärille

Tikatessani pihalintuja alkoi tuntua siltä, että piti saada kaikki käyttämättömät pistot tähän työhön. Sen verran vähän olen tikannut viime aikoina.  Harmi, että koneessa ei ole pistolaskuria, jotta näkisin kuinka monta pistoa tähän meni.  Tai oikeastaan koneessa on pistolaskuri, mutta se ei paljasta salaisuuksiaan koneen käyttäjälle. Pistomäärän mukaan se ilmoittaa, että olisi aika öljytä kone tai viedä se huoltoon.
Tikkasin tiheästi, koska kangas löpötti lintujen vieressä. Tiheä konekirjonta veti kangasta kasaan. Ympärillä oleva kangas piti siis käsitellä samalla mitalla.
Tikkauslankana käytin Superior Threadsin Master Piece no 50, joka on puuvillaa.  Luonnonkuidulla ompeleminen on mukavampaa ja mielestäni hiljaisempaa.
Kone on melko äänekäs tiheään tikatessa.  Tällä kertaa kuului ylimääräistä naputusta.  Tutkin syytä ja päädyin vaihtamaan neulan.  Uusikin neula alkoi naputtamaan melkein heti.  Ääni oli sietämätön. Niinpä vaihdoin taas neulan.  Kaksi ensimmäistä neulaa olivat quilting-neuloja ja hyvin kapeita. Kahta eri merkkiä tosin.  Viimeinen neula oli Superior Threadsin Top Stich neula kokoa 80.  Ääni vaimeni ja naputus hävisi kokonaan.  Yleensä ompelen pelkästään Top Stich neuloilla ja nyt ihmettelen, miksi valitsin ensin neuloja, joita en ole ennenkään halunnut käyttää.  Joku säästöinto varmaan iski, että nuokin täytyisi käyttää loppuun.

Juuri äänekkyyttä välttääkseni tikkasin ilman piston pituuden säätäjää.  Se kun mielestäni tekee koneen äänen voimakkaammaksi.  Valinnasta seuraa tietenkin, että työssä tuskin on kahta saman mittaista pistoa :D

Alemman kuvan kuvakulma paljasti minulle kaksi toimintoa, joita en koskaan käytä koneessani. Lankaleikkurin sijaan käytän kaarevakärkisiä saksia enkä ole koskaan säätänyt paininjalan puristusta.

Nimilappu ja reunakaitale puuttuvat.  Taidan tehdä ne tavoistani poiketen hyvin nopeasti. Tekisinköhän reunakaitaleeseen valetereen?  Vähän väriä kaitaleessa voisi rajata työn selkeämmin. Valetereen teko selviää The Quilt Shown videolta.  Video on englanninkielinen.

Kiitoksia kommenteista. Niitä on aina mukavaa saada.

torstai 26. tammikuuta 2017

Pihalinnut

Viikonvaihteessa on taas BirdLIfen pihabongauspäivä, jolloin lasketaan omalla pihalla vierailevat linnut tunnin ajan.  Ennakoin asiaa kokoamalla kirjomani pihalinnut lopultakin yhteen.
Ehkä huomenna tikkaan. Tänään ehti jo hämärä laskeutua. Työn linnut olen kirjonut vapaalla konekirjonnalla yhden silloin ja toisen tällöin.  Kaikki perustuvat itse ottamiini valokuviin.
Ylärivissä: urosvarpunen, sinitiainen, pikkuvarpunen
Keskirivissä: talitiaisuros, mustarastasuros, tilhi
Alarivissä: urospeippo, nuori kirjosieppo, västäräkki

Työn koko on n. 75 cm x 75 cm.   Tikkaamisessa saan olla tarkkana, jotta kangas pysyy suorana eikä ryppyile, kuten se nyt tekee.  Tarvitaan tiheää tikkausta.  Tästä tulee seinävaate. Vanuksi löysin kaapistani sopivan kokoisen palan puuvillavanua, joka on varsin pönäkkää. Ensin valitsemani taustakangas tuntui leprulta silittäessä, joten hylkäsin sen ja leikkasin valkoisesta dittestä vähän tukevamman taustakankaan. Mitään muuta kuin valkoista en voinut taakse laittaa, jotta kuviot eivät kuultaisi läpi.

Olin kirjonut suuren inspiraation vallassa vaihtelevan kokoisille ja -laatuisille kangastilkuille.  Jotta uskalsin tehdä tilkuista samankokoiset, mittasin ensin tarkasti ja päättelin toimivan koon ja piirsin ääriviivat kankaalle.  Sitten vasta rohkenin leikata ja hyvin palat osuivatkin yhteen.

Diojen digitointi jatkuu
Olen käsitellyt nyt kaksitoista dialipasta, jollaisiin mahtuu aina 100 diaa.  Lisäksi digitoin muunlaisessa säilytyksessä olleet diat, joita oli 300-400 kpl. Urakkaa on jäljellä ainakin 38 sadan dian lipasta.  Sadan dian käsittelyyn menee aina liki kaksi tuntia.  Paljon on tullut vastaan kivoja kuvia kauan sitten unohtuneista jutuista.  Diat olen irrottanut kehyksistä ja silpunnut silppurilla, vaikkei niissä suuria salaisuuksia tai intiimejä kohtauksia olekaan.  Yksityisiä kuvia kuitenkin.