torstai 20. huhtikuuta 2017

Kerralla vai kahdella

Tuumailen Tulkoon valkeus -peiton boordin tikkaamista.  Otin boordista mitat ja piirtelin koetilkuille sen tarvitsemat mitat.  Tikkasin höyheniä kahdella eri tavalla.
Ensimmäisessä testissä tikkasin höyhenen ruodin eri puolet erikseen eli silloin peitto tarvitsee kiertää kahteen kertaan.  Vaikka tikkasin ruodittomana, niin höyheneen tulee vahvasti näkyvä ruoti.
Toiseen tilkkuun piirsin nurkkakohdan ja tikkasin lehdykät aina vuoronperään ruodin eri puolille. Ruodista tulee vähemmän näkyvä.
Koetikkaukset tein tummalla langalla, jotta virheet näkyvät selvästi.  Boordi on 18 cm leveä ja kädet kipeytyvät 8 cm pitkien lehdyköiden vääntämisestä.   Minulta tikkaus luonnistuu parhaiten pienen pienissä kuvioissa, joita ompelen tiheään.  Sellaiset eivät vaan toimi peiton boordissa.  Peitonhan pitää olla taipuisa eikä tönkkö.

Taidan joutua käyttämään, vielä loputkin valmiiksi tekemäni harjoituspalat ennen kuin alan tikata boordia.  Olen tikannut muutaman työn vuoropuolin ja silloin tehnyt suoralla ruodilla, jolloin pyöreän muodon saaminen lehdyköihin on ollut helpompaa.  Taidan kokeilla sitäkin vaihtoehtoa.  Siinä on hyvänä puolena se, että kovaa ruotia ei synny.

Onneksi kiirettä ei ole. Tilkkutyöt ovat ajanviete.  Peitto pitäisi kuitenkin saada valmiiksi, jotta voin siirtyä kokeileviin juttuihin ja ehkä tehdä jonkun lintutyön.

Kiitoksia kommenteistanne. Niitä on aina kivaa lukea.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Aurinko paistaa

Vihdoinkin sain Tulkoon valkeus -tilkkupeiton keskiosan tikkaukset valmiiksi.  Ripustin peiton ylösalaisin kuvausta varten ja aurinkojen vaikutelma muuttui. Nyt auringot eivät enää näytä nousevilta auringoilta vaan paistavat ylhäältä alas kuin lasten piirustuksissa.
Tikkaaminen oli aika raskasta.  Käyttämäni yksiväriset kankaat ovat paksumpia ja jäykempiä kuin painokuosiset tilkkutyökankaat.  Taustakankaaksi olisi kannattanut valita liukas puuvillasatiini Ditten sijaan. Aikamoista vääntämistä oli tikkaaminen tällä kertaa. Jälki on sen mukaista.  Sakaroiden suorat ompeleet mutkittelevat eikä höyhenten lenkeistä tullut sopusuhtaisia.

Tikkasin vain kaksi blokkia kerrallaan ja sitten täytyi pitää tauko. Niin kovaa oli peiton vastustus. Kuvasin ilman salamaa vasemmalla sivulla olevan ikkunan valossa.  Tikkaukset näkyvät parhaiten sivuvalossa.

Reunukset ovat vielä tikkaamatta.  Ne täytyy hakaneuloittaa uudelleen, jotta kerrokset pysyvät aisoissa.  Peitto roikkuu nyt vierashuoneen kaapin ovissa pyykkipinnaviritelmällä ja voin käydä vilkaisemassa sitä välillä saadakseni idean reunuksen tikkaamiseen.

Nyt taidan laittaa ompelutarvikkeet huilimaan pääsiäisen ajaksi.

Hyvää pääsiäistä kaikille
t. Milja

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Töks

Kolme viikkoa sitten uhosin, että Tulkoon valkeus-peiton tikkaus lähtee vauhtiin.  Sain tikkausta sen verran alkuun, että tiedän mitä olen tekemässä.  Tikkaaminen tökki pahasti, koska työ tarttui koko ajan pleksisen aputason nurkkiin.

Päädyin tikkaamaan sakarat esiin eli sakarakaarien saumojen mukaan ja sitten höyheniä blokkien nurkkiin.  Työn liikuttelu osoittautui vaikeaksi.  Korjasin tilannetta siirtämällä ompelukoneen toiselle pöydälle ja pöydän jatkoksi otin kevyen apupöydän 60 x 100 cm.  Sitten laitoin isoja kirjoja pleksitason jatkoksi.  Kaikki oli valmista, että aamulla jatkan tikkaamista paremmista olosuhteista.

Töks.  Aamulla heräsin päänsärkyyn ja kuumeisena.  Sain ajan terveydenhoitajalle, joka kutsui paikalle lääkärin.  Määrättiin antibioottikuuri.  Kärvistelin viikonlopun kuumeessa.  Kuuri ei tuntunut auttavan.  Maanantaina yritin saada aikaa lääkärille, mutta soitin kuulemma liian myöhään.  Olisi pitänyt mennä illalla Haartmaniin päivystykseen.  En jaksanut vaan soitin seuraavana aamuna ja sain lääkäriajan. Lääkäri totesi, että laittaa lähetteen Meilahden sairaalaan.  Hain kotoa hammasharjan ja iPadin ja laturit sekä hieman vaihtovaatteita.  Kun Meikussa lääkäri viimein tuli, totesi hän että lähetetään Jorvin sairaalaan.  Jorvissa ongelmakohta leikattiin myöhään illalla.   Pääsin kotiin puolilta päivin, mutta joudin syömään kahta antibioottia 10 päivän kuurin.   En ole jaksanut käydä ison tikkaustyön kimppuun.  Kuume ja antibiootit veivät voimat.

Nuppupeittoja
Yritän kuluttaa iloisen värisiä printtikankaita tekemällä niistä nuppupeittoja.  Jotta saisin niistä sopivan kokoisia, täytyisi käyttämääni ulkokaaripalaa suurentaa.  Helppo homma.  Silitän vain freezer-paperille tulostamani kaavat isommalle freezer-paperipalalle ja jatkan kaavaa.  En ole jaksanut toistaiseksi toteuttaa kaavan suurentamista, mutta muutaman sakarakaaren olen ommellut.
Outo juttu
Huomasin pari päivää sitten, että facebookissa tammikuussa julkaisemani kuvan silloin vielä keskeneräisestä Pihalinnut-työstäni oli jakanut sivullaan varsin merkittävä tilkkuilutaho eli Carrefour Europeen du Patchwork. Mitään selitystä, kuinka olivat löytäneet fb:n miljoonista kuvista tuon työni, eivät ole antaneet.  Luulisi, että heillä olisi valtaisat määrät omia kuvia.
Englanninkieliseen kommenttiini sieltä vastattiin ranskaksi :D  Ranska ei kuulu hallitsemieni kielten valikoimaan ja fb:n tarjoama käännös on ihan puuta heinää.

Tätä kirjoittaessani sain huomata, että ovat julkaisseet myös kuvan valmiista työstäni.  Olen entistä äimistyneempi.



Totta on, että facebookissa julkiseksi merkitty postaus on kaikkien käyttäjien jaettavissa.  Laitan silloin tällöin joitakin julkaisujani julkisiksi, jotta pyrkiessäni johonkin ryhmään ylläpitäjät näkevät minun olevan aidosti suomalainen.  Etenkin kuvia, jotka olen julkaissut täällä blogissa olen laittanut julkisiksi myös facebookissa.  Suosittelen tapaa.  Tilkusta asiaa -fb-ryhmän ylläpitäjänä tuntuu välillä hankalalta hyväksyä ryhmään ihmisiä, jotka ovat piilottaneet kaikki tietonsa.   Onneksi häiriköitä ei ole livahtanut ryhmään.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Tästä se lähtee

"Tulkoon valkkeus" -peiton tikkaaminen nimittäin.  Sain eilen kootuksi peiton kerrokset Työväenopiston suurella ja korkealla pöydällä.  Kiinnitin hakaneuloilla.  Moni tuntuu rakastavan harsimista niin paljon, että kävi ihmettelemässä hakaneulahommaani.  Tässä taas kerran: En voi ommella käsin, en halua ommella käsin enkä tykkää ommella käsin.  Kerrokset ovat siis kiinni toisissaan kaarevilla hakaneuloilla.  Hakaneuloja olen käyttänyt vuosikausia peittojen kokoamisessa. Kerran taisin harsia kokonaisen peiton.  Harsintatekniikoita olen kokeillut pienempiin töihin.  Käsi ei tykkää.
Tikkaan siis ompelukoneellani. Minulla on vain yksi kone, jolla teen kaiken.  Tikkasin ensin pitkillä pistoilla peiton ympäri.  Jos jostain syystä olisi tarvis avata tuo tikkaus, niin viiden millin tikit on helppo purkaa.  Olisi kivaa, jos koneessa olisi sentin tikit valittavana. Kehitin taannoin systeemin sentin tikkejä varten, mutta se oli niin hidasta hommaa, että viidellä millillä mennään. Kun olen kiinnittänyt työn reunat toisiinsa tuolla koneharsinnalla, leikkaan aina pois ylimääräisen kankaan ja vanun tikkauksen ulkopuolelta. Silloin taustakankaan reuna ei voi hivuttautua salakavalasti taustapuolelle ja tarttua tikkauksiin. Sellaistakin on joskus sattunut.

Teen aina tilkkupeiton taustasta ylimittaisen ja samoin vanuksikin leikkaan reilusti päällistä isomman palan.  On helpompaa asetella kerrokset, kun on pelivaraa.  Koska käyttämäni bambuvanu on hyvin leveää jäi siitä melko pitkä pätkä päädystä. Sitä himoittiin, mutta en luopunut. Kagassilpusta luopuminen on ihan helpottavaa, mutta vanulle minulla on aina omaa käyttöä.
Kunnon vanua saa vain laadukkaista tilkkutyötarvikeliikkeistä, Eurokangas ei kuulu niihin. Vanun hankkiminen on on aina erikseen järjestettävä. Tämä bambuvanu on Tilkkutarhasta. Olen käyttänyt samaa laatua moniin projekteihin ja erittäin tyytyväinen siihen.

Nyt on vuorossa stabilointivaihe eli tikkaan walking footin eli yläsyöttäjän avulla ns. ojaan eli saumojen varjoon ja sitten käsittelen noiden tikkausten väliin jäävät alueet vapaalla konetikkauksella.

Laiska töitänsä laskee
Olen vuosien aikana kirjoittanut monen monta artikkelia Tilkkulehteen. Välillä olen unohtanut, mistä olen kirjoittanut ja juttujen löytäminen lehtiä selaamalla on aika työlästä.  Niinpä tein kerralla isomman urakan ja skannasin suurimman osan kirjoittamistani/kuvaamistani jutuista tietokoneelle. Ne ovat pdf-muodossa.  Valitettavasti niihin ei voi käyttää sanahakua, kun skannaus teki niistä kuvia. Sanahaku toimii kuitenkin alkuperäisiin tekstitiedostoihini, jotka majailevat vielä koneellani.
Joukosta puuttuu vielä. Tilastointi paljasti myös, että viime vuonna en ole saanut aikaan juuri muita juttuja kuin vakiopalstan eli "Sytykkeitä".  Tuoreimmassa Tilkkulehdessä tilanne on sama.  Pitäisi keksiä jotain uutta kirjoitettavaa, mutta myös toivoisin että lukijat puolestaan innostuisivat kirjoittamaan lehteen tilkkutyöohjeita ja muuta tilkkutöitä sivuavaa kivaa.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Verta, kyyneleitä ja valmista

Eija-ystävä lupasi kiinnittää Pihalintujen reunakaitaleen käsin työn taustalle.  Kieltäydyin, koska pidän koneella kiinnitettävästä valetereratkaisusta ja halusin tehdä samanlaisen reunan kuin Yhdeksään varikseen.   Jotain johdonmukaisuutta täytyy tässä boheemissa pajassa harrastaa.
Reunakaitaleen kiinnitys meni muuten hienosti, mutta nimilappu jäi pöydälle ja jouduin purkamaan ja kiinnittämään nimilapun vähän aiottua hankalammin.  Tyytyväisenä kantattuun reunaan huomasin, että ripustuskuja tarvitaan.  Ompelin putken koneella, mutta se piti jotenkin saada paikoilleen eikä sitä hommaa voi tehdä koneella. Voi itku.

Otin paketista käyttämättömän ohuen neulan ja kuvittelin sen uppoavan kankaaseen helposti. Kolmannella pistolla pistin itseäni sormeen ja arvaapa mitä.  Sain tietenkin aikaan pieniä veripilkkuja työhön.  Siinäkin on sitten yhdenmukaisuutta Yhdeksän variksen kanssa.  Siihenkin onnistuin vuodattamaan verta.  Ne veripisteet ovat jo haalistuneet, joten en tee tämän uuden työn veripilkuille yhtään mitään.  Kyllähän työssä täytyy olla tekijän dna-tunniste. Vai mitä?


Yllä Yhdeksän varista työni. Se valmistui vuonna 2013.  Siinä ideana oli kokeilla saman variskuvan toteuttaminen eri tekniikoilla ilman käsinompelua.   Nämä kädet, kun eivät enää käsinompelua kestä.

Nyt kuitenkin voin ylpeänä todeta, että työ on täysin valmis ja alkaa edistää Tulkoon valkeus työtä.

Lintukuvausta
Kun tämä kuvaaja ei ole viime aikoina vaivautunut menemään kuvaamaan lintuja, tuli lintu keittiön ikkunan edustalla olevaan lahoon pihlajaan keikistelemään.  Siinä sitten sainkin usean hyvän otoksen käpytikasta.  Innostuin ja menin Elfvikiin katsomaan olisiko siellä jotain kuvattavaa.  Ei valitettavasti ollut linnun lintua.  Tiaisten tirskahduksia kuului.


Tänään on taas kuulunut viherpeipon ryystämistä tässä kotinurkilla. Kyllä kevät kohta tulee ja nytkin aurinko paistaa.
Lintuillaan, Milja

maanantai 13. helmikuuta 2017

Jämäilyä

Pyrin tekemään tilkkutyöt uusista hyvälaatuisista materiaaleista.  Jotain täytyy kuitenkin tehdä ns. jämistä. Tikkausharjoitustilkut ovat oivallinen paikka käyttää vanujämät. Haluan kokeilla tikkausta aina koetilkulle ennen varsinaiseen työhön tarttumista.

Kaivoin vanupussista kaikki villavanukaitaleet ja ompelin yhteen suurinpiirtein samanpituisten kanssa niin, että sain aikaan jotenkin suorakaidetta muistuttavia tikkausharjoituksiin sopivan kokoisia paloja.  Asetin vanuviritelmät yksi kerrallaan kankaalle, jonka olin todennut ei sittenkään sopivaksi varsinaisiin tilkkutöihin.  Käänsin kankaan kaksinkerroin ja leikkasin vanun reunan läheltä.  Ompelin kerrosleivän ympäri koneella pitkin pistoin "walking footin" avulla.  Tasasin noin 1 cm saumanvaran joka sivulle.  Ompelulankana käytin puolanloppuja ja sainkin muutaman puolan vapaaksi.  Tyhjistä puolista tuntuu aina olevan pulaa.
Nyt minulla on muutama hyvä harjoitustilkku, kun alan tikata "tulkoon valkeus" työtä.  Tietenkin ensin täytyy ommella työhön jo leikkaamani boordi ja yhdistää takakappaleen kankaat ja koota kerrokset. Flunssanpoikanen vaan tuppaa hidastuttamaan aikeita.

Hankintoja
Ostin Tilkkutarhasta taas ihanan pehmeää bambuvanua.  Neljä metriä tuli minulle.  Siinä on siis kahteen peittoon vanut.  Ostin myös Töölön Tilkkupajasta vanua. Sieltä valitsin tukevaa puuvillavanua lähinnä seinätekstiileihin.  Vanun puutteesta ei siis ainakaan johdu töiden hidas eteneminen.  Tilkkutarhasta ostin myös Aurifil-ompelulankoja.  Ja sitten ostin loput Superior Threadsin titaanivahvisteiset Top Stich -neulat.  Aiemmista kokemuksista tiedän, että ne ovat juuri minulle sopivia neuloja.

Huomenna on Ystävänpäivä.  Onnellista ystävänpäivää kaikille tilkkuilijoille ja muillekin blogini lukijoille.  Menen ystävän kanssa kahteen Helsingissä esillä olevaan näyttelyyn:  Arabianrannan asukastalolle "Lentävät hanhet"-killan tilkkutyönäyttelyyn ja Sanna Lappalaisen ommeltujen kuvien näyttelyyn Galleria Mariaan.
Kiitoksia kommenteista.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Tiheää tikkausta pihalintujen ympärille

Tikatessani pihalintuja alkoi tuntua siltä, että piti saada kaikki käyttämättömät pistot tähän työhön. Sen verran vähän olen tikannut viime aikoina.  Harmi, että koneessa ei ole pistolaskuria, jotta näkisin kuinka monta pistoa tähän meni.  Tai oikeastaan koneessa on pistolaskuri, mutta se ei paljasta salaisuuksiaan koneen käyttäjälle. Pistomäärän mukaan se ilmoittaa, että olisi aika öljytä kone tai viedä se huoltoon.
Tikkasin tiheästi, koska kangas löpötti lintujen vieressä. Tiheä konekirjonta veti kangasta kasaan. Ympärillä oleva kangas piti siis käsitellä samalla mitalla.
Tikkauslankana käytin Superior Threadsin Master Piece no 50, joka on puuvillaa.  Luonnonkuidulla ompeleminen on mukavampaa ja mielestäni hiljaisempaa.
Kone on melko äänekäs tiheään tikatessa.  Tällä kertaa kuului ylimääräistä naputusta.  Tutkin syytä ja päädyin vaihtamaan neulan.  Uusikin neula alkoi naputtamaan melkein heti.  Ääni oli sietämätön. Niinpä vaihdoin taas neulan.  Kaksi ensimmäistä neulaa olivat quilting-neuloja ja hyvin kapeita. Kahta eri merkkiä tosin.  Viimeinen neula oli Superior Threadsin Top Stich neula kokoa 80.  Ääni vaimeni ja naputus hävisi kokonaan.  Yleensä ompelen pelkästään Top Stich neuloilla ja nyt ihmettelen, miksi valitsin ensin neuloja, joita en ole ennenkään halunnut käyttää.  Joku säästöinto varmaan iski, että nuokin täytyisi käyttää loppuun.

Juuri äänekkyyttä välttääkseni tikkasin ilman piston pituuden säätäjää.  Se kun mielestäni tekee koneen äänen voimakkaammaksi.  Valinnasta seuraa tietenkin, että työssä tuskin on kahta saman mittaista pistoa :D

Alemman kuvan kuvakulma paljasti minulle kaksi toimintoa, joita en koskaan käytä koneessani. Lankaleikkurin sijaan käytän kaarevakärkisiä saksia enkä ole koskaan säätänyt paininjalan puristusta.

Nimilappu ja reunakaitale puuttuvat.  Taidan tehdä ne tavoistani poiketen hyvin nopeasti. Tekisinköhän reunakaitaleeseen valetereen?  Vähän väriä kaitaleessa voisi rajata työn selkeämmin. Valetereen teko selviää The Quilt Shown videolta.  Video on englanninkielinen.

Kiitoksia kommenteista. Niitä on aina mukavaa saada.

torstai 26. tammikuuta 2017

Pihalinnut

Viikonvaihteessa on taas BirdLIfen pihabongauspäivä, jolloin lasketaan omalla pihalla vierailevat linnut tunnin ajan.  Ennakoin asiaa kokoamalla kirjomani pihalinnut lopultakin yhteen.
Ehkä huomenna tikkaan. Tänään ehti jo hämärä laskeutua. Työn linnut olen kirjonut vapaalla konekirjonnalla yhden silloin ja toisen tällöin.  Kaikki perustuvat itse ottamiini valokuviin.
Ylärivissä: urosvarpunen, sinitiainen, pikkuvarpunen
Keskirivissä: talitiaisuros, mustarastasuros, tilhi
Alarivissä: urospeippo, nuori kirjosieppo, västäräkki

Työn koko on n. 75 cm x 75 cm.   Tikkaamisessa saan olla tarkkana, jotta kangas pysyy suorana eikä ryppyile, kuten se nyt tekee.  Tarvitaan tiheää tikkausta.  Tästä tulee seinävaate. Vanuksi löysin kaapistani sopivan kokoisen palan puuvillavanua, joka on varsin pönäkkää. Ensin valitsemani taustakangas tuntui leprulta silittäessä, joten hylkäsin sen ja leikkasin valkoisesta dittestä vähän tukevamman taustakankaan. Mitään muuta kuin valkoista en voinut taakse laittaa, jotta kuviot eivät kuultaisi läpi.

Olin kirjonut suuren inspiraation vallassa vaihtelevan kokoisille ja -laatuisille kangastilkuille.  Jotta uskalsin tehdä tilkuista samankokoiset, mittasin ensin tarkasti ja päättelin toimivan koon ja piirsin ääriviivat kankaalle.  Sitten vasta rohkenin leikata ja hyvin palat osuivatkin yhteen.

Diojen digitointi jatkuu
Olen käsitellyt nyt kaksitoista dialipasta, jollaisiin mahtuu aina 100 diaa.  Lisäksi digitoin muunlaisessa säilytyksessä olleet diat, joita oli 300-400 kpl. Urakkaa on jäljellä ainakin 38 sadan dian lipasta.  Sadan dian käsittelyyn menee aina liki kaksi tuntia.  Paljon on tullut vastaan kivoja kuvia kauan sitten unohtuneista jutuista.  Diat olen irrottanut kehyksistä ja silpunnut silppurilla, vaikkei niissä suuria salaisuuksia tai intiimejä kohtauksia olekaan.  Yksityisiä kuvia kuitenkin.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tulkoon valkeus

Viimein sain kootuksi tilkkupinnan New York Beauty -blokeista.  Ajattelin ensin nimetä niistä tulevan peiton "Ja aurinko nousee", mutta koska tein vakeasta kankaasta kaarien sisänurkan alkoi nimi "tulkoon valkeus" tuntua paremmalta.  Noita aurinkojakin kun on 48 kappaletta eikä vain yksi.
Olen tyytyväinen tulokseen.  Halusin valkovoittoista ja pysyin alkuperäisessä tavoitteessa, vaikka värilliset nurkat olivatkin sieviä.   Joukossa ei ole yhtään painokangasta, vaan kaikki ovat yksivärisiä ja läpivärjättyjä. Joukossa on muutamaa itse värjättyä kangasta antamassa hieman eloa tasavärisiin pintoihin.  Yksiväriset kankaat ovat vähän paksumpia kuin varsinaiset tilkkukankaat.  Paksuus rajoittaa kaarien sakaroiden määrää.

Nyt on aika kutistaa boordia ja taustaa varten valkoista kangasta.  Yritän keksiä kauniin mutta omintakeisen tikkauksen tähän peittoon.  Jos en keksi, niin sitten tulee sakarakaariin ojaan tikkaus ja reunoille höyheniä.  Tikkaan ompelukoneella.

Tietotekniikkaa
Digitoin monta vuotta sitten osa diostani ja valokuvistani.  Nyt olen tullut siihen tulokseen, että dialippaat saavat lähteä tilaa viemästä.  Kaivoin kaapista vanhan skannerini, joka osaa skannata myös dioja ja filmejä.  Hieman aikaa meni sen kanssa pohtiessa, mutta löysin siihen netistä nykyisen tietokoneeni kanssa toimivan ajurin ja kuvien digitointi on edennyt erinomaisesti.  Jännää, että Epsonin valmistamaan skanneriin vuodelta 2003 saa vielä nykyisissä käyttöjärjestelmissä toimivan ajurin, mutta Canonin kameraan vuodelta 2007 ei saa kuvien siirtoon sopivaa softaa.  Pisteet Epsonille.  Skannattavia kuvia on tuhansia, mutta sieltä löytyy ihania juttuja perhejuhlista ja matkoilta.  Taitaa mennä  jokunen viikko skannatessa.

Olisikohan kuvistani löytyneestä pöytälevystä mallia seuraavalle paper piecing työlleni.
Pöytälevy on pari tuhatta vuotta vanha ja Caprilla Villa San Michelessä eli Munthen huvilalla. Paloista kokoaminen ei ole aivan uusi keksintö.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Sutjakkaasti pareittain

Itsekin hämmästyin, kun huomasin miten nopeasti ompelen valkoiset kaaripalat sakarakaariin. Työstän aina kaksi blokkia kerrallaan, koska kaksi mallinesarjaa riittää hommaan hienosti.  Lukija varmaan huomaa, että valitsin valkoiset sisäkaaret.  Nähtäväksi jää vaihdanko neljän värillisen sisäkaaren tilalle valkoiset, vai annanko olla noin.
Otan suunnitteluseinältä kaksi sakarakaarta ja revin niiden taustala paperit pois.  Sitten silitän valmiiksi leikkaamiini tilkkuihin sisä- ja ulkokaaren mallineet ja leikkaan mallineen reunoja pitkin ja ompelen ulkokaaren sauman.  Sitten ompelen kaarevat saumat ja silitän valmistuneet kaksi blokkia ja samalla kiinnitän mallineet uusiin tilkkuihin silittämällä.  Silitysrauta irti sähköstä samantien, ettei jää vahingossa päälle.  Sakarakaariakin täytyy ommella vielä lisää, mutta nyt työstän jo ompelemiini sisä- ja ulkokaaria.

Asetteluna suunnitteluseinällä on edelleen samaan suuntaan osoittavat kaaret, mutta ne saattavat vielä keikahtaa jonkinlaiseen muuhun asentoon.  Koskaan ei voi tietää, miltä tuntuu, kun alan ommella blokkeja yhteen.

Kommentteja
Sain edelliseen postaukseen monta kommenttia koskien Ditte-kangasta.  Kiitos niistä. Ditte siis sopii tähän työhön, koska värilliset kankaat ovat joko sitä tai vastaavan paksuista.    Kenenkään muun työhön sopimisesta en voi ottaa vastuuta.

Satunnainen Paula sai minut mietteliääksi kommentillaan kankaan mahdollisesta laatuvaihtelusta.  En ole itse huolissan, koska tunnustelin ostamani uuden Ditte-erän omin hyppysin.  Vanhaa erää oleva Ditte riittää kaaripaloihin, mutta siitä eteenpäin käytän uutta. Mahdollinen sävyero tulee siis asettumaan luonnolliseen rajakohtaan.  Käyttämistäni yksivärisistä kankaista ei takuulla kaksi kangasta ole samaa laatua.  Tilkkutöissä joutuu aina käyttämään laadultaan toisistaan poikkeavia kankaita, ellei osta valmiiksi leikattuja pakkauksia.  Aikoja sitten hankitut kankaani ovat sitä, mitä olen onnistunut ostamaan eri kangaskaupoista.

Taustamusiikkia
Ommellessani on viime aikoina soinut taustamusiikkina Queen-yhtye joko Freddie Mercuryn tai Adam Lambertin kanssa.  Molemmat ovat loistavia laulajia ja upeita esiintyjiä. Kuuntelen Youtubesta iPadin avulla vilkuillen välillä videota.  Tietokoneen virittäminen stereoiden vahvistimeen ja sitä kautta kunnon kaiuttmiin on käynyt mielessä, mutta toistaiseksi olen tyytynyt kapeaan äänen laatuun iPadilla. 70- ja 80-luvulla kuuntelin lähinnä klassista musiikkia ja rokki jäi vähemmälle.  Nyt korvaan tilannetta.