sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Värikkään pyykin aika

Viikolla ei ollut työväenopistolla tavanomaisia kursseja ja tilkkutyöopettaja Ulla käytti tilaisuutta hyväkseen pitämällä vuoroilloin kankaiden ja villalankojen värjäyskurssit.  Tietysti osallistuin kankaiden värjäykseen ja sain täydennystä itsevärjättyjen tilkkutyökankaiden valikoimaani.

Tein taas puhtaita ja selkeitä kankaita yhdellä värillä kerrallaan.  Vielä on narulla kuivamassa tänään keittämäni jälkivärivärjäykset.  Eilen iski flunssa sen verran pahasti päälle, että en huomannut käyttää hyväkseni kaikkien kippojen jälkiväriä.  Tarkoituksenani oli saada aikaan myös vaaleanpunaista.   Kankaat oli tarkoituksella sullottu kippoihin niin, että väri ei levittyisi tasaisesti vaan syntyy elävä väripinta.

Tuo turkoosi on opettajan sekoittama väri.  Muut värit olivat omia 20 vuotta vanhoja Levafix-värejä. Vuodet eivät ole haitanneet, kun värit ovat olleet jauheena pienissä tiiviissä filmipurkeissa  Nyt tekisi vielä mieli tehdä parit vihreät kankaat, mutta siniset värijauheet olen käyttänyt aikaisemmilla värjäyskerroilla.  Ehkä kokeilen lisätä keltaisiin mustaa.

Närhi
Kun alkuviikosta kävin Elfvikissä etsiskelemässä vesilintuja kuvattavaksi vedin ns. vesiperän eli merivesi oli karannut lintutornin luota jonnekin kauas.  Ei ollut mitään kuvattavaa.  Onneksi parkkipaikan luona liikuskeli komea närhi.
Kamerassa oli asetuksena ISO AUTO, mikä ei ollut paras mahdollinen sekavan taustan vuoksi. Mutta närhi ei halunnut odottaa että säädän niin, että aukko kasvaa ja pehmentää taustan.  Sainpahan taas yhden lintulajin "lintukirjani" täydennykseksi.

Omalla pihalla punarinta tulee aina esille, kun minulla ei ole kameraa mukana ja piilottelee kun liikun kameran kanssa. Punarinnat pesivät kesällä pihassa ja pitivät ihanaa kevätkonserttia pitkään.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Hawaijilaista applikointia

Tilkkutyökurssilla oli viikolla vuorossa applikointi havaijilaiseen malliin.  Se oli hauskaa vaihtelua. Vaikka olen ollu tietoinen tuosta tyylistä ainakin parikymmentä vuotta, kokeileminen on jäänyt aina sitten joskus tehtäväksi.  Ideana hommassa on että piirretään paperille 1/8 tai1/4 mallista ja leikataan taitetusta paperista monistaen samalla.

Opettaja oli tuonut asiaa koskevia kirjoja ja niistä kävikin äkkiä ilmi, että oikeasti tekniikka taitaakin olla Tahitilta.  Niin tai näin, niin hauskaa oli että luokassa vallitsi harvinainen hiljaisuus, kun tädit keskittyivät paperileikkelyyn.  Tein oman mallini tahitilaiskirjan mallia mukailleen.
Toteutin applikaation liimaharson avulla ja ompelin reunat napinläpisiksakilla.  Yleensä ompelen risareunat pykäpistoilla, mutta nyt päädyin kokeilemaan tätä.  Kokeilut, joista oppii, ovat niitä parhaita.  Tästä opin

  • Olisi tullut hirveän paljon hienompi, jos olisin voinut ommella käsin ja kääntää reunat alle.
  • Kovin ohuet kohdat eivät pysyneet kiltisti paikoillaan  leivinpaperin välissä silittäessä. Niiden kannattaisi olla vähemmän taipuisia.
  • Tyyliin kuuluu käyttää yksivärisiä kankaita.  Valkoisen kankaan valkoinen painokuvio näyttää tyyliin sopimattoman pitsiseltä, kun taustakangas kuultaa läpi kuviottomista kohdista.
  • Kuvioni oli turhan suuri ensikosketukseksi tekniikkaan.  
  • Ohuempi ompelulanka olisi ollut sopivampi. Nyt reunustin suosikkilangallani eli valkoisella Aurifilin puuvillalangalla no 40 vahvuisena.
  • Tukikangas taustalla olisi ollut ihan fiksu juttu.   Tavoittelin pehmeää lopputulosta ja siksi jätin sen pois.  Mahdolliseen seuraavaan koetilkkuun laitan alle joko vesiliukoisen tai poisrevittävän tukimateriaalin.
  • Kuviosta olisi kannattanut leikata kaarevammiksi kaikki terävät kohdat.  Kaarevaan reunaan saa helpommin huolitelluksi siistein pistoin.
Quilting Arts lehti
on ollut vakiolukemistani yli 10 vuotta.  Sen ostaminen on vaan nykyään kovin vaikeaa.  Tänään onnistuin hankkimaan sen Stockmannin ruokaosastolta.  Ei se ole syötävän hyvää, mutta herkullinen lukea ja katsella.  Ja kannessakin oli lintuvkuva, ihan minua varten.:)

Voisin tilata sen, mutta luottokorttini tiedot on kaapattu kaksi kertaa ulkomaisissa nettikaupoissa ja välttelen ei-pakollisia ostoksia.  Noista kahdesta kerrasta selvisin ilman menetyksiä, mutta pankille niistä koitui vaivaa ja harmia.  

Urpiaiset 
eivät syö pihlajanmarjoja vaan koivusta jotakin.  Niitä lehahti parvi pihakoivuun. Kuvasin vastavaloon ja sain säätää kuvia kovasti, että sain varmistuksen lajista.  Punainen päälaki ja viirullinen selkä ovat tunnusmerkkejä.

Punarinta näyttäytyy päivittäin ja etenkin silloin, kun kädessäni on muuta kuin kamera.  Kun otan kameran käteen, se livahtaa tiehensä.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Pikkulintuja pussukassa ja puissa

Ompelin vetoketjun pussukka-aihioon viime viikolla tilkkutyökurssilla.  Ainainen painajainen.  Nyt laitoin pussukkaan vuorinkin.
Pussukan toinen kylki
Pussukan vastakkainen puoli
Pussukassa ei siis oikeasti ole etu- tai taustapuolta.  Ympyrän sisällä olevasta tikkauksesta erottaa eri puolet toisistaan.  Piti tulla kiikaripussi, mutta tuli liian iso.  Katsotaan mitä käyttölä tälle löytyy. Tärkeintä kuitenkin oli saada tikata hullun lailla. 

Pikkulintuja
Tänään on pihan pihlajissa viilettänyt pikkulintuja oikein kivasti.  Valitettavasti osa niistä oli liian nopeita minulle ja kameralleni.  Olisin niin mielelläni kuvannut punarinnan, mutta vain häthätää kerkesin sen nähdä.  
Punatulkkuja kävi useita. Tämä taisi olla joukon ainoa koiras.  Tuo punainen on sitten mahtava väri.
Viherpeipollekin maistuvat pihlajanmarjat.
Tämän vikkelän otuksen sain kuvatuksi vain takaa päin.  Otaksun, että on tiltaltti, mutta voi olla pajulintukin.  Jos tunnistat, niin kerro.  Sirittäjät ovat tainneet jo häipyä, joten sen voinee jättää laskuista.    Muita pihlajanmarjoilla herkuttelijoita olivat mustarastaat, räkätit ja harakka.  Varpuselle marjat eivät kelvanneet, mutta se näyttäytyi  muuten.