perjantai 30. syyskuuta 2016

Ei mitään, en kaipaa mitään

ja sama ranskaksi Edit Piafin laulamana kaikuu korvissani ja silti mukaani on viikon aikana tarttunut tilkkutyötarvikeostoksia ja vielä kahdesta paikasta.

Ensin Lea sanoi, että hänen olisi päästävä eroon kamalista valkoisella valkoiselle painetuista kankaista.  Totesin, että minun suosikkeja ovat ja kuluvat aina loppuun.  Niinpä sovimme kohtuuhintaiset kaupat.

Piipahdin Töölön tilkkupajassa ja mukaani tarttui Fancy Forest tilkkutyöohje, jossa on mainioita metsän eläimiä.  Niin söpöjä.  En ole vielä avannut enkä tiedä mitä tekisin, mutta hyvää kannattaa hypistellä vähän pidempään.  Samalla ostin pienehkön tuumaviivaimen.  Pitkä viivain törmää usein seinään ja silloin leikkaan vinoon. Uuden viivoittimen osto oli helpompaa ja nopeampaa kuin isomman työtilan hankinta.

Kokeiluja
Pomada-blogissa Saija esitteli hauskannäköisen tilkkutyön.  Minulla ei ollut ko. ohjetta, mutta äkkiä päättelin blokkiin passelit mitat ja ompelin ensin pastelliväreillä + mustalla neljä blokkia. Ompeleminen oli ihan kivaa, mutta blokit valmistuivat turhan nopeasti.


Sitten kokeilin samaa reilusti räväkkäämmillä punaisilla mustin välikaitalein. En innostunut tekemään niistäkään väreistä neljää useampaa blokkia.  Mietin, miten yhdistää blokit ja keksin, että samanlainen välikaitale, kuin on kerrosten välissä, auttaa.  Kurssikaveri Mirjalla oli loistava idea käyttötarkoituksesta eli käyttää tikkausharjoitukseen. Punaisista puuttuu vielä keskikaitale, kun mukana kurssilla ei ollut riittävästi mustaa kaitaletta.

Tässä blokit ovat vähän vinksin vonksin suunnitteluseinällä ja odottavat välikaitaletta.  Olisikohan tuosta joululiinaksi sopivin tikkauksin paranneltuna?  Pitäisi kehittää kivoja jouluaiheisia tikkauksia. Niitä ei muuten tule juurikaan vastaan.

Tärkeintä ei ole saada aikaan jotain tiettyä tarvekalua vaan nauttia tekemisestä.

Aikaa vievää puuhastelua
Lapseni on nyt valmis luopumaan lopuistakin Lego-palikoistaan.  Niinpä minä ryhdyin kokoamaan niitä sarjoiksi ja tarkistamaan että kaikki palikat löytyvät.  Harvaa kiinnostavat epämääräiset kasat ja puutteelliset paketit.
Nyt täytyy valitettavasti sanoa kuin TV-mainoksissa "eikä tässä vielä kaikki".

Bloggerin tilastoista havaittua
Tapanani on tarkistella kävijöitä bloggerin tilastoissa.  Uusia osoitteita, joista joku on muka linkittänyt blogiini ilmestyy harvakseltaan, mutta viime aikoina  näkyy useista eri osoitteista tullun. Harhaa ja valetta ja pahoja aikeita. Kun vien hiiren osoittimen ko. osoitteiden päälle, näkyy että osoitteissa on kääntö (redirect) aina samaan d-alkuiseen ja .xyz-loppuiseen osoitteeseen, jonne ei todellakaan kannata mennä selaimellaan.  Mikään hyväntahtoinen taho ei toimi useilla salanimillä harhauta tilastojen lukijaa.

Mukavaa viikonloppua ja kiitokset viimeaikaisista kommenteistanne.

torstai 22. syyskuuta 2016

Tikattua

Vihdoin tilkkutyö tuntuu kivalta.  Tein sitä, mikä tuntuu kivoimmalta ja jätin kirjavien printtikankaiden kanssa haahuilut sikseen.  Pussukan aihio syntyi taas. Tarkoituksenani oli tehdä kiikarille pussi.  Taisi tulla vähän liian suuri, kun annoin tikkaamisen viedä mennessään.

Yritin valita vaikka minkä väristä kangasta. Kun beigekin tuntui liian värikkäältä, tartuin vanhaan jokamiehenlakanakangas-palaan. Ei ihan puhtaan valkoinen vaan hieman kellertävä ja puuvillan siemenkodista jääneitä mustia pilkkuja siellä täällä.  

Lintukuvat ovat ääriviivapiirroksia omasta valokuvasta. Erittäin paksu polyestervanu kuljetti työtä sen verran, että ympyröistäni ei loppujen lopuksi tullut ihan ympyröitä. Ympyrät merkkasin ompelukoneen ympyräharpin avulla käyttäen vesiliukoista lankaa merkkaamiseen.  Se haihtui samalla, kun kastelin työn häivyttääkseni muut vesiliukoiset merkinnät.  

Tikkauslankana käytin Sulkyn no 30 kellertävää ja vihertävää monivärilankaaa.  Keltainen rulla tuli käytetyksi loppuun.  Tikkauksessa langat näyttävät hämmästyttävän samanvärisiltä, vaikka ero oli huomattava rullalla.  Höyhenkuviot tikkasin merkitsemättä käyttäen ympyrän ulompaa kehää ruotina. 
Pohja on vielä tikkaamatta ja mietin kannattaisiko se jättää tuollaiseksi. Olisi pehmeämpi kovalle kiikarille. Paksu polyestervanukin tuli käytetyksi loppuun. Hienoa.  

maanantai 19. syyskuuta 2016

Missä Jallu luuraa

taisi olla kauan kauan sitten vakiokysymys jossain viikkolehdessä. Jallun kuva löytyi sitten joltain sivulta. Nyt olen jahdannut vähän toisenlaista jallua ruovikosta.  Muut ovat nähneet jallun, mutta se on häippässyt muualle ennen paikalle tuloani.  Eilen oli ajoissa liikkeellä ja jallu löytyi Maarista, Espoon Otaniemen kainalosta.
Jallu eli jalohaikara on saman muotoilijan tuotantoa kuin harmaahaikara, mutta värityksenä puhdas valkoinen.
Yleensä laitan postaukseen vain yhden kuvan linnusta, mutta tämä bongaus on niin hieno, että juhlistan kahdella kuvalla.
Vertailun vuoksi laitan tähän vanhan harmaahaikarakuvan.  Sama muoto ja koko. Harmaahaikaroita näkyy säännöllisesti Laajalahdella. Lintutorneilla käydessäni näen yleensä ainakin yhden liitelevän ja katoavan ruovikkoon.

Tilkkuilu takkuaa
Näin Pomada-blogissa kivan mallin. Minulla ei ollut ohjetta, mutta päättelin mitoituksen ja tein muutaman koeblokin.  Ensin neljä vaaleahkoa blokkia ja sitten punamustia.  Ei vaan tunnu omalta. Lähtökohtaisesti on aina vaikeaa, kun tavoitteena on vain kuluttaa kirjavien kankaiden varastoa.  Ei synny mieleistä.  Nopeatekoinen malli, mutta sieluni ei tarvitse mitään nopeaa vaan jotain pikkutarkkaa pipertämistä.  

Yhdyssanavirheitä
tulee nykyään vastaan tavattoman paljon etenkin somessa.  Huomasin juuri, että tietokoneeni oikoluvulle "punamustia" ei ole muka kelvollinen sana, vaikka se oikeasti on ihan selvää suomea. "Koeblokin" ei myöskään kelpaa eikä "harmaahaikarakuvan" eikä "Laajalahdella". Jotkut uskovat oikolukua, minä en.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Pikkulintuja

Menin tänään Elfvikin lintutorniin jalohaikaroita tähyämään, kun eilen siellä oli otettu upeita kuvia valkoisesta jalohaikarasta.  Ei suvainnut esiintyä minulle tänääkään.  Vain yksi harmaahaikara näyttäytyi.  Sen sijaan tornin viereisessä metsikössä oli kivoja lintuja.
Kolme hippiäistä hyppeli oksilla.  Yhdestä sain jopa kuvan.  Hauskan näköinen pikkuotus, jolla ei näytä olevan lainkaan kaulaa.
Kuusitiainen oli talitiaisparvessa  ja vähän vaikea huomata kun on niin serkkujensa näköinen.
Metsätiellä näin peiponkin, mutta kamera oli silloin jo repussa.

Muita nähtyjä lintuja olivat: nokikanat, merilokki, merimetso, kyhmyjoutsenia ja valkoposkihanhien ainakin satapäinen parvi.