keskiviikko 31. elokuuta 2016

Verryttelyä syyskauteen

Olenpa ollut laiska blogin kanssa.  Tai siis olen puuhastellut ihan muuta.   Olen miettinyt, millaisen tikkaustyön tekisin.  Asia on edennyt siihen asti, että luonnoslehtiö on otettu esille ja sen vieressä on pienemmällä paperinpalalla ajatus.

Jotta pääsisin vauhtiin, aloin taas tehdä jotain todella yksinkertaista.  Ehdin ommella 4 mukinalustaa, kun ompelukone ilmoitti haluavansa huoltoon.
Koska mukinalusilla ei ole kiire, veinkin koneen tänään huoltoon Eerikinkadulle.  Sinne pääseminen ei ollut helppoa.  Mannerheimintielle oli lisätty työmaita ja otettu ajokaistoja pois käytöstä.   Annankadun tukki jokin vihannesrekka ja sain kiertää vielä yhden korttelin.  Eerikinkadulla ei tietenkään ollut vapaita parkkipaikkoja. Pysäytin porttikongin eteen ja vein ompelukoneen nopeasti liikkeeseen ja Kaisa otti sen vastaan.  Olin soittanut etukäteen ja kertonut tulevani, joten koneen tiedot olivat jo kunnossa.

Tarkoituksena on pyöräyttää vielä pari kappaletta noita alusia.  Vähän sain tuntumaa ompelukoneeseen, ehkä tästä taas alkaa ompelukausi.

Tavarasta eroon -projekti jatkuu
Olen nyt myynyt kamaa varsin monen kanavan kautta.  Tuorein kanavatuttavuus on itsepalvelukirpputori.  Valitsin siistin Bella kirrputorin Myyrmannissa.  Näin heti, että loosi ei ollut ideaali tavaroilleni, mutta tytär kannusti vuokraamaan paikan.   On siellä kauppaakin syntynyt. Parhaiten ovat menneet tyttären poikaystävän konsolipelit.   Kokemusta rikkaampi olen siis, rahalla en kehuisi.  Kun kauppa ei käy, on vika 1) tavarassa tai 2) hinnoittelussa.  Tavallisella kirpparilla ostaja ja myyjä voivat neuvotella.  Itsepalvelukirpparilla ei neuvottelutilannetta synnyt.  Eri kirppareilla on erilaiset asiakaskunnat ja vasta kokemus paljastaa, mikä menee hyvin kaupaksi ja sitten niitä hyvin kaupaksi meneviä ei ole enää seuraavalla kerralla.

Tyttären sohva jäi muutossa yli.  Sohvan myyminen osoittautuikin aikamoiseksi projektiksi.  Kovin moni kiinnostunut olisi tarvinnut ilmaisen kuljetuksen. Sohvakappaleet eivät mitenkään mahtuneet henkilöautoon.  Lopulta löytyi pakettiauton omistava nuoripari, joka haki ihanan sohvan.  Kauppoja jouduttiin virittelemään kymmenkunnan potentiaalisen ostajan kanssa.  Yksi peruutti noutonsa puoli tuntia ennen sovittua aikaa ja toisesta ei kuulunut mitään sen jälkeen, kun noutoajasta oli sovittu.  Jos joku ehdottaa hakevansa tavaran usean päivän kuluttua, hän ei näköjään hae sitä koskaan.

Lintuja
olen seuraillut jonkin verran.  Seuraavan kuvan harmaasorsauroksen kyljessä on runsaasti värejä.  Etualalla oleva naaras  on melkein sinisorsanaaraan näköinen, kun valkoinen siipipeili on piilossa.

Joutsenet ovat aina komeita.  Merivesi on viime aikoina ollut niin korkealla, että laulujoutsenpariskunta tuli tavallista lähemmäksi lintutornia, mikä on kuvaamisen kannalta oikein mukavaa.

Ruskosuohaukka sai ilmestyessään säpinää töyhtöhyypissä ja pienissä kahlaajissa.


7 kommenttia:

  1. Kivoja nuo sinun pyöryläsi. Haastavaa on myydä tavaraa kirppareilla. Tsemppiä. Lintukuvat ovat kauniita.

    VastaaPoista
  2. Minäkin haluaisin ylimääräisestä tavarasta eroon, vaan olen ihan tolkuttoman laiska myymään =D. Ennen kaikkea hinnoittelu on todella vaikeaa. Ihanat kupinaluset olet tehnyt!

    VastaaPoista
  3. Taas niin kivat aluset ja tsemppia tavaran vähentämiseen:)

    VastaaPoista
  4. Olen käyttänyt Aino itsepalvelukirppistä Kannelmäessä. Siellä käy hyvin porukkaa ja aina on mennyt tavaraa kaupaksi, kunhan ei ahnehdi hinnoissa. Tyhjennysurakka jatkuu meilläkin!

    VastaaPoista
  5. Hyviä tuotoksia verryttelystä!

    VastaaPoista
  6. Kyllä olen jo allerginen tuolle tavaralle. Olen tyhjentänyt äitini isoa asuntoa ja kyllä on kamaa. Koska tämä tavaroitten kanssa painiminen päättyy, ei koskaan varmaankaan.

    VastaaPoista
  7. Aina kun näen blogissasi noita ihania lasinalusia, ajattelen, että pitäisi tehdä itsekin, mutta en vain näytä saavani aikaseksi. Jos vaikka jouluksi sellaisia piparinnäköisiä saisin tehtyä.

    VastaaPoista