perjantai 5. elokuuta 2016

Tikkausnautintoa

Tärkeintä ei ole se, mitä loppujen lopuksi syntyy, vaan vapaan konetikkauksen hurma.  Halusin kovati nautiskella tikkaamisesta ja leikkasin jo pari viikkoa sitten kangaspalat pussukkaa varten. Jotenkin homma viivästyi, mutta eilen istuin pari tuntia ompelukoneen ääressä ja tikkasin pussukka-aihion.

Sama kangas on sekä etu-, että taustapuolella.  Sen olen joskus värjännyt itse.  Todennäköisesti tämä on jälkivärjäyksen tulos.  Kangas on valkaisematonta lakanakangasta ja kankaan beige pohjaväri sumentaa liilan.   Valitsin tähän tarkoituksella valjun oloisen kankaan, jotta tikkaukset korostuisivat.

Tikkkauksissa on ylälankana Sulky:n kirjavia lankoja, jotka jotenkin vivahtivat violettiin.  Alalangat ovat, sitä mitä oli valmiiksi puolilla vähänkään liilaa muistuttavia lankoja.  Tikkasin kokonaan vapaasti eli en käyttänyt piston pituutta säätävää BSR-jalkaa.  Pistojen pituus siis vaihtelee.  Pitäisi tikata useammin, jotta jäljestä tulisi täydellistä.

Olin tehnyt tikkausta varten suunnitelman voipaperille luonnollisessa koossa.  Tai oikeastaan kaksi erilaista viritelmää, joista valitsin toisen ääriviivojen piirtämiseen.  Piirsin suorat viivat vedellä haihdutettavalla musteella. Stabilointiin, eli tikattavan alueen reunojen jäykistämiseen käytin vesiliukoista lankaa.  Ne häipyvät, kun kastelen työn.   Tikkasin suorat viivat merkintöjeni mukaan, mutta muun alueen tikkasin vailla merkintöjä.

Vetoketjun ompelemiseen täytyy keräillä vielä voimia.  Se kun on niin supertylsää.

Tilkkuyhdistyksen Manse-tilkuissa eli Haiharan näyttelyssä
kävin minäkin.  Kuvasin hyvin vähän ja keskityin katsomaan töitä.  Oma työni palasi kotiin eilen iloisena ja hyväkuntoisena.  Kiitokset Pisto-ryhmälle näyttelyn järjestämisestä
"Iloinen peitto" 2015
Ennen näyttelyä mietin lähettäisinkö "Yön kuningattaren" vai "Iloisen peiton".  Tulin siihen tuloksen, että ehkä Iloinen peitto tuottaa enemmän iloa sellaisille katsojille, jotka eivät oikein vielä tunne tilkkutöitä. 

Lintujen seurailua
Kävin toissailtana Maarin lintutornissa katsomassa, olisiko siellä jotain mielenkiintoisia lintuja. Liete oli aivan täynnä hanhia, kahlaajia ja muita vesilintuja.  Kuvassa räyskiä, harmaahaikara ja töyhtöhyyppiä sekä yksi kahlaaja, josta en ole aivan varma.  Taustalla olevien lintujen tunnistamiseen olisin tarvinnut kaukoputken, jonka hankinta saa odottaa vielä.
Lintutornilla tosibongarit ovat suositelleet Lintuopas-kirjaa. Sitä ei löytynyt kirjakaupasta, kun kyselin, mutta Viikissä Lintuvarusteesta sain sen.  Huh, kirjassa on melko pienet piirroskuvat, mutta kuvia myös eri kehitysvaiheissa olevista linnuista.  Lajimäärä on todella iso verrattuna kotimaisiin lajeihin keskittyviin opuksiin.  Saa nähdä edistynkö kahlaajien tunnistamisessa ilman kaukoputkea.

7 kommenttia:

  1. Voi, kun oppisin tuollaista koristetikkausta. Pitäisi varmaan etsiä sopiva kurssi, että pääsisi alkuun. Iloinen peitto on tosi kaunis. Lintuja on rauhoittavaa katsella. Haikaroitakin olet bongannut. Hienoa.

    VastaaPoista
  2. Mahdottoman ja käsittämättömän upeita tikkauksia sinulta!!!

    Tuo lintukirja on ihan ehdoton, ollut loppuunmyyty monesta paikasta. Minulla on niitä kaksi, kun hukkasin ensimmäisen jonnekin talvisäilöön :-(

    VastaaPoista
  3. Upeaa tikkausta, olet sinä taitava!
    Iloinen peitto on kerrassan mahtava ja oli kiva nähdä se livenä.

    VastaaPoista
  4. Kauniita tikkauksia! Iloinen peitto on kyllä nimensä veroinen, iloinen :)

    VastaaPoista
  5. Haiharissa poikkesin minäkin. Otin itselleni muutaman kuvan, kun jo niin monta postausta on aiheesta ollut. Hienoja töitä oli monta ja näyttelypaikkakin oli upea. Paljon on tässä opittavaa vielä edessä. Esim. nuo tikkaushommat ja trapuntot jne.

    VastaaPoista
  6. Henkeäsalpaava tikkaus suorastaan!

    VastaaPoista
  7. Tuo lintukirja tuntuu olevan lintuihmisten raamattu. Juuri se, että siinä pn nuoret ja vanhat linnut tekee siitä mainion. Itse katson kyllä ensin muista kirjoista ja vasta kun on ongelmia tunnistuksessa varmistan tästä.

    VastaaPoista