keskiviikko 31. elokuuta 2016

Verryttelyä syyskauteen

Olenpa ollut laiska blogin kanssa.  Tai siis olen puuhastellut ihan muuta.   Olen miettinyt, millaisen tikkaustyön tekisin.  Asia on edennyt siihen asti, että luonnoslehtiö on otettu esille ja sen vieressä on pienemmällä paperinpalalla ajatus.

Jotta pääsisin vauhtiin, aloin taas tehdä jotain todella yksinkertaista.  Ehdin ommella 4 mukinalustaa, kun ompelukone ilmoitti haluavansa huoltoon.
Koska mukinalusilla ei ole kiire, veinkin koneen tänään huoltoon Eerikinkadulle.  Sinne pääseminen ei ollut helppoa.  Mannerheimintielle oli lisätty työmaita ja otettu ajokaistoja pois käytöstä.   Annankadun tukki jokin vihannesrekka ja sain kiertää vielä yhden korttelin.  Eerikinkadulla ei tietenkään ollut vapaita parkkipaikkoja. Pysäytin porttikongin eteen ja vein ompelukoneen nopeasti liikkeeseen ja Kaisa otti sen vastaan.  Olin soittanut etukäteen ja kertonut tulevani, joten koneen tiedot olivat jo kunnossa.

Tarkoituksena on pyöräyttää vielä pari kappaletta noita alusia.  Vähän sain tuntumaa ompelukoneeseen, ehkä tästä taas alkaa ompelukausi.

Tavarasta eroon -projekti jatkuu
Olen nyt myynyt kamaa varsin monen kanavan kautta.  Tuorein kanavatuttavuus on itsepalvelukirpputori.  Valitsin siistin Bella kirrputorin Myyrmannissa.  Näin heti, että loosi ei ollut ideaali tavaroilleni, mutta tytär kannusti vuokraamaan paikan.   On siellä kauppaakin syntynyt. Parhaiten ovat menneet tyttären poikaystävän konsolipelit.   Kokemusta rikkaampi olen siis, rahalla en kehuisi.  Kun kauppa ei käy, on vika 1) tavarassa tai 2) hinnoittelussa.  Tavallisella kirpparilla ostaja ja myyjä voivat neuvotella.  Itsepalvelukirpparilla ei neuvottelutilannetta synnyt.  Eri kirppareilla on erilaiset asiakaskunnat ja vasta kokemus paljastaa, mikä menee hyvin kaupaksi ja sitten niitä hyvin kaupaksi meneviä ei ole enää seuraavalla kerralla.

Tyttären sohva jäi muutossa yli.  Sohvan myyminen osoittautuikin aikamoiseksi projektiksi.  Kovin moni kiinnostunut olisi tarvinnut ilmaisen kuljetuksen. Sohvakappaleet eivät mitenkään mahtuneet henkilöautoon.  Lopulta löytyi pakettiauton omistava nuoripari, joka haki ihanan sohvan.  Kauppoja jouduttiin virittelemään kymmenkunnan potentiaalisen ostajan kanssa.  Yksi peruutti noutonsa puoli tuntia ennen sovittua aikaa ja toisesta ei kuulunut mitään sen jälkeen, kun noutoajasta oli sovittu.  Jos joku ehdottaa hakevansa tavaran usean päivän kuluttua, hän ei näköjään hae sitä koskaan.

Lintuja
olen seuraillut jonkin verran.  Seuraavan kuvan harmaasorsauroksen kyljessä on runsaasti värejä.  Etualalla oleva naaras  on melkein sinisorsanaaraan näköinen, kun valkoinen siipipeili on piilossa.

Joutsenet ovat aina komeita.  Merivesi on viime aikoina ollut niin korkealla, että laulujoutsenpariskunta tuli tavallista lähemmäksi lintutornia, mikä on kuvaamisen kannalta oikein mukavaa.

Ruskosuohaukka sai ilmestyessään säpinää töyhtöhyypissä ja pienissä kahlaajissa.


perjantai 12. elokuuta 2016

Moni kakku päältä kaunis

akanoita alta kuoren.  Ompelin tikkaustyöhöni vetoketjun ja ompelin pussukan muotoon.  Sanotaan, että tämä on nyt 3d tilkkutyö.  Sisäpuolen käsittely on sen verran boheemia, että ei tämä ole käypä säilytin.  En tosin sellaista halunnut tehdä.  Halusin vain nautiskella tikkaamisesta.  Tällaiselta näyttää siis edellisen postauksen pussukka-aihio nyt.

Tässä etupuoli
Ja tässä takapuoli.
Voisin tikata lisää pussukka-aihioita jos joku muu ompelisi ne hyväksyttäviksi pussukoiksi.  Pienen työn tikkaaminen on helppoa ja kivaa, mutta en innostu tavaroiden piiloista.  Tavarat katoilevat muutenkin ihan liian kanssa.

Kuvien lataaminen kamerasta
Onnittelin jo itseäni kun päivitin koneelleni Canon EOS Utilityn version joka toimii El Capitanissa ja sain siirretyksi valokuvat tietokoneelle sekä EOS 650d:stä että 70d:stä käyttäen USB-johtoa.  Sitten vaihdoin 650d:n 400d:hen tyttäreni kanssa.  EOS Utility ei suostu lataamaan kuvia 400d:stä.  Se käynnistyy, mutta kuvien siirtotoiminnot eivät aktivoidu.

Nyt pitää taas ottaa iPad käteen ja alkaa selailla ratkaisua asiaan.  400d käyttää CF-muistikorttia, joka ei mahdu iMacin kortinlukijaan.  Saan kuvat siirretyksi Macin Photos ohjelman avulla, mutta se on turhan konstikasta.   Jos oli aikoinaan filmien kehityttäminen konstikasta, niin hankalaa on näiden Canonin temppujen kanssakin.  400d riittää vallan erinomaisesti tilkkutöiden ja myytävien tavaroiden kuvaamiseen.  Se on paljon parempi kuin Canonin pokkari.

perjantai 5. elokuuta 2016

Tikkausnautintoa

Tärkeintä ei ole se, mitä loppujen lopuksi syntyy, vaan vapaan konetikkauksen hurma.  Halusin kovati nautiskella tikkaamisesta ja leikkasin jo pari viikkoa sitten kangaspalat pussukkaa varten. Jotenkin homma viivästyi, mutta eilen istuin pari tuntia ompelukoneen ääressä ja tikkasin pussukka-aihion.

Sama kangas on sekä etu-, että taustapuolella.  Sen olen joskus värjännyt itse.  Todennäköisesti tämä on jälkivärjäyksen tulos.  Kangas on valkaisematonta lakanakangasta ja kankaan beige pohjaväri sumentaa liilan.   Valitsin tähän tarkoituksella valjun oloisen kankaan, jotta tikkaukset korostuisivat.

Tikkkauksissa on ylälankana Sulky:n kirjavia lankoja, jotka jotenkin vivahtivat violettiin.  Alalangat ovat, sitä mitä oli valmiiksi puolilla vähänkään liilaa muistuttavia lankoja.  Tikkasin kokonaan vapaasti eli en käyttänyt piston pituutta säätävää BSR-jalkaa.  Pistojen pituus siis vaihtelee.  Pitäisi tikata useammin, jotta jäljestä tulisi täydellistä.

Olin tehnyt tikkausta varten suunnitelman voipaperille luonnollisessa koossa.  Tai oikeastaan kaksi erilaista viritelmää, joista valitsin toisen ääriviivojen piirtämiseen.  Piirsin suorat viivat vedellä haihdutettavalla musteella. Stabilointiin, eli tikattavan alueen reunojen jäykistämiseen käytin vesiliukoista lankaa.  Ne häipyvät, kun kastelen työn.   Tikkasin suorat viivat merkintöjeni mukaan, mutta muun alueen tikkasin vailla merkintöjä.

Vetoketjun ompelemiseen täytyy keräillä vielä voimia.  Se kun on niin supertylsää.

Tilkkuyhdistyksen Manse-tilkuissa eli Haiharan näyttelyssä
kävin minäkin.  Kuvasin hyvin vähän ja keskityin katsomaan töitä.  Oma työni palasi kotiin eilen iloisena ja hyväkuntoisena.  Kiitokset Pisto-ryhmälle näyttelyn järjestämisestä
"Iloinen peitto" 2015
Ennen näyttelyä mietin lähettäisinkö "Yön kuningattaren" vai "Iloisen peiton".  Tulin siihen tuloksen, että ehkä Iloinen peitto tuottaa enemmän iloa sellaisille katsojille, jotka eivät oikein vielä tunne tilkkutöitä. 

Lintujen seurailua
Kävin toissailtana Maarin lintutornissa katsomassa, olisiko siellä jotain mielenkiintoisia lintuja. Liete oli aivan täynnä hanhia, kahlaajia ja muita vesilintuja.  Kuvassa räyskiä, harmaahaikara ja töyhtöhyyppiä sekä yksi kahlaaja, josta en ole aivan varma.  Taustalla olevien lintujen tunnistamiseen olisin tarvinnut kaukoputken, jonka hankinta saa odottaa vielä.
Lintutornilla tosibongarit ovat suositelleet Lintuopas-kirjaa. Sitä ei löytynyt kirjakaupasta, kun kyselin, mutta Viikissä Lintuvarusteesta sain sen.  Huh, kirjassa on melko pienet piirroskuvat, mutta kuvia myös eri kehitysvaiheissa olevista linnuista.  Lajimäärä on todella iso verrattuna kotimaisiin lajeihin keskittyviin opuksiin.  Saa nähdä edistynkö kahlaajien tunnistamisessa ilman kaukoputkea.