torstai 28. heinäkuuta 2016

Myin tarpeettomaksi jääneen sängyn

ja luulin, että kaikki on hyvin, kun iso sohvasänky eli daybed lähti ostajan matkaan.
Ostaja halusi vain sängyn ilman patjoja tai peittoja.  Niinpä kuorin sängyn päältä 90-luvulla tekemäni tähtitilkkupeiton.  Sen alta paljastui
sohvalle aikoinaan tekemäni peitto, jossa on olohuoneen silloisten verhojen kangasta.  Sen alta löytyi
hyvin kulahtanut ja haalistunut lapselle tekemäni hirsimökkiipeitto. Mielenkiintoista peitossa on, että yksi siinä käyttämäni kangas ei ole haalistunut muiden lailla vaan suorastaan hyökkää silmille.  Täkin  alla oli piilossa
myöskin 90-luvun tuotantoa oleva peitto.  Malli lienee joku kaukaiset vuoret.   Ja sen alla
meren aallot mallilla ompelemani päiväpeitto.  Sitten löytyi tietenkin täkki ja petauspatja ja lopulta varsinainen patja.
Sänky meni. Mihin ihmeeseen joudun näiden paljon käytettyjen ja kuluneiden tilkkupeittojen kanssa?  Eivät läheskään kaikki ole enää myyntikelpoisessa kunnossa.   En esim. ala tekemään peittoon uutta reunakaitaletta rispaantuneen tilalle.  Ideoita, siis helposti toteutettavia.  Onko roskis ainoa mahdollisuuteni?

Olen asettanut tavoitteekseni tyhjentää tuon huoneen ja vinttikomeron kaikesta siis IHAN KAIKESTA.  Tällä hetkellä huoneessa on myös tyttären tavaroita tilapäissäilytyksessa eli hidasteita.  Vintistä puhuttaessa, kukakohan tarvitsisi vanhaa ja kolhiintunutta rattikelkkaa, joka jostain syystä päätyi meille kauan sitten ja on vain kerännyt pölyjä vintissä.

Otanko tavaroista eroon aapisen eli "Konmari" -kirjan käteen ja ummistan silmäni ja sullon tilkkupeitot jätesäkkeihin?  Suomessa tosin pitää jätteet lajitella ja näillekin pitäisi siis löytää kierrätystapa.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Vähän konmarilaisittain

Japanilaisen Marien Kondon kirja "Konmari" oli viime aikoina tullut vastaan siellä sun täällä.  Ostin itselleni oman kappaleen ja luin tällä viikolla.  Mukavaa kesälukemista, ei yhtään murhaa tai muuta ahdistavaa koko kirjassa.  Kirja käsittelee turhasta tavarasta eroon hankkiutumista.

Jällleen kerran siis etsin itselleni motivaatiota tavaroista eroon pääsemiseksi.  Vaikka olen ennenkin tiennyt, että kannattaisi säilyttää vain ne tavarat, joista itse pitää ja jotka ovat merkityksellisiä itselle, en ole valmis kirjan radikaaliin otteeseen, eli viskaamaan kaikkea turhaa jätesäkkeihin.  Suomessahan tavarat pitää kierrättää ja kierrättäminen hidastaa oleelliesti tavarasta irrottautumista.

Oli ihanaa lukea, että lahjaksi saaduista tavaroista voi hankkiutua eroon, koska lahja on täyttänyt tehtävänsä jo antamishetkellä.  Turhaan olen siis vuosikausia säilyttänyt omituisia esineitä.

Konmarin tavasta taitella kaikki vaatteet hyllylle pystyyn, niin että vetäessä hyllyn esille, näkee kaiken sisällön heti, eivätkä vaatteet peity toisten alle, on ollut runsaasti referaatteja lehdissä.

Otin kohteeksi tilkkutyökankaita ja järjestin ne korihyllyyn pystyasentoon.  Eivät ne kovin siististi pysy, koska kankaat ovat erivahvuisia ja niitä on erilaiset määrät.

Ensimmäinen poikkeama ohjeesta on jo ylimmän hyllyn kohdalla.  Korissa on vain kolme kangasta, joista oikeasti välitän.  Siis sinne olisi saanut jättää vain ne kolme.   Koska tilkkutöissä kuitenkin tulee käytetyksi myös vähemmän rakkaita kankaita, päätin olla heittämättä muita pois.
Järjestin perusvärit eli keltaisen, sinisen ja punaisen yhteen koriin.  Toiseen meni sitten sekoitukset eli vihreät, ruskeat ja harmaat.  Tuosta on kyllä helppo poimia  haluamansa kangas, mutta suhtaudun hieman skeptisesti järjestyksen pysymisessä, kun ensitäyttökin oli hankalaa.

Yksiväriset ja itsevärjätyt odottavat vielä käsittelyä, myöskin valkoiset ja mustat.  Samoin järjestämistä odottaa tilkkutöihin sopimattomien kankaiden joukko.  Osa kankaistani on tyttären luona, joten niiden mahdollinen palautuminen tullee vaikuttamaan asiaan lähiaikoina.

Kankaitteni joukossa ei ole enää varsinaisesti rumia kankaita (kiitos työväenopiston ompeluluokan kangaslaareille), mutta jotenkin printtikankaista olisi kivaa päästä eroon ja säilyttää vain yksiväriset ja itse värjätyt.  Löysin hämmästyttävän määrän silppuakin, vaikka luulin hankkiutuneeni niistä eroon.  Kankaiden järjestäminen uuteen järjestykseen on siis välttämätöntä aika ajoin.

Kankaani ovat kaikki uutena ostettuja ja niistä on maksettu aika paljon.  Tämä tiedoksi ei-tilkkuilijoille.  Ne eivät siis ole mitään jämiä tai kierrätyskankaita.  Pidin markka-aikaan kirjaa kangasostoistani, mutta lopetin kun meni yli 5000 markan. Se oli silloin paljon rahaa.

Konmari-kirja avaa hauskasti japanilaista arkielämää.  Osittain se on vähän naiivi, mutta pistän hassuimmat jutut kaksinkertaisen käännöksen piikkiin. Kirja on käännetty ensin japanista englanniksi ja sitten englannista suomeksi.  Kirjoittaja mainitsee useaan otteeseen, kuinka japanilaisissa huoneissa on valtavan suuri kaappi antamatta mittoja.  Kysyin Japani-asiantuntijalta niiden kokoa ja sain todeta, että tuollaiset koko seinän mittaiset lattiasta kattoon ulottuvat kaapit löytyvät omasta kodistanikin.  Siksi kai tavaraa on kertynyt tännekin turhan paljon.  Siivous jatkukoon.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Violetti kori/pussukka

Oli ihan pakko tehdä jotain kohtuullisen pientä ja tikatakin vähän.  Valitsin malliksi Hannelelta tikkauskurssilla saamani kopan ohjeen.  Kankaiden valinta oli vaikeaa.  Halusin kuluttaa printtikankaitani, vaikka mikään ei puhutellut.  Valitsin violetteja ja kontrastivärin keltaisen.

Violetti on hieno väri, kun sitä käyttää pikkusormen kynnen kokoisen palan, mutta tähän tuli nyt liikaa.  Ei se mitään, ei tällä ole muuta tarkoitusta kuin toimia sormiharjoitteluna ja virkistää nuppiani.
Tällaisen tekemisessä aivot saivat vähän pähkäiltävää, kun milloin oli mikin puoli päällä.  Kuvittelin jo hahmottaneeni kääntämisen hienosti, kunnes huomasin että näyttävällä tikkauslangalla tekemäni tikkaus jäikin violettien korvakkeiden kääntöpuolelle.   Mallissa korvakkeet kiinnitetään napeilla, mutta nyt jätin keltaisen kankaan paremmin näkyviin.  Tikkauksissa on siis vapaasti ilman merkkaamista tikkaamiani höyheniä.
Pohjan tikkasin keskeltä lähtevällä paisley-kuviolla.  Se onnistui kivasti ja kasvoi kerros kerrokselta mukavan tasaisesti.  Olisin halunnut piirtää pohjaan sabluunan avulla höyhenkranssin ja tikata sen.  Sabluunoita ei löytynyt ja päätin että tikkaan vaan ja etsin sabluunat myöhemmin.  Viimeinen muistikuva minulla on niistä viime lokakuulta, kun niitä käytettiin Päivölässä tikkauskurssilla.

Ohjeen mukaan saumat olisi pitänyt huolitella vinokaitaleella.  Sopivan väristä vinokaitaletta ei ollut varastossani ja kokeilemani beige neutraaliudestaan huolimatta näytti paikkaan kuulumattomalta.  Yritin neulata vinokaitaletta pitkällä kukkapäisellä nuppineulalla. Sehän vain naureskeli yritykselle ja taipui mutkalle.  Lyhyet teräksiset nuppineulat eivät olleet sen innokkaampia, joten totesin että pykäpistot tikkauslangalla ovat tähän tarkoitukseen juuri sopiva ratkaisu.  Hyvä ja nopea ratkaisu.