torstai 2. kesäkuuta 2016

Puolivalmisteesta pussiksi

Uusi kamerani tarvitsi suojapussin.  Tikkausharjoituksistani ei löytynyt sopivia valmiiksi tikattuja pussiaineksia.  Sen sijaan löytyi kaksi liimaharsotekniikalla tehtyä lintukuvaa, jotka olivat riittävän kokoisia.  Huolittelin applikoinnit pykäpistoin ja laitoin vanun ja taustakankaan ja vähän tikkasinkin.
Toisella puolella on valkoposkihanhipariskunta ja toisella yksinäinen valkoposkihanhi.
Hanhikuvat perustuvat itse ottamiini valokuviin.  Kamera objektiiveineen on pussissa sisällä.  Järjestelmäkamerani painaa lintuobjektiivin kanssa yli 2 kg ja kuten näkyy täyttää kokolailla 40 cm leveän pussin.  Kiinnitys tapahtuu vetämällä nauhakujan nauhat ja solmimalla ne.  
Reunat ovat pussista ulospäin ja huolittelin ne tavanomaisella reunakaitaleena, jonka ompelin kokonaan koneella kiinni.  Tämä ei siis täytä kaupallisia laatuvaatimuksia, mutta toivon suojaavan kameraa.

Ei siis ole olemassa keskeneräisiä töitä, on vain puolivalmisteita :D

Olen siis ommellut.  Sivutuotteena sain tyhjennetyksi kolme puolaa niisä olleesta langasta.  Vapaista puolista tuntuu aina olevan niukkuutta.

Tilkkulehtikin tuli.  Tätä numeroa avustin vain yhden sivun verran.  Olisi kivaa, jos muutkin bloggaajat kirjoittelisivat sinne ja etenkin tilkkutyöohjeita.

Lintujen suojelua
Mätäjoella järjestettiin viime sunnuntaina taas Mätäjokifestarit ja jokeen laskettiin sinne kuulumattomia kirjolohia juhlakansan ongittavaksi.  Onkijat tapaavat talloa rantapöheiköt, joissa on menossa lintujen pesimisaika.  Ensimmäistä kertaa sinne laitettiin nyt teipit ja tiedotteet ja tunnetut rantakanojen pesät säilyivät.  Älytöntä järjestää joenrannan tallojaiset lintujen pesintäaikaan, mutta nyt ainakin meni viesti perille järjestäjille. Kiitokseksi suojelusta liejukana esitteli 8 poikastaan jotka eivät olisi mitenkään voineet säilyä ellei pesiä olisi suojeltu merkitsemällä ne ja vahtimalla etteivät onkijat tallo niitä.
Kun toiset vaalivat herkkäää jokiluontoa, niin toiset tekevät päinvastoin.  Eli jokeen heitellään sinne kuulumattomia tavaroita.
Olikohan tuolin heittäjä sama tyyppi kuin viime vuonna.  Joen vesi on aina vähän sameaa ja nyt on paljon siitepölyä.   Se ei ole ihmisten uimavettä, mutta rantakanat tykkäävät.

10 kommenttia:

  1. Puolivalmisteesta tuli hieno suoja kameralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen oikein tyytyväinen. Tämä on eräänlaista kierrätystä, kuvasin hanhet, tein niistä tilkkukuvat ja kuvat päätyivät lintukuvauskamerani suojapussiksi.

      Poista
  2. Siis a i v a n ihana kamerapussi <3! Tuollaisesta minäkin tykkäisin. Ja wow, pääsit näkemään liejukanan poikaset, minä en ole nähnyt vielä koskaan. Itse liejukanan kylläkin. Onneksi olivat viisaita ja muistivat suojella niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liejukanaemo poikasineen oli tänäänkin tavatttavissa Mätäjoella. Rantakanojen pesäpaikat ovat edelleen merkittynä, joten ne on helppo löytää :D

      Poista
  3. Tosi ihanat nuo valkkarit! En kyllä erityisesti pidä niistä muualla kuin pussukoissa, ilmatilassa ja ulkomailla. Mutta nuo sinun tekemät on hyvin hauskat. Todella järjen vähyyttä koko tuo kalastus show juuri tähän aikaan vuodesta. No olihan sentään hieman järkeä, kun huomasivat suojella pesäpaikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pesäpaikkojen suojelijat olivat ihan muita kuin festarin järjestäjät. Valkoposkihanhet ovat hyvin kauniita lintuja.

      Poista
  4. Kyllä on hieno, kätevä ja harrastukseesi sopiva pussi :)

    VastaaPoista
  5. Upeat hanhet! Ei ole muilla niin hienoa kamerapussia!

    VastaaPoista
  6. Hienon pussin olet suunnitellut. En olisi minä osannut tuollaista tehdä.
    Blogisi ansiosta minussa on herännyt hinku päästä näkemään liejukanoja ja niiden poikasia. Minulla on hieman toiveita päästä tuonne jo ensi viikonloppuna tai ainakin ennen juhannusta.

    VastaaPoista
  7. Vielä: älysin, että jokihan on tietysti pitkä, eikä liejukanoja koko matkalla ole tietystikään. Onko mahdollista saada tietää, missä kohtaa jokea ehkä olisi liejukanoja. Jos nimittäin pääsen lähtemään jossain vaiheessa Helsingissä käymään. Vai onko paikka salaisuus ja itse etsittävä.
    (Pitääköhän etsiä paikkaa, jossa ruoho on eniten tallattu kalastuksen jäljiltä:)

    VastaaPoista