sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Muutama lintunen

Mihin aika menee, kun en ole tehnyt tilkkutöitä enkä juurikaan käynyt valokuvaamassa lintuja.  Juhannuksena oli hyvä pysähtyä vähän ja käydä seurailemassa lintuja.
Kun menin tänään lintutornille, niin näin tämän harmaahaikaran heti ja tokaisin että onpa hyvä lintupäivä, kun näkyy haikara.  Siinä se seisoskeli eikä tehnyt mitään, kunnes alkoi levitellä siipiään helteessä.  Harmaahaikarat yleensä kyhjöttävät paikoillaan eivätkä säntäile ympäriinsä kuten pikkulinnut.  Tämän kaveri lensi yli ja huuteli tämän mukaansa.  Kaartelivat päämäärättömästi, niinkuin leppoisaa pyhäpäivään sopii.  Sitten jostain ilmestyi kolmaskin.  En saanut lentävistä hyviä kuvia, olisi pitänyt säätää kameraa nopeammalle.
Toinen viikonlopun uusista linnuista oli pikkulepinkäinen.  Olen nähnyt niitä parvina, mutta en saanut tolkkua edestakaisin lentelevistä.  Kaunis lintu.  Se toinen uutuus oli allanäkyvä suosirri.

Suosirri on pienehkö kahlaaja.  Ihmettelin kovasti, mitä nuo linnut ovat.  Sirreiksi epäilin, mutta rannikon lietemaiden lintu on nimetty harhaanjohtavasti suo-alkuiseksi.  Käyttämässäni kirjassa ei vatsapuoli ollut ollenkaan noin tumman näköinen.  Lean mies toimi taas tunnistajana.  Tutkailin suosirriä myös netistä ja siellä luki että laji on erittäin helppo tunnistaa, koska se on ainoa kahlaaja, jolla on tumma vatsa.  No, nyt tuli selväksi :)  Seuraavalla kerralla tiedän, vaikka kuvassa jäivät kovin pieniksi.
Peippojen hurmaavaa laulua kuuluu runsaasti vielä juhannuksenakin.  Hieno lintu.
Tiiran lintuhavainnoissa näkyy lähes päivittäin, että Maarin tornin luona on kuultu liejukanan ääni. Olen itsekin kuullut sen, mutta vihdoin onnistuin näkemään.  Harmi, että olin laittanut kameran jo reppuun enkä saanut sitä riittävän nopeasti esille kuvatakseni poikasenkin. Nyt uskon, että siinä lammikossa on ihan oikeasti liejukanoja. 
Tämä utelias tuli lintutornin laidalle katsomaan, mitä siellä olevat ihmiset häärivät.  Tuli niin lähelle, että en joutunut rajaamaan kuvaa lainkaan.  Olen kauan odottanut, että petolinnutkin laskeutuisivat tornin laidalle kuvattavaksi.  Enkäpä nekin vielä tulevat, kun mustarastas jo uskalsi. 
Nokikana esitteli koipiaan Mätäjoella.  Upeat varpaat. 

9 kommenttia:

  1. Jahas, haikara on ollut tavattavissa! Hieno kuva, jotenkin koomisen näköinen lintu noin siivet levällään. Hienoja kuvia olet jälleen saanut otetuksi. Nokikanan varpaat ovat todellakin aikamoiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peräti kolme haikaraa esitteli lentotaitojaan.

      Poista
  2. Hienot lintukuvat! Haikara löyhyttelystä nokikanan varpaisiin!! Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  3. Hyviä kuvia! Haikara on hieno lintu. Pikkulepinkäisestä en ole koskaan kuullutkaan !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista. Haikara on ihan huippu. Suomessa on paljon lintulajeja, joihin ei koskaan törmää ellei lähde etsiskelemään niitä.

      Poista
  4. Upeita nuo haikarat. Kunpa tulisivat enemmänkin meille Suomeen ihailtaviksi. Kivoja kuvia olet taas ottanut.

    VastaaPoista