sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Muutama lintunen

Mihin aika menee, kun en ole tehnyt tilkkutöitä enkä juurikaan käynyt valokuvaamassa lintuja.  Juhannuksena oli hyvä pysähtyä vähän ja käydä seurailemassa lintuja.
Kun menin tänään lintutornille, niin näin tämän harmaahaikaran heti ja tokaisin että onpa hyvä lintupäivä, kun näkyy haikara.  Siinä se seisoskeli eikä tehnyt mitään, kunnes alkoi levitellä siipiään helteessä.  Harmaahaikarat yleensä kyhjöttävät paikoillaan eivätkä säntäile ympäriinsä kuten pikkulinnut.  Tämän kaveri lensi yli ja huuteli tämän mukaansa.  Kaartelivat päämäärättömästi, niinkuin leppoisaa pyhäpäivään sopii.  Sitten jostain ilmestyi kolmaskin.  En saanut lentävistä hyviä kuvia, olisi pitänyt säätää kameraa nopeammalle.
Toinen viikonlopun uusista linnuista oli pikkulepinkäinen.  Olen nähnyt niitä parvina, mutta en saanut tolkkua edestakaisin lentelevistä.  Kaunis lintu.  Se toinen uutuus oli allanäkyvä suosirri.

Suosirri on pienehkö kahlaaja.  Ihmettelin kovasti, mitä nuo linnut ovat.  Sirreiksi epäilin, mutta rannikon lietemaiden lintu on nimetty harhaanjohtavasti suo-alkuiseksi.  Käyttämässäni kirjassa ei vatsapuoli ollut ollenkaan noin tumman näköinen.  Lean mies toimi taas tunnistajana.  Tutkailin suosirriä myös netistä ja siellä luki että laji on erittäin helppo tunnistaa, koska se on ainoa kahlaaja, jolla on tumma vatsa.  No, nyt tuli selväksi :)  Seuraavalla kerralla tiedän, vaikka kuvassa jäivät kovin pieniksi.
Peippojen hurmaavaa laulua kuuluu runsaasti vielä juhannuksenakin.  Hieno lintu.
Tiiran lintuhavainnoissa näkyy lähes päivittäin, että Maarin tornin luona on kuultu liejukanan ääni. Olen itsekin kuullut sen, mutta vihdoin onnistuin näkemään.  Harmi, että olin laittanut kameran jo reppuun enkä saanut sitä riittävän nopeasti esille kuvatakseni poikasenkin. Nyt uskon, että siinä lammikossa on ihan oikeasti liejukanoja. 
Tämä utelias tuli lintutornin laidalle katsomaan, mitä siellä olevat ihmiset häärivät.  Tuli niin lähelle, että en joutunut rajaamaan kuvaa lainkaan.  Olen kauan odottanut, että petolinnutkin laskeutuisivat tornin laidalle kuvattavaksi.  Enkäpä nekin vielä tulevat, kun mustarastas jo uskalsi. 
Nokikana esitteli koipiaan Mätäjoella.  Upeat varpaat. 

torstai 9. kesäkuuta 2016

Hiljaiselämää

Uusia tilkkutöitä ei ole syntynyt, mutta olen tällä viikolla ommellut reunakantit kahteen vanhaan tikkaustyöhön.
Tämä on valkoista tikkausta valkoiselle kankaalle.  Keskellä on omasta valokuvasta piirtämäni Pulu, joka esiintyy parissa muussakin työssäni.  Koko on 60 cm x 60 cm. Tällä ei ole elämäntarkoitusta, mutta saa toimia liinana jossain sopivassa tilanteessa.
Samalla, kun löysin edellisessä postauksessa esittelemäni kameran suojapussin lintukuvat, niin tulivat esiin molemmat yllä näkyvät tikkaustyöt. Myös tämä alempi sai kanttaukset ja toimii nyt pesukoneen päällä liinana.

Tikkatyöni tuli kotiin käytyään ensin Britanniassa ja kierreltyään sitten Suomessa matkalaukkunäyttelyssä pari vuotta.  Nyt sille pitäisi löytää sopiva ripustuspaikka.  Hyvässä kunnossa tuli perille.

Kierrätystä edelleen
Talvella valittelin, kun en löytänyt ostajaa suurelle lahjaksi saamalleni lasivadille.  Nyt löytyi ja tänään vati lähti.  Hip hip hei hurraa! Aikansa se otti.  Tuula, tuo oli kamalin koskaan saamani lahja.

Olen nyt kokeillut huuto.netin lisäksi facebook-kierrätyspalstoja ja viimeksi tori.fi-palvelua. Facebook kaupunginosakirppikset ovat upeita.  Siellä on kivoja ostajia ja kauppa käy sutjakkaasti. Myin myös yhdellä Arabia-astioihin erikoistuneella palstalla menestyksekkäästi taas yhden kahvikuppikaluston.  Sekin kauppa meni hienosti.  Tänään opin sen, että tori.fi ei olekaan niin paikallinen kuin kuvittelin.  Myös kauempaa olevat ovat ostavinaan sieltä ja kauhistelevat sitten postikuluja, joiden hintataso ei todellakaan ole myyjän määrättävissä.   Lisäsin ilmoituksiini "Vain nouto" tekstin.

Olen myynyt tämän vuoden puolella neljät kehvikupit.  Jee!  Keittiön kaapeissa ja vitriinissä alkaa olla tilaa, jota missään nimessä en aio täyttää uusilla kupeilla.  Kaksi kalustoa saa vastaisuudessa riittää, yksi arkeen ja yksi vähän fiinimpi.   Ei ole tarvinnut käydä pankkiautomaatilla, kun käteistä on tullut ihan mukavasti myynneistä.   Hirveä hommahan tämä tavarasta eroon elämäntapa on, mutta tavaroita lähtee tästä huushollista hyväksytyllä tavalla lähes päivittäin.  Ilman kirjanpitoani olisin lopettanut myyntipuuhastelut ajat sitten, mutta raha motivoi tässäkin tapauksessa.
Kuvan pienet kahvikupitkin löysivät ostajan.  Menivät parissa päivässä siitä, kun laitoin myynti-ilmoituksen.

Kaapeista löytyy vielä pitkäksi aikaa myytävää, varsinkin kun tytär täydentää myyntivarastoani omilla karsittavilla tavaroillaan.  Luin taannoin mielenkiintoisen jutun perheestä, joka pyrki rajaamaan tavaransa sataan esineeseen.  Intoni sai kolauksen, kun selvisi että kotikirjasto oli heidän mukaansa yksi esine.  Minusta se on 1000+ esinettä.

Mätäjoesta olikin Hesarissa.  Otin itsekin siellä kuvia kuolleina kelluvista kaloista.  Kirjolohet eivät ilmeisesti kestäneet siirtoa kasvatuslammikosta ja säännöllisestä ruokinnasta tummaan jokeen.  Toivottavasti kalojen istuttamisesta onkimistapahtumaa varten luovutaan viimeinkin ja annetaan luonnon kalakantojen uida joessa.  Vaikka joen nimi on Mätäjoki ei sinne tulisi laittaa kaloja mätänemään.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Puolivalmisteesta pussiksi

Uusi kamerani tarvitsi suojapussin.  Tikkausharjoituksistani ei löytynyt sopivia valmiiksi tikattuja pussiaineksia.  Sen sijaan löytyi kaksi liimaharsotekniikalla tehtyä lintukuvaa, jotka olivat riittävän kokoisia.  Huolittelin applikoinnit pykäpistoin ja laitoin vanun ja taustakankaan ja vähän tikkasinkin.
Toisella puolella on valkoposkihanhipariskunta ja toisella yksinäinen valkoposkihanhi.
Hanhikuvat perustuvat itse ottamiini valokuviin.  Kamera objektiiveineen on pussissa sisällä.  Järjestelmäkamerani painaa lintuobjektiivin kanssa yli 2 kg ja kuten näkyy täyttää kokolailla 40 cm leveän pussin.  Kiinnitys tapahtuu vetämällä nauhakujan nauhat ja solmimalla ne.  
Reunat ovat pussista ulospäin ja huolittelin ne tavanomaisella reunakaitaleena, jonka ompelin kokonaan koneella kiinni.  Tämä ei siis täytä kaupallisia laatuvaatimuksia, mutta toivon suojaavan kameraa.

Ei siis ole olemassa keskeneräisiä töitä, on vain puolivalmisteita :D

Olen siis ommellut.  Sivutuotteena sain tyhjennetyksi kolme puolaa niisä olleesta langasta.  Vapaista puolista tuntuu aina olevan niukkuutta.

Tilkkulehtikin tuli.  Tätä numeroa avustin vain yhden sivun verran.  Olisi kivaa, jos muutkin bloggaajat kirjoittelisivat sinne ja etenkin tilkkutyöohjeita.

Lintujen suojelua
Mätäjoella järjestettiin viime sunnuntaina taas Mätäjokifestarit ja jokeen laskettiin sinne kuulumattomia kirjolohia juhlakansan ongittavaksi.  Onkijat tapaavat talloa rantapöheiköt, joissa on menossa lintujen pesimisaika.  Ensimmäistä kertaa sinne laitettiin nyt teipit ja tiedotteet ja tunnetut rantakanojen pesät säilyivät.  Älytöntä järjestää joenrannan tallojaiset lintujen pesintäaikaan, mutta nyt ainakin meni viesti perille järjestäjille. Kiitokseksi suojelusta liejukana esitteli 8 poikastaan jotka eivät olisi mitenkään voineet säilyä ellei pesiä olisi suojeltu merkitsemällä ne ja vahtimalla etteivät onkijat tallo niitä.
Kun toiset vaalivat herkkäää jokiluontoa, niin toiset tekevät päinvastoin.  Eli jokeen heitellään sinne kuulumattomia tavaroita.
Olikohan tuolin heittäjä sama tyyppi kuin viime vuonna.  Joen vesi on aina vähän sameaa ja nyt on paljon siitepölyä.   Se ei ole ihmisten uimavettä, mutta rantakanat tykkäävät.