Kukkaloisto alkamassa

Täällä Haagan suunnassa on muutakin ihanaa kuin Mätäjoki.  Haagan Alppiruusupuisto eli kotoisammin Rodopuisto on puhkeamassa kukkaan jokavuotiseen malliin.  Atsaleat ovat jo aloittaneet kukkimisen ja alppiruusut tulevat perässä.

Vaaleanpunaiset atsaleat ovat jo auki ja pinkit avautumassa.

Violetit olivat auki aurinkoisessa paikassa, mutta metsän siimeksessä vasta nupuilla.

Rodopuisto on täysin ilmainen vierailukohde.  Sinne pääsee Ilkantietä pitkin kulkevilla busseilla. Pohjois-Haagan asemalta on reilusti pidempi kävelymatka, mutta ei mahdoton.  Omalla autolla pääsee ihan viereen.

Tämä punavarpunen vihelteli Maarin lintutornin luona.  Eikö olekin upea ilmestys.  Tuollaisia siis luuraa rantalehdoissa.  Meillä oli niitä mökkimaisemissa ja opin siellä tunnistamaan niiden vihellyksen ensimmäisestä säkeestä, vaikka en koskaan onnistunut näkemään niitä.  Nyt olen nähnyt parina vuonna Maarissa ja olen aivan haltioitunut.

Tein jo punavarpusesta kuvan kirjontaa varten.  Vielä en aloittanut kirjomista, koska tukevaa tearaway tukimateriaalia löytyi vain yksi pehmennyt pala ja siitä ei ole jäykistämään työtä riittävästi.

Vähän surullisempaa on citykanien kohtalo.  Niissä on joku virus, joka tappaa ne äkkinäisesti. Meidänkin pihalta löytyi yksi kuollut pupu.  Varis herkutteli sillä ja nyt ihmettelen miten variksen käy.  Variksella on pesä meidän isossa pihakuusessa. tuleekohan sinne hiljaisuus?  Kauhistuttaa tuollainen äkkitappajavirus.  Mihin kaikkeen se vielä leviääkään.

Aiheutin taas itselleni yhden aikasyöpön, eli ostin uuden kameran.  Vaikka kamera on samaa merkkiä kuin edelliset niin toiminnot ovat hakusessa, koska ovat niin eri paikoissa.  En ole vielä ulkoiluttanut sitä. Siihen käyvät sama objektiivit kuin entisiinkin kameroihini.

Aurinkoisia ja värikkäitä kukkaispäiviä kaikille.

t. Milja

Lintuilua edelleen

Ihanat aurinkoiset päivät houkuttelevat ulos.  Kuvattavia lintuja löytyy sieltä täältä.  Mitään huippuharvinaisuuksia ei ole eteeni sattunut.  Tilkkutöihin en ole edelleenkään koskenut. Välillä käy ajatus mielessä, mutta muuta puuhaa on sen verran paljon, että uuden työn aloittamiseen ei riitä nyt energia.  Eipä puhuta mitään lukuisista keskeneräisistä tässä yhteydessä :o

Silkkiuikku hautoo pesällään ja katselee Tamminiemeen päin.  Se on todella kaunis lintu.  Pesä on muutaman metrin päässä kadusta.  Saunalahden toisella puolella lähempänä Seurasaarta on kaksi muuta silkkiuikun pesää.  Odotettavissa siis monta uutta silkkiuikkua.

Mätäjoessa on telkällä jo seitsemän jälkeläistä. Ihania untuvapalleroita.

Aina, kun kuulen varpusten äänen, tarkkailen onko niiden seassa pikkuvarpusia.  Yleensä ei, mutta tämä pikkuvarpunen oli muutaman tavallisen varpusen kanssa Mätäjoella.  Olin oikein onnellinen, kun sain näin hyvän kuvan, jossa ruskea päälaki ja poskien mustat laikut näkyvät todella selvästi. Niistähän pikkuvarpusen erottaa tavallisesta urosvarpusesta.

Olin kuvaamassa puuta, kun tämä kuusitianen ilmestyi eteeni.  Se piti kovaa ääntä ja hyppeli oksalta toiselle.  Lopulta ymmärsin, että seisoin sen ja sen pesäkolon välissä. Kovin pieniä hyönteisiä sillä oli nokassa, joten edessä oli varmaan satoja ruoanhakumatkoja pesän asukkaille.

Kuusitiaisen pesäkolo vanhassa kivimuurissa asfalttikadun varrella.  Kirjojen mukaan kuusitiainen on metsien lintu, mutta tämä oli tullut toisiin aatoksiin.

Vaikka toisilla linnuilla on jo poikaset, niin jotkut olivat vasta matkalla pesimäpaikoilleen. Käydessäni viikolla Seurasaaressa, lensi ylitse kolme suurta parvea.  Kuulostivat valkoposkihanhilta, mutta linnut olivat niin korkealla, että en nähnyt, mitä ne olivat.

Seurasaaressa kanadanhanhilla oli poikaset.

Uuden tietokoneen virittäminen on vielä osittain kesken.  Nyt tämä toimii jo mukavammin, mutta koko ajan tulee eteen jotain säätämistä vaativaa.  Vaihdoin koneen kielen englanniksi, jotta löydän paremmin ohjeita netistä.   Säädöthän täytyy tehdä vain kerran ja olin jo unohtanut vanhan koneen säätämiset.

Oli todella hankalaa, kun koneen automaattinen korjaus korjaili mm. käyttäjätunnuksiani eri palveluihin kirjautuessani.  Sähköposteihin ilmestyi outoja sanoja, joita en takuulla ollut kirjoittanut. Nyt se on ohi.  Tuollaisten "avustavien" toimintojen siivoaminen piti tehdä sekä käyttöjärjestelmässä että eri sovelluksissa kuten selaimissa.

Vielä pitäisi ostaa uusi kuvankäsittelyohjelma ja ehkä Microsoftin office-pakettikin.  Koneen mukana tulleet toimisto-ohjelmat ovat nyt koekäytössä, mutta en ole ihastunut niihin.   Katsotaan rauhassa, pärjäänkö ilman.  Mietin tässä, että sain työvälineekseni ensimmäisen taulukkolaskentaohjelman 80-luvulla ja pärjäilin hyvin silläkin, niin ehkä pärjäisin koneen mukana tulleellakin.  Täytyy testata, onnistunko venyttämään kuvia ja tulostamaan ne usealle A4 arkille  Numbers-ohjelmalla kuten olen tehnyt Excelillä.

Kiitokset kommenteista ja ihanaista viikonloppua kaikille

Sirittäjä

Täällä blogissa on ollut kovin hiljaista viime aikoina.  Yritän nyt päivittää edes jotain, vaikka ompelukset seisovatkin.

Tänään kävin Elfvikissä katsomassa lintuja. Merivesi oli kovin alhaalla ja kahlaajat sen vuoksi etäällä lintutornista. Oli mahdotonta saada kuvia, joista kahlaajat olisi voinut tunnistaa.  Onneksi sirittäjä lauleli tienposkessa ja tuli välillä näkyviin.

Sirittäjä on pajulinnun ja tiltaltin sukulainen.  Aika huomaamattoman näköinen, mutta laulusta todella helposti tunnistettava.  Tiltaltti konsertoi lähempänä rantaa, mutta sitä en onnistunut näkemään.

Metsässä oli monenlaista laulajaa.  Kirjosiepon laulu chirpy chirpy cheep cheep kuuluu myös helposti tunnistettaviin.  Mustarastaita kuului useita.  Punakylkirastaskin äänteli ja tikka koputteli jossain pimennossa.  Villa Elfvik on Espoon kaupungin luontotalo ja sijaitsee Laajalahden pohjoisrannalla. Tänäänkin siellä oli joku koululuokka tutustumassa keväiseen luontoon.

Tietokone
Aina välillä oli käväissyt mielessä, että tietokoneeni oli jo 6,5 vuotta vanha ja mitä ihmettä sitten teen, jos se hajoaa.  No se hajosi vappuna eli siitä hajosi näytöonohjain.  Korjaamolle soitto paljasti että korjaaminen olisi kallista ja varaosan saaminen kestäisi kauan.

Näytöstä sai sen verran tolkkua, että pystyin kopioimaan tiedostoja ulkoiselle levylle.  Sain koneen toimimaan monta tuntia lähes virheettömän näytön kanssa ja kopiointi sujui, mitä nyt vei hirveästi aikaa.  Sekavan näytön kanssakin tuli kopiointia harjoitetuksi.  Varmistukset olivat myös varmuuskopiolevyllä.  Päätin kuitenkin olla käyttämättä varmuuskopiota ja asentaa uuden koneen puhtaalta pohjalta.   Vapaudun vanhasta tiedostoroinasta, mutta uuden koneen virittäminen on todella aikaa vievää hommaa. Tuntuu että mikään koneen oletusarvo ei sovi vaan sitä pitää säätää.

Uusi kone on samaa tyyppiä, mutta pienempi. Nyt tulostin/skanneri mahtuu paremmin pöydälle tietokoneen viereen.   Lisää harmaita hiuksia aiheuttaa iCloud.  Uusi kone, iPad ja vanha kone ovat yhteydessä toisiinsa iCloudin kautta.  Tuo pilviulottuvuus on välillä hieno juttu ja välillä sitten ei lainkaan hieno.

Viikko on vierähtänyt kopiointi- ja virityshommissa.   Turhasta tavarasta eroon projektinikin kärsi, kun en ole vielä siivonnut vanhaa konetta sellaiseen kuntoon, että voin luopua siitä tietoturvallisesti. Olin vähän haaveillut uudesta kameran rungosta, mutta rahat menivät tietokoneeseen.

Tytärkin tuuppasi kyytiin omia turhia tavaroitaan, jotta myisin ne vakiokanavieni kautta.  Kirjat, jo laitoin myyntiin, mutta muiden tavaroiden kanssa riittää hommia.  Nykyiset netissä toimivat myyntikanavat kuten huuto.net ja fb-kirpparit ovat aivan mahtava juttu.

Ihanan lämpöiset ilmat ovat hellineet meitä viime aikoina.  Upeaa, kun voi pitää ikkunoita auki ja kuunnella lintujen laulua kotonakin.  Mukavaa viikonloppua lukijoille.

Suomenojan lintualtailla

Ihanaa vappua kaikille. Aurinko paistaa ja on lämmintä.  Kävin tänään Suomenojan lintualtailla kävelyllä.  Linnut näkyvät tähän aikaan vuodesta hyvin, koska ruokokasvit eivät vielä peitä näköalaa. 

Rantakäärme luikereli hauskasti parin metrin päässä alueen eläimistöä esittelevästä taulusta, josta olin juuri lukenut ääneen: rantakäärme.  Se oli pitkä ja kaponen. Keltaiset laikut olivat hyvin huomiotaherättävät.

Mustakurkku-uikku oli kovin sulkeltavaisella tuulella ja vastavaloon.  Nähty kuitenkin.  Lapasorsat ehtivät uida ruovikkoon piiloon, ennen kuin sain kameran kuvauskuntoon.

Punasotkauroksia näkyi paljon ja naaraita vähän.  Onnistuin kuitenkin saamaan yhteiskuvaan tämän punasotkapariskunnan.  Muut naaraat olivat ilmeisesti pesillä.

Punasotkan silmä on aivan punainen.  Sen höyhenpeita on jotenkin sellainen, että terävöitettynäkin linnun kuva näyttää aika epätarkalta.

Ehdin jo todeta, että en tarvitse yhtään kuvaa liejukanoista tai nokikanoista, kun näin tämän liejukanan esittelevän upeita varpaitaan. Liejukana on yleensä aika arka lintu, mutta tämä seisoi tyynenä metrin päässä rantapolusta.

Ompeluksiin en ole koskenutkaan koko viikkoon.  Tai otin sentään liejukanakuvat suunnitteluseinälle. Tarkoituksena olisi tehdä kolmaskin kuva ja koota ne yhdeksi tauluksi.  Kolmanteen tulee poikasten kuvia.