lauantai 23. huhtikuuta 2016

Piru paratiisissa

Olen monen monta kertaa ylistänyt Länsi-Helsingin läpi virtaavaa Mätäjokea.  On ollut mahtavaa seurata joen monipuolista vesilinnustoa ja kuunnella etenkin satakielten laulua.  Eilen kuitenkin löytyi koko alueen linnustoa vaaniva vaara: Minkki.

Joukko ihmisiä tuijotti Kannelmäenn leikkipuiston kohdalla olevalla sillalla veteen. Sanoivat, että tuolla on kärppä. Näin heti, että kärppä se ei ole. Kovin näytti turkiseläimeltä.  Kaunis kuin mikä.  Kuvasin sitä, mutta en saanut huippukuvia, koska se liikkui poispäin.  Kotona tajusin kuvia isolta ruudulta katsellessani, että minkki sen täytyy olla. 

Tringasta vahvistettiin, että minkkihän se on ja Lean mies  toimi toisena tunnistajana.  Soitin Staraan ja sieltä luvattiin järjestää loukuttaja paikalle.  Perjantai-iltapäivä ei tietenkään ole paras aika sellaisen järjestämiseen.  Paikallisessa fb-ryhmässä joku kertoi ihmetelleensä tuollaista otusta Pohjois-Haagan aseman luona.  Se oli siis jo liikkunut pari kilometriä.
Tämä nokikana hautoi jo tietämättä mitään minkistä.
Isokoskelot uivat hieman joenvartta pohjoiseen päin.
Haapanat haaveilevat joen mutkassa.

Tukkasotkia oli joen levennyksessä. Tämäkään sotkanaaras ei tiedä vielä vaarasta.
Liejukanat ovat pesineet joessa ainakin 2012 lähtien.  Nytkin niitä oli paikalla 2 pariskuntaa. Miten onnistuu pesintä, jos petoa ei saada kiinni?
Liejukanoja käyvät paikalliset asukkaat seuraamassa päivittäin. Näiden lintujen merkitys asukkaille on valtava.  Lintuja seurailevat nimenomaa tavalliset ihmiset eivätkä himobongarit. Kaikki yllä olevat kuvat otin eilen.  Paikka on liejukanojen kuvaamiseen jopa Suomenojan altaita parempi ja pitkiä objektiiveja kantavat siellä muutkin kuin minä.

Mätäjoki ei ole aina ollut tällainen hieno paikka linnuille.  Kaupunki muotoili 80- ja 90-lukujen taitteessa jokea tehden mutkaan pienen saaren linnuille.   Jokeen rakennettiin pohjapato juuri edellä mainitsemani sillan kohdalle pitämään joen vedenkorkeutta riittävänä linnuille ja kaloille.  Vuosien aikana joen kasvillisuus on muuttunut suotuisammaksi rantakanoille.  Kuivina kesinä jokeen on päästetty Päijännetunnelin vettä takaamaan linnuille elinmahdollisuudet.

Helsingin vanhoista ilmakuvista  http://dev.hel.fi/ilmakuvat/#7/60.237/24.873 näkyy, että joen mutka oli alunperin toisenlainen, valitse esim. 1988 näkymä.  Malminkartanon pellot tulivat aivan joen rantaan.  Kun tuohon aikaan ajelin pyörällä töihin, ihastelin kevätaamuisin leivojen laulua aluee läpi ajaessani. Nyt paikalla on nurmikkoa eivätkä kiurut enää viihdy ja viihdytä. Vastikkeeksi on saatu upeat vesilinnut.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Harjotelma

Taiteilijoiden töitä, jotka eivät ole tilaustöitä eikä oikein mitään muutakaan, näkee kutsuttavan harjotelmiksi. Kukka-asetelma työlläni ei ole suurta elämäntehtävää, mutta verryttelin sen kanssa muutamia taitoja. Siis selvä harjotelma, vaikken taitelija olekaan.
1) liimaharsoapplikaatio
2) pykäpistojen ompeleminen koneella risareunojen ympäri
3) läpinäkyvällä (melkein näkymättömällä) ohuella monofilament siimalla ompelu
4) vapaalla konetikkauksella höyhenkuvioita
5) reunakaitaleen ompelu
Mustat tikkaukset mustalle pohjalle ovat valokuvassa melkein näkymättömät.  Luonnossa ne onneksu näkyvät.  Tikkasin kukkasten umpäri ja täytin tyhjää taustaa höyhenkuvioilla.  Nimilappu ja ripustuskuja puuttuvat vielä.

Viherpeipot
ovat asettuneet parvekkeen edessä oleviin koivuihin. Niitä on hauskaa seurata, kun oleskelevat sopivasti parvekkeen tasolla eikä minun tarvitse kurotella mihinkään suuntaa.  Olen saanut niistä kivoja kuvia. 
Välillä näkyy vain yksi lintu, välillä useampia.  Odottelen että kauniisti iltaisin lauleleva punarinta esiintyisi vähän paremmassa valossa samoilla oksilla.
Räkättikin kävi kuvattavana.  Koska Suomen lintuvalikoima on niin suppea, ovat räkätitkin ihan kivoja seurailtavia.


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Haahkat ja kukkatyö

Lauantaina oli ihanan aurinkoinen päivä. Ajoin Lauttasaareen ja kävelin Ryssänkärjessä.  Tavoitteena oli kuvata uroshaahkoja niiden keväisessä komeudessaam. Kesällähän ei uroshaahkoja olekaan :(  Yhden näin rannan tuntumassa ja hissuttelin sen luokse yrittäen olla säikyttämättä sitä.
Valo oli reilusti vastainen, mutta minkäs teet, kun lintu on ainut lähellä rantaa uiskenteleva.  Paras kuvani uroshaahkasta tähän asti.
Kivellä seisoi noin valkoposkihanhen kokoinen ruskea lintu sekin ihan vastavaloon.  Kuvaa käsitellessäni vasta varmistuin, että se on haahkanaaras.   Kun haahkojen näkee uivan merellä, ei niiden koosta synny oikein selvää käsitystä.  Hyvällä kuvausetäisyydellä oli myös kyhmyjoutsenia, mutta niistä olen ottanut vuosien mittaan niin paljon kuvia, että enää ei kiinnosta.

Kukka-asetelma tilkkutyö edistyy
Olen nyt huolitellut applikoidut kukat pykäpistoin.  Lankavarastostani ei löytynyt sopivan värisiä ohuita kirjontalankoja, joten päädyin käyttämään väritöntä monofilamenttia.  Ompeleet eivät juurikaan näy, mutta tuntuvat kovin karheilta.  Toivottavasti pistot pitävät palat kiinni työssä, sillä
liimaharso ei pidä oikein hyvin.  Joko se on liian vanhaa tai heikkolaatuista.  Käytin kankaita, joihin olen silittänyt liimaharson 1-3 vuotta sitten.   Voisikohan pitkä aika ensimmäisen silityskiinnityksen ja lopullisen kiinnityksen välillä aiheuttaa huonon kiinnittymisen?

Seuraavaksi on vuorossa tikkaaminen.  En ole oikein hahmottanut vielä, miten tikkaan työn.  Aina riittää pohdittavaa, mutta sehän on tarkoituskin.  Työ tulee jäämään tällaiseksi pieneksi tauluksi.

Valokuvien käsittelystä
Photoshop Elements 11 käyttäytyy kummallisesti tekstiä kirjoittaessa.  Jos rajaan kuvan käyttäen valokuvan mittasuhteita, niin kirjasinten pistekoko pitää kutinsa.  Jos rajaan kuvan vapaasti, niin kirjasimista tuleekin moninkertaisen kokoiset.  Esim. 20 px tuleekin kuvaan yli 100 px korkeana, vaikka kooksi olen asettantu tuon 20.  Sitten korjailen. 

Mietin kovasti Lightroomin hankintaa, mutta haluaisin varmistua ennen hankintaa, että saisin sen avulla siirretyksi kuvat kamerasta usb-johdon avulla.  Nyt kuvien siirtämisessä on turhia kommervenkkejä, kun Apple Photos rynnistää käyntiin ihan turhan panttina heti kun laitan kortin lukijaan.  Lisäksi joudun tekemään itse hakemiston kuville.  Vanha hyvä Adobe Bridge lakkasi toimimasta El Capitaniin päivittämisen myötä, huoh.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Irrottelua - kukka-asetelma

Järjestelin pari päivää sitten aiemmista projekteistani jääneitä liimaharsolla varustettuja kangaspaloja värien mukaan minigrip-pusseihin.  Mieitin kovasti, mitä niistä saisi aikaan.  Hain inspiraatiota Giuseppe Arcimboldo-kirjasta. Lopputulos on hyvin kaukana esikuvasta, mutta musta tausta on esikuvan mukainen.  Tämä vaasihan ei esitä mitään muuta kuin vaasia.  Voi olla että lisään asetelmaan vielä jotain kukkia, mutta nyt tämä saa olla suunnitteluseinällä lisäajatuksia luomassa.
Palaseni olivat hyvin omituisen muotoisia, koska niistä oli jo leikattu alkuperäiseen tarkoitukseen sopivat palat ja nämä olivat vain ylijäämiä.  Piirtelin liimaharson taustapaperille alustavat muodot ja vähän parantelin niitä sitten leikatessani.   Sillä mentiin siis, mitä oli valmiina.  Mustan kankaan päällä kirkkaat värit suorastaan hehkuvat.

Paloja leikatessani tuli mieleen alakouluajat, jolloin piirustustunnilla leikeltiin värillisistä liimapapereista erilaisia muotoja ja liimattiin ne paperille.

Giuseppe Arcimboldo oli 1500-luvulla elänyt italialainen taiteilija, joka kehitti aivan ainutlaatuisten tyylin. Hän maalasi muotokuvia rakentaen milloin kukista, hedelmistä, kaloista tai jostain esineistä kasvokuvan.  Hän työskenteli Prahassa keisarin hovissa.  Muotokuvissa olevilla luontokappaleilla on runsaasti symbolisia merkityksiä.
Kirjan olen hankkinut parikymmentä vuotta sitten ja ajatuksena on ollut käyttää hyväksi kukkakankaiden kukkia kuvien rakentelussa.  Eipä ole syntynyt vielä mitään siltä pohjalta, mutta mene ja tiedä - ehkä joskus vielä.

Mätäjoella kaikki hyvin
Liejukanapariskunta on palannut joelle.  Kunpa  toinenkin viimevuotisista pareista lehahtaisi sinne.  Kuvassa uros esittelee naaraalle komeita pyrstösulkiaan.

Nokikanoja näkyi kaksi paria ja isokoskeloita yksi.  Haapanoita on lukuisia pareja. Telkät taisivat olla jo vetäytyneet pönttöihin, kun vain yksinäinen uros näkyi. Lisäksi saaren luona uiskenteli yksi tavipari ja yksi tukkasotkapari.  Eivät vain vesilinnut ole lisääntyneet, myös lintukuvaajat ovat lisääntyneet joella. Kapea joki tuo linnut mukavan lähelle.


torstai 7. huhtikuuta 2016

Aluset ja sukat

Ompelin varastoon uuden alussetin. Nyt käytin valkaisematonta puuvillakangasta ja ruskeaa puuvillalankaa.

Langassa on kaunis kiilto.  Se on vanhaa.  Ostin yli 10 vuotta sitten kirppikseltä hyvälaatuisia ruskeita Mercifil-puuvillalankoja 1000 m puolilla. Myyjä sanoi, että lanka on niin vanhaa, että ei sitä voi enää käyttää kuin harsimiseen.  Olin eri mieltä ja ostin kaikkia tarjolla olleita sävyjä.
Lanka toimii koneessani kuin enkeli.  Ei sitten ensimmäistäkään katkeilua tai muuta ongelmaa.  Ompeleihin tuli kaunis kiilto.   Aivan erinomaista lankaa.  Hyvä lanka ei muutu huonoksi vanhetessaan, mutta huono lanka ei muutu hyväksi vaikka kuinka rukoilisi.  Olen seuraillut eräitä ompelulankoja käsitteleviä ulkomaisia bloggauksia ja samaa nekin vakuuttavat.  Hyvälaatuinen ompelulanka kestää vuosien säilytyksessä hyvälaatuisena.  Vanhin rullani on nr 80 puuvillalankaa 1950-luvulta, jota käytän siksakin ompelemiseen. Ohuen langan ansiosta saumoista ei tule liian paksuja. Sekin toimii erinomaisesti aina vaan.

Toinen projekti vanhasta langasta on villasukat.  Nalle-lanka oli noin 10 vuotta vanhaa ja hyvin siitä sukat syntyivät.  Sain langan, koska langan väritys ei tyydyttänyt omistajaa.  En minäkään siitä hullaannu, mutta kotisukkien värtityksen kanssa ei ole niin nogo nuukaa.
Tilkkutyökurssi päättyi
tältä keväältä. Kovin aikaiselta tuntui.  Työväenopisto on lakkauttamassa Ogelin toimipisteen.  Syksyn kurssin pitopaikka tullee vaihtumaan kesken kurssin ja mahdollisesti sellaiseksi, että siellä ei ole ompelukoneita.  Vaikuttaa taas päätökseltä, joka tehdään vain sen takia että "johtajien täytyy osoittaa pystyvänsä tekemään vaikeitakin päätöksiä".  Muuta syytä ei ole tullut esille.

Lintukevät jatkuu
Käväisin lauantaina Espoossa Suomenojan lintulammikoilla.  Siellä oli sadoittain naurulokkeja.  Vesilinnut olivat vielä vähissä, mutta harmaasorsapariskunta näkyi.
Nokikana tuppasi samaan kuvaan ja korsikin osui linssin eteen, kun seurailin sorsia kameralla.   Punasotkia näkyi monta, mutta pysyttelivät turhan etäällä.
Naurulokit ovat lintualtaiden armeija ja niitä nousi sadoittain ilmaan, kun potentiaalinen uhka (=sääksi) lähestyi altaita.
Naurulokkien kirkuna on helpompaa kestää, kun tiedostaa että ne suojaavat lintuharvinaisuuksia petolinnuilta.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Keltaiset alustat

Pääsiäisenä havahduin siihen, että ei ollutkaan yhtään valmista alustasettiä viemisiksi.  Asia hoitui perinteisellä kukkakorilla, mutta pitihän silti pyöräyttää edes yksi setti alustoja.

Otin ensin kaapista kirkkaankeltaisen printtikankaan. Se teki kipeää silmille - otin seuraavaksi valeamman - ei hyvä - useamman tutkailun jälkeen päädyin vaaleimpaan keltaiseen, mitä kangasvarastostani löytyi.  Ompelulankojakin otin esille monta vaihtoehtoa ja lopulta päädyin valkoiseen.
Nyt on yksi setti valmiina ja pari muuta kangasvaihtoehtoa katsottuna.  Tämä on sikäli epäkiitollinen tapa tehdä näitä alustoja, että lopputulos näyttää huomattavasti vaatimattomammalta kuin mitä näiden tekemiseen kuluu aikaa ;=)  Mietin, että toistanko liikaa itseäni, kun teen samalla tekniikalla.  Sitten tulin siihen tulokseen, että voin ihan hyvin jatkaa tällaisten tekemistä, kun kaikki muut tekevät muunlaisia.

Ihanaa, kun aurinko paistaa ja tänään näin kevään ensimmäiset peipotkin.  Kävin Mätäjoella laskeskelemassa lintuja.  Valikoima oli aika suppea ja joenmutka oli vielä jäässä.  Telkät ovat jo tulleet.  Urokset ottavat mittaa toisistaan.
Naurulokit pitivät kovaa mekastusta.  Naurulokit ovat noita mustanaamaisia ja kuvan vedessä uiskentelevat valkonaamat ovat kalalokkeja.
Nokikanapariskunta on palannut joelle.  Lisäksi oli yksi pariton.  Toivottavasti myös liejukanat palaavat.
Suomalaiset eivät useinkaan puhu vieraille.  Mutta pitkällä objektiivilla varustettua kameraa kantavaa saa puhutella.  Minulta kysytään lähes poikkeuksetta mitä lintuja olen nähnyt tai mitä lintuja nuo ovat.  Lisäksi Mätäjoella kulkijat ylistävät jokea ja kuinka mielenkiintoista on seurata lintujen elämää siellä.  Kapeassa joessa vesilinnut ovat kuin tarjottimella, mutta pienestä saaresta ja rannan pöheiköistä löytyy suojaisia pesäpaikkoja. 

Eilen poikkeslin Laajalahdella Elfvikin lintutornilla.  Meri oli vielä jäässä ja sulapaikkoja oli vain ihan rannassa.  Yhtään haikaraa ei näkynyt.