sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Hieman hyväntekeväisyyttä

Eilen kävin työtäenopiston Unicef-nukkepajassa.  Tarkoituksenani ei ollut tehdä nukkeja, mutta Ulla sai houkutelluksi minut jäämään pajaan ja pisti käteen muotoon ommellun nuken ja täytevanua.  Täytin kaksi nukkea.  Aikamoista tunkemista oli vanun saaminen nuken raajoihin.  Ensimmäisestä eli ruskeasta tuli ihan mallikas, kun lisäsin täytettä roimasti.  Toisen pää oli ommeltu jotenkin hassusti (tukka peittänee) ja sille oli väritetty posket, joita epäilin ET:n silmiksi.  Kalvakkaan kellertävänä se vaikuttaa vaatteettomanan ja tukattomana avaruusoliolta. 
Menin opistolle viemään ylenmääräisiä neulelankoja Äiti-Teresa peittojen neulojille.  Tulin kysyneeksi Ullalta tilkkutyökurssilla, kelpaisivatko myös mohair-langat peittoihin ja myöntävän vastauksen saatuani lupasin tuoda langat lauantaina. Olipa mukavaa, kun minua ihan odotettiin, että toisin nukkien hiuksiin sopivia lankoja.  Alla olevan kuvan langoista syntyisi lähinnä tunnetun kirjailijan kampauksia nukeille.

Pääsin eroon Ikea-kassillisesta neulelankoja, joista osan olin saanut vuosia sitten sisareltani, osan ostanut itse, jotkut tytär oli saanut tuomisina kavereiltaan.  Huopuvia lankoja oli tullut yhden lankahankinnan kylkiäisinä, eivätkä värit tuntuneet omilta.  Langat olivat tyttären huushollista. Kun toin ne Hesaan, säilytin niitä parvekkeella, varoen laittamasta kaappiin. Kun lankakassit olivat esillä istuen parveketuoleissa, niin muistin etsiä niille sijoituspaikan.  Kuvissa on vain murto-osa poisantamistani langoista.

Olin ajatellut mennä tänään Kädentaitomessuille.  Sohvapöydän jalka valitettavasti hyökkäsi aamulla pikkuvarpaani kimppuun, eikä kengän laittaminen jalkaan tunnu nyt houkuttelevalta.  Enkä sitäpaitsi tiedä tarvitsevani mitään käsityötarpeita.  Silti olisi ollut kivaa mennä tekemään löytöjä.

Yksi kokeilublokkikin
sytyi viikolla. Ulla oli piirrellyt verenpisaran kukkablokkia ruutupaperille ja esitteli minulle, koska tietää että pidän paljon verenpisaroista. Otin siitä kuvan ja käytin edellisessä postauksessa esittelemiäni kolmioita blokin muodostamiseen.  Vaikka värit eivät olekaan aidot verenpisaran värit, niin oli kivaa kokeilla.
Parempi tulos tulisi oikeammilla väreillä ja pienemmillä kolmioilla.  Kokeilemisesta oppii.
Tässä vertailun vuoksi oikea kukka.  Tilkkutyön katsoja näkee aina ensin värin ja sitten muodon. Värien on siksi syytä olla oikeat, jotta muoto hahmottuisi.  Vasta syvällisemmän tutkailun jälkeen katsoja näkee työn laadun kuten tikkaukset. Kokeilussani ei laadulla brassattu, en nimittäin tehnyt välisilityksiä lainkaan.

10 kommenttia:

  1. Uusi aluevaltaus nukkejen maailmaan. Ihan mallikkaita ovat! :)
    t. Ulla

    VastaaPoista
  2. Pidän myös vedenpisaroista, hieno kokeilu.
    Olen myös luvannut lahjoittaa sellaiset langat Opistolle, joita tyttäreni ei ota, täytyykin ottaa asiaksi, ennen kuin kurssit loppuu:)

    VastaaPoista
  3. Niin se taitaa olla, että itselle tarpeeton voi toiselle tulla juurikin tarpeeseen! Lankasi löysivät oikean osoitteen.

    VastaaPoista
  4. Oho, luulin jo, että olet innostunut nukkeja ompelemaan. Olitkin ruokkimassa niitä, tärkeä tehtävä sekin. Heti löytyi kolmioille käyttöä. Verenpisarat on kyllä kauniita. Miten kummallisen mallisia osia niissä onkin.

    VastaaPoista
  5. Minä inhoan noita aggressiivisia, hyökkäileviä sohvapöydön tai tuolin jalkoja. Ne tulevat ihan puskista ja tekevät ikävää jälkeä. Moneen kertaan olen niiden uhriksi joutunut lyhyen elämäni aikana ;-)

    Jalalle paranemisia!

    VastaaPoista
  6. Ei voi mitään, noista Unicef-nukeista tulee aina woodoo-nukke mieleen, hui!
    Äiti Teresat sen sijaan tuovat mieleen lukioajat, silloin väänsin kilpaa parin luokkakaverin kanssa neliöitä. Aika monta peittoa luokkamme sai aikaiseksi, aika monta niistä meidän kolmen tuotoksia. Vieläkin muistan jotkut langat elävästi, värin ja tunnun. Jostain syystä hyväntekeväisyystempaukset jäävät muita kässyjä paremmin mieleen!? :o)

    VastaaPoista
  7. Nuket elävöityy kun joku ompelee niille silmät ja muut sekä saavat tukankin päähänsä viemistäsi langoista puhumattakaan vaatetuksesta.
    Paranemista varpaallesi!

    VastaaPoista
  8. Näkyy tuo nuken teko sinulta sujuvan! Tuo täyttäminen onkin usein se työläin ja vaikein vaihe. Mielenkiintoinen tuo verenpisara.

    VastaaPoista
  9. Olen tehnyt ala-asteella juuri tuon mallisen nuken! Täyttäminen onkin se haastavin vaihe, ettei tule muhkuroita! Kolmiot pääsikin nopeasti käyttöön, oikein hyvä kohde :)

    VastaaPoista
  10. Minulla on myös tuo nukenkaava, olen tehnyt sillä mollia myyjäisiin :D

    VastaaPoista