torstai 18. helmikuuta 2016

Kaakelipintaa

Vaikka välillä tuntuu, että tilkkuilurintamalla ei uusia ajatuksia enää esiinny, niin tuoreimmassa The Quilt Shown jaksossa 1804 oli muutamia uusia juttuja.  Ihastuin kovasti australialaisen Jenny Bowkerin tilkkutöihin kehittämää itämaisia kaakeleita jäljittelevää tekniikkaa.  Noissa kaakeleissahan kuvio jatkuu laatasta toiseen eli laatassa ei ole yhtä kokonaita kuviota, vaan neljä osaa kuviosta.

Tänään ennätin kokeilemaan ja sain aikaan neljän blokin/laatan yhdistelmän. Olipa hauskaa tehdä.

Tekniikkana on liimaharsoapplikaatio.  Liimahason avulla on helppoa tehdä minkä muotoisia kuvioita tahansa.  Sen hankaluutena on risareunojen viimeisteleminen. Kankaana on Marimekon kangas, hulpiota ei ollut riittävästi jäljellä paljastamaan suunnittelijaa tai kankaan nimeä. Suurikuvioinen kangas asettui hauskasti ruukkuihin.

Piiräminen alkoi taittamalla neliön muotoinen läpipiirtopaperi keskeltä kahtia ja piirtämällä taitteen viereen ruukun puolikas. Sitten kopioitiin taitteen toiselle puolelle  puuttuva puolikas läpipiirtäen.
Toiselle täsmälleen samankokoiselle paperille kopioin ruukun puolikkaat arkin reunoille ja keskelle jäi tyhjää.  Ruukunpalapiirrokset piirsin läpi liimaharson paperille.  Tein kaiken yhtenä arkkina ja kiinnitin silittämällä kankaan nurjalle puolelle.

Saumanvarojen merkitsemisen ja palojen kohdistamisen kassa tuli vähän tenkkapå.  Leikkasin taustakankaasta saumanvarojen verran isommat palat kuin mitä paperimallineet ovat.  Sitten piirsin viivottimen ja vaateompelusta tutun merkitsemispyörän kanssa saumaviivat.  Pyörän piikit eivät tee reikiä ja häviävät ajan kuluessa, mutta merkinnät näkyvät aivan selvästi helpottamaan kohdistusta.  Kankaaseen ei siis tullut kalkkeeripaperin jälkeä, liitua eikä merkitsemismustetta eikä mitään jälkikäteen poistettavaa jälkeä.  Kohdistamisessa käytin apuna piirustustani ja silitin palat kiinni sen läpi. 
Yhdistin neljä blokkia ja viimeistelin ruukkutilkkujen reunat ompelukoneella pykäpistoin.  Vähän ohuempi keltainen lanka olisi ollut parempi.  Täytynee taas tehdä lankahankintoja. 

Tästä työstä sain kokeilemisen ilon ja se on aivan mahtava asia.  Tästä ei takuulla tule pussukkaa.  Jotain täytyy vielä kehittää, mutta uskon varmasti käyttäväni tätä itämaista asettelua vielä johonkin työhön.  Voisikohan pikkulintukuvia pilkkoa tuolla tavalla? Ehkä kokeilen.

P.S. 29.2.2016  Tämä tekniikka, jossa applikaation reuna asettuu tilkkujen reunoille, sopii kivasti taidetilkkutöihin, mutta käyttötekstiileissä pykäpistoin vahvistetut reunat ja sauma muodostavat hankalan tuntuisen yhdistelmän. 

8 kommenttia:

  1. Jännän näköinen tekniikkaa, kun kuvio jatkuu toiseen blokkiin.
    Tätä oli varmasti kiva kokeilla:)

    VastaaPoista
  2. Upeaa :-)
    Melkein kädetön täällä ihailee isolla sydämellä :-)

    VastaaPoista
  3. No ilmeisesti ei kaikkea olekkaan vielä keksitty...näyttää mielenkiintoiselta tekniikalta!

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista. Tuota on pakko kokeilla myös. Joskus tikkailin kukkia tilkkupeiton päälle, mutta juuri tuo rispaaminen häiritsi.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen tekniikka! :) Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Jännä blokki! Merkitsemispyöräkin on uusi tuttavuus. Tuolle voisi olla käyttöä.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoinen tekniikka, lopputulosta odotellen...

    VastaaPoista