sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kolmioita

Olen tehnyt monta tilkkutyöt kolmioista ompelemalla. Kaapista löytyi viikolla useampi purkillinen erivärisiä kolmioita.  Kaikki ovat samansuuruisia eli halkaistu seitsemän sentin neliöistä.  Etenkin oranssit ovat ihanan värisiä.
Koska olen tehnyt useita töitä noista kolmioista, mietin nyt, miten ihmeessä voin enää koskaan inspiroitua niistä niin, että syntyisi jotain järkevää.  Useampia kokeiluja löytyi samaselta kaapin ylähyllyltä, joista nämäkin tulivat esiin. 

Kolmioiden näpertaly alkoi meren aallot peitosta 1995. Tämä meni serkulle syntymäpäivälahjaksi.

Sitten tein nuorelle parille häälahjaksi sinivalkoisen meren aallot peiton, joka peri ylijääneitä paloja edellisestä työstä.  Parivuoteen peittoon tarvittiin aika paljon lisää paloja.

Siitä taas jäi yli paloja ja tein lisää paloja ja niistä seuraavan meren aallot peiton

Taannoiselle nuorelle parille tein ylijäämäpaloista tyynynpäälliset. 

Paloja jäi vieläkin yli ja tein niistä ja lisää leikkaamistani sinisistä kolmioista vähän toisella mallilla seuraavan peiton. 
Laskin parisängyn peittoon tarvittavien blokkien määrän väärin ja ylijäämäblokeista syntyi seinävaate.  Seinävaatteen lentävät hanhet boordi on sekin koottu samaisista kolmioista.
  
Sinisten neliöblokkien tekeminen oli sen verran kivaa, että tein samalla mallilla oranssin seinävaatteen.

Oransseja keltaisia paloja jäi taas yli.  Käytin niitä "Tanssitaanko Pulunen" -työhöni.
Sinisiä ja valkoisia kolmioita löytyi edelleen kaapista sen verran, että aloin sommitella niistä suuria tähtiblokkeja.  Lisäsin työhön kolmanneksi väriksi murrettua keltaista.
Tähtimallia kokeilin myös toisenlaisella värityksellä. Tämä jäi kokeiluksi vain.

Kokeilin tehdä pannulapun kolmioista. Se onkin viimeinen juttu, jonka olen saanut aikaan kolmiovarastosta.
Nyt ihmettelen, pitäisikö yrittää jotenkin vapautua noista kolmioista, vai jäänkö odottamaan suurta inspiraatiota.  Pannulaput tai pussukat eivät ole minun juttuni.

Tästä voi tarkkaavainen lukija päätellä, että en ole saanut mitään mainittavaa aikaiseksi kuluneella viikolla.  Tänään näin kaksi korppia Hernesaaren kärjessä, mutta en ehtinyt saamaan niistä kuvaa.  Enpä ole siis saanut lintukuviakaan aikaiseksi.

torstai 18. helmikuuta 2016

Kaakelipintaa

Vaikka välillä tuntuu, että tilkkuilurintamalla ei uusia ajatuksia enää esiinny, niin tuoreimmassa The Quilt Shown jaksossa 1804 oli muutamia uusia juttuja.  Ihastuin kovasti australialaisen Jenny Bowkerin tilkkutöihin kehittämää itämaisia kaakeleita jäljittelevää tekniikkaa.  Noissa kaakeleissahan kuvio jatkuu laatasta toiseen eli laatassa ei ole yhtä kokonaita kuviota, vaan neljä osaa kuviosta.

Tänään ennätin kokeilemaan ja sain aikaan neljän blokin/laatan yhdistelmän. Olipa hauskaa tehdä.

Tekniikkana on liimaharsoapplikaatio.  Liimahason avulla on helppoa tehdä minkä muotoisia kuvioita tahansa.  Sen hankaluutena on risareunojen viimeisteleminen. Kankaana on Marimekon kangas, hulpiota ei ollut riittävästi jäljellä paljastamaan suunnittelijaa tai kankaan nimeä. Suurikuvioinen kangas asettui hauskasti ruukkuihin.

Piiräminen alkoi taittamalla neliön muotoinen läpipiirtopaperi keskeltä kahtia ja piirtämällä taitteen viereen ruukun puolikas. Sitten kopioitiin taitteen toiselle puolelle  puuttuva puolikas läpipiirtäen.
Toiselle täsmälleen samankokoiselle paperille kopioin ruukun puolikkaat arkin reunoille ja keskelle jäi tyhjää.  Ruukunpalapiirrokset piirsin läpi liimaharson paperille.  Tein kaiken yhtenä arkkina ja kiinnitin silittämällä kankaan nurjalle puolelle.

Saumanvarojen merkitsemisen ja palojen kohdistamisen kassa tuli vähän tenkkapå.  Leikkasin taustakankaasta saumanvarojen verran isommat palat kuin mitä paperimallineet ovat.  Sitten piirsin viivottimen ja vaateompelusta tutun merkitsemispyörän kanssa saumaviivat.  Pyörän piikit eivät tee reikiä ja häviävät ajan kuluessa, mutta merkinnät näkyvät aivan selvästi helpottamaan kohdistusta.  Kankaaseen ei siis tullut kalkkeeripaperin jälkeä, liitua eikä merkitsemismustetta eikä mitään jälkikäteen poistettavaa jälkeä.  Kohdistamisessa käytin apuna piirustustani ja silitin palat kiinni sen läpi. 
Yhdistin neljä blokkia ja viimeistelin ruukkutilkkujen reunat ompelukoneella pykäpistoin.  Vähän ohuempi keltainen lanka olisi ollut parempi.  Täytynee taas tehdä lankahankintoja. 

Tästä työstä sain kokeilemisen ilon ja se on aivan mahtava asia.  Tästä ei takuulla tule pussukkaa.  Jotain täytyy vielä kehittää, mutta uskon varmasti käyttäväni tätä itämaista asettelua vielä johonkin työhön.  Voisikohan pikkulintukuvia pilkkoa tuolla tavalla? Ehkä kokeilen.

P.S. 29.2.2016  Tämä tekniikka, jossa applikaation reuna asettuu tilkkujen reunoille, sopii kivasti taidetilkkutöihin, mutta käyttötekstiileissä pykäpistoin vahvistetut reunat ja sauma muodostavat hankalan tuntuisen yhdistelmän. 

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kierrätyksen helppoutta ja vaikeutta

Olen yrittänyt myydä eri palstoilla lahjaksi saamaani kaunista koboltin sinistä lasivatia.  Huonolla menestyksellä.  Jos olet kiinnostunut, niin tule ja vapauta minut siitä. En tarvitse sitä eikä se ole tyyliäni, vaikka väri on ihana.  Vadin halkaisija on 39 cm. Siis aika suuri tilanviejä.  Jos en kohta löydä sille ottajaa taidan kilauttaa, mutta en Haluatko miljonääriksi- olejenkorrella kaverille, vaan vasaralla.
Eilen olin pelkkänä hymynä, kun varttitunnin kuluessa ilmoituksen laittamisesta fb-ryhmiin löytyi ostaja palapeileille, jotka irrotettiin remontin yhteydessä muutama vuosi sitten.  Epäusko, että kukaan niitä haluaisi oli taas omana jarruna niistä eroon pääsemiseen. Vitosen sain 16 peilipalasta.  Raha ei ollut tärkeää, vapautuminen turhasta tavarasta on.

Tyhjensin vierashuoneen sängyn alla olevat pyörälliset säilytyslaatikot ja laitoin ne myyntiin.  Peilien myyminen oli sivujuonne asiassa, mutta säilytyslaatikot eivät ole vielä menneet.  On todella vaikeaa ennustaa, mille löytyy nopeasti ostaja ja mille ei.

Facebook-kirpparit ovat hieno juttu.  Nissä tavara lähtee liikkeelle.  Tavarat menevät kaupaksi joko hyvin sukkelaan tai ei sitten lainkaan.  Olen hyvin ihastunut mahdollisuuteen laittaa sama tavara myyntiin samalla kerralla useampaan kirppariryhmään.  Jokaisella kaupunginosalla näyttää olevan oma ryhmä ja osat ovat vierivieressä.

Meille tulee nuohoojat ensi viikolla.  Tyhjensin liesituulettimen yläpuolella olevan kaapin heitä varten.  Siellä oli paljon tyhjiä jäätelö- ja hillopakkauksia kaiken varalta.  Nyt ne ovat kassissa menossa muovien keräyspisteeseen seuraavalla kauppareissulla. Muovien keräyspiste löytyi Konalasta kauppakeskus Ristikon takaa.

Kaapista löytyi myös vanha kahvinkeitin.  Sekin oli vain kaiken varalta.  Mietin olisiko siitä pois annettavaksi vai vienkö Sortti-asemalle. Keitin siinä etikkavettä ja säiliö kirkastui oleellisesti. Keitin sitten puhdasta vettä huuhdellakseni ja toisen huuhteluveden kohdalla keitin laski vettä alleen.  Sortti-asema on siis sen määränpää. Jokohan ymmärtäisin, että ei kannata liikoja säilytellä ;D

Tilkkutyöt eivät paljon etene, kun siivoilen kaappeja.  Mutta roinasta eroon pääseminen on niin helpottavaa.  Tilkkutyökurssilla en koskaa tutkaile laareja, vaikka muut tekevät sieltä kivoja löytöjä.  Pitäisi taas viedä sinne omista kankaista jotain.  Perikunta ei paljon kiittele, jos joutuu seulomaan rumia kankaita.

Kuvia kuvia kuvia
Hairahduin asentamaan uuden aikasyöpön iPadilleni eli Instagramin.  Kun en oikein muista käyttää Pinterestiäkään, niin ihmettelen mikä minuun meni.  Kuvaan yleensä järjestelmäkamerallani enkä oikein tiedä, mihin käyttäisin Instagramia - laittakaapa vihjeitä tulemaan.

iPadin mukana tuli Applen Photos ohjelma, joka sekin on tyhjän panttina ja kiusallisesti aukeaa aina, kun laitan kameran muistikortin tietokoneeseen.  Kokemuksista Photos-ohjelman käytettävyydestä olisi kiva kuulla. 

Tilkkutyökurssilla oli puhe valokuvien jakamisesta Google + ohjelmassa.  Ilmeisesti silläkin on jokunen käyttäjä, mutta minä en ainakaan ole vielä siihen sotkeutunut tämä blospot riittää jakamisvälineeksi. Jotenkin tuntuu mukavammalta kun kuvani ovat järjestyksessä omalla tietokoneella eivätkä siellä täällä maailmalla. 

maanantai 8. helmikuuta 2016

Alleja etsimässä

Lauantaina kävin Hernesaaressa siinä toivossa, että näkisin alleja.  Joku oli raportoinut Tiiraan nähneensä alleja Hernesaaresta. En nähnyt alleja, mutta niemen kärjessä ollut kaukoputkimies sanoi niitä näkyvän lähellä horisonttia, kun nousevat välillä ilmaan.  Kamerani objektiivi ei riittänyt aivan sinne asti.  Yksi kyhmyjoutsen teki ohilennon ja pari harmaalokkia kaarteli kovassa tuulessa. Lintuja on todella vähän helmikuussa.
Pihlajasaaressa ei näyttänyt olevan ketään.Uimakopit värjöttelivät rannalla.  Kuten kuvasta näkyy, oli meri sillä kohden vapaana.  Laivaväylä menee Pihlajasaaren länsipuolelta ja laivaliikenne on vilkasta.  Helsingin merimaisemat ovat aina niin upeaa katseltavaa.  Suomenlinna on näin talvellakin hienon näköinen.
Ursulan rannassa valokuvattiin yhtä morsiusparia.  Kävi sääliksi morsianta, joka oli varsin avonaisessa hörselöpuvussa.  Tuuli riepotteli sulhon frakin hännyksiäkin oikein olan takaa.  Otin pari kuvaa heistä, mutta sitten ajattelin, että ei ole minun asiani julkaista kuvia vieraasta morsiusparista.  Vaikka paikka oli julkinen ja kuvaaminen siksi sallittua, ei ole soveliasta julkaista ihan kaikkea mitä sattuu kuvaamaan.

Seesteinen sää loppuikin lyhyeen. Kun ajelin kotiin päin, alkoi räntäsade ja sitä tuntuu kestävän vielä näin maanantainakin.

Tilkkutyöni edistyy vastoinkäymisestä huolimatta.  Ehkä se valmistuu jossain vaiheessa, mutta nyt se on pitkälti saman toistamista ja tuntuu siltä että olisi hyväksi tehdä jotain muuta välillä.