tiistai 26. tammikuuta 2016

Hitaanlaista edistymistä

Vaikka mielestäni teen joka päivä jotain tilkkuiluun liittyvää, niin todelliset tuotokset ovat varsin vähäisiä.  Nyt sain kuitenkin jotain raportoimisen arvoista.  8-sakaraisia New York Beauty blokkeja on nyt täydellisenä 36 kpl. Ulkokaaripalojen ompeleminen on melko nopeaa ja paljon mukavampaa kuin sisäkaarien vääntäminen.
Ikkunan valo ei mitenkään riittänyt valaistukseksi. Salamalla koko homma latistui, joten ei auttanut kuin kuvata kattolampun kellertävässä valossa.

En ole vielä yhdistänyt paloja, sillä niitä tarvitaan paljon lisää.  Tavoitteena on tehdä peitto 120 cm leveää sänkyä varten.  Meneeköhän sen tekemiseen vuosia, vai saisinko jotenkin lisätyksi tehoja.

Leikkasin ulkokaaria varten satiinilakanan kokonaan.  Kaaripaloista tulee paljon silppua, mutta pidän tärkeämpänä hyvän lopputuloksen aikaansaamista kuin kankaan pihtaamista.  Leikkaan siis ensin suorakaiteen mukaiset kaksi palaa kaarta varten ja silitän kaavat kiinni ja sitten muotoilen kaavojen mukaisiksi.  Ompelen kaareksi ja kiinnitän sakarakaareen.

Yhden blokin valmis mitta on noin 21 cm x 21 cm.   Tarvitsen siis vielä kymmeniä blokkeja lisää.  Lösin kaapista tähän värimaailmaan sopivia kankaita lisäämään eloa, mutta valkoista satiinia täytynee hankkia lisää.

Mietin myös, mikä olisi sopiva lisuke tähän.  Antaisiko iso kompassikuvio lisää potkua, vai olisiko joku kiva boordiratkaisu se oikea tapa jatkaa peittoa.  Ensin täytyy kuitenkin tehdä vähintään 4 blokkiriviä lisää.

Kierrätystä
Olen jo vuosia pitänyt videokasettinauhojen käyttämistä käsityömateriaalina varsin epäilyttävänä niiden sisältämien metallihiukkasten takia. Eilen sitten huomasin Kemikaalitutkan artikkelin "VHS-kasetti on vaarallinen askartelumateriaali" .  Sain oppia, että myös muovi, josta nauha on tehty saattaa sisältää ainesosia, jotka eivät sovi ihokosketukseen.  Myrkkyjen vaikutukset ovat hitaita ja etenkin lapsia pitää suojella niiltä. 

perjantai 8. tammikuuta 2016

Arvonnan palkinnot postitettu

Postitin alkuviikosta ensimmäisen blogiarvontani palkinnot.  Alustat tein vastaanottajan valitseman värisestä kankaasta.  Toivottavasti osuin oikeaan.  Vähän vaatimattomaltahan nuo palkinnot näyttävät, vaikka niissä oli monen tunnin työ. 

Keväänvihreät alustat lähtivät Tilkkureppu blogin Soilelle.
Piparinruskeat lähtivät Satunnainen blogin Paulalle.  Piti ihan verrata ruskeita kankaitani kaapista löytyviin pipareihin.  Nämä ovat ehkä vähän ylipaistuneen, vaan ei palaneen värisiä.  Väriero voi myös johtua eroista "reseptien" siirappipitoisuudessa.

Yksivärinen kangas on sopivin tähän tekniikkaan.  Koristeompeleet hukkuvat painokuoseihin ja painokuosit muuttuvat vain sekavaksi mössöksi.

Tilkkutyökurssi jatkuu ensi viikolla. Kuukauden tauko oli ihan hyväksi.  Omat tilkkutyöprojektit eivät hämmästyksekseni juurikaan edistyneet sinä aikana.  Edellisen postauksen kokeilun sain sentään aikaan ja nyt voin miettiä miten käytän ko. tekniikkaa johonkin oikeaan työhön.

Pakkaset jatkuvat nyt tosissaan. Ulos ei juuri tee mieli kuin pakollisille asioille.  Pakastimen sulatus meni hienosti, kun voi nostaa  pakasteet parvekkeelle suojaamatta niitä mitenkään  eikä tarvinnut pelätä niiden sulamista.  Parin komeron sisältöäkin on tullut pakastetuksi parvekkeella.  Jos pakkasia riittää, niin ehkä kaikki kaapeissa olevat tekstiilit saavat reilun pakastuskäsittelyn.  Tilkkutyökankaatkin varmaan pitäisivät siitä.

Kun on aurinkoista, niin päivän pitenemisen illasta huomaa nyt selvästi.  Valo voittaa.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Onnistunut kokeilu

Uuden tekniikan kokeileminen on aivan ihanaa.  Ensimmäisestä applipiecing-kokeilustani ei tullut aivan täydellistä lopputulosta.  Tärkeintä on kuitenkin oppi ja ymmärrys siitä, mikä ei mennyt ihan nappiin.


Leikkasin freezerpaperirullasta sen levyyden mittaisen  pätkän ja tuloksena oli 45 cm x 45 cm kokoinen paperiarkki, johon piirsin taivutettavan viivottimen avulla loivia kaaria.  Ensimmäisen kosketuksen uuteen tekniikkaan kannattaa tapahtua yksinkertaisen mallin avulla, joten hylkäsin ajatuksen tehdä variskuvasta malli tähänkin tekniikkaan (ks. 9 varista juttujani). 

Kankaiksi valitsin yksivärisiä kankaita.  Osa on lakanakankaita ja osa muita laatuja.  Värisuunnittelussa valitsin mieleisiäni värejä, jotka vierekkäin aseteltuna selvästi erosivat toisistaan.

Leikkasin irti kaksi ensimmäistä kaavapalaa ja silitin kankaille. Läpivärjätyissä kankaissa ei ole oikeaa eikä nurjaa puolta, mutta painokankaita käytettäessä kaava silitetään kankaan nurjalle puolelle.  Freezer-paperin kiiltävä puoli tarttuu kankaaseen kevyesti silitettäessä ja se on helppo poistaa myöhemmässä vaiheessa.

Ensimmäinen virhe
Olin merkinnyt ohjeen mukaiset kohdistusmerkit kaavoihin, mutta silti yhdistin ensimmäiset palat väärin, koska  paloissa oli kaksi hyvin samankokoista sivua ja kohdistusmerkit olivat tulleet samalle etäisyydelle toisistaan parilla sivulla.  Huomattuani virheen lisäsin muiden palojen kohdistusmerkkeihin kirjaintunnukset eli kohdistusmerkin A tulee osua toiseen kohdistusmerkki A:han.

Näkymättömällä langalla tehdyn ompeleen purkaminen ei ole ihan helppo juttu. Näkymätön lanka = läpinäkyvää monofilamentia eli ohuen ohutta siimaa.

Toinen virhe
Kohdistusmerkeistä huolimatta palat eivät osuneet aivan millilleen.  Syynä oli se, että en käyttänyt liimaa pitämässä paloja paikoillaan, vaan luotin kätösiini.  Liimapuikko oli loppunut joulukorttien askartelussa enkä viitsinyt lähteä kauppaan sellaista hankkimaan huomatessani asian.

Mihin tärkkiä tarvittiin
Käytin tässä kokeilussa muovipullossa olevaa tärkkiä (ks. edellinen postaus).  Sumutin sitä pieneen astiaan ja kastoin vesiväripensselin tärkkiin ja sivelin sillä käännettävät saumanvarat.  Sitten silitin tärkin melkein kuivaksi ja käänsin saumanvaran kaavan reunaa pitkin nurjalle puolelle ja silitin uudelleen ihan tiukaksi. Tarkoituksena oli saada erittäin siisti käänne oikealta puolelta ompelua varten.  Tämä tekniikka on eräänlainen applikointitekniikka, jossa saumanvarat käännetään palan alle ja pala ommellaan päälipuolelta toiseen kiinni. Palat vain ovat suurempia.  Päältä ompeleminen tehdään monofilamentilla. 

Miten eteenpäin
Katsomassani videossa ei selvästi kerrota kaikkea, joten itse täytyy kokeilla ja sehän sopii.  Siksakommel on tarttunut kaavoihin, mutta uskon kaavojen irtoavan helposti.  Tämän tuotoksen ajattelen käyttää tikkaamisen verryttelyyn.

Mihin tekniikkaa voi käyttää
Kyseessä on taidetilkkutöihin kehitetty tekniikka.  Tätä ei saa käyttää esimerkiksi lasten peittoihin, koska ompeleminen tapahtuu monofilamentilla.  Vauvan suuhun joutuessaan tuo näkymätön ja suussa sulamaton lanka voi olla hyvn vaarallinen. 

Kamera-asiaa
Syy, miksi en enää saa siirretyksi kuvia kamerasta tietokoneelleni USB-johdon avulla on siinä, että päivitin käyttöjärjestelmästä uuden El Capitan version ja Adobe ei ole tehnyt vanhaan Bridge ohjelmaan uutta ajuria.   Löysin paljon postauksia asiasta ja laitoin Applen support-sivulle kysymyksen.  Sieltä sain kaksi vastausta alle tunnissa.  Jälkimmäinen ehdotti Lightroomin hankintaa. Täytynee kokeilla sitä, sillä johdon avulla kuvien siirtäminen on paljon mukavampaa kuin kortin irrottaminen ja laittaminen kortinlukijaan.
Eilen löysin isokoskeloparven Munkkiniemen venevalkamasta.  Jokohan kohta pakkanen pakottaa nuo viivyttelijät lentämään etelämmäksi. Laajalahden puolella meri oli jo kokonaan jäässä.  Nytkin sataa lunta ja on reilusti pakkasta, avoin vesi käy ahtaammaksi.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi - Uudet kujeet

Oikein mahtavan ihanaa alkanutta vuotta 2016 kaikille lukijoille.  Ihanaa uutta vuotta myös niille "muutamalle" henkilölle, jotka eivät seuraa blogiani.

Joulun alla pysähdyimme Turun moottoritiellä piipahtaaksemme huoltamon kyljessä olevassa kirjakaupassa.  Kivoja kirjoja olisi löytynyt, mutta kotona olevan suuren kirjamäärän keventämistarve piti ostoaikeet kurissa.  (Myin hyllystäni vain 95 kirjaa päättyneen vuoden aikana.  Lisäksi vähensin joitakin todella epätoivoisia tapauksia paperinkeräykseen.)  Poikkesimme viereiseen Orthexin myymälään ja sieltä tarttui mukaan näppäräksi uskomani ompelurasia.
Uskon ja toivon löytäväni tilkkutyökursseilla ompelutarvikkeeni helpommin tuosta rasiasta kuin pussukan pohjalta.  Rasiassa on sisällä osastoitu kaukalo ompelutarvikkeille ja sen alakertaan mahtunee ainakin muutama fat quarteri.  Lisäksi ostin tuiki tarpeellisen tavallisen ämpärin siivousta varten.  Ostimme myös aivan ihania patonkeja ja kanelipullia seuraavasta myymälästä, jossa oli leipomon paistopiste.  Mukava pysähdys harmaassa säässä.

Uutta kokeilemaan
Joulun pyhinä pohdiskelin, että en ole viime aikoina kokeillut mitään uusia tilkkutyötekniikoita.  Nyt täytyy ryhdistäytyä ja vihdoin tehdä ainakin yksi koetyö Caryl Bryer Fallertin applipiecing tekniikalla. Tarvittavaa freezer paperia ostin Tilkkutarhasta sitä varten jo vuosi sitten syksyllä.  Eilen hankin tärkkiä.
Varmuuden vuoksi ostin - taas kerran - kahta eri tärkkiä.  Ei ihme, että tavaraa kertyy nurkkiin, kun jatkuvasta ylivarustelusta en pääse eroon. 
Tekniikasta minulla on oppimateriaalina vain yksi lyhyt katkelma The Quilt Show:n jaksossa no 1308 (maksullinen), mutta uskon saaneeni idean selville.  Nyt pitää tehdä kiva piirros työtä varten.

Tietotekniikkan ihmeitä
Syksystä saakka olen ihmetellyt, miksi en näe osaa kaapelitelevision kanavista.  Operaattorilta sain listan kanavista, jotka pitäisi näkyä maksamillani palveluilla.  Ostin heidän käskystään uuden TV-kortinkin, mutta tilanne ei muuttunut.  Minun käskettiin pitää televisiota päällä ympäri vuorokauden, jotta HD-kanavien kanava-avaimet päivittyvät. Luovutin, mutta ajauduin taas pohtimaan asiaa toisen palvelun yhteydessä.  Eilen vihdoin sattui operaattorin asiakaspalvelussa kohdalle ihminen, joka ymmärsi asian:

Operaattorilla on kahdenlaisia S-kanavapaketteja ja niillä näkee  eri sisällön.  Minun tilaukseni koski vanhaa vuoden 2008 versiota, johon kuului hivenen erilainen kanavavalikoima kuin nykyisin myytävään.  Kun uuden version kuukausihinta on vielä 2 euroa halvempi kuin vanhan, niin vaihdoin uudempaan kanavapakettiin ja asensin television kanavat ja ohjelmaoppaan uusiksi. Nyt rokkaa eikä tarvitse tällä havaa ihmetellä.

TV-kortin kuukausiveloitus tuplaantui tuoreimmassa laskussa.  Syyksi selvisi "tuotteiden yhtenäistäminen" eli hinta nostettiin samaksi kuin DNA TV:n.  No, käväsiin myymälässä  ja hankin tuon tuotteen, jotta voin liikkeellä ollessani katsoa televisiota iPadillani.   Sovelluksen asennus sujui helposti, mutta käyttäjätunnuksen kanssa oli ongelmia.   Siitäkin selvittiin. Hämmästyksekseni  suuresti mainostetun palvelun avulla voi nähdä vain YLEn televisiokanavat.  Edellä mainitun S-kanavapaketin kanavia en voi nähdä edes erillisestä maksusta, myöskään MTV3:n, Nelosen tai Foxin kanavia ei voi katsella.  Jotain muita ulkomaisia kanavapaketteja voi tilata suuresta kuukausimaksusta.

Samalla käynnillä vaihdoin laajakaistaliittymän tuplaliittymään eli iPadiin tuli rajaton laajakaista kylkiäisena ja 100 megaisen laajakaistan hinta laski toistakymmentä euroa.  Koska sain iPadin liittymän kylkiäisenä saatoin luopua toisen operaattorin maksullisesta liittymästä.

Kerrostaloasujan kannattaa siis verrata netti- ja TV-liittymiensä tilanne operaattorin tällä hetkellä tarjoamaan ja päivittää sopimukset.  Vanha asiakas näköjään maksaa noilla markkinoilla reilusti enemmän kuin uusi.  Sähkön kilpailuttamisella ei pääse lähellekään samoja säästöjä ellei asu sähkölämmitteisessä talossa. 

Tänään yrittäessäni siirtää kuvia kamerasta ei Adobe Bridge löytänyt kameraa, vaikka olin siirtänyt sen avulla kuvia kyseisestä lainakamerasta joulun alla ja Macin Photos löysi kameran kuvat..  Kortti tietokoneeseen ja kuvat siirtyivä

Kun juuri sain televisiota koskevat ongelmat selvitetyksi, niin pitääkin alkaa ihmetellä miksi kuvien siirto kamerasta tietokoneelle ei onnistu vanhalla rutiinilla.

Taidan tästä mennä leikkaamaan lisää paloja keskeneräistä New York Beauty tilkkutyötäni varten.

t. Milja