perjantai 30. joulukuuta 2016

Tyhjänä vai täytteellä

Aloin tehdä sisä- ja ulkokaaria New York Beauty-työhöni. Tein ensin neljään blokkiin kaaret valkoisesta kankaasta. Jotenkin valkoiset sisäkaaret näyttivät vähän tyhjältä. Niinpä tein neljään blokkiin värilliset sisäkaaret. Koska blokkeja on niin monen värisiä, käytin jompaa kumpaa väriä jota jo olin käyttänyt sakarablokissa pitääkseni kirjavuutta jotenkin aisoissa.

Yksittäisinä blokkeina värillsellä sisäkaarella varustetut näyttävät jotenkin enemmältä.  Mutta tavoitteenani on jättää tilaa tikkauksille.  Tikkaukset pääsevät parhaiten oikeuksiinsa valkoisella pohjalla.  Mitä enemmän peitossa on valkoista, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se ei päädy vain kaapin täytteeksi.  Valkoisella sisäkaarella taidan siis mennä.

Valkoista kangasta ei tunnu koskaan olevan varastossani riittävästi.  Minulla piti mielestäni olla 5 m valkoista Kona Cottonia, mutta olinkin käyttänyt sitä liki 2 metriä johonkin muuhun.  Ikean valkoista Ditteä ei ollut sen enempää. Eurokankaan valkoista lakanakangasta en viitsinyt edes mitata, kun se on niin onnettoman huonoa siliämään.  Niinpä ajoin Ikeaan ostamaan lisää Ditteä.  Mielessäni oli ne onnelliset ajat, jolloin olin ostanut hyvälaatuisia valkoisia kankaita pakoittain.  Niinpä ostaa paukautin pakan Ditteä.

Hieman hämmästyin, kun Ikean vaaka väitti pakassa olevan liki 17 metriä, mutta pakan purkaminen ja mittaaminen ja takaisin pakalle keriminen ei houkutellut. Hinnallisesti lopputulos ei olisi muuttunut, koska hinnoittelu tapahtuu painon mukaan. Kankailla on metrihinta ja metripaino. Koomisinta on että painon mukainen metrimäärä pitää syöttää laitteeseen uudelleen hintalapun tulostusta varten. Luulisi, että jättifirmalla olisi varaa hankkia kunnon laitteet metrituotteiden hinnoitteluun.

Ditteä olen käyttänyt värjäyksissä ja se ottaa värin hienosti ja siliää helposti.  Osa työssä käyttämistäni itse värjäämistäni kankaista on Ditteä. Tilkkutyön vaalea päällinen vaatii vaalean taustan, joten muutama metri tulee pääsemään taustaksi ja reunukseksi. 17 metriä hupenee todennäköisesti vauhdilla.  Ditte on hyvin lähellä Kona Cottonia tuntumaltaan ja lankatiheydeltään. Ohuemmaksi valkoiseksi sopii saman putiikin puuvillasatiinilakana.


Kaaripalojen leikkaamista tarkkaan muotoonsa helpottaa freezer paperista tehdyt kaavat. Tulostin ensin mustesuihkutulostimella kaavan freezer paperiarkille.  Sitten silitin arkin alle kaksi lisäkerrosta freezer paperia ja leikkasin muotoon.  Silitän freezerpaperikaavan kankaalle ja leikkaan saksilla kaavan reunoja pitkin. Aina tulee tarkka tulos tukevan kaavan ansiosta.

Freezer paperia ei saa laittaa lasertulostimeen, koska se voi sulaa kiinni kuumaan tulostimeen. Lasertulostinta käytän sakarakaarien mallineiden tulostamiseen tavalliselle paperille.

Kauan sitten Ikeasta ostamani silitysalusta on reilun kokoinen ja koska siinä ei ole jalkoja on se erinomainen istuviltaan silittämiseen pöydän päällä.  Työn tässä vaiheessa istuvilleen silittäminen toimii parhaiten, koska käytän vain kahta silittämällä kiinnitettävää kaavasettiä.

P.S. Paljon kiitoksia kommenteistanne.

P.S2  Onnellista Uutta vuotta 2017 kaikille.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Nyt on joulu taas

Oikein ihanaa joulua kaikille.



Taas pöydät notkuvat herkuista.  Vuoden pimein päivä on takana ja toivottavasti edessä oleva uusi vuosi tuo paljon valoa.

t. Milja

perjantai 16. joulukuuta 2016

Ompelin joululahjan

Minulta pyydettiin jo kauan sitten pussia joogamatolle.  Koska matto oli kaukanna, en saanut oikein otetta hommaan.  Epäröin, kun en voinut sovittaa.  Nyt sain uuden toiveen eli kantohihnan samaiselle joogamatolle. Sain jopa ohjeen tuon "monimutkaisen" vempaimen tekemiseen.  Se löytyy täältä.

Yksinkertainen lopputulos, mutta ohje on kovin pitkä verrattuna siihen.  Saapi nähdä, toimiiko. Nyt kuitenkin on valmis.

Muita jouluvalmisteluja ei sitten juurikaan ole toistaiseksi harrastettu.  Sukulaisten kanssa on luovuttu lahjojen ostamisesta vuosia sitten.  Tässä tavarapaljouden maailmassa kivakaan joululahja ei tunnu tarpeelliselta.  Huomenna haen kaupasta tilaamani naudan potkan. Sen muuntaminen lihaliemeksi ja lihapiirakaksi onkin isompi urakka.  Eilen menin kauppaan ja sanoin palvelemaan tulleelle nuorelle naiselle, että haluan potkan. Hän tarjosi osso bucoa ja sanoin että haluan kokonaisen potkan.  Hän oli ihmeissään sanoi käyvänsä kysymässä lihamestarilta.  Lihamestari vastasi odottaneensa jo tilaustani :=)  Omituiset asiakkaat ilmeisesti muistetaan.  Pakastimessa on jo kirjolohta graavattavaksi.

Tilhiparvi kävi eilen visiitillä takapihan puissa.  Olivat niin liikkuvaisia, että kuvien saaminen oli vaikeaa.  Jonkinlaisen esimerkin kuitenkin sain.  Valitettavasti pihlajanmarjoja ei ollut enää jäljellä näille heliseville linnuille.



Mukavia jouluvalmisteluja. Kiitokset kommenteista.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulukortteja

Yritän tehdä itse joulukorttini.  Yleensä, kun olen saanut homman sille tasolle, että pääsen kokoamaan kortteja tarveaineista, niin huomaan liimapuikon kuivahtaneen.  Noin oli nytkin.  Nyt en antanut periksi, vaan veistin liimapuikon päästä palan pois ja puikon sisältä paljastui käyttökelpoista liimaa, Pieni määrä per kortti riittää.
Ymmärtävätköhän korttien vastaanottajat, kuinka työlästä tekeminen oli tällä kertaa?  Päätin laittaa korttiin jotain käyttökelpoista eli lasinalusen.  Kultalangalla no 1 ei tullut siedettävää jälkeä.  Kultalangalla 2 tuli aluksi ihan hyvää jälkeä, mutta parissa alusessa sekin jäi junnaamaan paikoilleen.  Sitten kultalanka 2 loppui ja täytyi siirtyä hopealankaa käyttämään.  Hopealanka on isolla rullalla, joten pelkoa loppumisesta ei ole ihan lähiaikoina.

Korttien sisälle tulostin joulutoivotuksen valkoiselle paperille.  Allekirjoitus tapahtuu kynällä, mutta rannetta säästääkseni kirjoitin tietokoneella ja tulostin tulostimella.  Laser-tulostimeni tekee nykyään huonoa jälkeä, mutta sitä voi vielä käyttää paper-piecing pohjien tulostamiseen ja niin ollen en harkitse siitä luopumista.  Tulostimen huollattaminen ja korjaaminen olisi paljon kalliimpaa kuin uuden hankkiminen.  Mustesuihkutulostimesta tuntuu loppuvan aina joku muste käytön yhteydessä. Kalliita nesteitä, kalliimpia kuin hajuvedet.

Noita pyörylöitä on kiva tehdä.  Yksivärinen kangas sopii hommaan parhaiten.  Tuota viininpunaista kangasta taitaa riittää vielä vuosiksi eteenpäin. Huoh ...  Kankaita on kaapissani aivan liikaa.

Yksivärisiset kankaat kuluvat tällä hetkellä kohtuullisesti.  NYB-kaarien ompelemisessa kankaiden hyötysuhde on aika huono, mikä sopii kun yritän supistaa varastoani.

Sakarakaaria syntyy hissukseen lisää.  Ompelen pari päivässä.  Oikea koipeni ei tällä hetkellä tykkää ompelukoneen ääressä istumisesta.  Poljen vasemmalla jalalla.  Pitäisi oikeastaan harjoitella koneen käynnistämistä ja sammuttamista napin painalluksella.  Sehän toimii BSR-jalan kanssa, mutta en ole kokeillut muunlaisessa ompelussa.   Ompelukoneen hallinnassa on aina lisää opittavaa.

Olen mietiskellyt, onko työn alla oleva NYB-työni moderni vai perinteinen.  Yksivärisistä kankaista ompeleminen tulkitaan monasti moderniksi, mutta onko paper-piecing modernia vai perinteistä?  Ja onko sillä väliä?  Tärkeintä on, että mallilla on kivaa tehdä puhdasvärisistä kankaista.


Kone sanoi yhtäkkiä naps ja ompelun äänikin muuttui.  Tikki ei ollut enää kelvollista, vaikka olin ommellut jo muutaman saumanpätkän samoilla asetuksilla.  Langoitin koneen uudelleen, mutta se ei auttanut.  Vaihdoin puolakotelon toiseen ja sitten ompelu voi jatkua.  Puolakoteloiden ruuvit eivät olleet samassa asennossa ja jotenkin näyttää siltä, että puolakotelon jousi olisi napsahtaneessa kotelossa löysällä.  Toinen toimii, joten ehkä tutkin joskus joulun jälkeen asiaa paremmin.  Ommellessa sattuu aina välillä kummallisia asioita.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kiiltoa joulukuuhun

Ryhdyin tekemään koristeita ompelemalla metallilangalla ympyröitä kankaalle.  Kaiken piti mennä kuten ennenkin, mutta jotain meni koko ajan vikaan.  Leikkasin kankaat tukimateriaaleineen kuuttatoista ympyrää varten.

Ensimmäinen kullanvärinen ompelulanka koostui kahdesta säikeestä, ja jotenkin ompelussa kävi niin, että kiiltävä "kultalanka" upposi näkymättömäksi ja sain vain mattaommelta (kuvassa alhaalla oikealla).  Kyllästyin ja vaihdoin toisen kultalangan, jossa ei ollut muuta materiaalia kuin kullanvärinen säie.  Aluslankana oli sama onut  keinokuituinen Bottom line.  Sain säätää ylälangan kireyden lähes nollille ennenkuin tuli kelvollista ommelta.
Bottom line on suuren ihanteeni Libby Lehmanin nimikkolanka ja sen pitäisi toimia juuri koristeompleleiden teossa erinomaisesti.   Langan säädöistä huolimatta muutamat sydänkuviot jäivät junnaamaan paikoilleen ja sain saksia työn irti koneesta.  Noin puolet epäonnistui tavalla tai toisella. Se on aivan liikaa.  Kuten kuvasta näkyy, loppui paremmin toiminut kultalanka ja jouduin vaihtamaan hopeiseen.  Olen joskus kuullut, että pakkasella on vaikea onnistua metallilankojen ja joidenkin muiden erikoislankojen ompelussa.  Menköön siis pakkasen syyksi, eihän vika voi olla ompelijassa.

Onneksi kangasta ja tukimateriaalia on reilusti jäljellä ja voin tehdä uudet söhelöksi menneiden tilalle.  Noita paloja leikatessani huomasin itsessäni uuden ilmiön, leikkasin hulpiot pyöröleikkurilla pois käyttämättä viivotinta.  Leikkaan ympyrät saksilla pykäreunaa pitkin eikä ompeluvaiheessa palan reunan tarvitse olla millintarkka.  Leikkurilla leikkaamista ilman viivoitinta olen harrastanut viime aikoina NYB-sakarakaarien leikkaamisessa.  Ihan näppärästi näköjään käy.

Kun ompeleminen tökki, lohduttauduin katsomalla The Quilt Shown jakson 1912.  Siinä oli aivan upeaa applikointia.  Harmi, että kädestäni ei ole käsin applikointiin.

Itsenäisyyspäivä oo ylihuomenna. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.  Kiitoksia kivoista kommenteistanne.

t. Milja

lauantai 26. marraskuuta 2016

Lisää sakarakaaria

New York beauty -kaaria on syntynyt lisää.  Mitään kiirettä ei ole.  Kuvittelen tarvitsevani 60 kaarta eli 10 kuuden kaaren riviä.

Vaikka minulla ei alunperin ollut suunnitelmaa minkäväriset sisä ja ulkokaaret yhdistäisin sakarakaariin, alkaa sakarakaarien värivalinta liukua itsekseen siihen suuntaan, että valkoista olisi tulossa.  

Malli on helppo, mutta silti lipsahduksia sattuu.  Kun olin ommellut kaksi virhettä samaan kaareen, oli parasta todeta että ei ole hyvä ompelupäivä ja siirtyä muihin hommiin.

Silppua syntyy paljon.  Jotta säilytän sommitteluvapauden leikkaan sakarapalat niin, että palaa voi käyttää joko kapeaan tai leveään kohtaan.  Suuri osa yksivärisistä kankaistani on hankittu markka-aikaan, joten ehkä niitä voi tässä vaiheessa käyttää pihistelemättä.  Pihistelyssä kun tässä mallissa syntyy helposti sutta ja sekundaa ja tilkku ei riitäkään peittämään koko tarkoitettua aluetta.
Kuinkahan iso kasa silppua syntyykään ennen kuin blokit ovat valmiit?  Ja mitä ihmettä tekisin niille. Vaikka kuvittelen olevani moderni ihminen, niin ns. modernit silpputilkkutyöt eivät ole oma juttuni.

torstai 17. marraskuuta 2016

Värikkäitä kaaria

Tulin aloittaneeksi taas New York Beauty -blokkien ompelemisen.  Vailla minkäänlaista suunnitelmaa.  Käytin ensin toiseen projektiin leikkaamiani yksivärisiä tilkkuja.  Sitten kaivelin tilkkupurkista yksiväriset palat ja leikkasin niistä sakaroihin sopivia paloja.  Mustia ja valkoisia en ainakaan vielä ole kelpuuttanut mukaan.  Kokeeksi leikkasin sakarapaloja myös itse värjäämistäni kankaista.  Itsevärjättyjä pääsee lisää peliin, kunhan olen käyttänyt valmiiksi leikatut yksiväriset.
Tämä työ tulee siis etenemään kaari kerrallaan sen mukaan, miltä alkaa näyttää.
Taustavärin valitsemisen suhteen odotan vielä jonkin aikaa.  Ei ole minkäänlaista kiirettä.  Kunhan makustelen asiaa.   Kaaret näyttävät raikkailta valkoista taustaa vasten.  Kaapissa on yksi mustapohjainen peitto odottamassa käyttökohdetta.  Tuskin siis teen toista mustapohjaista.  Sinisiä ja violetteja omia värjäyksiä olisi isoonkin peittoon riittävästi.  Keltaisiakin kankaita löytyisi kivasti sekä itse värjättyinä, että tehdasvärjäyksinä.  Katsotaan, hiljaa hyvää tulee.

Pussukka-aihiosta tuli pussukka.  Ompelin sen eilen kasaan ja varustin pinkillä vetoketjulla.  Pinkin tikkauslangan olin jo aiemmin valinnut käytettävissä olleen vetoketjun värin mukaan.



Pussukan leveys on 28 cm ja korkeus 25 cm.  Sinne mahtuu paljon piilotettavaa tavaraa ;)

Ryssänkärjessä
kävin taas kävelyllä kouluaikaisen ystäväni kanssa tutuissa maisemissa.  Sää oli suosiollinen ja lintujakin löytyi enemmän kuin osasin olettaa.  Näin elämäni ensimmäiset pyrstötiaiset, mutta en saanut niitä kuvaan.  Olivat mahdottoman vikkeliä ja söpöjä.

En ensin meinannut kuvata joutsenia, kun kyhmyjoutsenista on jo niin paljon otoksia.  Kuvan linnut olivatkin laulujoutsenperhe.  En ole ennen nähnyt laulujoutsenten poikasia Helsingissä.  Tämä kaupunki on upea luontokohde, kunhan sitä ei tietoisesti pilattaisi.
Nytkin olisi pääässyt kävelemään melkein kuivin jaloin Sisä-Hattu saareen.  Saarestahan tuli pieni turistikohde, kun Suomenlahden pinta oli harvinaisen alhaalla.  Objektiivini tosin lyhentää matkaa todellisesta.  Ryssänkärki sijaitsee Helsingin Lauttasaaressa.  Sille on yritetty antaa "soveliaampia" virallisia nimiä, mutta vanhana larulaisena käytän sinnikkäästi Ryssänkärkeä.

Sydämeni on tällä hetkellä särkynyt Haaganpuron yläjuoksulle eli Maunulanpuroon tahallisesti aiheutetusta öljyvahingosta.  Vuosikausia puroa on kunnostettu taimenpuroksi vapaaehtoisin voimin ja onnistuttu siinä.  Kaupunkipurot ovat hyvin merkityksellisiä ihmisten hyvinvoinnille ja monimuotoiselle luonnolle.  Kävelylenkki pienenkin puron maastossa on moninkertaisesti virkistävämpi kuin tallaaminen kuivalla seudulla.   Puron alajuoksuhan uhataan tuhota kaupunkibulevardin ja Keskuspuiston kaavoittamisen avulla.

torstai 3. marraskuuta 2016

Pyörittelyä ja twistausta

Oli taas henkinen pakko tikata.  Jotain pienehköä ja suhteellisen nopeata.  Kokosin pussukkaa varten kangaskerrokset.  Välivanun yhdistin parista palasta. Nyt sekin ohut vanu on hyödynnetty melkein kokonaan.  Pienempää pussukkaa varten jäi vielä jäljelle yksi pala.

Kankaana käytin itse värjäämääni jokamiehen lakanakangasta.  Vaikka sen väri on mukavan pehmeä violetti, niin pinnan rosoisuus ei oikein istu muihin kankaisiin tilkkutöissä.  Parasta siis käyttää erikseen.  Mitaksi valitsin vanupalan koon ja kaapista löytyneen pinkin vetoketjun mitan. Piirsin viivotimella rajat käyttäen pinkkiä liitua kynässä.  Kun sitten tikkasin päälle pinkillä langalla, ei liitupiirrosta havaitse juuri lainkaan.  Liitu rapisee pois ajan myötä eikä tarvitse erillistä poistamista.

Merkkasin vain suorat viivat.  Kaikki muu on ihan vapaata pyörittelyä ompelukoneella.  Suorien linjojen tikkaamiseen käytin "walking foot" -jalkaa.  Sen avulla saan suorimman jäljen.  Jalan laittaminen paikoilleen on vähän hankalaa, mutta nyt helpotin hommaa irrottamalla neulan asennuksen ajaksi. Kun jalka oli paikoillaan, laitoin neulan koneeseen.  Berninassa tavallisten jalkojen  ja neulan vaihtaminen ovat todella helppoja.

Käytin vaihteen vuoksi piston pituutta säätelevää BSR-jalkaa vapaassa tikkaamisessa.  Yleensä tikkaan ihan vapaasti, jolloin piston pituudet vaihtelevat hieman.  BSR:llä tikkaaminen on äänekkäämpää ja nyt sain todistetuksi itselleni toisen hankaluuden.  BSR vaatii kankaan reilua liikauttamista pysähdyksen jälkeen.  Terävissä käännöksissä joutuu aina pysäyttämään ja liikkeelle lähtö ei ole yhtä sujuvaa kuin normaalilla jalalla.

Twistausta
Tilkkutyökurssilla oli vuorossa twister-malli.  Kuvittelin ottaneeni sopivat kankaat mukaani. Mutta taas olin väärässä.  Siksi tyydyin tekemään vain yhden blokin.  Tekniikka on noita, joissa ommellaan tilkut yhteen ensin yhdellä tavalla ja sitten leikataan ja käännetään ja ommellaan uudelleen yhteen.
Lopputulos on ihan kivan näköinen.  Vai onko se sittenkin poliittisesti epäkorrekti eli muistuttaa hakaristiä?  Tästäkin mallista löytyy tietenkin Missouri Star Quiltin video YouTubesta.  Leikkaamiseen tarvitaan läpinäkyvä sabluuna, jossa on vinossa oleva risti keskellä.  Sellaisen voi tehdä itsekin.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Värikkään pyykin aika

Viikolla ei ollut työväenopistolla tavanomaisia kursseja ja tilkkutyöopettaja Ulla käytti tilaisuutta hyväkseen pitämällä vuoroilloin kankaiden ja villalankojen värjäyskurssit.  Tietysti osallistuin kankaiden värjäykseen ja sain täydennystä itsevärjättyjen tilkkutyökankaiden valikoimaani.

Tein taas puhtaita ja selkeitä kankaita yhdellä värillä kerrallaan.  Vielä on narulla kuivamassa tänään keittämäni jälkivärivärjäykset.  Eilen iski flunssa sen verran pahasti päälle, että en huomannut käyttää hyväkseni kaikkien kippojen jälkiväriä.  Tarkoituksenani oli saada aikaan myös vaaleanpunaista.   Kankaat oli tarkoituksella sullottu kippoihin niin, että väri ei levittyisi tasaisesti vaan syntyy elävä väripinta.

Tuo turkoosi on opettajan sekoittama väri.  Muut värit olivat omia 20 vuotta vanhoja Levafix-värejä. Vuodet eivät ole haitanneet, kun värit ovat olleet jauheena pienissä tiiviissä filmipurkeissa  Nyt tekisi vielä mieli tehdä parit vihreät kankaat, mutta siniset värijauheet olen käyttänyt aikaisemmilla värjäyskerroilla.  Ehkä kokeilen lisätä keltaisiin mustaa.

Närhi
Kun alkuviikosta kävin Elfvikissä etsiskelemässä vesilintuja kuvattavaksi vedin ns. vesiperän eli merivesi oli karannut lintutornin luota jonnekin kauas.  Ei ollut mitään kuvattavaa.  Onneksi parkkipaikan luona liikuskeli komea närhi.
Kamerassa oli asetuksena ISO AUTO, mikä ei ollut paras mahdollinen sekavan taustan vuoksi. Mutta närhi ei halunnut odottaa että säädän niin, että aukko kasvaa ja pehmentää taustan.  Sainpahan taas yhden lintulajin "lintukirjani" täydennykseksi.

Omalla pihalla punarinta tulee aina esille, kun minulla ei ole kameraa mukana ja piilottelee kun liikun kameran kanssa. Punarinnat pesivät kesällä pihassa ja pitivät ihanaa kevätkonserttia pitkään.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Hawaijilaista applikointia

Tilkkutyökurssilla oli viikolla vuorossa applikointi havaijilaiseen malliin.  Se oli hauskaa vaihtelua. Vaikka olen ollu tietoinen tuosta tyylistä ainakin parikymmentä vuotta, kokeileminen on jäänyt aina sitten joskus tehtäväksi.  Ideana hommassa on että piirretään paperille 1/8 tai1/4 mallista ja leikataan taitetusta paperista monistaen samalla.

Opettaja oli tuonut asiaa koskevia kirjoja ja niistä kävikin äkkiä ilmi, että oikeasti tekniikka taitaakin olla Tahitilta.  Niin tai näin, niin hauskaa oli että luokassa vallitsi harvinainen hiljaisuus, kun tädit keskittyivät paperileikkelyyn.  Tein oman mallini tahitilaiskirjan mallia mukailleen.
Toteutin applikaation liimaharson avulla ja ompelin reunat napinläpisiksakilla.  Yleensä ompelen risareunat pykäpistoilla, mutta nyt päädyin kokeilemaan tätä.  Kokeilut, joista oppii, ovat niitä parhaita.  Tästä opin

  • Olisi tullut hirveän paljon hienompi, jos olisin voinut ommella käsin ja kääntää reunat alle.
  • Kovin ohuet kohdat eivät pysyneet kiltisti paikoillaan  leivinpaperin välissä silittäessä. Niiden kannattaisi olla vähemmän taipuisia.
  • Tyyliin kuuluu käyttää yksivärisiä kankaita.  Valkoisen kankaan valkoinen painokuvio näyttää tyyliin sopimattoman pitsiseltä, kun taustakangas kuultaa läpi kuviottomista kohdista.
  • Kuvioni oli turhan suuri ensikosketukseksi tekniikkaan.  
  • Ohuempi ompelulanka olisi ollut sopivampi. Nyt reunustin suosikkilangallani eli valkoisella Aurifilin puuvillalangalla no 40 vahvuisena.
  • Tukikangas taustalla olisi ollut ihan fiksu juttu.   Tavoittelin pehmeää lopputulosta ja siksi jätin sen pois.  Mahdolliseen seuraavaan koetilkkuun laitan alle joko vesiliukoisen tai poisrevittävän tukimateriaalin.
  • Kuviosta olisi kannattanut leikata kaarevammiksi kaikki terävät kohdat.  Kaarevaan reunaan saa helpommin huolitelluksi siistein pistoin.
Quilting Arts lehti
on ollut vakiolukemistani yli 10 vuotta.  Sen ostaminen on vaan nykyään kovin vaikeaa.  Tänään onnistuin hankkimaan sen Stockmannin ruokaosastolta.  Ei se ole syötävän hyvää, mutta herkullinen lukea ja katsella.  Ja kannessakin oli lintuvkuva, ihan minua varten.:)

Voisin tilata sen, mutta luottokorttini tiedot on kaapattu kaksi kertaa ulkomaisissa nettikaupoissa ja välttelen ei-pakollisia ostoksia.  Noista kahdesta kerrasta selvisin ilman menetyksiä, mutta pankille niistä koitui vaivaa ja harmia.  

Urpiaiset 
eivät syö pihlajanmarjoja vaan koivusta jotakin.  Niitä lehahti parvi pihakoivuun. Kuvasin vastavaloon ja sain säätää kuvia kovasti, että sain varmistuksen lajista.  Punainen päälaki ja viirullinen selkä ovat tunnusmerkkejä.

Punarinta näyttäytyy päivittäin ja etenkin silloin, kun kädessäni on muuta kuin kamera.  Kun otan kameran käteen, se livahtaa tiehensä.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Pikkulintuja pussukassa ja puissa

Ompelin vetoketjun pussukka-aihioon viime viikolla tilkkutyökurssilla.  Ainainen painajainen.  Nyt laitoin pussukkaan vuorinkin.
Pussukan toinen kylki
Pussukan vastakkainen puoli
Pussukassa ei siis oikeasti ole etu- tai taustapuolta.  Ympyrän sisällä olevasta tikkauksesta erottaa eri puolet toisistaan.  Piti tulla kiikaripussi, mutta tuli liian iso.  Katsotaan mitä käyttölä tälle löytyy. Tärkeintä kuitenkin oli saada tikata hullun lailla. 

Pikkulintuja
Tänään on pihan pihlajissa viilettänyt pikkulintuja oikein kivasti.  Valitettavasti osa niistä oli liian nopeita minulle ja kameralleni.  Olisin niin mielelläni kuvannut punarinnan, mutta vain häthätää kerkesin sen nähdä.  
Punatulkkuja kävi useita. Tämä taisi olla joukon ainoa koiras.  Tuo punainen on sitten mahtava väri.
Viherpeipollekin maistuvat pihlajanmarjat.
Tämän vikkelän otuksen sain kuvatuksi vain takaa päin.  Otaksun, että on tiltaltti, mutta voi olla pajulintukin.  Jos tunnistat, niin kerro.  Sirittäjät ovat tainneet jo häipyä, joten sen voinee jättää laskuista.    Muita pihlajanmarjoilla herkuttelijoita olivat mustarastaat, räkätit ja harakka.  Varpuselle marjat eivät kelvanneet, mutta se näyttäytyi  muuten. 

perjantai 30. syyskuuta 2016

Ei mitään, en kaipaa mitään

ja sama ranskaksi Edit Piafin laulamana kaikuu korvissani ja silti mukaani on viikon aikana tarttunut tilkkutyötarvikeostoksia ja vielä kahdesta paikasta.

Ensin Lea sanoi, että hänen olisi päästävä eroon kamalista valkoisella valkoiselle painetuista kankaista.  Totesin, että minun suosikkeja ovat ja kuluvat aina loppuun.  Niinpä sovimme kohtuuhintaiset kaupat.

Piipahdin Töölön tilkkupajassa ja mukaani tarttui Fancy Forest tilkkutyöohje, jossa on mainioita metsän eläimiä.  Niin söpöjä.  En ole vielä avannut enkä tiedä mitä tekisin, mutta hyvää kannattaa hypistellä vähän pidempään.  Samalla ostin pienehkön tuumaviivaimen.  Pitkä viivain törmää usein seinään ja silloin leikkaan vinoon. Uuden viivoittimen osto oli helpompaa ja nopeampaa kuin isomman työtilan hankinta.

Kokeiluja
Pomada-blogissa Saija esitteli hauskannäköisen tilkkutyön.  Minulla ei ollut ko. ohjetta, mutta äkkiä päättelin blokkiin passelit mitat ja ompelin ensin pastelliväreillä + mustalla neljä blokkia. Ompeleminen oli ihan kivaa, mutta blokit valmistuivat turhan nopeasti.


Sitten kokeilin samaa reilusti räväkkäämmillä punaisilla mustin välikaitalein. En innostunut tekemään niistäkään väreistä neljää useampaa blokkia.  Mietin, miten yhdistää blokit ja keksin, että samanlainen välikaitale, kuin on kerrosten välissä, auttaa.  Kurssikaveri Mirjalla oli loistava idea käyttötarkoituksesta eli käyttää tikkausharjoitukseen. Punaisista puuttuu vielä keskikaitale, kun mukana kurssilla ei ollut riittävästi mustaa kaitaletta.

Tässä blokit ovat vähän vinksin vonksin suunnitteluseinällä ja odottavat välikaitaletta.  Olisikohan tuosta joululiinaksi sopivin tikkauksin paranneltuna?  Pitäisi kehittää kivoja jouluaiheisia tikkauksia. Niitä ei muuten tule juurikaan vastaan.

Tärkeintä ei ole saada aikaan jotain tiettyä tarvekalua vaan nauttia tekemisestä.

Aikaa vievää puuhastelua
Lapseni on nyt valmis luopumaan lopuistakin Lego-palikoistaan.  Niinpä minä ryhdyin kokoamaan niitä sarjoiksi ja tarkistamaan että kaikki palikat löytyvät.  Harvaa kiinnostavat epämääräiset kasat ja puutteelliset paketit.
Nyt täytyy valitettavasti sanoa kuin TV-mainoksissa "eikä tässä vielä kaikki".

Bloggerin tilastoista havaittua
Tapanani on tarkistella kävijöitä bloggerin tilastoissa.  Uusia osoitteita, joista joku on muka linkittänyt blogiini ilmestyy harvakseltaan, mutta viime aikoina  näkyy useista eri osoitteista tullun. Harhaa ja valetta ja pahoja aikeita. Kun vien hiiren osoittimen ko. osoitteiden päälle, näkyy että osoitteissa on kääntö (redirect) aina samaan d-alkuiseen ja .xyz-loppuiseen osoitteeseen, jonne ei todellakaan kannata mennä selaimellaan.  Mikään hyväntahtoinen taho ei toimi useilla salanimillä harhauta tilastojen lukijaa.

Mukavaa viikonloppua ja kiitokset viimeaikaisista kommenteistanne.

torstai 22. syyskuuta 2016

Tikattua

Vihdoin tilkkutyö tuntuu kivalta.  Tein sitä, mikä tuntuu kivoimmalta ja jätin kirjavien printtikankaiden kanssa haahuilut sikseen.  Pussukan aihio syntyi taas. Tarkoituksenani oli tehdä kiikarille pussi.  Taisi tulla vähän liian suuri, kun annoin tikkaamisen viedä mennessään.

Yritin valita vaikka minkä väristä kangasta. Kun beigekin tuntui liian värikkäältä, tartuin vanhaan jokamiehenlakanakangas-palaan. Ei ihan puhtaan valkoinen vaan hieman kellertävä ja puuvillan siemenkodista jääneitä mustia pilkkuja siellä täällä.  

Lintukuvat ovat ääriviivapiirroksia omasta valokuvasta. Erittäin paksu polyestervanu kuljetti työtä sen verran, että ympyröistäni ei loppujen lopuksi tullut ihan ympyröitä. Ympyrät merkkasin ompelukoneen ympyräharpin avulla käyttäen vesiliukoista lankaa merkkaamiseen.  Se haihtui samalla, kun kastelin työn häivyttääkseni muut vesiliukoiset merkinnät.  

Tikkauslankana käytin Sulkyn no 30 kellertävää ja vihertävää monivärilankaaa.  Keltainen rulla tuli käytetyksi loppuun.  Tikkauksessa langat näyttävät hämmästyttävän samanvärisiltä, vaikka ero oli huomattava rullalla.  Höyhenkuviot tikkasin merkitsemättä käyttäen ympyrän ulompaa kehää ruotina. 
Pohja on vielä tikkaamatta ja mietin kannattaisiko se jättää tuollaiseksi. Olisi pehmeämpi kovalle kiikarille. Paksu polyestervanukin tuli käytetyksi loppuun. Hienoa.  

maanantai 19. syyskuuta 2016

Missä Jallu luuraa

taisi olla kauan kauan sitten vakiokysymys jossain viikkolehdessä. Jallun kuva löytyi sitten joltain sivulta. Nyt olen jahdannut vähän toisenlaista jallua ruovikosta.  Muut ovat nähneet jallun, mutta se on häippässyt muualle ennen paikalle tuloani.  Eilen oli ajoissa liikkeellä ja jallu löytyi Maarista, Espoon Otaniemen kainalosta.
Jallu eli jalohaikara on saman muotoilijan tuotantoa kuin harmaahaikara, mutta värityksenä puhdas valkoinen.
Yleensä laitan postaukseen vain yhden kuvan linnusta, mutta tämä bongaus on niin hieno, että juhlistan kahdella kuvalla.
Vertailun vuoksi laitan tähän vanhan harmaahaikarakuvan.  Sama muoto ja koko. Harmaahaikaroita näkyy säännöllisesti Laajalahdella. Lintutorneilla käydessäni näen yleensä ainakin yhden liitelevän ja katoavan ruovikkoon.

Tilkkuilu takkuaa
Näin Pomada-blogissa kivan mallin. Minulla ei ollut ohjetta, mutta päättelin mitoituksen ja tein muutaman koeblokin.  Ensin neljä vaaleahkoa blokkia ja sitten punamustia.  Ei vaan tunnu omalta. Lähtökohtaisesti on aina vaikeaa, kun tavoitteena on vain kuluttaa kirjavien kankaiden varastoa.  Ei synny mieleistä.  Nopeatekoinen malli, mutta sieluni ei tarvitse mitään nopeaa vaan jotain pikkutarkkaa pipertämistä.  

Yhdyssanavirheitä
tulee nykyään vastaan tavattoman paljon etenkin somessa.  Huomasin juuri, että tietokoneeni oikoluvulle "punamustia" ei ole muka kelvollinen sana, vaikka se oikeasti on ihan selvää suomea. "Koeblokin" ei myöskään kelpaa eikä "harmaahaikarakuvan" eikä "Laajalahdella". Jotkut uskovat oikolukua, minä en.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Pikkulintuja

Menin tänään Elfvikin lintutorniin jalohaikaroita tähyämään, kun eilen siellä oli otettu upeita kuvia valkoisesta jalohaikarasta.  Ei suvainnut esiintyä minulle tänääkään.  Vain yksi harmaahaikara näyttäytyi.  Sen sijaan tornin viereisessä metsikössä oli kivoja lintuja.
Kolme hippiäistä hyppeli oksilla.  Yhdestä sain jopa kuvan.  Hauskan näköinen pikkuotus, jolla ei näytä olevan lainkaan kaulaa.
Kuusitiainen oli talitiaisparvessa  ja vähän vaikea huomata kun on niin serkkujensa näköinen.
Metsätiellä näin peiponkin, mutta kamera oli silloin jo repussa.

Muita nähtyjä lintuja olivat: nokikanat, merilokki, merimetso, kyhmyjoutsenia ja valkoposkihanhien ainakin satapäinen parvi.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Verryttelyä syyskauteen

Olenpa ollut laiska blogin kanssa.  Tai siis olen puuhastellut ihan muuta.   Olen miettinyt, millaisen tikkaustyön tekisin.  Asia on edennyt siihen asti, että luonnoslehtiö on otettu esille ja sen vieressä on pienemmällä paperinpalalla ajatus.

Jotta pääsisin vauhtiin, aloin taas tehdä jotain todella yksinkertaista.  Ehdin ommella 4 mukinalustaa, kun ompelukone ilmoitti haluavansa huoltoon.
Koska mukinalusilla ei ole kiire, veinkin koneen tänään huoltoon Eerikinkadulle.  Sinne pääseminen ei ollut helppoa.  Mannerheimintielle oli lisätty työmaita ja otettu ajokaistoja pois käytöstä.   Annankadun tukki jokin vihannesrekka ja sain kiertää vielä yhden korttelin.  Eerikinkadulla ei tietenkään ollut vapaita parkkipaikkoja. Pysäytin porttikongin eteen ja vein ompelukoneen nopeasti liikkeeseen ja Kaisa otti sen vastaan.  Olin soittanut etukäteen ja kertonut tulevani, joten koneen tiedot olivat jo kunnossa.

Tarkoituksena on pyöräyttää vielä pari kappaletta noita alusia.  Vähän sain tuntumaa ompelukoneeseen, ehkä tästä taas alkaa ompelukausi.

Tavarasta eroon -projekti jatkuu
Olen nyt myynyt kamaa varsin monen kanavan kautta.  Tuorein kanavatuttavuus on itsepalvelukirpputori.  Valitsin siistin Bella kirrputorin Myyrmannissa.  Näin heti, että loosi ei ollut ideaali tavaroilleni, mutta tytär kannusti vuokraamaan paikan.   On siellä kauppaakin syntynyt. Parhaiten ovat menneet tyttären poikaystävän konsolipelit.   Kokemusta rikkaampi olen siis, rahalla en kehuisi.  Kun kauppa ei käy, on vika 1) tavarassa tai 2) hinnoittelussa.  Tavallisella kirpparilla ostaja ja myyjä voivat neuvotella.  Itsepalvelukirpparilla ei neuvottelutilannetta synnyt.  Eri kirppareilla on erilaiset asiakaskunnat ja vasta kokemus paljastaa, mikä menee hyvin kaupaksi ja sitten niitä hyvin kaupaksi meneviä ei ole enää seuraavalla kerralla.

Tyttären sohva jäi muutossa yli.  Sohvan myyminen osoittautuikin aikamoiseksi projektiksi.  Kovin moni kiinnostunut olisi tarvinnut ilmaisen kuljetuksen. Sohvakappaleet eivät mitenkään mahtuneet henkilöautoon.  Lopulta löytyi pakettiauton omistava nuoripari, joka haki ihanan sohvan.  Kauppoja jouduttiin virittelemään kymmenkunnan potentiaalisen ostajan kanssa.  Yksi peruutti noutonsa puoli tuntia ennen sovittua aikaa ja toisesta ei kuulunut mitään sen jälkeen, kun noutoajasta oli sovittu.  Jos joku ehdottaa hakevansa tavaran usean päivän kuluttua, hän ei näköjään hae sitä koskaan.

Lintuja
olen seuraillut jonkin verran.  Seuraavan kuvan harmaasorsauroksen kyljessä on runsaasti värejä.  Etualalla oleva naaras  on melkein sinisorsanaaraan näköinen, kun valkoinen siipipeili on piilossa.

Joutsenet ovat aina komeita.  Merivesi on viime aikoina ollut niin korkealla, että laulujoutsenpariskunta tuli tavallista lähemmäksi lintutornia, mikä on kuvaamisen kannalta oikein mukavaa.

Ruskosuohaukka sai ilmestyessään säpinää töyhtöhyypissä ja pienissä kahlaajissa.


perjantai 12. elokuuta 2016

Moni kakku päältä kaunis

akanoita alta kuoren.  Ompelin tikkaustyöhöni vetoketjun ja ompelin pussukan muotoon.  Sanotaan, että tämä on nyt 3d tilkkutyö.  Sisäpuolen käsittely on sen verran boheemia, että ei tämä ole käypä säilytin.  En tosin sellaista halunnut tehdä.  Halusin vain nautiskella tikkaamisesta.  Tällaiselta näyttää siis edellisen postauksen pussukka-aihio nyt.

Tässä etupuoli
Ja tässä takapuoli.
Voisin tikata lisää pussukka-aihioita jos joku muu ompelisi ne hyväksyttäviksi pussukoiksi.  Pienen työn tikkaaminen on helppoa ja kivaa, mutta en innostu tavaroiden piiloista.  Tavarat katoilevat muutenkin ihan liian kanssa.

Kuvien lataaminen kamerasta
Onnittelin jo itseäni kun päivitin koneelleni Canon EOS Utilityn version joka toimii El Capitanissa ja sain siirretyksi valokuvat tietokoneelle sekä EOS 650d:stä että 70d:stä käyttäen USB-johtoa.  Sitten vaihdoin 650d:n 400d:hen tyttäreni kanssa.  EOS Utility ei suostu lataamaan kuvia 400d:stä.  Se käynnistyy, mutta kuvien siirtotoiminnot eivät aktivoidu.

Nyt pitää taas ottaa iPad käteen ja alkaa selailla ratkaisua asiaan.  400d käyttää CF-muistikorttia, joka ei mahdu iMacin kortinlukijaan.  Saan kuvat siirretyksi Macin Photos ohjelman avulla, mutta se on turhan konstikasta.   Jos oli aikoinaan filmien kehityttäminen konstikasta, niin hankalaa on näiden Canonin temppujen kanssakin.  400d riittää vallan erinomaisesti tilkkutöiden ja myytävien tavaroiden kuvaamiseen.  Se on paljon parempi kuin Canonin pokkari.

perjantai 5. elokuuta 2016

Tikkausnautintoa

Tärkeintä ei ole se, mitä loppujen lopuksi syntyy, vaan vapaan konetikkauksen hurma.  Halusin kovati nautiskella tikkaamisesta ja leikkasin jo pari viikkoa sitten kangaspalat pussukkaa varten. Jotenkin homma viivästyi, mutta eilen istuin pari tuntia ompelukoneen ääressä ja tikkasin pussukka-aihion.

Sama kangas on sekä etu-, että taustapuolella.  Sen olen joskus värjännyt itse.  Todennäköisesti tämä on jälkivärjäyksen tulos.  Kangas on valkaisematonta lakanakangasta ja kankaan beige pohjaväri sumentaa liilan.   Valitsin tähän tarkoituksella valjun oloisen kankaan, jotta tikkaukset korostuisivat.

Tikkkauksissa on ylälankana Sulky:n kirjavia lankoja, jotka jotenkin vivahtivat violettiin.  Alalangat ovat, sitä mitä oli valmiiksi puolilla vähänkään liilaa muistuttavia lankoja.  Tikkasin kokonaan vapaasti eli en käyttänyt piston pituutta säätävää BSR-jalkaa.  Pistojen pituus siis vaihtelee.  Pitäisi tikata useammin, jotta jäljestä tulisi täydellistä.

Olin tehnyt tikkausta varten suunnitelman voipaperille luonnollisessa koossa.  Tai oikeastaan kaksi erilaista viritelmää, joista valitsin toisen ääriviivojen piirtämiseen.  Piirsin suorat viivat vedellä haihdutettavalla musteella. Stabilointiin, eli tikattavan alueen reunojen jäykistämiseen käytin vesiliukoista lankaa.  Ne häipyvät, kun kastelen työn.   Tikkasin suorat viivat merkintöjeni mukaan, mutta muun alueen tikkasin vailla merkintöjä.

Vetoketjun ompelemiseen täytyy keräillä vielä voimia.  Se kun on niin supertylsää.

Tilkkuyhdistyksen Manse-tilkuissa eli Haiharan näyttelyssä
kävin minäkin.  Kuvasin hyvin vähän ja keskityin katsomaan töitä.  Oma työni palasi kotiin eilen iloisena ja hyväkuntoisena.  Kiitokset Pisto-ryhmälle näyttelyn järjestämisestä
"Iloinen peitto" 2015
Ennen näyttelyä mietin lähettäisinkö "Yön kuningattaren" vai "Iloisen peiton".  Tulin siihen tuloksen, että ehkä Iloinen peitto tuottaa enemmän iloa sellaisille katsojille, jotka eivät oikein vielä tunne tilkkutöitä. 

Lintujen seurailua
Kävin toissailtana Maarin lintutornissa katsomassa, olisiko siellä jotain mielenkiintoisia lintuja. Liete oli aivan täynnä hanhia, kahlaajia ja muita vesilintuja.  Kuvassa räyskiä, harmaahaikara ja töyhtöhyyppiä sekä yksi kahlaaja, josta en ole aivan varma.  Taustalla olevien lintujen tunnistamiseen olisin tarvinnut kaukoputken, jonka hankinta saa odottaa vielä.
Lintutornilla tosibongarit ovat suositelleet Lintuopas-kirjaa. Sitä ei löytynyt kirjakaupasta, kun kyselin, mutta Viikissä Lintuvarusteesta sain sen.  Huh, kirjassa on melko pienet piirroskuvat, mutta kuvia myös eri kehitysvaiheissa olevista linnuista.  Lajimäärä on todella iso verrattuna kotimaisiin lajeihin keskittyviin opuksiin.  Saa nähdä edistynkö kahlaajien tunnistamisessa ilman kaukoputkea.