maanantai 30. marraskuuta 2015

Käsinompeluyritys

Katedraalinikkuna-tilkkutyömalli on mielestäni aina näyttänyt kauniilta.  Nyt sen ompeleminen kuului tilkkutyökurssin ohjelmaan ja päätin kokeilla ihan vain ymmärtääkseni tekniikkan.  Täytyyhän sekin malli osata tehdä.  Itse asiassa malleja on kaksi ja kokeilin tuota, joka ei ole se varsinainen.  Tekniikka selvisi ja tein pienen kokeilun.  Kokeiluun hyödynsin kangasta, joka isompana pintana vilistää silmissä ja aiheuttaa päänsärkyä.  Johonkin sekin piti käyttää.
Ommellessani käsin ajattelin, että ei tämä tunnu pahalta.  Ei tuntunutkaan silloin, mutta molemmat peukalot alkoivat heti seuraavana päivänä vihoitella. Tänään jopa kynän pitäminen kädessä sattuu.  Eli kokeiltu on, mutta menee kastiin: "Ei mun juttu".  En aio kiusata peukaloita enempää, joten tuon pitemmälle ei mallitilkkuni tule etenemään.

New York beauty -työn tilanne
Nyt olen kiinnittänyt sisäkaaret kaikkiin tekemiini blokkeihin ja saan käsityksen siitä, mitä värillisten palojen lisääminen vaikuttaa työn kokonaisväritykseen.  Nyt voin käydä ulkokaarien tekemiseen.  Ne taas valkoisena pintana tulevat vaalentamaan kokonaisvaikutelmaa.  
Kyllä työ edistyy koko ajan, vaikkakin hitaasti.

Syväsiivousta
Etsin jotain  ja tulin kurkistaneeksi, mitä kirjoituspöydän alimmassa laatikossa on.  Löysin diskettirasioita, joista pari oli täynnä tietokoneen diskettejä.  Nykyinen tietokoneeni täyttää tällä viikolla 6 vuotta eikä tässä ole disketin mentävää aukkoa.  Disketeillä näytti oleven jotain pelejä, osa oli jonkun vanhan tietokoneen käynnistysdiskettejä.  Jollain olisi mahdollisesti ollut jotain henkilökohtaisempia tiedostoja.  Hajotin disketit ja keräsin metalliosat metallinkeräykseen. Silppusin kaikki kiekot, jotka näyttivät sisältävän jotain henkilökohtaista.  Aika paljon metallia kertyi.  Nyt tunnen itseni tosikierrättäjäksi.
Läpinäkyvät diskettikotelot pääsevät käsityötarpeiden säilytysrasioiksi. Ne lukkiutuvat hyvin ja niihin voi laittaa vaikka nappeja tms.  

tiistai 24. marraskuuta 2015

Neuliaisten näyttelyssä

Hurautin tänään E.E:n kanssa Järvenpäähän katsomaan Neuliaisten "Kuule metsää"-näyttelyä. Näyttely on Järvenpää-talossa, joka on radan itäpuolella kaupungintalon vieressä.  Näyttely on aulassa ja sinne on helppo päästä.
Pidimme kovasti näkemästämme. 
Raija Manninen "Puuta heinää" ja "Paratiisilinnut"

Neuliaiset-kilta nimittää töitä tekstiilitöiksi.  Osassa niistä oli käytetty tilkkutyötekniikoita, mutta vähemmistössä.  Samasta teemasta työstetyt työt muodostivat hyvän juonellisen näyttelyn, mutta eivät olleet toisintoja samasta mallista.  Luovuuden oli annettu kukkia valtoimenaan.
Tuija Oravainen "Kuule metsää - syksy puhuu"
Maarit Lukin "Metsän pesupäivä"
Työt oli ripustettu ammattitaidolla ja kunkin työn luona oli nimilappu, josta kävi ilmi työn nimi ja tekijän nimi, sekä valmistusmisvuosi.  Työt olivat vaihtelevan kokoisia, mutta mittoja ei ollut nimilapuissa enkä käynyt mittaamaan. Lukijan on siis itse hipsittävä näyttelyyn päästäkseen selville mitoista.  Kannattaa mennä, vaikka mitat eivät kiinnostaisi. Näyttely on avoinna 19.12.2015 asti.

Palasimme Stadiin ajamalla Tuusulan Rantatien kautta ja ihastelemalle upeita taloja.

Valkoista satiinia
Oman NYB8 -työni kohdalla on selvää hitautta.  Kun Marlelta saamani valkoinen satiini poikkesi käyttämästäni vähän turhan paljon, niin kävin taas kerran ostamassa valkoista kangasta.  Ostin Ikeasta valkoisen satiinilakanan.  Mukanani oli loppupala työhöni käyttämästä kankaasta. Vertailin sen sävyä mallilakanaan.  Valmis lakana oli kuitenkin pakattuna muovin alle, joten ihan varma en ollut.

Kotona sitten tein työtä säästääkseni emätyhmyyden.  Olen aina pessyt tilkkutyökankaat muusta pyykistä erillään.  Nyt laitoin samaan koneelliseen muuta pyykkiä, hyvin vaaleita tosin.  Ja vastaostamani valkoinen satiinilakana oli pesemisen jälkeen vaaleanpunainen - aivan vaaleasti - mutta näkyvästi kuitenkin.  Työn säästämisestä seurasi, että pesin lakanan uudelleen Klorit-valkaisupesussa.  Lakana oli edelleen vaaleanpunainen ko. käsittelyn jälkeen.  Tänään laitoin lakanan värinpoistoainekylpyyn (Beckmann - Värjäytymien poistaja Käsinliotuksen).   Värinpoistokylvyn jälkeen pesin lakanan pikapesulla pesukoneessa.   Työn säästämisestä kertyi siis kolme ylimääräistä pesukäsittelyä.

Jännittävää nähdä, miltä lakana näyttää kuivuttuaan ja onko se sittenkään saman paksuinen kuin käyttämäni kangas.

Kun laitoin lakanaa värinpoistoainekylpyyn, niin huomasin, että ko. valkoiseeen lakanaan ei saisi pesuohjeen mukaan käyttää valkaisuainetta.  No sitähän tuli käytetyksi kaksikin eri kertaa.  Mitäköhän lakanalle tapahtuu, vai oliko taas kerran tehtaalla laitettu valkoiseen tekstiiliin pesuohje, joka ei siihen kuuluisi, pesulämpötilakin saisi näköjään olla vain 60°.  Lisäksi ihmettelen kovasti pesuohjelipukkeen kahisevuutta.  Minä ainakaan en pysty nukkumaan, jos vuodevaatteiden pesuohjeet kahisevat.  Tällä tapauksessa lipuke päätyy roskikseen, koska leikkaan lakanan tilkuiksi.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Tikkauksia uunikintaisiin

Systeri pyysi minua tikkaamaan uunikintaisiin jotain kivaa.  Hän löysi netistä kinnasmallin, jossa peukalo on normaalilla paikalla.  Jotta hänen ei tarvitsisi mennä kangaskauppaan päätimme ottaa kankaan ja vanun varastoistani.
Värin piti olla musta tai harmaa, jotta sopisi heidän keittiöönsä.  Marimekon  jokapoikakangas täytti värivaatimuksen.  Kangas on hyvin vanhaa, mutta käyttämätöntä. Välissä on bambuvanua kaksinkertaisena.  Toivottavasti bambuvanun lämmöneristyskyky on hyvä.   Kokeilin tikatun hanska-aihion taipuisuutta ja se tuntui hyvältä.

Rakentelin kerrokset ja tikkasin neljään kerrospalaan höyhenkuviot.
Huis, yhdessä hurahduksessa hanskat oli tikattu, ennenkuin ehdin kunnolla päästä vauhtiin.   Kuten kuvasta näkyy, on hanska vain piirretty kankaalle, eikä leikattu muotoonsa.  Siihen on kaksi syytä: 1) tikkauksesta tulee parempi, kun työn reunoilla on reilusti materiaalia, mistä ottaa kiinni 2) hanskan kokoon voi  tehdä vielä hienosäätöä, jos osoittautuu että pitäisi olla hivenen suurempi.  Näitä tikattuja paloja on siis neljä, mutta yhteiskuvasta ei saanut mitään selvää.  Sisar saa sitten hoitaa hanskojen viimeistelytyöt. 

Käpytikka
Aurinko pilkisti puolenpäivän jälkeen ja houkutteli minut Otaniemeen lintutornille.  Tornissa ei ollut muita lintujen kiikaroijia.  Vesilintuja oli hyvin vähän ja nekin kaukana.  Harmaahaikaratkin olivat poistuneet jonnekin muualle.  Olikohan tavallista korkeammallalla oleva vesi niiden kannalta jotenkin hankala.
Korvaukseksi  yksi käpytikka lehahteli puusta toiseen kävelytien varrella.
Klikkaa kuva suuremmaksi, niin näkyy paremmin.
Tikalla oli rengastusmerkki jalassaan.
Tikka liikkui todella nopeasti ja jokaisessa kuvassa on joku risu sen edessä.  Siinä on todella hieno väritys.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Rytmi palautettu

Viikonvaihteessa tuli telkkarista riittävästi snookeria vauhdittamaan sukkaparin valmistumista.  Tällä kertaa tuli sukkapari valmiiksi eikä nyt ole yhtään sukkaa aloitettuna. Valmistuneet kaksi sukkaa kuuluvat siis samaan pariin. Puikot pistin kaappiin ja langat myös.
Raitojen neulominen varsiin nopeutti selvästi neulomista.  Sain käytetyksi pois aiemmista neulomisista ylijääneitä keränloppuja.  Sinistä lankaa tietenkin jäi reilusti jäljelle.  Neuloin näissä resorineuletta myös jalkapöydän osuuden. Näyttävät sirommilta kuin kokonaan sileää neulotut sukat ja pysyvät paremmin jalassa.

NYB8-työ
on edistynyt hissukseen koko syksyn ajan.  Vihdoinkin tein osaan blokeista keskukset.  Nyt saa paremman käsityksen lopputuloksesta.  Marle oli löytänyt marimekosta valkoista puuvillasatiinia. Se näytti ihan samalta kuin työssäni käyttämä, kun vertasimme sitä pieneen palaan.  Mutta kun vertasimme sitä tänään työssä käyttämäni satiinin jäljellä olevaan palaan, löytyikin eroja.  Uusi kangas on hieman kellertävämpää ja ohuempaa.
Tulimme siihen tulokseen, että olisi fiksumpaa ostaa kokonaan erilaista valkoista eli sellaista, missä on valkoisella pohjalla valkoisella painettuja kuvioita ja käyttää sitä blokkien ulkokaariin.  Mielessäni on jo sopiva kangas. Täytyy vain varmistaa hovihankkijaltani sen saatavuus.  Ehkä olisi syytä vielä tehdä tarkemmat laskelmat sen menekistä ottaen huomioon reunoihin ja kanttiin tarvittava määrä.  Jos valkoista jää yli, niin takuulla saan sen kulutetuksi.

Uusimmassa Tilkkulehdessä 4/2015 on ohjeeni New York Beauty työn tekemiseen.  Toivottavasti siitä on hyötyä niille, jotka haluavat tehdä jotain tällä mallilla.  Tällä kertaa jätin "Sytykkeiden" toimittamisen väliin kahdestakin syystä: 1) lehdessä on 100 vinkkiä tilkkutöiden tekemiseen 2) kirjoittamani sytykejuttu on toistaiseksi hieman tulenarka.

Vähenevät linnut
Lauantaina kävin Maarin lintutornilla.  Huomasin heti harmaahaikaroiden joukon, mutta muita lintuja oli todella vähän.
Maisema oli synkkä ja ruskean harmaa.  Merimetsoja näkyi kareilla Munkkiniemen suunnassa, muutama sorsa ja pari lokkia ja tietysti toistakymmentä kyhmyjoutsenta.  Siinä kaikki.   Harmaahaikaroiden näkeminen on kuitenkin aina niin sykähdyttävää, että tuntee nähneensä paljon. 

perjantai 6. marraskuuta 2015

Rytmihäiriö

Neulon silloin tällöin villasukkia. Parit valmistuu vuodessa, mutta jo muutaman vuoden on vaivannut rytmihäiriö.  Kun saan yhden parin valmiiksi aloitan seuraavaa ja työ jää lepäämään kuukausiksi.  Niinpä nytkin valmistuneet punaiset villasukat aloitin viime keväänä ja ensimmäinen sukka ehti olla valmiina jonkun kuukauden, kunnes sille valmistui pari.
Täysin yksiväriset sukat ovat aika tylsät. Olisivat varmaan valmistuneet nopeammin, jos olisi jotain vaihtelua.  Jotta rytmihäiriöstä ei päästäisi, tulin tietenkin aloittaneeksi seuraavan sukkaparin neulomisen.  Ensimmäisestä sukasta on jo kantapääkin valmis.  Varresta tein raidallisen ja se eteni tehokkaasti.  Saas nähdä, milloin voin esitellä ne. 

Tilkkutyönäyttelyssä Vantaalla
Kävin tilkkuilevan kaverin kanssa katsomassa Vantaan tilkkukillan tilkkutyönäyttelyä Korson Lumossa.  Kivoja töitä. Erityisesti tykästyimme kuvan työhö.  Siinä oli käytetty todella hauskasti pohjakankaan kuviota hyväksi. Työn 12 ruutua kuvaavat 12 kuukautta.
Sitten tietenkin kävi vanhanaikaisesti, eli otin kuvan, mutta en voinut ottaa kuvaa työn nimilapusta. koska töiden ja tekijöiden nimet olivat vain luettelossa. Samalla vaivalla olisi laittanut töihin nimet sisältävän lapun, kuin numerolapun ja teki listan.  Tietojen sijainti työn vierellä on iso palvelus katsojille.  Olen aina nähnyt sen vaivan, kun olen ollut järjestämässä näyttelyä.  Isoista töistä sentään löytyi jotain tietoja, mutta vitriineissä olevat työt olivat täysin anonyymejä.  Aivan pöhköä, sanon minä.  Pienistäkin töistä kuuluu kunnia tekijöille. Nimien salaaminen ei nosta tippaakaan suomalaisten tilkkutöiden arvostusta - päinvastoin. 

Haaste
Sain haasteen erittäin suuresti arvostamani "Haaveena hyvä kuva" blogin Katinkalta.  Tuollaiset haasteet eivät oikein sovi minulle ja joudun toteamaan jättäväni kysymyksiin vastaamisen ja edelleen haastamisen väliin.  Ehkä missaan yhden arvokkaan osan sosiaalisen median toiminnasta, mutta vastauksia ei vain synny enkä halua teettää ilmaista työtä kenelläkään.