perjantai 30. lokakuuta 2015

Harjoitus suoritettu

Sinnikkäästi tikkasin koko skillbuilderin (taidonrakentajan).  Olisi ollut ihan kivaa, jos harjoituksesta olisi syntynyt jotain käyttökelpoista.  Mutta nyt kaikki hyöty on immateriaalista ja korvien välissä.  Olen vähän ylpeä siitä, että jaksoin pinnistää loppuun saakka, vaikka kaikki kuviot eivät olleet mieleisiä ja olisin mieluummin ommellut toiseen suuntaan.

Tilkkutyön tikkaaminenhan suunnitellaan tehtäväksi neljänneksittäin, koska silloin työ mahtuu parhaiten ompelukoneen kainaloon.  Tuo sääntö oli unohtunut suunnittelijalta ja tuntui oudolta alkaa tikkaamaan alhaalta ylös, kun normaali ompelusuunta on ylhäältä alas.
Työn koko olisi sopiva pikkulapselle, mutta numeromerkinnät ovat aika rumat ja kokonaissuunnittelu ei ole kovin harmonista.  Leikkasin ylimääräisen vanun ja taustakankaan reunoilta, mutta en kantannut. Kanttaan sitten, jos joku käyttöidea putkahtaa esiin.  Reunoilla on koneharsimus 5 mm pituisilla pistoilla, jotta työ eri rispaantuisi mahdollista reunakanttia odottaessa - siihenhän voi mennä vuosia.

Konetikkaus on kehittynyt valtavasti viime vuosina ja tämä tuntui hieman vanhanaikaiselta.  Iloinen yllätys oli se, että onnistuin ompelemaan aika isona kuviona mutkastipplingiä.  Yleensä teen kovin tiukkoja mutkia.  Sääli, että juuri tuossa "blokissa" on niin tumma ruudutus että tikkaus ei juurikaan erotu.

On se vaan hienoa, että normaalissa tikkaustyössä saa pyyhkiä merkinnät pois ja lopputuloksessa ei voi nähdä pieniä/huomattavia viivalta lipsumisia.  Normaalisti en kyllä piirrä näin paljoa, vähän ruotia ja kukan keskustaa ja se riittää.

Outo lintu
Syksy on lennättänyt suurimman osan linnuista etelään.  Kävin tänään katsomassa Mätäjoen lintuja. Joki oli jäässä pitkältä matkalta, mutta löysin sulan paikan, jossa oli noin 50 sinisorsaa ja 2 tavia.  Joukossa oli tavattoman kaunis vaalea sinisorsanaaras.
Se oli lähes tasavärinen.  En keksi, mikä toisen linnun risteymä se voisi olla.  Kaikkien sorsalajien naaraat kun ovat yleensä kirjavia.  Mahdollisesti se on vain leukistinen. Ylemmässä kuvassa näkyy koirastavi sorsakaunottaren takana.


tiistai 27. lokakuuta 2015

Itsekuritusta

Tikkauskurssilla huomasin, että kaikki tikkausmallit eivät ole yhtä helppoja minulle.  Pakottaakseni itseni harjoittelemaan sellaisia kuvioita, jotka eivät suju mukavasti, ostin tikkauslakanan Tilkkutarhasta.  Lakanaan on painettu valmiiksi monta erilaista tikkausmallia ja keskellä on perinteisiä blokkejä jäljittelevä kuviointi, johon sitten tikataan.
Yllä lakana osittain tikattuna.  Koska kuviot on painettu harmaalla ja tikkaan harmaalla pätkävärjätyllä langalla ei pikkukuvasta näy oikeastaan tikkauksiani.  Huomaan olevani jatkuvasti eri mieltä lakanan suunnittelijan kanssa siitä, mikä olisi fiksuin tikkaussuunta.  Sitten saan muistuttaa itseäni, että juuri siksi ostin tuon kankaan, että joutuisin tikkaamisessa pois omalta mukavuusalueeltani.  Kun itse merkityssä tikkaustyössä saa helposti piilotetuksi pienet epätarkkuudet pyyhkimällä merkkausviivan pois, on tikkauslakanalla pitkä muisti eli viivan viereen osunut ommel tulee erottumaan ikuisesti.

Lakana kuuluu itse asiassa Renae Allenin opetusvideoihin, jotka ovat vuoden loppuun asti katsottavissa The Quilt Shwssa, jos on maksava jäsen.  Järjestin itselleni liian mukavat katseluolosuhteet eli laitoin videon pyörimään tietokoneelta ja yhdistin tietokoneen televisioon Chromecastin avulla ja asetuin sohvan nurkkaan torkkupeitto jalkojen päällä.  Kun videossa soi taustalla klassista musiikkia ja opettajan ääni on hyvin rauhallinen, niin 2 tunnin videosta jää aina loppupää näkemättä.   Ehkä pitäisi aloittaa seuraava katselukerta melkoisesti lähempää videon loppua.

Samalta tekijältä on myös toinenkin lakana ja video.  Siinä uppoudutaan höyhenten tikkaamiseen.   Tyyliltään nämä videot ovat perinteisempiä kuin monen nykytähden kuten Angela Walters, Leah Day, Patsy Thompson.  Tikkaamisessa on nykyään vallalla niin kovin monta eri tyyliä.  Tikkauslakana 1.n harjoittelusta on paljon hyötyä sellaiselle, joka haluaa tikata perinteisen sampler-tilkkutyön.

Kiitoksia kannustavista kommenteista tikkauksiini.
Tikataan taas
Milja

lauantai 24. lokakuuta 2015

Tikkausta, lintuja ja vesitorniparka

Koskemattomat harjoitustilkut vaativat huomiota osakseen.  Niinpä tikkasin pari tilkkua pussukka-aihioiksi ja tein pussukat.  Koko määräytyi valmiiksi leikattujen palojen mukaan.  Vähän matalia tuli, kun 30 x 30 cm neliöstä lähdin liikkeelle.
Käytin vaihteeksi pätkävärjättyä no 30 tikkauslankaan.  Sekavuuden välttämiseksi jätin lehdyköiden väliin tilaa ja tein höyhenet ruodittomina.  Paksu tikkauslanka on näyttävän näköistä.  Tämän tikkaamiseen vierähti lyhyt tovi ja homma oli valmis ennen kuin huomasinkaan.  Onnistuin löytämään liki samanvärisiä vetoketjuja.
Tämäkin on nyt ommeltuna pussukaksi.  Tein ihan litteän mallin, jossa ei ole pohjaa. Niinpä pääsin tekemään isompia höyheniä.  Lankana on taas no 30 pätkävärjättyä tikkauslankaa, mutta hieman erivärisenä kuin edellisessä pussukassa.   Oli hankalaa tikata, kun reunoilla ei ollut paljoakaan kiinnipitotilaa.  Seuraaviin tikkaushommiin täytyy laittaa suurempi taustakangas helpottamaan tikkaamista.

Laajalahden lintuja
olen käynyt katselemassa eilen ja tänään.  Lintulajeja on aika vähän, mutta jotain sentään löytyi.
Harmaahaikaroita näkyi Maarin lintutornista 15 kpl, tässä kuva neljästä, jotka olivat vähän pirteämmässä kunnossa. Suurin osa tökötti rannalla kuin vanhat vaatesäkit.
Kyhmyjoutsenia oli lahdella toista kymmentä. Nämä kaksi pääsivät yllättämään lentämällä selkäni takaa ja tarkennus ei mennyt ihan kohdalleen.
Eilen kuvasin yllä olevaa petolintua, mutta se pysytteli liian kaukana tunnistamista varten. Mahdollisesti merikotka.
Lahden toisella puolen Munkkiniemen uimarannan edustalla näkyi parikymmentä merimetsoa karikon päällä.  Olivat eilenkin samoissa maisemissa.  Saammekohan niistä uuden tulokaslajiriesan?

Vesitorniparka
Lauttasaaren vesitorni näkyi kouluaikaisen kotini ikkunoista.  Se on ollut pitkään Larun symboli.  Tänään se näytti näin surkealta.  Kuvasin aika kaukaa eli Munkkiniemestä Kuusisaarentien rannalta Seurasaaren selän ylitse.  Hävitys osui ajaessani silmiini ja piti heti löytää sopiva pysähtymispaikka ja kuvata torniparka.  Harmi, että mitään pelastuskeinoa ei kauniille tornille löytynyt.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Beige pussukka

Vapaa konetikkaus on ihanaa, mutta siitä syntyy aina pinta, joka tulisi hyödyntää jotenkin.  Edellisessä postauksessa mainitsemaani tikkauskurssia vaten leikkaamistani paloista jäi pari kappaletta yli ja nautiskelin maanantaina tikaamalla pari niistä pussukka-aihioiksi tekemällä höyhenkuvioita.
Tänään sitten ompelin pussukan muotoonsa.  Vetoketjun kiinnityksen varmistin työväenopiston tilkkukurssin opettajalta.  En ole todellakaan haka vetoketjun kiinnittämisesssä. Se on yksinkertaisesti niin tylsää, että unohdan heti, miten sen sein.
Tässä samaisen pussukan aihio tikkausvaiheessa.  Valaistusolosuhteista johtuen väritys on erilainen.   Toiseen pussukkaan palaan, kun olen ensin ostanut siihen sopivan vetoketjun.

Aina ei onnistu
Tänään meni työväenopistolla ompelemani blokki roskiin ja lähdin tunnilta pois kesken.  Olin puhdistanut opiston ompelukoneen edellisen illan ompelukurssin siihen jättämästä valtaisasta mustasta samettipölystä, jotta valkoiseen kankaaseeni ei taas tarttuisi mustaa nöyhtää.

Ompelin muutaman palan toisiinsa kiinni ja silitin jokaisen sauman ompelun jälkeen.  Sitten yllättäin  silitysrauta tahmasikin ja valkoiset palat menivät pilalle.  Jotkut kurssilaiset tekivät liimaharsoapplikaatioita ja joku oli jättänyt raudan suojaamatta silityksen aikana ja liimaharsoa oli tarttunut raudan pohjaan. Raudan pohjasta sitä siirtyi blokkiini.

Sikäli harmittaa, että ko. valkoisen kankaan riittävyys työhöni on muutenkin tiukilla.  Ommellahan voi aina, mutta saman kankaan saaminen olisi ihme.

Ompelukoneen hoitoa
Myös ompelukoneen puhtaus on oleellista.  Ompelujälki ei voi olla hyvää, jos koneessa on paljon nöyhtää ja nöyhtä tarttuu ompeleeseen ja likaa työn.  Kävin eilen tekemässä kuuden euron hankinnan helpottamaan oman koneeni imurointia.
Musta mötikkä kiinnitetään imurin letkuun ja kirkkaaseen taipuisaan letkuun laitetaan sopiva pieni suulake.  Käytin putkea, jossa on pieni harja päässä ja ompelukoneen imurointi sujui paljon paremmin kuin suoraan imurin letkulla.  Sopivuus imuriini ei ollut aivan täydellistä, mutta kun pidin vasemmalla kädellä kiinni imurin letukun ja lisäletkun liittymiskohdasta ja liikutin oikealla kädellä harjasuutinta, niin imuteho oli erinomainen.  Vinkin tästä näppärästä lisälaitteesta sain viikonvaihteen kurssilla.  Kiitos Leena.

Vuosien ajan olen pyrkinyt puhdistamaan koneeni alasyöttäjän ympäriltä ompelukoneöljyllä kostutetulla vanupuikolla.  Otan pistolevyn pois paikoiltaan jokaisen alalangan vaihdon yhteydessä ja puhdistan paikat.   Imurointi silloin tällöin on kuitenkin paikallaan. 

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tikattiin taas

Osallistuin viikonvaihteessa Suomen ensimmäiselle vapaan konetikkauksen jatkokurssille.  Keväällä oli ilo osallistua ensimmäiselle alkeiskutssille.  Aivan mahtava viikonloppu Päivölässä.  Tilkkutaiwas-blogin Hannele oli opettajana ja osallistujat olivat tikkauksesta innostuneita kokeneita tilkkuilijoita.

Kokeiltiin kaikenlaisia tikkausmalleja. Osa lähti sujumaan heti, mutta toisia täytyy työstää kotona, jotta saan ne käyttökelpoiselle asteelle.   Kotityönä oli tehdä ysiblokki ja siihen reunat.  Kurssilla sitten suunniteltiin siihen tikkaus ja toteutettiin se.  Hyvin erilaisia lopputuloksia syntyi.
Tikkausharjoituksissa kuluu paitsi kangasta, myös paljon vanua.  Opettajalta loppui vanu kesken ja hän kehitti luovan ratkaisun:
Vanhan tikkausharjoitustilkun päälle uusi kangas ja uusia malleja tikkaamaan puhtaalle pinnalle.  Nyt, kun näin tämän toimivan, aion käyttää kaapissa lojuvia harjoitustilkkuja uusiin harjoituksiin laittamalla päälle uuden kankaan.

Joitakin tarviketäydennyksiä tein.  Tilkkutarhan kauppa oli paikalla ja hankin bambuvanua, tikkauksen harjoituskankaan, johon on painettu valmiiksi tikkauskuvioita, kapeaa jälkeä tekevän liitutäytekynän liituinen, uudet tikkaushanskat ja kaupanpäällisiksi tuli yksi fat quarteri kangasta.  Eli moninaista kivaa.

Tutustuin uusiin kasvoihin, joiden nimet olivat tuttuja Tilkusta asiaa -fb-ryhmästä.  Olipa mukavaa saada nimelle tai blogille kasvot.

Millaisilla koneilla tikataan
Kaikilla osallistujilla oli ns. paremman pään ompelukone.  En kirjannut ylös tyyppejä, mutta merkit menivät seuraavasti: Pfaff 5, Husqvarna 4, Bernina 3 ja Janome 2.  Monella osallistujalla oli kotona vielä muita ompelukoneita.  Isoimmaksi määräksi yhden tikkaajan omistamia koneita mainittiin 9.  Suurimmalla osalla oli myös iso pleksinen tikkaustaso koneeseensa.

Tikataan taas
Milja

tiistai 13. lokakuuta 2015

Yksi jäi puuttumaan

Ompelulanka riitti juuri ja juuri viiteen glögimukin aluseen. Ei tullut kuuden settiä.  Kuudes on leikattuna, mutta varastossani ei ole lisää sopivaa lankaa.

Melkein tyhjä rulla lepää surullisena yhden alustan päällä.  Samaa lankalaatua olisi kullanvärisenä, mutta setistä tulisi aika paikatun näköinen sen avulla.   Mikä siinä on, että tällaisia kattaustekstiilejä oletetaan olevan parillinen määrä, mutta kukkakimppuun suositellaan aina käytettäväksi pariton määrä kutakin lajia.

Tässä sitä onkin pohdittavaa.  Taidanpa vaan tyytyä olemaan iloinen, että tuli tuokin lankarulla käytetyksi loppuun.

Sulkien sukimisia
Joutsenperhe hoitaa sulkiaan. Tämä perhe on pysytellyt koko menneen kesän Seurasaaren ja Tamminiemen maisemissa.  Koska poikasista yksi on valkoinen ja kolme rusehtavan harmaita on perhe helposti tunnistettavissa.
Lokinpoikanenkin huolehtii höyhenistään.  Yhtään täysikasvuista lokkia ei ollut paikalla, mutta näitä nuoria useampi. Olisiko selkälokin poikanen?
Samaa lajia vai eri lajia. Nuorten lokkien tunnistaminen on aika vaikeaa.  Höyhenet ovat kuitenkin hyvin kauniita.



sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Viininpunaista ja lintuja jäällä

Ajatus viininpunaisten lasinalausten tekemisestä kyti sen verran voimakkaana, että tänään ompelin jo kolme.  Lankana käytän Lidlin lankapakkauksen hopealankaa.  Mihin muuhun tuollaista lankaa oikeasti voisi käyttää, kuin tällaiseen joulukoristetyyppiseen ompelukseen?  Langassa on itseasiassa kaksi toisiinsa löyhästi kierrettyä lankaa, jotka ovat sitten tiukempaan kierrettyjä lankoja.  Neulansimään sen saa vain langoittajan avulla, mutta ällistyttävän hyvin se käyttäytyy koruompeleita ommellessa. Alalankana on tavallista harmaata puuvillaa.
Leikkaan aluset lopuksi pyöreiksi. Saapi nähdä riittääkö pienestä lankarullasta kuuden settiin, vai tuleeko vain neljän alustan sarja. 

Kurssille menossa
On aina vaikeaa valita kankaita kurssityöhön.  Parhaitaan ei viitsisi käyttää, jos työ sittenkin jää vain tekeleeksi ja tyhmistä kankaista ei ole kiva tehdä.  Jonkinlainen kompromissi on siis kangasvalintani pieneen tikattavaan liinaan.
Tuo oli hienosti silitetty ja käärin sen kuljetusta varten rullalle. Öö.. pitänee silittää uudelleen kurssiolosuhteissa.  Kyseessä on vapaan konetikkauksen jatkokurssi, jossa oletan tapaavani kevään alkeiskurssilla olleita mukavia tikkausharrastajia. 

Mätäjoki on jäässä
ja linnut luistelevat jäällä ja humpsahtavat välillä veteen. 3-400 päinen valkoposkihanhien joukko piti aivan valtavaa mekastusta joenmutkassa.  Ikään kuin eivät olisi olleet oikein tyytyväisiä siihen, että joki oli kummallisessa tilasssa, mutta eivät silti viitsineet siirtyä nurmikolle.
Muita lintulajeja oli todella vähän.  Neljä tavia lensi paikalle. kuvassa niistä kolme.  Vaikuttivat tavallistakin pienemmiltä hanhien vierellä.
Sinisorsauros on jo saanut upean metallisen hohteen. 
Myös sinisorsanaaraan puku on järjestyksessä, vaikka liukastelikin jäällä.
Vielä torstaina paikalla oli pari nuorta liejukanaa. Tänään niiden osmankäämiruovikko oli kokonaan jäässä.  Kun olin jo laittanut kameran reppuun, lensi hanhilauman ylitse matalalla iso vaaleahko haukka.  En saanut siitä siis kuvaa, eikä se näyttänyt saavan saalista. 

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Alusia taas

Olen ommellut sentään jotain. Se on enemmän kuin ei mitään.  Pyäräytin yhden setin piparkakkureunaisia mukinalusia.  Jatkuvan niistämisen lomassa ei oikein vaativampia suorituksia ole syntynyt.
Kankaana neutraali yksivärinen beige.  Mietin ensin tekeväni viininpunaiset glögimukille sopivat alustat, mutta teinkin neutraalit.  Ehkä ne viininpunaiset syntyvät lähipäivinä.  Kangasta löytyy.   Kesällä tekemäni alustasetit ovat jo uusissa kodeissa.  Näitä on näppärää olla varastossa.  Vaikka ovat nopeatekoisia, ei kyläilykutsun tullessa aina ole sopivaa rakoa tehdä.

Tikkausvanun kutistamisesta
nousi eilen Tilkusta asiaa fb-ryhmässä todella hyvä keskustelu.  Keskustelun aloittajan vanu ei ollutkaan käyttäytynyt odotusten ja aiemmin pestyjen vanujen mukaisesti vaan oli hajonnut pesussa.  Harmi, että keskustelun avaaja poisti jutun.  Tosi harmi tietysti että kallis vanu meni piloille.

Puuvillavanuhan kehotetaan pesemään ennen käyttöä.  En ole itse koskaan rohjennut pestä vanua, koska vaatimukset sen kuivaamisesta tasaisella alustalla eivät voi toteutua kotonani.  Bambuvanullekin esitetään kehotus pestä se ensin.  Miksi ihmeessä vanuja ei ole kutistettu tehtaiden suurissa tiloissa?  Miksi meille myydään huonoja tuotteita? 

Käytän vanut sellaisenaan.  Kutistumisongelma saa tulla vastaan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, jos on tullakseen.  Jos oma peitto kärsii vähän, saan hyvän syyn tehdä uuden. 

Mietin kovasti, sisältävätkö vanut mahdollisesti myrkkyjäämiä, joiden takia ne pitäisi pestä ennen kuin niitä käytetään lasten peittoihin.  Jos siis teen peiton lapselle, olisi varmaan järkevämpää tehdä siihen kutistumisvaraa eikä pestä vanua etukäteen, jos ei ole pelkoa myrkkyjäämistä.

Olen todella kiinnostunut näkemyksistänne tähän asiaan.

Pian tikataan taas
Milja

lauantai 3. lokakuuta 2015

Kaunis syyspäivä

Taivas on sininen ja aurinko paistaa, maassa on paljon keltaisia lehtiä ja vaahterat leiskuvat väreissä. Tänään  oli henkinen pakko lähteä ulos, vaikka podenkin flunsaa toista viikkoa.
Superkuun pimennys alkuviikosta ei näkynytkään Helsingissä.  Taivas oli pilvessä. Heräämisessä varhain aamulla ei ollut vaikeuksia, kun vähintään vartin välein  piti niistää.
Tänään kymmenen aikaan aamulla kuu näkyi isona läntisellä taivaalla.  Siitä on jo haukattu iso pala pois.

Suuntasin Seurasaaren sillalle etsimään lintuja lähikuvauskohteeksi.  Siellä yksi silkkiuikku jo odotteli minua.

Syksyinen asu on varsin vaatimaton keväiseen juhlapukuun verrattuna.   Vai olisiko tämä sittenkin kesäinen poikanen.  Muutkin tänään näkemäni uikut olivat samanlaisessa asussa.

Kanadanhanhia laskin 21 kpl sillan kupeessa.  Muodostelmassa uijat olivat hauskan näköisiä, vaikka muuten kanadanhanhet ovat lintumaailman tylsimmästä päästä.
Kyhmyjoutsenet pysyttelivät vähän kaukana. Tamminiemen edustalla oli tuttu joutsenperhe, jossa on neljä poikasta. Paikalla oli sinisorsia, yksi telkkä, yksi tukkasotka, nuori kalalokki, variksia, harakka ja varpusparvi.  Munkkiniemen rannalta löytyi lisää tukkasotkia ja kanadanhanhia.  Kaikki paikallisia lintuja.
Kovin on poikasmainen vielä tämä varpusen poikanen. Mutta senhän ei tarvitse lentää etelään vaan se voi pysytellä samoilla paikoilla ja syödä turistien tarjoamia leivänmuruja.

Tilkkutyöt eivät ole flunssan takia edenneet yhtään.