sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Vanha tilkkutyökirja

Työviksen tilkkutyökurssilla Lea esitteli vanhaa tilkkutyökirja-aarrettaan. Katselin sitä kateellisena. Seuraavalla kerralla tilkkuilija S toi nipun kirjoja ja sanoi, että saa ottaa. Huusin heti itselleni päällimmäisen kirjan, joka oli sama kirja, jota Lea oli esitellyt.

Tilkkumosaiikkia kirja perustuu Mirja Vasaman tilkkutöinä tekemiin seinätekstiileihin ja on Opetushallituksen julkaisema käsi- ja taideteollisuuden alan oppikirja vuodelta 1991.   Tilkkutyöt on ommeltu 1958-1991. Vanha on siis suhteellinen käsite.  Kirjan tilkkutöihin käyteyt kankaat ovat niin raskaan värisiä, että vaikuttavat vanhemmilta kuin ovatkaan.

Mielenkiintoisinta kirjassa on, että tilkkutyöt heijastavat niin paljon suomalaisten ryijytaiteilijoiden tyyliä.  Materiaali vain on eri. Amerikkalaiset vaikutteet puuttuvat lähes täysin. Jotkut työt ovat modernistisia, mutta aivan erilaisia kuin nykyiset modernit tilkkutyöt.  Kankaissa on hyvin paksut värit.  Työt ovat tummia.  Harva tekee nykyään niin tummia töitä.
Yllä esimerkki modernista tilkkutyöstä, joka kuitenkin on erilainen kuin nykyisen modernin suuntauksen työt.  Tämä työ on kirjan vaalein työ.

Nyt pitäisi keksiä, mitä antaisin S:lle korvaukseksi kirjasta. En yhtään tiedä mitä kirjoja hänen kokoelmissaan on.  Hän on perfektionisti, joka ei kerää kangasvarastoa, vaan ostaa kankaat töihinsä tarkkojen suunnitelmien mukaan ja ajaa kangaskaupasta toiseen pitkin Etelä-Suomea.  Umpimähkäinen fat quarter ei välttämättä osuisi ollenkaan kohdalle.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Pala päivässä - kaksi parhaassa

Oletko ihmetellyt, jäikö 8-sakakarainen New York Beauty työni kokonaan syrjään?  Eipä jäänytkään.  Olen ommellut siihen paloja ja nyt, kun asettelin ompelemani 24 sakarakaarta  suunnitteluseinälle, se alkaa näyttää jo joltakin.
Silmiinpistävää on, että keski- ja ulkokaaret puuttuvat edelleen.  Niiden aika tulee, kun olen ommellut kaikki tarvittavat sakarakaaret.  Sakarakaaria tarvitaan ainakin 48, ehkä jopa 64.  Puuhailtavaa siis riittää.  Keskikaariin tulen käyttämään samaa kangasta kuin sakaroissa.  Ulommat kaaret ovat sitten hieman ongelmallisempia, koska käyttämäni valkoinen puuvillasatiini ei riitä niihin.  En usko löytäväni mistään samaa noin 10 vuotta sitten ostamaani marimekon kangasta, joka on juuri passelin ohutta kapeisiin sakaroihin.

Tuore Tilkkulehti tuli
Siinä on taas pari juttuani.  Jos koet, että tilkkutyösi valmistuvat hitaasti, niin lue lohdukkeeksi Eijan juttu "25 vuotta - eikä suotta".  Taas kerran esittelen häpeilemättömästi myös oman työni ohjeen muodossa. "Ompelukoneen uusi toppatakki" taitaa olla tuttu blogini seuraajille, tosin sen valmistuessa kirjoitin kesämekosta :D ajankohdan mukaan.   Muutama sytykkeeni täyttää yhden sivun. Lehden toimitus peräänkuuluttaa ompeluvinkkejä seuraavaan lehteen.  Olenkin odottanut jo pitkään, että pääsisin nauttimaan muiden vinkeistä.  Lähetäpä omiasi lehdelle.

Blogirosvo
Kiinnitin eilen huomiota kävijätilastoissa esiintyvään erikoiseen linkkiin "kvilttaaja1.rssing..."  En julkaise nimeä kokonaan, jotta kävijät eivät suotta menisi tuolle pahantahtoiselle sivustolle.  Ovat kopioineet luvatta omalle palvelimelleen kaiken blogini sisällön.  Suostuisivat poistamaan luvattomat blogini kuvat ja tekstit, jos osoittaisin omistavani ne.  Omistamisen osoittamiseksi, minun täytyisi syöttää heidän antamansa avain blogiini ja lähettää heille tietoja itsestäni.  No sitähän en tee. Kiristäjille ei pidä antaa mitään.  Täytynee lähestyä Googlea ja pyytää heitä poistamaan hakukoneen ja bloggerin tuloksista tuo ryövärisaitti.  Taannoin Google poisti bloggerin tuloksista muita pahantahoisia linkkejä. 

perjantai 18. syyskuuta 2015

Kankaanvärjäys 2

Kankaanvärjäyskurssin toinen päivä oli eilen.  Ehdin värjätä 5 pätkää, vaikka jouduin lähtemään kurssilta etuajassa toisen tapahtuman vuoksi.  Nyt sekoitin värejä edelliskertaa enemmän.
Vasemmanpuoleinen pino on eilen värjättyjä. Keskellä on jälkivärjättyjä ja oikealla edellisen viikon värjäykset.  Sekoitin keltaisiin mustaa. Sitruunankeltainen muuttui limenvihreäksi ja cadmiuminkeltainen vähän syveni.  Sinisestä ja keltaisesta tuli vihreää ja musta syvensi taivaansinistä.  Puhtaaseen mustaan sain aikaan hienoja harmaita kuvioita.

Koska kaikki värjäykset ovat vähän marmoroituja, saan niistä oivallisia paloja lintukuviin.

Keskimmäisen pinon jälkivärjäyksiin olen erittäin tyytyväinen.  Vaaleat kankaan tulevat pääsemään nopeasti käyttöön.

Nyt polttelee värjätä lisää. Kävin tänään kangasvärejä myyvässä kaupassa, mutta en ostanut itselleni mitään.  Käytän ensin vanhat pulverivärit loppuun. Aina ei voi ostaa lisää ja lisää.  Nestemäisten värien käyttö on helpompaa kuin pulverivärien.  Olisi aivan ihanaa, jos voisin luopua kokonaan painokankaiden käytöstä ja siirtyä itsevärjättyihin.  Tosin pelkään sotkevani keittiön puutason ja parkettilattian.

Värjäyksessä käyttämäni valkoinen kangas tuntui pitävän siitä, että sitä liotettiin värikylvyssä, huuhdeltiin moneen kertaan, keitettiin ja lopuksi paistettiin silitysraudalla. Se on nyt ihanan siloista.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Amiraaleja

Tänään oli taas hyvä perhossää.  Kävin katsastamassa läheisillä kaupungin vuokrapalstoilla tilannetta. Amiraaliperhosia oli paljon.  Yhdellä nauhuskasvilla oli 5 samanaikaisesti.  Neitoperhoja näin vain yhden. Edellisellä käynnillä niitä näkyi runsaasti.  Lanttuperhosia lenteli myös ja sitten tunnistamaton rusehtava.
Tämä amiraali viihtyi maksaruoholla.  Myös syysasteri ja nauhus näyttivät vetävän niitä puoleensa.
Auringonkukka katsoi maahan ja amiraali istahti sille selkä maahan päin, Kuva ei siis ole väärinpäin.
Kävin eilen Mätäjoella laskemassa liejukanoja.  Siihen ei tarvittu korkeampaa matematiikkaa.  Löysin vain 3.  Arvoitukseksi jää, ovatko muut lentäneet jo pois vai onko kato käynyt niiden keskuudessa.  Näkemilläni oli aikuisväritys, yhtään poikaspukuista en nähnyt.  Kesällä löysin kaksi perhettä ja lintuja oli yhteensä 14.  Yksi nokikana hätyytteli nyt liejukanoja, niinhän ne ovat tehneet koko kesän, joten nokikanojen ilmestyminen joelle ei ollutkaan niin kiva juttu kuin miltä se aluksi näytti. 

perjantai 11. syyskuuta 2015

Kirkkaita värejä

Syksyn kurssit ovat alkaneet.  Keskiviikkona oli ensin tilkkutyöryhmä ja torstaina kankaanvärjäys.  Opettajana samainen Ulla, mutta vaihtelua tuli kurssipaikasta ja värjäysryhmän kurssilaisista, joista vain yksi oli ennestään tuttu.

Eilen siis värjättiin kankaita ja tänään sai avata pussit ja huuhdella ja keittää kankaat.
Pusseista voi jo päätellä, että kankaista oli tulossa värikylläisiä.  Huuhtoessa ei väri juurikaan lähtenyt eikä keittäessä.  Ripustin ne narulle kuivumaan ilman linkoamista.

Kuivuminen oli hyvin hidasta kosteahkossa syyssäässä.  Laitoin parvekkeelle kuivumaan, koska en halunnut väriä tippuvan kylpyhuoneen laattalattialle ja jäävän pysyvästi laattojen saumoihin. Tosin keitinveteen ei näyttänyt väriä juurikaan lähtevän.  Kun en jaksanut enää odottaa, niin kuivatin kankaat silitysraudan avulla. Näyttävät edelleenkin kovin kirkkailta.
Käytin keltaisiin, punaiseen ja siniseen perusvärejä sellaisinaan.  Kirjavassa punaisessa on punaista ja sitruunankeltaista.

Pusseihin jääneet väriliemien loput (paitsi sinisen) kaadoin yhteen kippoon ja siinä on nyt vetäytymässä pari kangaspalaa.  Koska liemistä oli värit jo tarttuneet erittäin hyvin ensimmäisiin paloihin, niin taidan saada kaipaamaani hillittyä oranssia noista paloista.  Saavat kuitenkin muhia vielä jonkin aikaa tai sitten otan ne kohta pois ja laitan vielä yhden kangaspalan ottamaan ihan kevyen värikylvyn.

Käytin IKEAn Ditte-puuvillaa.  Se on kudottu vähän paksummista langoista, kuin mitä oikeasti haluaisin.  Pesin kankaan 60 asteisessa pesussa pesuaineen kera.  Kuivasin, mutta en silittänyt kangasta pesun jälkeen.  Nyt märkänä kangas silisi kerrassaan loistavasti.

Värit olivat opettajan hankkimia nestemäisiä kangasvärejä.  Hän sekoitti myös värien kiinnitykseen tarvittavan liemen.  Seuraavalla kurssikerralla yritän saada aikaan kauniita vihreitä.  Olen joskus ennenkin värjännyt kankaita ja kaapista löytyy violettiin taittuvia sinisiä.  Violettia en siis tarvitse.

Kotona värjääminen askarruttaa parkettilattian ja puupintaisen tiskipöydän vuoksi.  Kylpynuonekin on kauniinpi valkoisena kuin kirjavana. Kankaiden värjääminen on kivaa ja värjäämällä itse ei tarvitsisi käyttää printtikankaita.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Mitä tehdä kulahtaneelle tilkkupeitolle?

Kaikki, mitä käytetään kuluu. Niinpä ensimmäinen tilkkupeittoni oli vuosien saatossa haalistunut, yksi sauma ratkennut parikymmenen sentin matkalta ja tikkaukset kuluneet.  Sitä oli viimeksi käytetty parveketuolin pehmusteena ja muutenkin huolettomasti.  Viimevuodet se vietti kaapin ylähyllyllä.
Puuskassa hankkiutua siitä eroon, kysyin tyttäreltäni, että voinhan heittää sen pois.  Vastaus oli, että hän voisi käyttää sitä piknikpeitteenä.  Kelpasi minulle, silloinhan sitä ei tarvitsisi korjata eikä pestä. 

No, eihän asiat sitten menneetkään niin.  Hän halusikin peiton sisäkäyttöön, mutta pestynä ja paikattuna.  Siispä pesin sen ja korjasin ratkenneen sauman.  Tikkauksille en tehnyt mitään.  Peiton tikkaukset kuuluvat kategoriaan "kaikki käsitikkaukset eivät ole hienoja tai arvokkaita".  Käsintikkaus on ollut minulle tästä ensimmäisestä peitosta lähtien pelkkää tuskaa ja siitä johtuen jälki surkeaa.   Peitto on myös osittain konetikattu suorin ompelein, joten se pysyy ryhdissä.

Opetus: Jos aiot hankkiutua jostain isosta tavarasta eroon, niin älä hiisku mitään jälkeläisille.   Hävitä se vähin äänin.

Kankaat ovat 90-luvun alun kankaita.  Aika kivat olen onnistunut tähän haalimaan, kaapissa on paljon kamalampia samalta aikakaudelta.  Tavoitteena oli ommella tilkkupeitto, josta näkyy että se on tilkkupeitto, mutta pitää kankaiden kontrasti pehmeänä.  Kuten niin moni muukin, aloitin tietysti parisängyn peitolla. 

Tuohon aikaan en tiennyt mitään reunakanttien hienouksista. Tässä peitossa olen kääntänyt taustakankaan työn päälle. Ihan toimiva ratkaisu, vaikka ei tilkkutyökilpailulaatua. 

tiistai 1. syyskuuta 2015

Sain kiinni langanpäästä

eli löytyi oikea ompelulanka kahdeksansakaraisten NYB-blokkien ompeluun.  Kyselin jo ohutta puuvillalankaa muualta, mutta oikea ompelulanka olikin oman lipaston laatikossa.  Just niin, nyt nolottaa.   Kyseessä on Superior Threadsin Master Piece by Alex Anderson.  Lanka on suunniteltu tilkkutöiden ompelemiseen ja on vahvuudeltaan no 50.  Sen avulla olen saanut aikaan lisää sakarablokkeja ongelmitta.
Koska lanka on tavallista ohuempaa, tulee saumoista ohuita.  Lanka on myös hivenen karheaa, mikä on ylivoimainen etu ompelupaperia irroittaessa.

Vaihdoin neulaksi taas no 90 top stich neulan, joka tekee suuremmat reiät paperiin. Pistonpituus Berninassani on  nyt 1,5.  Ompelupaperin repimisessä maltti on hyvä sääntö.  Kannattaa irrottaa paperi ensin molemmista päistä ja edetä keskelle irrottaen sen, mikä lähtee helpoiten.  Kun ensimmäisen palan on repinyt irti, niin seuraavan etureuna vapautuu ja nousee ylös sormella työntäen.  Pienet hituset lähtevät terävien pinsettien kärjillä.

Myös purkaessa kannattaa katkaista ensin ne tikit, joihin saa helpoiten ratkojan sauman päältä.  Jokainen ratkottu tikki höllää naapuritikkejä ja ne lähtevät helpommin.  Paljastinko salaisuuden -  öö - olen siis joutunut ratkomaan.

Työ etenee, mutta maaliin on pitkä matka.  Olen leikannut tilkkuja noin 20 sakarakaareen ja lisää leikkaan, kun ne loppuvat.  Valkoiset satiinitilkut olen leikannut aiempien projektien jämistä.  Seuraavat täytyy leikata metritavarasta, josta leikkaan myös L-kaaret.  L-kaarien leveydestä en haluaisi vielä tehdä päätöstä, mutta sillä on olennainen vaikutus kankaan menekkiin. L-kaaret tulevat sakarakaaren pitkälle reunalle.

Harppaus 4-sakaraisesta 8-sakaraisiin blokkeihin oli yllättävän iso.  Kunnioitukseni 16-sakaraisten blokkien tekijöitä kohtaan on kasvanut kohisten.

Ensi viikolla alkavat Työväenopiston kurssit.  Kankaanvärjäyskurssia varten kävin tänään ostamassa valkoisia kankaita.  Ostin ensin oikein reilusti metritavaraa ja sitten valkoisen pussilakanasetin.  Milloinkohan pääsisin eroon tästä tuplamäärän ostamistaudista?  Tai etten vaan ostanut triplamäärää sittenkin.

Aiemmin aiheesta mm seuraavissa:
Mikä voisi mennä pieleen
Haasteita ja haasteita
Tikkasin taas