torstai 30. heinäkuuta 2015

Iloinen peitto nyt täysin valmis

Peitossa on nyt reunakaitale, nimilappu ja ripustuskuja.  Hurraa!  Laitoin ripustuskujankin, koska ajattelin laittaa sen seinälle joksikin aikaa.  Ompelin äsken ripustuskujan paikoilleen käsin.  Reunakaitaleenkin käänsin taakse ja kiinnitin käsin ommellen sinne. 
Tikkaukset eivät näy juurikaan valokuvassa, koska ompelulanka on harmaata ja  ohutta 60 numeroista lankaa.  Taustakankaan yhdistin kahdesta erivärisestä, mutta samankuosisesta kankaasta. Vähän harmittaa, kun molempien kankaiden taitekohta on kovin kulunut.  Ei se minun kaapissani ole kulunut, vaan ilmeisesti ollut jo ostaessa sellainen.  Kankaat eivät oikeasti ole noin vinossa, ripustus on vaan huono.
Reunakaitaleeksi valitsin keltaisen kankaan.  Se sitoo työn hyvin.

Tuntui mukavalta, kun minua pyydettiin ottamaan työ mukaan vapaan konetikkauksen jatkokurssille Päivölään lokakuussa. Tottakai vien.

Käsin ommellessa huomasin, että neulani ei luistanut.  Päätin oitis uusia tavalliset silmäneulani.  Vanhat laitoin kaikki neulapulloon ja otin pakkauksesta käyttöön uuden ihanasti luistavan neulan.  Olin ostanut jo uusia, kun aiemminkin oli käteen sattunut vikuroiva neula.  Ties kuinka vanhoja käytössä olleet neulani olivatkaan. Neulatkin voivat siis kulua.

Seinälle laittamista varten ostin jo pari viikkoa sitten paikallisesta fb-kierrätysrymästä kaksi teleskooppiverhotankoa. Vain yhden tarvitsen tätä varten, mutta tangot myytiin yhdessä ja hinta kahdesta oli ruhtinaalliset kaksi euroa.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Liejukanoilla uusi pesue

Aurinko paistoi niin ihanasti, että oli pakko lähteä ulkoilemaan kameran kanssa.  Mätäjoessa oli monenlaisia vesilintupoikueita, mutta sydän sykähti, kun näin liejukanan ja että sillä oli uusi poikue.
Molemmat emot olivat paikalla ja poikasia oli varmuudella ainakin neljä.  Mahdollisesti oli viideskin, ainakin yksi poikanen tuli vielä toisen emon luo päinvastaisesta suunnasta kuin mihin muut olivat lähteneet.
Yllä olevassa kuvassa näkyy kolme poikasta.  Nämä eivät olleet montakaan päivää vanhat.
Lähikuva kahdesta poikasesta. Aika erikoisen näköisiä. Ja katsokaa noita uskomattoman pitkiä varpaita. 
Kun pesueen tuntumassa uiskenteli vielä yksi poikanen alkukesän poikueesta, niin tuntui hienolta.  Liejukana on harvinainen ja kuuluu niihin, joiden kaikista esiintymisistä etenkin pesimisistä lintuharrastajien tulee raportoida Birdlifen järjestelmään.

Erikoista oli myös se, että tällä kertaa ei muita kuvaajia tullut vastaan.

Muita Mätäjoen linnunpoikasia
Nokikanan poikaset ovat kasvaneet melkein emojen kokoisiksi ja menettäneet oranssin tukkansa.  Vielä niiden nokka ja otsa eivät ole valkoiset kuten oikealla olevalla emolla.
Kyllä ulpukanlehdet kannattavat,  jos on tarpeeksi kevyt.
Nämä tukkasotkan poikaset taapersivat lehtien päällä.  Kovin on myöhäiseksi jäänyt myös tukkasotkien pesiminen, kun poikaset ovat noin pieniä vielä tänään 24. heinäkuuta.

Tällä haapanaemolla oli vain yksi poikanen.  Joella on paljon haapanoita ja niillä oli jo kesäkuussa isompia poikasia, kuin tämä pienokainen.

Kyyhkynen oli herkuttelemassa koristepensaan marjoilla. Taitaa olla sepelkyyhkyn poikanen, vaikka kaulalla ei ole vielä sepeltä.  Siivissä oli sepelkyyhkylle tunnusomaiset valkoiset merkit.
Tällä naurulokin poikasella alkaa olla jo hupun rajat päässä.
Ja nyt sitten lienee pakko jatkaa "Iloinen peitto" NYB-tilkkutyöni reunakaitaleen kiinnittämistä käsin ommellen työn taustapuolelle. Paljon kiitoksia ihanista kannustavista kommenteistanne.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Tikkasin taas

Tikkasin NYB-paperiompelutyöni ja nyt se odottaa reunakaitaletta, ripustuskujaa ja nimilappua - eli pakolliset mutta  vähiten luovat työvaiheet ovat edessä.

Tikkasin ensin ojaan saumoja pitkin ja sitten lisäsin vapaamuotoisia höyheniä L-kaariin.  Alla lähikuva neljän blokin tikkauksista.
Mietin vielä, lisäisinko jotain tikkauksia, mutta taidan jättää tähän.  Jostain syystä työ ei liu'u koneessa kivasti edes Surpreme slider-alustan päällä ja tikkauslankakin tuntuu pistävän hanttiin.  Olen niin tottunut käyttämään liukasta puuvillasatiinia taustakankaana, että vähän karheampi puuvillakangas tuntuu hankalalta.

Koska työssä on valtavasti eri värejä, mietin tikkaamista värittömällä siimalla (monofilament). Hylkäsin ajatuksen ja otin ensimmäistä kertaa käyttöön Libby Lehmanin ohuen no 60 Bottom Line langan harmaana. Se uppoaa hienosti saumoihin, siis silloin kun olen onnistunut ompelemaan ihan saumaa pitkin :D mutta tuntuma on yhtä kelju kuin siimalla ommellessa.  Ikäänkuin lanka venyisi.  Samaa lankaa oli sekä ylä- että alalankana.  Ohut lanka on sikäli kiva alalankana, että puolaa ei tarvitse täyttää usein.  Neulana oli taas Top Stich no 90/14 titaanisena.

Vanuksi valitsin villavanun, koska sitä oli kaapissa riittävän kokoinen pala.  Olisin muuten kallistunut puuvillavanun puoleen, mutta sitä oli liian pieni pala eivätkä vanukauppiaani olleet näin heinäkuussa paikalla.
Olen oikein tyytyväinen työn iloiseen väritykseen.  Vaikka silppua syntyi paljon, ei näin pienen 120 cm x 120 cm työn tekeminen juurikaan vapauttanut tilaa kangaskaapissani.  Taustan kokosin kahdesta palasta ja niitä kankaita ei onneksi jäänyt kuin ripustuskujaan tarvittava määrä.  Itse työssä sain käytetyksi monta kangasta loppuun.

Tämä paperiompelutyö antoi rutiinin sekä sakarien ompeluun että kaarien ompeluun, ompelinhan 40 -1 blokkia.  Kolme blokkia hylkäsin. Yksi oli vääränlaisista kankaista, toisesta löytyi kankaasta virhe, kun silitin sitä, kolmannen tein samanlaiseksi kuin kakkosen, mutta en sittenkään tykännyt kangasvalinnoistani.  Nyt olen valmis halutessani suunnittelemaan omia NYB-blokkeja.

Tikataan taas
Milja

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Keinoauringot koottu

Tänään piti lenkkeillä, mutta kaatosade sai toisiin ajatuksiin.  Niinpä vietin päivän ompelukoneen äärellä.  Se rasittui niin, että alkoi jo vaatia öljyhuikkaa.  Ahertamisen tuloksen on NYB-tilkkupinta koottuna.
Työ roikkuu tilapäisripustuksessa estäen pääsyn vierashuoneen vaatekaapeille.  Työn koko on 120 cm x 120 cm, mikä ei ole peittokoko.  Onhan tuo aika dominoivan oloinen sänkypeitoksi.  Mietiskelen nyt tarvitsisiko tämä boordin vai ei ja miten tikkaan.

Tikkaamisesta aion ottaa kaiken ilon irti.  Olen ihmetellyt, miksi tämän mallin ompeleminen tuntui niin paljon hauskemmalta kuin tähtipeiton.  Suosittelen kokeilemaan. 

Lisää huomioita
-  Käytin ompelemisessa Superior Threadsin titaanineulaa no 90.  Paperiompelusta se ei ole moksiskaan.  Se on edelleen yhtä terävä kuin uutena eikä varsi ole muuttunut karheaksi.
-  Blokkien reunojen tasaamisessa pienestä pyörivästä leikkuualustasta (30 cm x 30 cm) oli valtavasti hyötyä. Ei tarvinnut siirrellä blokkia, riitti että käänsin leikkuualustaa.
- Sakarojen saumojen silittämiseen käytin Ikean pientä pöytäsilityslautaa, joka oli koneen lähellä.  Kun yhdistin blokit, niin silitin ison silityslaudan päällä.
- Tilapäisripustus koostuu 1) Lidlin ovikoukouista 2) polkupyörän turvaviirin varresta 3) pyykkipinnoista

perjantai 10. heinäkuuta 2015

34 blokkia - pari puuttuu

New York Beauty -paperiompelutyöni edistyy, mutta vauhti ei päätä huimaa.  Nyt on valmiina 34 blokkia, tosin saatan korvata valkopohjaisen blokin värikkäämmällä. Aika näyttää.
Tämä koko saa riittää.  Yhden blokin koko on noin 21 cm x 21 cm eli tilkkupinnan koko hipoo 120 cm kanttiinsa.

Silppua on syntynyt paljon.  Jotkut kangaspalat olen onnistunut käyttämään niin, että niitä ei jäänyt yhtään takaisin kaappiin pistettäväksi.  Kaikki kankaat ovat aikansa lapsia ja on ihan hyvä käyttää ne loppuun, vaikka en haluakaan että kankaat orjuuttaisivat minua.   Olen valinnut tähän työhön iloisia kankaita ja jokusen hillitymmän.

Muutama huomio
- Laserilla tulostettujen pohjapaperien kanssa saa olla varovainen.  Kuuma silitysrauta saa värin tarttumaan milloin minnekin. Silityssuojana käyttämäni mummon vanhat pyyheliinat ovat  saaneet epämääräisiä mustia viivoja.
- Lankanapparien käyttäminen saumojen alussa ja lopussa säästää tässä tekniikassa hermoja
- Ann Petersonin viiden nuppineulan tekniikka toimii hyvin kaarevissa saumoissa.
- Terävien pinsettien kärjellä on helppo ohjata kankaita kaarevissa saumoissa
- Silitysvälineiden on hyvä olla työpisteessä niin, että ei tarvitse nousta seisomaan joka ikisen muutaman sentin saumapätkän ompelemisen jälkeen
- Kaikki saumat tarvitsee silittää ennen seuraavan sauman ompelemista.