sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kaksi kanaa

tai oikeastaan liejukanaa.  Olen työstänyt ottamistani valokuvista kaksi kangaskuvaa.  Ne ovat vielä puolitiessä, sillä kirjonnat  ja tikkaukset puuttuvat.
Alemman kuvan asento oli sellainen, että oli ihan pakko tehdä siitä kangaskuva.  Olen jahdannut tuota lintua muutaman vuoden Mätäjoella ja tänä kesänä saanut otettua mieleisiäni valokuvia.  En tiedä ovatko kuvat samasta yksilöstä vai eri yksilöistä, koska olen ottanut ne eri päivinä.

Joellahan on ainakin kaksi liejukanaa, koska poikasiakin on. 

Taustakangasta riittää vielä kolmanteenkin kuvaan. Minulla on hyviä kuvia uivasta liejukanasta, mutta täytyy keksiä joku fiksu ratkaisu jalattoman linnun esittämiseen. 

Tuntuu tosi kivalta palata lintukuvien pariin tauon jälkeen.  Nämä tuntuvat niin omalta jutulta.  Ensin kuljeskelen rantoja pitkin kyttäämässä lintuja, sitten työstän ottamiani kuvia ja piirrän linnusta kaavat ja leikkaan palat.  Lopuksi vielä pääsen kirjomaan ja tikkaamaan kuvia. 

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Toisenlainen asettelu

NYB-blokkeja syntyy hissukseen. Nyt niitä on 24 ja pääsin kokeilemaan, miltä ne näyttäisivät toisenlaisella asettelulla.
Luulen, että lopullinen toteutus tulee tällä asettelulla, mutta vielä pitää tehdä 12 blokkia lisää.  Yhden puuhastelussa menee noin tunti.  Rakentelen jokaise blokin erikseen ilman mitään pikatekniikoita tai työnsäästöajatuksia valiten kankaat esille ottamastani valikoimasta sen hetkisen tunnelman mukaan yrittäen saada aikaan iloisen vaikutelman.  Tämä on ajanvietettä eikä tehotaloutta.

Löysin tänään ihanan tikkausmallin tähän, eli nyt olisi jo hinku päästä tikkaamaan.  Mutta ensin täytyy tehdä blokit valmiiksi.

Musteen säästämistä
Koska tulostan jokaista blokkia varten oman paperipohjan, kaivoin kaapista esiin vanhan pelkkää mustaa tulostavan lasertulostimen.  Poisrevittävään paperiin ei kannata kalliita värejä tuhlata ja vanhan koneen hyödyntäminenhän on silkkaa säästöä.  Samsung-tulostin toimikin täysin ongelmitta, vaikka olin päivittänyt tietokoneeseen jo toisen tai kolmannen käyttöjärjetelmäversion sen viimekäytön jälkeen.

Valitettavasti Yosemite-versioon päivittäminen ei mennyt Canon-laitteiden kohdalla ihan toiveiden mukaisesti. Kameran EOS-utility lakkasi toimimasta ja viime vuonna ostamani kalliihkon monitoimilaitteen skannerista lakkasi toimimasta se käyttötapa, jossa voi tehdä käsisäätöjä.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Silppua ja sekatekniikkaa

Olen tehnyt lisää NYB-blokkeja.  Kun hommaan pääsee sisään, niin tekniikka on yllättävän kiva ja hurjan paljon kivempi kuin taannoisen tähtipeiton stressaava pikatekniikka.  17 blokkia on nyt valmiina. 36 blokin jälkeen todennäköisesti mietin, jatkanko vai en.  Siihen saakka leikin väreillä.  Ja värikkäitä kankaita täällä tuntuu riittävän.  Pyrin käyttämään ensin pienimmät tilkut loppuun.
Silppua
syntyy ihan hurjasti.  Ensin heitin kaiken roskikseen, mutta sitten alkoi silpun määrä kiinnostaa ja otin vaihteeksi silppuastiat käyttöön.
Valkoinen kaukalo on siskonmakkarapaketin kaukalo.  Siihen laitan langanpätkät ja ihan pienet silput.  Lasipurkki taitaa olla kolmelitrainen ja siihen laitan kaiken sellaisen, mistä voin kuvitella jonkun ompelevan jotain.  Itse en aio niistä tehdä mitään, mitä nyt käytän ommellessa lankanapparina (ks. Tilkkulehti 2/2015 Sytykkeitä).   Ehkä joku säästäväisempi tilkkuilija päästää minut niistä blokkien valmistuttua.

Muistan jonkun joskus kehuneen, että paperitekniikalla säästää kangasta. Se ei päde tähän malliin ainakaan.  Tämä sopii erinomaisesti liiallisen kangasvaraston kuluttamiseen.

Sekatekniikka
Ompelen sakarakaaren paperin läpi viivoja pitkin.  Joudun siis tulostamaan jokaista blokkia varten uuden arkin.  Freezer paperin ote ei ollut pitävä, vaikka olisi niin mukavaa käyttää samaa mallinetta moneen kertaan.  Onneksi muiden palojen kaavana olen voinut käyttää kaikkiin tähän asti tekemiini blokkeihin samoja freezerpaperikaavoja.
On tosi näppärää silittää kaava kankaalle ja leikata kangas kaavan reunoja pitkin.  Välillä kaava irvistelee jostain nurkasta hieman, mutta ote on silti riittävän pitävä.  Kaavassa on kaksinkertainen freezerpaperi. Paksuus edesauttaa kaavaa kestämään monet irrottamiset.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Tavoite saavutettu.

Mitä ihmettä tehdä, kun saavuttaa tavoitteensa? Muutaman vuoden olen yrittänyt saada hyvää kuvaa Mätäjoessa asuvasta liejukanasta. Nyt sain uudella objektiivillani mieleiseni kuvan.
Liejukanalla on kolme poikasta. Kuvassa se lepää poikastensa kanssa pesällä.  Huomasin ne, kun ne olivat uimassa osmankäämien seassa. Seurasin niitä ja lopulta ne menivät pesälle lepäämään.  En ollut nähnyt noin pieniä liejukanan poikasia. Keskikesällä näkemäni poikaset ovat olleet rusehtavia nokkaa myöten.
Mätäjokeen asettuneet nokikanat yllättivät esittelemällä kaksi poikasta.  Toinen uiskenteli jo vähän kauemmaksi, mutta toinen pysytteli emon vierellä.
Elfvikissä seurailin kameralla kottaraisparvea. Kun ne pysähtyivät puun oksalle, sain pari kuvaa. Kuvassa olikin outo aikuisen kottaraisen kokoinen lintu, mutta vauvamaisen näköinen.  Jouduin kysymään apua tunnistukseen. "Kottaraisen tämänvuotinen poikanen" oli asiantuntijan lausunto.
Kottaraisia näkee kaupungissa harvoin.  Elfvikin lehmihaka on ilmeisesti niille hyvä paikka, kun kiiltelevät noin ihanasti.

Tämä melske tapahtui vähän turhan kaukana terävän kuvan saamiseksi näin tuulisena päivänä. Laulujoutsen kävi pikkujoutsenen kimppuun.  Kuvasin Maarin lintutornissa, jossa oli asiantuntevia lintuharrastajia paikalla.  Laulujoutsenia oli kaksi ja ne jahtasivat pikkujoutsenparkaa useaan otteeseen.  Sorsan kokoisista linnuista joutsenet eivät piittaa, mutta hanhetkin saavat kyytiä.

Pikkujoutsen on melkein samannäköinen kuin laulujoutsen. Vähän pienempi vain.  Erittäin iso lintu kuitenkin verrattuna kuvan sorsiin.

Voihan uudella objektiivilla näköjään kuvata muutakin kuin liejukanaa.  Kun latasin tämänpäiväiset Maarissa ottamani kuvat tietokoneelle, löysin aika monta lajia, jota en rannassa huomannut: räyskiä, harmaasorsia, lapasorsan, taveja, haapanoita, nuoria merilokkeja, lapintiiran ja harmaahaikaran, joka seisoskeli kaislikon reunassa.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Ompelukoneen kesämekko

Vai onko tuo sittenkin toppatakki? Onhan alkukesä ollut tavallista viileämpi.  Valmiiksi kuitenkin tuli viikossa.  Se on aika nopeaa tahtia minulta.  Yleensä jään aikailemaan. Nytkin tein välillä ihan muita asioita, mutta koska vapaa konetikkaus on mielestäni paras tikkuilumuoto, niin innoissani sain homman valmiiksi. Taas kerran tulos näyttää lähinnä kermavaahdolta.
 Etupuolella on neliö neliössä. Neliöiden reunat pullistelevat niiden vierellä olevien tiheiden tikkausten paineessa.  Vieressä on lennokkaita höyheniä.
Taustapuolella  on höyhenkranssi ja suuret höyhenet.  Kranssin piirsin sabluunalla. Suoriin viivoihin käytin viivotinta, mutta höyhenet ompelin täysin ilman apumerkintöjä. 

Kankaana on Tilkkutarhasta ostamani valkoinen kangas, johon on painettu valkoisella pieniä lehtikuvioita, jotka näyttävät lähinnä riisiryyniltä.  Kaikki kangas meni tähän.  Ei jäänyt edes reunakaitaletta varten kangasta.  Siihen käytin muuta valkoista kangasta.  Reunakaitaleen kiinnitin kokonaan koneella ommellen, ensin taakse ja sitten etupuolelle.  Kun olen ommellut ja tikannut kaiken muunkin koneella, miksi ihmeessä olisin nöyristellyt tilkkupoliiselle ja kiinnittänyt kantin kivuliaasti käsin taustapuolelle.

Vanuna on villavanu.  Se asettuu ihanan pyöreästi.  Mikään muu vanu ei näytä yksinkertaisena noin hyvältä.

Vuoriin onnistuin käyttämään pikkukukallisen 90-luvun hankinnan melkein kokonaan. Mahtavaa, kun saa kulutetuksi noita ikuisuuskankaitakin. Pikkiriikkisen jäi jäljelle, mutta sen aion kuluttaa NYB-blokkeihin.

Malli on omasta päästä.  Ei siis kenenkään toisen blogista tai kirjasta.

Atsaleioiden aika
Tänään ehdin käydä juuri ennen ukkosen puhkeamista ihastelemassa Haagassa atsaleoiden kukintaa.  Rodopuoli jäi salamoinnin ja jyrinän takia katsastamatta.
Atsaleat kukkivat keltaisina, valkoisina, pinkkeinä, oransseina ja violetteina. Kasveja on satamäärin. Ne ovat aivan uskomattoman ihania ja nyt isoiksi kasvettuaan komeitakin.  Monet pensaat olivat vielä nupulla, joten katsottavaa riittää ainakin viikoksi, ehkä pidemmäksi aikaa.  Uskomaton puisto ollakseen Suomessa ja ihan kotikulmilla.
Hassua kirjoittaa Haagassa, ihankuin paikka olisi kaukanakin.  Vuosia sitten kävin siellä usein koiran kanssa lenkillä ja matka oli ihan tavallinen koiranulkoilutuslenkki. 

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Sivupolulla

Lintukuvieni taso kaipasi kohennusta. Katselin kateellisena toisten bloggaajien lintukuvia ja kyselin heiltä heidän kalustostaan.  Kun vielä sisarenikin yllytti, ostin uuden objektiivin kameraani.  Heti, kun siirtyy hienompiin objektiiveihin hyppää hintataso reippaasti.  Käytettynä sain kuitenkin liki siedettävään hintaan Canonin 100 - 400 mm objektiivin.  Sillä olen nyt vaaninut lintuja parina päivänä.  En ole mennyt kauaksi kotoa, mutta kuitenkin Helsingin ulkopuolelle Espooseen Laajalahdelle Elfvikiin ja Otaniemeen.
Taivaanvuohi piti ensin kovaa meteliä ja laskeutui muutaman metrin päähän.
Tämä ruokokerttunenkin löytyi äänen perusteella
Silkkiuikku pesänrakennuspuuhissa. Onkohan korkeaksi noussut vesi vienyt edellisen?
Joutsenilla on jo poikasia
Harmaahaikarakin halusi tulla kuvatuksi
Kuka kumma on antanut näin komealle tiiralle nimeksi räyskä?
Kuvien onnistuminen vaatii hyviä olosuhteita ja paljon tuuria.  On mahdotonta vaikuttaa lintujen liikkeisiin.  Linnut viihtyvät vesistöjen äärellä niinkuin ihmisetkin.  Arvostavat merinäköalaa ja virtaavaa vettä.  Hyvien kuvauspaikkojen tunteminen auttaa löytämään kuvattavia ja lähes joka kerran, kun käyn Laajalahdella kuvaamassa löytyy lajeja, joita en ole ennen nähnyt/kuvannus.

Ompelukoneen huppu on melkein valmis
Nyt se odottaa kokoamista.  Luulen, että se alkaa olla kuivanut suihkutuksen jäljiltä.  Sumutin siihen vettä, jotta vesiliukoiset merkinnät häviäisivät.  Taas tarvittiin pari kastelukertaa.  Taidanpa mennä ompelemaan sen nyt valmiiksi.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Uusi huppu edistyy

Pakenin NYB-blokkieni kirjavuutta valkoisen ompelutyön pariin.  Ompelukoneeni saa lähipäivinä uuden hupun.  Teen sen valkoisesta kankaasta ja koristelen vapaalla konetikkauksella. 
Pohdiskelen vielä, miten tikkaan höyhenkranssin ympäriltä.  Pienempi kranssisabluunoistani oli sopivan kokoinen käytettävissä olevaan tilaan ja lankesin kiusaukseen käyttää sitä. Tuo kranssi olisi jäämässä koneen taakse, mutta sen verran nätti saisi olla, että huppua voisi käyttää myös niin, että se puoli olisi välillä katsojaan päin.

Ompelulanka on valkoista Aurifilia.  Kuvassa näkyy vielä siniset merkinnät. Sumutan ne pois vasta viimeiseksi.  Hupun päätyjä en ole vielä suunnitellut, mutta tarkoituksena on nauttia niidenkin tikkaamisesta täysin siemauksin.

No millainen on se vanha huppu?  Kokosin sen tikkausharjoituspaloista.  Se on suojannut konetta hyvin, mutta esteettisenä elämyksenä se vaatii huumorintajua katsojalta. 
Toivottavasti tikkaustaidoissani on havaittavissa edistymisen merkkejä.

Mätäjoella
Kävin eilen Mätäjoen mutkassa tarkastelemassa lintutilannetta.  Lintuja on selvästi vähemmän kuin ennen Mätäjokifestarien aiheuttamaa hävitystä. Käsittämätöntä, että vuodesta toiseen tuollainen festari järjestetään lintujen pesimisaikaan ja houkutellaan ihmisiä tallomaan joen rannat muutaman kalasintin toivossa. 
Maisema näyttää tässä kuvassa hienolta, mutta ruovikoita on tallottu järkyttävällä tavalla.  Roskia kuten kuvan tuoli oli taas viskottu jokeen ja rannoille.
Parin nokikanan  ja muutaman haapanan löytyminen ilahdutti kuitenkin. 
Uroshaapana on hyvin kuvauksellinen.

Lintujen kuvaamisen aloitin kevyesti. Nyt polttelisi hankkia paremmin hommaan sopiva objektiivi. Siinä on vain kaksi ongelmaa 1) hinta 2) paino.  Budjettiin nippa nappa sopiva objektiivi painaa 1,5 kg.  Sillä käsivaraisesti kuvaaminen vaatii erittäin vakaata kättä ja kävelylenkit sellaisen kanssa saattavat olla hankalia.  Ja kun ostaisin paremman objektiivin, ansaitsisi se paremman kameran. Nyt täytyy miettiä, kuinka tärkeää kuvaaminen on.