sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Lisää NYB-blokkeja

On aina ihana tunne, kun joku uusi tekniikka alkaa sujua rutiinilla. Näiden NYB-blokkien tekemiseen olen nyt sen verran rutinoitunut, että olisi kiva ottaa joku toinen variaatio NYB:stä työn alle.
Blokkien väripaljous on minulle vähän liikaa, niinpä aloin luonnostella tikkausmallia ompelukoneen uutta huppua varten.  Etupuolen malliksi kaavailen variaatiota pienestä tikkaamastani liinasta. Taustan suunnitelma ei oikein miellytä, joten taidan tikata sen samalla mallilla kuin etupuolen.  Yläpuoli ja päädyt ovat vielä piirtämättä.  Vanhan hupun ompeli aikoinaan tikkausharjoituksistani ja tikkaustaitoni ovat niistä ajoista kehittyneet paljon.  Nyt yritän tehdä kauniin, pelkkä käytännöllisyys ei tällä kertaa riitä. Uskoisin, että hupusta on jo jotain julkaistavaksi kelpaavaa lähipäivinä.

Materiaalieni mitat sattuvat hauskasti kohdalleen. Vanhan hupun leveys on 46 cm ja freezer-paperirullan leveys on 45,7 cm eli käy hyvin sellaisenaan suunnitteluun.  Kangaspalani on 51 cm pitkä eli kangasta jää pari senttiä tikkausalueen molemmille puolilla.  Kankaan leveys on 112 cm.  Kun leikkaan siitä hupun ja päätypalat, ei sitä jää yhtään kangasta yli.  Kankaani on valkopohjaista ja siinä on pienen pienet valkoisest painokuviot, joten suunnalla ei ole merkitystä.

Vesilintuja
Tein tänään hyvän ystäväni kanssa tutkimusmatkan Espooseen Suomenojan lintualtaalle.  Ystäväni asuu noin 2 kilometrin päässä altaasta eikä ollut koskaan käynyt siellä :D  Paikka on maineensa veroinen lintukohteena.   Luontopolku kulkee parin metrin päässä rannasta ja polulta näkee hienosti veteen. Lisäksi siellä on pari lintutornia ja jokunen töyräs. joista on hyvä näköala.
Nokikanan poikasen pään väritys on aika uskomaton.  Ilmeisesti emot löytävät poikasensa ruovikosta värityksen ansiosta. Kuvassa poikanen on emon kyljen vieressä.
Nokikana näyttää aina hymyilevältä.
Punasotkia en ollut ennen nähnyt. Kuvassa kaksi urosta.
Harmaasorsauros näyttää aikalailla tavalliselta sinisorsanaaraalta, mutta nokan väritys ja sinisen siipipeilin puuttuminen kertovat kyseessä olevan harmaasorsa.
Lapasorsakoiras on aika värikäs ilmestys. 

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Paperiompelua täälläkin

Muutava bloggaaja on raportoinut työstävänsä paperitekniikalla kivoja projekteja.  Niinpä minäkin kokeilen taas sitä. Haluaisin kovasti päästä eroon kirjavista tilkkutyökankaistani. Ne eivät ole oma juttuni.  New York beauty on näyttänyt mallilta, johon voi upottaa monenlaisia kankaita.  Mutta levoton lopputulos ei tunnu vaan omalta. Kukin kangas on tavallaan OK, mutta kirjavien yhdistelmä ei.
Eniten pidän alarivin valkopunaisesta.  Mutta valkoisille kankailleni on ihan muita suunnitelmia ja kirjaville pitäisi löytyä käyttöä. 

Olen käyttänyt vain yhtä NYB-mallia, mutta kahta eri tekniikkaa.
1)  tulostanut mallin tavalliselle paperille ja ommellut paperin läpi viivoja pitkin
2)  tulostanut mallin freezer-paperille, taittanut paperin saumaviivoja pitkin ja ommellut paperin vierestä.

Ensimmäinen tekniikka sujuu minulta paremmin, mutta siinä kuluu tulostinvärejä turhan paljon.  Mallin suunnittelija on nimittäin jostain hassusta syystä värittänyt mallin. Jotta saisin mustetta haaskaamattoman version, pitäisi
a) etsiä uusi mallilähde tai
b) piirtää mallista värittämätön versio tietokoneella tai
c) piirtää malli paperille jokaista blokkia varten.

Kakkostekniikkaa käyttävät gurut Ann Petersen ja Judy Mathieson. Molempien videoita olen katsonut TQS:stä moneen kertaan. Ongelmakseni on nyt muodostunut se, että freezer paperi tuppaa irtoamaan työstä. Ilmeisesti silitän liian varovasti sen kiinni työhön.  Freezer -paperitekniikka on siitä kiitollinen, että samaa tulostetta voi käyttää useampaan kertaan.

Todennäköisesti jatkan kirjavien blokkien tekemistä. Tässä tekniikassa kangasta kuluu reilusti ja koska tilkkuilu on ajanviete, saa aikaakin kulua.

Lintukevät jatkuu
Ruovikoista ja pusikoista kuuluu kaikenlaisia lintujen ääniä.  Osaa en tunnista lainkaan, mutta ilahduin kun kuulin punavarpusen vihellystä Maarin rannassa. Sitten lintu lensi polun yli ja jäi puuhun lammen toiselle rannalle.  Tarkensin kameran siihen ja otin äkkiä kaksi kuvaa. 
Kamerasta tarkistin heti, pitikö kuulohavaintoni paikkaansa ja olin tyytyväinen, kun kuulonvarainen tunnistus oli mennyt oikein.  Punavarpusen vihellys tuli tutuksi jo vuosia sitten mökkimaisemissa Keski-Suomessa.
Kuvasta ei todellakaan huippua tullut, koska lintu on selin ja turhan kaukana. Iloiseksi kuitenkin tulin siitä, että sain tunnistuskuvan käsivaralta.  Usein on käynyt niin, että saan ensin linnusta vähän säälittävän kuvan ja piakkoin paremman.

Samaisissa Maarin maisemissa kuvasin kaksi pientä rusehtavaa lintua. Luulen, että ne molemmat on nyt tunnistettu, mutta ilahdun jos saan tunnistuskommentteja tänne blogiin.
Yllä olevan Lea Neula & Puikko blogista apujoukkoineen tunnisti pensaskertuksi.  Tämä lauloi, mutta ei mitenkään muistettavasti.
Tämä alempi saattaisi olla rytikerttunen.  Lintu lauloi, mutta tämänkään laulu ei jäänyt mieleeni. Eihän laulu ollut minulle tarkoitettu vaan sen lajitovereille.
Monet pienet ruskeat rantapöheikköjen linnut ovat kovin samannäköisiä ja tunnistettavissa varmimmin laulusta.  Viime kesänä päätin, että en innostu noista, mutta näköjään silti kuvaan, kun kohdalle sattuvat.

Satakielet konsertoivat kotini nurkilla, mutta valitettavasti viimekesäistä laulutaituria ei ole kuulunut. 

Kiitokset kommenteista edelliin postauksiini
Milja

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Kuluneen tilalle

Kaikki, mitä käyttää, kuluu.  Kauppareissuilla käyttämäni kangaskassi alkoi osoittaa kulumisen merkkejä.  Hihnat alkoivat rispata ja jokunen reikäkin oli ilmestynyt kankaan pintaan.  Niinpä tein pikapikaa uuden kangaskassin, joka on taas riittävän vahva ruokakauppaostoksille ja jonka saan taitetuksi nahkareppuuni.
Marimekon vanha nukkumatti-kangas on riittävän lujaa ja hillitty.  Vuoriksi valitsin vihertävänkeltaisen marimekon kankaan, jossa oli pohjaväri painettu, mutta varsinainen kuvio on jäänyt painamatta.  Ostettu joskus ammoisina aikoina ystävämyynnistä.  Taas tapahtui varsin tyypillinen mariväri-ilmiö. Nukkumattikankaan murrettu harmaa sopii kuin nakutettu tuon aika erikoisen keltaisen kanssa.  Niinpä laitoin keltaista myös hihnoihin ja asettelin vuorin keltaisen näkymään kassin ylälaidasta noin puolen sentin verran. Kuvassa kassi on taitettuna, jotta sain se paremmin kuvatuksi. Tikkauksia ei ole lainkaan.

Ompelin kassiin myös nimikirjaimeni ja valmistusvuoden.  Rispaavan kassin olen näköjään ommellut vuonna 2009. Tieto on signeerauksestani.

Lintusia
Eilen kävin Villa Elfvikin lintutornissa Espoon Laajalahdella.  Kahlaajat olivat vähissä, mutta harmaahaikaroita näkyi muutama, kyhmyjoutsenia, silkkiuikku pesällään, haapanoita useita. Neitoperhoja lenteli. Parhaat kuvat sain kuitenkin kirjosiepoista, jotka kävivät katsastamassa lintutornin vieressä olevaa pönttöä.

Maarin torni Laajalahden toisella sivulla oli tänään taas väärällään oikeita lintuharrastajia.  Näin sääksen, jota lokit ajoivat takaa.  Ilman bongarien apua, en olisi tunnistanut haukkaa.
Kotona tunnistin yhdestä kuvasta nähneeni itselleni uuden lintulajin eli heinätavin.  Se kuva riittää tunnistamiseen, mutta en julkaise sitä.  Heinätavi on harmaa sorsalintu, jonka uroksella menee kirkas valkoinen laikku pään kummallakin puolen kohti niskaa.  Vanhassa lintukirjassani linnun pää on väritetty melkein yhtä punaiseksi kuin tavilla, mutta uudessa Lasse J. Laineen lintukirjan valokuvassa väri on harmaa, kuten todella huonossa valokuvassanikin.

Satakieli lauloi aivan upeasti lintutornille vievän polun varressa. Sain pari huonoa kuvaa ja kun pääsin hyvälle kuvaushollille, se lensi ihan muualle.
Usein käy niin, että kun saan ensin huonon kuvan jostakin linnusta, niin kohta puolin saan paremman,  Siinä toivossa julkaisen tämän vaatimattoman kuvan satakielestä.

Katsastin vielä Munkkiniemessä Koneen puiston lammikon.  En löytänyt sieltä liejukanaa, vaikka Eija on kehunut, että siellä on sellainen.  Joku muu elän ui vedessä, mutta katosi. Mahdollisesti se oli piisami.

Viime yönä avasin ikkunan herättyäni vähän ennen auringon nousua. Halusin kuulla. olisiko satakieliä jo tullut meidän nurkille.  Ei ollut, mutta sirittäjä sirisi ja mustarastaat lauloivat.  Aamulla sirittäjä vielä esitteli  toista säettään eli nopeaa tiaismaista lauluaan.

Tilkkulehti
tuli perjantaina.  Olin avustanut tätäkin numeroa jokusella kirjoitelmalla.  Hyvät bloggaajat, alkakaa avustaa Tilkkulehteä tilkkutyöohjeilla.  Kun tekee ohjeen tekemästään tilkkutyöstä, saa työnsä lehteen kuvien kanssa. 

torstai 14. toukokuuta 2015

Valmiit punatulkkutyynyt

Nolotti, kun valmistuneiden tilkkutöideni lista ei ollut saanut lainkaan merkintöjä tälle vuodelle. Niinpä työstin ensin sinitiaiskirjonnastani tyynynpäällisen ja kohta perään punatulkkukirjonnoistani.  Tänään ompelin punatulkkutöihin vetoketjut ja kokosin ne pusseiksi.  Vanuna näissä on villavanu, paitsi katedraalinikkunataustan tikkasin bambuvanulle.
Urospunatulkkutyynyn etupuoli

Urospunatulkkutyön taustapuolen tikkasin katedraalinikkunamallilla

Naaraspunatulkkutyynyn etupuoli

Naaraspunatulkkutyön taustapuoli on kopio etupuuolesta, mutta punatulkku on värittömänä ääriviivatikkauksena
Mitäs sitten tehräis?  Suunnitteluseinällä on valmiiksikirjomiani pikkulintukuvia.  Sohvatyynyille ei ole tällä erää ole tarvetta.  Olisi kivaa tikata jotain vähän isompaa, mutta mitä se olisi.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Lintukevät

Keväällä, kun lehdet ovat vielä pieniä ja vesikasvitkin vasta aluillaan, pääsee lintuja näkemään paremmin kuin keskikesällä.  Nyt onnistuin monivuotisten ponnistelujen jälkeen saamaan kohtalaisen hyvä kuvan liejukanasta.  Sen nokka on hyvin erikoinen Suomen oloissa.  Tämä liejukana asustaa Mätäjoessa, joka virtaa Vantaalta läntisen Helsingin läpi ja laskee Huopalahteen.
Kannelmäen ja Malminkartanon väliseen Mätäjoen mutkaan on tänä keväänä muuttanut myös liejukanan serkkupariskunta eli nokikanat.  Ovat oikein tervetulleita.
Pariin otteeseen olen käynyt myös lintutorneissa.  Siellähän oikeat lintubongarit käyvät.  Itseäni en tunne oikeaksi lintubongariksi.  Yksi "oikea bongari" nimitteli kamerani objektiivia "mehupilliksi".  Totesin siihen, että minulla on takuulla hienompi ompelukone kuin hänellä.  Ei tullut vastaväitteitä.  Täydellisen objektiivin puute on tietysti ikävää, mutta ei estä minua yrittämästä ottaa hyviä lintukuvia.
Kanadanhanhilla on jo poikasia.
Peippokoiras on läheltä katsottuna värikäs.
Naaraspeippo ei väreillä koreile.
Punarinta lauleli ihanasti, mutta kaikkosi kun olin aloittamassa laulun äänittämistä.
Fasaaneja oli peräti molemmilla puolilla kävelytietä. Upeita.
Tällä tyypillä oli kiire jonnekin. 

Kaikki kuvani eivät ole läheskään tätä luokkaa.  Kun lintu on kovin kaukana kuvauspaikasta, niin kuvaa voi lähinnä käyttää lajin tunnistamiseen.  Mutta eihän ne oikeat bongaritkaan kuvaa kaikkea.  Heille riittää, että ovat tunnistaneet lajin ja kirjaavat sen vihkoonsa tai Tiiraan.  Monta lajia, joita en ole pystynyt tunnistamaan lintutornissa, olen tunnistanut ottamani kuvan avulla kotona.  
Yllä olevaa epäilen suokukkonaaraaksi. Uroksen tunnistaminen olisi paljon helpompaa, mutta niitä ei Elfvikissä sunnuntaina näkynyt. 
Nämä ovat tyllejä tai pikkutyllejä, kuvan laatu ei riitä varmaan tunnistamiseen. Olivat liian kaukana.  Onnistun tunnistamaan tai ei, lintujen tiiraileminen on hauskaa puuhaa ja antaa ulkoiluun mielekkyyttä.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Omituinen ompelus

Nyt syntyi jotain kummallisen näköistä.  Minulta tilattiin osastoitu hartialämmitin.  Tämä siis lämmitetään mikrossa ja tällä haudotaan kipeytyneitä hartioita.  Sisällä on kauran jyviä.  Osastoinnin ansiosta jyvät eivät valu pötkön päihin, vaan pysyvät paikoillaan hoitamassa lämmitystehtäväänsä. 
Tilaaja halusi, että lisään pitkään pötköön pään ja pyrstön. Tämä on nyt hartiakala.  Turhaa etsiä hartiakalaa kalakirjasta, tämä on ainokainen yksilö eikä tällaisia tartu onkeen.  Kalan toisella kyljellä on bambuvanua ja toisella ei. Käyttäjä saa sitten päättää, kumpi puoli tuntuu paremmalta.

Ompelin täyttöaukot kiinni koneella. Neula ei katkennut kertaakaan jyvään osuessaan.  Käytössä tosin oli Tilkkutarhalta ostamani titaanivahvisteinen Top stich neula kokoa 90.

Taas sain kulutetuksi kirjavaa kangasta kaapista.  Milloinkohan ne loppuisivat? Pitäisi varmaan järjestää kankaat uudelleen.  Lajittelu voisi olla: 1) näitä haluan hyödyntää 2) melko siedettävät = ehkä käytän joskus 3) eroon hakkiuduttavat.   Ja sitten todella hankkiutua eroon niistä, jotka eivät puhuttele.  Monet kankaistani ovat kauniita, mutta en vain tykkää tehdä tilkkutöitä niin kirjavista.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Lahjapaperin korvikkeet

Sukulaispoika täyttää 9 vuotta huomenna.  Kävin kirjakaupassa ostamassa toivekirjan, mutta en muistanut ostaa lahjapaperia. No tämä ei ole hätä eikä mikään, kun kaapissa on runsaasti iloisia kankaita odottamassa kutsumustaan.
Toisessa pussissa on ostettu lahja ja toisessa meidän hyllystä vanhoja hyviä Merkurius -tietokirjoja, jotka ovat juuri sopivia tuon ikäiselle ja vähän vanhemmallekin.  Siis vähän kierrätystäkin tulee harjoitetuksi.

Pussit suljetaan perinteisesti kiristämällä narut ja tekemällä helposti aukeava solmu.  Niitä voi myöhemmin käyttää vaikka omien tavaroiden pakkaamiseen mökkimatkoille.  Yksinkertainen kangas ei paina paljoa.  Huolittelin saumat siksakilla, joten pussit kestävät pesuakin.

Pesusta puheenollen, koin hirveän pyykinpesukatastrofin.  Ostamani pesuaine lemuaa aivan pöyristyttävästi jollekin hajusteelle.  Nyt kaikki tummat arkipuseroni - siis juuri ne, joita käytän eniten, lemuavat.  Olen pessyt puserot nyt uudelleen kahteen kertaan saadakseni yököttävän hajun pois - ensin ilman pesuainetta ja toiseen kertaan hajusteettomalla pesuaineella.  Puseroita en ilkeä laittaa kaappiin, vaan ne roikkuvat henkarilla vierashuoneessa ja lemuavat.  Joka kerta kun kuljen huoneen avonaisen oven ohi, tunnen hajusteen lemun.

Laitoin valmistajalle äkäistä postia ja odottelen että saan heiltä ohjeet hajun poistamiseen tai korvauksen tusinasta puserosta.   En ole pitänyt itseäni hajusteherkkänä, mutta tuo haju ylittää sietokykyni.  Voin käyttää laatuhajuvesiä ilman mitään ongelmia, mutta nehän tuoksuvatkin hyvälle.  Keittiön pöydällä on nyt ongelmajätepullo eli pesuainepullo.  Odottelen ohjeita siitä eroon pääsemiseksi. Tuollaista määrää pesuainetta ei voi noin vain kaataa viemäriin.