keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vihdoin jotain valmistui

Sinitiastyyny on nyt valmis. Hurraa, vihdoin jotain alkaa valmistua tästä pajasta.
Eilen paistoi aurinko ihanasti ja oli hyvä kuvausilma. Tänään, kun tyyny valmistui. on sää sateinen ja jouduin kuvaamaan keinovalossa.   Tyynyllä on jo osoitekin, eli nyt pitää sopia ottajan kanssa luovutustilaisuudesta.

Ompelin tyynyn alasaumaan vetoketjun. Valitsin kahdesta pahasta vähemmän pahan.  Jos olisin laittanut napit taakse, olisi pitänyt perehtyä napinläpien tekemiseen.  Koneessani on joku ihmeapuväline siihen, mutta tyynyn valmistuminen olisi siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. jos olisi alkanut perehtyä monimutkaiselta näyttävään vekottimeen (= napinläpijalka).  En ommellut edellisellä koneellani yhtään napinläpeä, enkä sitä edellisellä, joten napinläpien ompelutaitoni ovat erittäin pahasti rapistuneet.

Quilting Arts uusin numero tuli pitkän odottelun jälkeen.  Sen olisi pitänyt tulla huhtikuun alussa, mutta vasta toissapäivänä se vihdoinkin kolahti postiluukusta. Siinä on pari mielenkiintoista tikkaus- ja kirjontajuttua, joihin syvennyn lähipäivinä.  Lopetin lehden tilaamisen, kun päätoimittajan vaihtumisen jälkeen siinä ei tunnu olevan mitään uutta.
Voinhan ostaa irtonumeroita, jos mieli tekee.  Lehti on edelleen yhtä kaunis kuin ennen, mutta jotain puuttuu.

The Quilt Shown tuoreimmassa jaksossa on konekirjontaa.  Lea McComas perehdyttää kasvojen kirjomiseen koneella.  Välillä on tuntunut, että olen aika yksinäni näissä kirjontahommissa, mutta maailmalla on sittenkin monta ompelukoneella kirjovaa tilkkutyötaiteilijaa.  Vaikka emmin Quilting Arts lehden tilauksen jatkamisten kanssa, niin jatkoin TQS:n tilaamista silmää räpäyttämättä.  Siitä olen oppinut valtavasti.  Uusimmassa jaksossa on muuten englanninkielinen tekstitys auttamaan huonokuuloisia ja vieraskielisiä helpommin seuraamaan ohjelmaa.  Vaikken itse tunne tarvitsevani tuota tekstitystä, toivon TQS:n jatkavan tekstittämistä.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Sarjan viimeinen

Tänään tikkasin loppuun naaraspunatulkkukirjomukseni.  Kirjoin senkin vuosi sitten, mutta nyt on henki päällä viimeistellä joitakin töitä, jotta saan valmistuneiden listalle jotain.
Samalla konseptilla kuin sinitiainen ja urospunatulkku meni tämänkin tikkaaminen.  Vanuna on villavanu ja höyhentikkaukset pullistelevat niinkuin niiden pitääkin.

Sinitiaiselle löytyi ottaja ja teen siitä sohvatyynyn päällisen.  Tikkasin tyynyyn taustakappaleen katedraalin ikkunamallilla.  Vähän tylsää tehdä yhtä ja samaa mallia koko taustakappaleeseen, mutta sehän jää taustalle eikä se saa kilpailla kirjotun etupuolen kanssa.  Tikattu tausta on kuitenkin ryhdikkäämpi kuin pelkkä kangas.
Vielä on keljuin homma edessä, eli vetoketjun ompeleminen tyynynpäälliseen.  En tosin ole edes hankkinut sitä vielä. Vetoketjun ompelemisessa ei ole mitään luovaa eikä siinä nimenomaan saa olla luova, tai tulee kummallinen lopputulos.

Tikataan taas
Milja

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Vanulla on väliä

Vaikka pidän kovasti edellisen postaukseni sinitiaisesta, ei ohut vanu täyttänyt tikkaamiani höyhenkuvioita toivotulla tavalla. Niinpä lähestyin ystävää  ja sain hänen avullaan paksumpaa villavanua.  Tässä punatulkkutyössä höyhentikkaukset näyttävät paljon paremmilta. Villavanu pyöristyy aivan ihanasti.
Tämänkin kuvasin sisätiloissa sivuvalossa, jotta sain valoisista ja varjoisista kohdista suurimman mahdollisen tehon.  Punatulkun olen kirjonut vapaasti ompelukoneella päällimmäiseen kankaaseen vuosi sitten.  Sen ympärillä olevat tikkaukset menevät kaikkien kerrosten läpi ja kutistavat kangasta niin, että lintu näyttää kolmiuloitteiselta.

Höyhenten kaaret piirsin ompelukehikon avulla. Ne ovat siis osia ympyrän kaaresta.   Tai eihän niitä ruoteja oikeasti ole, koska tikkasin vain lehdykäiset.

Jos joku sattuisi kysymään kannattaako käyttää tilkkutöissä sentti- vai tuumamittoja niin nyt olisi vastaukseni olisi: senttejä.  Tein nimittäin yhden mittayksikön virheen reunan tikkauksesa ja olin käyttänyt tuumia. Yksi sentti olisi saattanut hävitä työhön, mutta tuuman heittoa ei mikään peitellyt.  Jouduin purkamaan ja koska käytän tikkauksessa paksua no 14 top stich neulaa, näkyy päällisessä tällä hetkellä tikkausreikiä.  Voi rähmä!

Tämäkin on sohvatyynynpäällisen kokoa eli himpun alle 50 cm kanttiinsa.  Naaraspunatulkku on seuraava tällä mallilla, sitten pitää keksiä jotain uutta.

Taustakankaana on valkoinen kangas, johon on painettu kellertävän valkoisella kukkakimppuja.  Lämmin kellertävä ja kylmä valkonen eivät toimineet, joten käänsin kankaan nurjan puolen päälle, vaikka kangas joutunee sohvatyynyn sisään.  Kankaan ostin edesmenneen tilkkuilijan jäämistöstä.  Se oli aika äänekästä tikkauksessa, joten siinä on varmaan jotain tekokuitua joukossa.  Pääasia kuitenkin, että on valkoinen.

Tikataan taas
Milja


torstai 16. huhtikuuta 2015

Heikolla jäällä

Päivällä tuntui siltä, että olen joutunut heikolle jäälle. Jää pettikin pari kertaan, mutta selvisin.  Etsin fiksua tapaa jatkojalostaa lintukuviani.  Valitsin koekappaleeksi kirjomani sinitiaisen.  Lopputulos on aika ok, mutta vaikeuksia oli.  Kun tekee tekniikalla, johon ei ole mitään ohjetta, niin ongelmia tulee vastaan. 
Kylläpä valkoisesta kankaasta tulee kovin harmaa, kun kuvaa sivuvalossa tikkausten korostamiseksi.  Sinitiaisessa ei ole tikkauksia ja siksi se pullistelee söpösti ympäröivien tikkausten paineessa.

Silitin sinitiasitilkun ja jatkoin samalla valkoisella kankaalla. Kirjominen kutistaa pohjakangasta ja tipujen ympärille muodostuu ryppyjä.  Laineilevan kankaan yhdistäminen muihin on haasteellista. Venytystä ja silitysrautaa ja lisää venytystä ja lisää silittämistä, se auttoi.

Suunnittelin tikkausmallin freezer paperille. Piirsin ensin läpi tipun ääriviivat ja sitten neliökehykset sen ympärille ja sitten ympyräkehykset ja lopuksi koko työn rajat.  Vahvistin lyijykynäpiirroksen punaisella kynällä, jotta sinisen merkkauskynän merkinnät eroaisivat piirroksesta.  Sitten piirsin läpi laajennetulle kankaalle nuo samat viivat.  Piirsin myös ruudukon voidakseni täyttää taustan simpukkakuvioisella ompeleella. Piirtämisen jälkeen en ollut tyytyväinen ruudukon tasaisuuteen.  Totesin, että simpukankuoret jäivät tehtäväksi johonkin toiseen työhön sitten, kun olen hankkinut viivasabluunan.

Kastoin työn veteen ja vesiliukoiset merkinnät hävisivät.  Odotin kuivumista kärsimättömänä.  Kun työ oli sopivan kuiva, aloin silittää.  Silitysrauta purskautti ruskeita jälkiä työhön.  Takaisin pesuhommiin.  Tahrat lähtivät. Huh!

Sitten uusi silitys ja uusi piirtely.  Nyt meni homma nappiin ja kokosin kerrokset ja pääsin tikkaamaan.   Kun työ oli valmiiksi tikattu ja vertasin sitä edelliseen tikkaustyöhöni, niin näkyy selvästi, että ohut bambuvanu ei pullistele yhtä ihanasti kuin villavanu.  Jos ja kun yhdistän muut kirjotut linnut toisiinsa, kannattaa käyttää villavanua.   Tämänpäiväinen tutkimustyöni ei ollut siis turhaa. Sain hyvän tuntuman kirjottujen lintujen yhdistämiseen ja varmuuden vanuvalinnaksi. 

Tikkasin työtä ehkä kolme tuntia.  Ja nautin joka minuutista.  Tikkauksen suunnittelemina ja piirteleminen on myös ihanaa.  Työn koko on 47 cm x 47 cm.

Tikataan taas - takataan tiis
Milja

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Kuin luistelua

Höyhenten tikkaaminen vapaalla konetikkauksella on kuin luistelemista jäällä. Ensin potku ja kaunis kaariliuku, suunnan vaihto, potku ja uusi kaariliuku, suunnan vaihto jne. Jokaisen liu'un hurmasta voi nauttia.  Siltä ainakin tuntui valkoista liinaa tikatessani, vaikka risalla polvellani ei ole asiaa luistinradalle.

Tässä liina tikattuna.  Siniset merkkaustussipiirrokset näkyvät vielä.  Sumutin työn äsken ja se on kuivumassa.  Saa nähdä, tarvitseeko vielä uuden kastelun.
Kangas on Tilkkutarhasta ostamaani valkopohjaista kangasta, johon on painettu pienenpieniä valkoisia kuvioita.  Vanuksi löysin kaapistani palan Töölön Tilkkupajassa tikkauttamastani peitosta yli jäänyttä villavanua, joka on paksumpaa kuin yleensä käyttämäni puuvilla- ja bambuvanu.

Tikkasin käyttäen BSR- jalkaa, joka sääti piston pituutta.  Oli ihan hauskaa välillä käyttää sitä.  Yleensä tikkaan Berninan tikkausjalalla no 24.  Lankana on valkoinen Aurifil 40 puuvillalanka. Vaikka se on puuvillaa, on siinä kaunis kiilto.

Höyhenistä piirsin vain rangan, loppu on alussa mainitsemiani luistelukaaria käännöksineen.  Kukista merkkasin vain keskiympyrän.

Suorat tikkaukset tein käyttäen Berninan Walking foot yläsyöttäjäjalkaa.  Se on kömpelö asettaa paikoilleen, mutta lopputulos on siisti.   Kuitenkin kulmakolmioiden suorat tikkaukset syntyivät vapaasti ommellen.
Yllä on kuva työstä sen stabiloinnin jälkeen. Stabilointi = suorat tikkaukset, jotka pitävät työn kerrokset paikoillaan korutikkausten ajan. Kun työ on stabiloitu voi hakaneulat poistaa.

Tilkkutyöni kotiutuivat Töölön tilkkupaja-retkeltään
Hain eilen Töölön tilkkupajan näyteikkunassa esillä olleet tilkkutyöni kotiin.  Samalla näin taas, millainen työ oli tikkauksessa ja vaihdoin Soilen kanssa kuulumisia.  On se niin jännää, miten erilaisia tilkkutöitä Soile saa tikata.

Puluseni ovat vielä kotimatkalla Raumalta. Ne ovat jääneet lepäilemään Eija E:n tilkkutyöstudioon.  Jännittää vähän, millaisessa kunnossa ovat selvinneet matkalaukkunäyttelykierrokseltaan.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Tikkaussuunitelma

Tikkauskurssi oli aivan ihana, mutta silti en ole saanut oikeastaan mitään aikaan ompelukoneen ääressä.  Vähän viimeistelin yhtä harjoitustilkkua, mutta siinä kaikki.  Sain kuitenkin kirjoitetuksi lupaamani artikkelin Tilkkulehteen. Pääsiäisen pyhinä tapasin sukulaisia, joista kaukaisin tuli sukujuhtiin Singaporesta asti.

Tänään leikin tikkaustaitelijaa.  Otin Freezer paperirullasta yöpöytäni kannen kokoisen palan ja aloin suunnitella siihen liinan tikkausmallia.  Liinan tarkoituksena on olla juuri kannen kokoinen ja pehmentää yöpöydän pintaa niin, että se ei aina kopsahtaisi, kun lasken siihen kännykän ja muita kovia esineitä.  Eturivin tilkkutaiteilijoiden käyttämä paperi antoi ylvään tunteen. Ikäänkuin olisin itsekin sellainen.
Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty;D  Kangasta en ole edes vielä leikanut.  Taidan käyttää Tilkkutarhasta ostamaani kaunista valkoista kangasta, jossa on valkoisella painettuja kuvioita.   Sitä on puolen metrin pätkä, joten riittänee liinaprojektiini. 
Kuvassa on vasta alustava piirros.  Suunnitelman tein luonnollisessa koossa, koska silloin tiedän myös osaavani tikata piirtämäni kiemurat.  Suunnitelmassa ei ole yhtään sellaista kuviota, jota en olisi jo aiemmin tikannut johonkin.  Uutta on viivottimella piirretyt sisäkkäiset  laatikot.

Ajattelen suunnitella  höyhenten ja kukkien ympärille tulevat kuviot vasta, kun olen tikannut nuo elementit.  Silloin näen parhaiten, paljonko todellisuudessa jää tilaa.