maanantai 30. maaliskuuta 2015

Tikkaamistaivaassa

Kuulun niiden onnellisten joukkoon, jotka älysivät lähteä vapaan konetikkauksen kurssille Päivölään viikonlopuksi.  Ai sitä ihanuutta, kun 25 vuoden odotuksen jälkeen löytyi kurssi, jossa keskityttiin vapaaseen konetikkaukseen.  Tilkkutaiwas blogin Hannele on loistava opettaja. Hän oli rakentanut hyvän ja loogisen ohjelman ja sitä edettiin. 
Yllä on oma katedraalin ikkuna -mallin tikkausharjoitukseni maustettuna muutamalla lenkillä.  Muutamat tilkkukaverit ihmettelivät, mitä minä teen tikkauskurssilla, kun muka osaan jo niin paljon.  Opin aivan valtavasti. Kurssilla oli myös muutama minua edistyneempi tikkaaja, jotka hekin mahdollisesti kertoilevat omassa blogissaan kurssitunnelmistaan.  Kurssilla oli opettaja mukaanluettuna KAHDEKSAN (8) bloggaajaa.  Sosiaalinen media teki tehtävänsä kurssille houkuttelussa.   Nyt osallistujat odottavat jatkokurssia.

Kuvasin kurssilla myös muiden töitä.  Säästän kuvia kuitenkin, koska olen kirjoittamassa tikkaamisen autuudesta artikkelin Tilkkulehteen.  Jos hyvä lukija, kiinnostuit nyt vapaasta konetikkauksesta, niin Tilkkulehden numerossa 3/2013 on juttuni "Vapaata konetikkausta vasta-alkajille".  Ja hyvä lukija, jos sinulle ei tule Tilkkulehteä, niin käypä Finn Quiltin sivuilla ja liity jäseneksi siellä olevien ohjeiden mukaan.

Oli hauskaa tutustua kurssilla henkilökohtaisesti moneen virtuaalihenkilöön eli bloggaajaan.  Muutkin kurssilaiset olivat tietysti aivan ihania ja parin blogittoman kanssa olin ollu jollain tavalla yhteydessä joskus aiemmin.

Kurssin kuulumisista löytyy jonkin verran myös Tilkusta asiaa -facebookryhmässä.  Olin kirjoittanut ryhmän nimen väärin aiempaan postaukseeni ja valitukset siitä, että ryhmää ei löydy, tulivat oikeaan osoitteeseen.  Ryhmä kasvoi viikonvaihteessa taas usealla jäsenellä.  Ryhmässä jaetaan tilkkuilutietoa ja blogittomille se on oiva paikka julkaista omien tilkkutöiden kuvia.

Kurssilla tarvittiin autokuormallinen tarvikkeita ompelukoneesta lähtien. Jätin oman työtuolini kotiin, mutta sekin olisi kannattanut ottaa  mukaan mukavamman työskentelyasennon saavuttamiseksi.  Tilkkutarhan kauppa oli auki koko kurssin ajan.  Joitakin uusia tarpeita keksittiin ja niitä saa kohtapuolin Tilkkutarhasta, ainakin Minna ryhtyi jo hankkimaan niitä.

Tikataan taas
Milja

torstai 26. maaliskuuta 2015

Punarinta ja hattivatteja

Nyt saisivat jo pikkulinnut palata Suomeen.  Tarvitsisin lisää pikkulintukuvia.  Siis itseottamiani valokuvia ei kenenkään toisen. Vielä löysin jonkinlaisen kuvan punarinnasta.  Siitä kirjoin kyseisen rimppakintun.
Minulla olisi lähempääkin otettu ja tarkempi kuva, mutta siinä punaisesta rinnasta on vasta häivähdys, kun kyseessä oli kesän poikanen.  Tuo aikuisen linnun ruosteenpunainen rinta on kuitenkin ko. linnun tuntomerkki, joten käytin siis huonompaa kuvaa.

Tuleva viikonloppu menee tikkaustaitojen kehittämisen merkeissä.  Etsiessäni tarvikkeita löysin hauskimman tekemäni harjoitustilkun.
Hattivatteja tikkasin Nyyti ja Tuittu peiton ylä- ja alareunoihin.  Vapaan konetikkauksen ei siis tarvitse olla pakonomaista muurahaisenpolkua.

Mukavaa viikonloppua kaikille
Milja

perjantai 20. maaliskuuta 2015

The Quilt Showta ilmaiseksi 20.-22.3.

Jos et vielä ole nautiskellut the Quilt Showsta, niin nyt voit katsoa vaikka kuinka monta jaksoa kansainvälisen tilkkuiluviikonlopun kunniaksi 20.-22.3.2015 . The Quilt Show.  Katselu edellyttää rekisteröitymistä.  Kaudet 1-15 ovat katsottavissa ilmaiseksi.

Katsottavaa on yli 200 tunnin verran, joten kannattaa kuoria kermat päältä ja valita omien mieltymysten mukaisia jaksoja. Watch-kohdasta valitse search shows ja Search-kenttään suosikkitekniikkasi tai suosikkitilkkuilijasi.  TQS:n juontajina ovat Ricky Tims ja Alex Andersson. Kaksi erilaista tilkkumaailman tähteä, jotka toimivat hyvin yhdessä. Jokaisessa jaksossa on vierailija tai pari.

TQS ei ole järin kallis. Vuosi maksaa 42,95 dollaria.  Siihen kuuluu kaksi kautta.  Oikeutesi katsoa noita kahta kautta säilyy, vaikka et jatkaisi tilaustasi.

Lisäksi TQS:n sivuilla on paljon opetusvideoita ja muuta mielenkiintoista. 

Uusi tilkkuiluun keskittynyt ryhmä "Tilkusta asiaa" facebookissa
Tilkkutaiwas-blogin Hannele perusti uuden fb-ryhmän. Ryhmä on teknisesti suljettu eli vain ryhmän jäsenet voivat lukea sitä ja lisätä sinne omia tilkkutöiden kuviaan.  Kaikki intohimoiset tilkkuilijat voivat ilmaista halunsa liittyä ryhmän jäseniksi. Pyrimme hoitamaan hyväksymisrutiinin nopeasti.

Ryhmään liittymällä blogittomatkin tilkkuilijat voivat julkaista ihania tilkkutöitään muiden ihailtavaksi. Ryhmässä jaetaan ja saadaan tilkkutöihin liittyvää informaatiota ja nautitaan tilkkuilun ilosta.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Tähtipinta kasassa

Ompelin katoavista tiimalaseista tehdyn tähtipinnan valmiiksi. Työvoitto!  Kokoon ommeltuna se näyttää paremmalta kuin irtopaloina. Niinhän tilkkutyön tietenkin pitäisi aina.

Tässä pinta ripustettuna vaatekomeroiden oveen pyykkipinnavirityksellä. Keppinä on pyörän turvaviirin varsi ja pidikkeinä on kaapinoviin tarkoitettuja irtonaulakoita (ostettu Lidlistä joskus). Keppi on niin ohut, että pysyy naulakoiden urassa ja pyykkipinnat siinä.

Tilkkupinnan mitat ovat 105 cm x 192 cm.   Blokkien teon aloitin 20 cm x 20 cm neliöistä.  Pienestä alkumitasta johtui, että blokkien risteykseen muodostuneet tiimalasikuviot jäivät kovin pieniksi.  Ei kertakaikkiaan jäänyt yhtään varaa suoristaa blokkien reunoja. 

Tämä pinta tarvitsee leveähköt boordit. Leveiden boordien avulla saan kasvatetuksi leveyttä ja ihanaa tilaa tikkauksille.  Mielessä on tikata vapaalla tikkaukselle reilunkokoisia höyheniä.  Helppo homma, tiedän että osaan.  Ongelmallisempaa onkin sitten keksiä jotain kivaa varsinaisiin blokkeihin.  Täytynee piirtää tähtikuviota paperille ja piirrellä sen päällä vaihtoehtoja.  Onneksi askartelukaapissan on reilusti muinaisjäänteitä, joita aikoinaan kutsuttiin piirtoheitinkalvoiksi.  Muistaakohan kukaan muu sellaisia.

Kankaiden kierrätystä
Vein tänään taas jonkinverran kankaita työväenopiston kurssille.  Osa haluttiin ostaa ja osa kelpasi ilmaiseksi. Loput heitin laariin. Kurssin aikana kuitenkin laariin heitettämiäni ilmestyi pöydille ja niitä alettiin käyttää  projekteissa. Hyvä juttu niin. 

Miksi luovun kankaista? En tietenkään luovu aivan umpimähkään. Nämä kankaat olivat pääasiallisesti sellaisia, joita olin käyttänyt jo projekteissa enkä halua tehdä enää sellaisia projekteja. 90-luvulla puuvillakankaiden saaminen oli vaikeaa ja minä ja moni muukin innostui ostamaan kerralla turhan pitkiä pätkiä kankaita, kun sattui löytymään jotain kelvollista.  Käytän värillisiä kankaita edelleenkin, mutta en monivärisiä. Kirjavia siis joutui laareihin.  Kun poistan kankaita, joita en todellakaan käytä, löydän kaapista helpommin sellaisia, joita haluan käyttää.  Jos kangas ei ole yli viiteentoista vuoteen puhutellut, on aika epätodennäköistä että siihen syntyisi lämmintä suhdetta enää koskaan.

Olin sanonut, että en osta muita kuin valkoisia kankaita. Niinpä jouduin tänään lunastamaan tuon valkoisten kankaiden ostamisen.  Taisi mennä täsmälleen saman verran euroja kuin sain omieni myynnistä :D.  Nyt pesukone jo pyörittää valkoisia hankintojani. 

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Muumipeitto näytteillä

Kaverit kutsuvat tätä tilkkupeittoani muumipeitoksi, vaikka siinä ei ole yhtään muumia.  Keskuskuva on kuitenkin suuren taiteilijamme Tove Janssonin kuvakirjan kuvituksesta "Kuka lohduttaisi Nyytiä" tehty yhdistelmä.  Se on Finlaysonin painamaa kangasta. 
Tämä lapsenpeitto on nyt Töölön Tilkkupajan ikkunassa.  Nyytin ja Tuitun suurensin kirjan kuvituksesta ja kirjoin vapaasti ompelukoneella.  Kaikkien kuvataiteita rakastavien kannattaa silloin tällöin ottaa tuo ihana kuvakirja käteensä.  Siinä on upeaa mustavalkoharmaata kuvaa ja värien hehkua, ihania satuolentoja ja kaiken kaikkiaan hyvää mieltä. 

Boordi on Fujiwo Ishimoton Marimekolle suunnittelemaa aitakangasta.  Sekä ylä- että alareunaan tikkasin hattivatteja vapaalla konetikkauksella. Työ valmistui 2011.

Kirjottuja lintuja
Lisäsin konekirjonta-sivulle tuoreimmat kirjomani linut.  Siellä näkyvät nyt kaikki tähän asti kirjomani.  Tahti on hidas ja yhtä sattumanvarainen kuin hyvien pikkulintukuvien saaminen kamerallani.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Pikkulintuja

Vaihteeksi olen kirjonut jokusen pikkulinnun.  Aloitin vaikeaksi kokemastani pikkuvarpusesta, joka on niin outo lintu että vain kerran olen nähnyt sellaisen ja sain siitä aika huonon valokuvan. Huonosta valokuvasta, kun lähtee epävarmana ompelemaan, niin raukan jaloista tuli epämuodostuneet.  Ne täytyy korjata jossain vaiheessa vaikka ompelemalla oksa näkyviin.
Aiemmin tekemäni sinitiaiskuva on vähän turhan iso ja jotenkin sarjakuvamainen.  Tein uuden pienemmän ja nyt minulla oli sopivampia lankojakin.  Kangas on kyllä valkoista, mutta huoneessa oli valot päällä ja siitä tuli keltainen sävy pohjakankaaseen.
Kaikki västäräkithän ovat samannäköisiä, vai mitä.  Selailin kuviani enkä löytänyt kuvaa yhdestäkään sellaisesta, kuin västäräkki on mielikuvissani. Valitsin kuitenkin tämännäköisen mallin
Tällä yksilöllä ei näkynyt juuri lainkaan mustaa selässä ja pyrstössä.  Ihan vaalea pyrstö hukkui taustakankaaseen, joten lisäsin siihen vähän vauhtiviivoja.  Tämän olen kuvannut keväällä 2012, joten se on elänyt ainakin yhden talven.

Tämän västäräkin kuvasin syyskuussa 2013 ja tällä on valkoinen alaleuka ja selkeitä mustia merkkejä.  Tämä lienee ko. vuoden poikanen.  Tutkin asiaa lintukirjoista ja netistä, kun tällä hetkellä västäräkin poikasia on niin vähän tutkittavaksi. 



torstai 5. maaliskuuta 2015

Pilkahduksia

Yön kuningatar -tilkkupeittoni on esillä Töölön Tilkkupajan ikkunassa Vänrikki Stoolinkadulla Töölössä ensi viikon keskiviikkoon asti.  Sen täytyy varoa hipiäänsä kevätauringossa ja siksi vain lyhyt esilläoloaika.  Musta kangas on herkkää haalistumiselle.
Pieniä lintutöitäni on esillä Oulunkylätalossa työväenopiston vitriinissä 2. kerroksessa.
Koska kirjotut punatulkut ovat vielä keskeneräisinä odottamassa pääsyä johonkin isompaan kokonaisuuteen, asetettiin ne kirjontakehyksiin osoittamaan että keskeneräisyys on tietoista.  Kuvasin kännykälläni, mutta ei tuossa olisi ollut kameran salamavalosta mitään apua. Vitriinin valaistus on oikein suopea tikkauksille.

Oikein mukavaa, kun työt pääsevät ulos kaapin kätköistä välillä.  Joku kielikurssilainen kävi kehumassa töitä ja esitti taas saman hämmentävän kysymyksen: Kuinka kauan tekemiseeen on mennyt?  Vastasin että kyseessä on ajanviete, eikä aikaa mitata.

New York beatuy -blokkeja tein yhden lisää. Siihen tuli valkoinen pohja ja punaiset sakarat marimekon ikivanhasta kankaasta.  Oikein hyvä tulikin, mutta käyttämäni kaavan mitat eivät ole oikeat, joten joudun piirtämään itse kaavat. Kolmella harjoittelublokilla sain kuitenkin tekniikan selätetyksi ja sekös tuntuu hienolta.  Nyt tarvitsen millimetripaperia oikeanlaisen kaavan piirtämiseen. Hämmästyin suuresti, kun en löydä askartelukaapista sellaista. Kaappi on täynnä erilaisia piirtelytarvikkeita, joten täytyisihän siellä olla millimetripaperiakin.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Aivojumppaa

Nyt pidän paussia tähtiblokeista.  Jo pitkään olen halunnut tehdä paperiompeluna New York Beauty NYB-mallilla jotain.  Viikolla tulostin kaavat freezer paperille ja tänään ompelin kaksi blokkia.  Ei tämä mikään läpiheittojuttu ollut. Olen aiemmin ommellut paperin läpi ja nyt ompelin freezer paperin taitteen vierestä.
Ensin ompelin silppupussista löytämistäni paloista keltavioletin blokin. Yksi sakara on liian pitkä. Freezer paperi pääsi irtoamaan ja uudelleen asettelu ei mennyt ihan nappiin.  Opettelemista on  paperin riittävässä silittämisessä kankaisiin, ettei se työskennellessä karkaa. 

Sisemmän kaaren ompelussa tuli pieni ryppy, mutta tämähän oli ensimmäinen harjoitus.  Uloimmalle kehälle tuli kaavasta johtuen turha sauma.  Silitin ko. kaavan osat yhdeksi kaavaksi myöhempiä blokkeja varten.  Samaan tulokseen olisin tietysti päässyt taittamalla kankaan.  Ko. kappaleessa ei tarvita ompelun aikana paperia, vaan ompelu tapahtuu normaaliin tapaan 1/4 tuuman verran reunasta.
Punasini-blokki on yksivärisistä kankaista. Nämä kankaat ovat lähinnä lakanakankaita ja paksumpia kuin varsinaiset tilkkutyökankaat. Hyvin toimivat.   Taaskaan en kajonnut metritavaraan vaan hyödynsin silppuja.  Oli paljon helpompaa ommella toinen blokki samalla mallilla.  Koska en ommellut paperin läpi, voin käyttää samoja tulostamiani kaavoja.  Niiden pitäisi tarttua vielä ainakin muutaman blokin tekoon.

Kaavoissa oli merkittynä tuuman mittainen viiva, johon saattoi verrata tulostimen antamaa tulosta.  Ensimmäinen tulosteeni ei ollutkaan oikean kokoinen. Tulostimeni asetti omavaltaisesti pienennysprosentiksi 97 %.  Korjasin sen sadaksi ja sain oikean kokoisen tulosteen.  Toinen pieni ongelma ilmeni siinä, että freezer paperiarkit ovat amerikkalaista 8 x 11 tuumakokoa ja malli oli suunniteltu A4:lle. Saumanvara jäi pari milliä vajaaksi uloimman kehän kaavoissa, mutta se oli helppo korjata kangasta leikatessa.  Tulostimena käytin mustesuihkutulostinta. Freezer paperi palaisi kiinni laser-tulostimen kuumuudessa. Kokemukseni mukaan laservärit tarttuvat silittäessä kankaisiin ja silityslaudalle.

Lisää ompelulankoja
Eija toi mökkinsä lähellä olevasta kaupasta ihania Mölnlycken puuvillalankoja.
Menin aivan sekaisin noista ihanuuksista.  Olin pyytänyt vain tummaa harmaata, mutta nähdessäni nuo värit jouduin hurmoksen valtaan.  Nyt on kangasta ja lankoja, miksi ei synny uusia kirjottuja lintuja? Varmaan lähiaikoina, toivon.  Vanhaa tuotantoahan nuo ovat, mutta tiedän niiden toimivat kirjonnassa kiltisti.

Maaritin näyttelyssä
Kävimme Maarit Kinnusen tilkkutyönäyttelyssä Vantaan Lumossa.  Näyttelyn hienouksia oli Maaritin johdonmukainen värimaailma.  Hän on kokeillut varmaan kaikki mahdolliset tilkkutyötekniikat.  Kirjoitimme vieraskirjaan varsin pöhkön runon:
Ihan Helsingistä asti
tulimme me kaksi
tänne Vantaan Lumoon
jossa menee mummot kumoon
Maarit on varsin huumorintajuinen, joten eiköhän hän kestä tuon.

Tapasimme näyttelyssä naishenkilön, joka tunnusti käyneensä katsomassa näyttelyn useampaan kertaan.  Häntä kiinnosti kovasti, kuinka kauan töiden tekemiseen oli mennyt aikaa. Sanoin, että kyseessä on ajanviete ja aikaa saa kulua eikä sitä mitata vaan nautitaan tekemisestä.