perjantai 18. joulukuuta 2015

Blogiarpajaisten voittajat

ovat SatunnainenPaula ja Tilkkureppu. Onneksi olkoon voittajille.  Laitan heille tiedon myös heidän blogeihinsa. 

Kiitokset kaikille kommentoijille mahtavista kannustavista sanoistanne.  Ihanaa tässä bloginpidossa on palautteen saaminen.  Kun kirjoitan Tilkkulehteen saan vain Eijalta palautteen jutuistani.  Sama ongelma on tietysti muillakin harrastajakirjoittajilla. 

Uusien juttujen tekeminen tulee koko ajan haasteellisemmaksi. Tuntuu, että olen jo moneen kertaan esitellyt osaamisrepertuaarini.  Isot tilkkutyöt valmistuvat kovin hitaasti ja näyttävät pitkään siltä, ettei mitään edistystä ole tapahtunut. 

Mutta jatkan ja toivon, että lukijat saavat iloa ja ideoita jutuistani.

Lihaliemi kiehuu
Meillä on pitkä lihaliemi + lihapiirakkaperinne jouluna.  Ensin keitetään liemi ja sitten jauhetaan liha ja leivotaan siitä levypiirakkaa.  Maistuu kaikille.  Yleensä ostan kokonaisen naudan potkan, mutta nyt läheisen K-kaupan uusi ja erinomainen lihamestari tarjoutui halkaisemaan potkan ensin pituussuuntaan ja tekemään siitä viipaleita.  Puolikas potka riittää erinomaisesti.  Nyt tarvitaan vain yksi 10 litran kattila keittämiseen eikä pakastettavaa jauhelihaakaan tulle ylenmäärin.

Siivousta
Tällä kertaa otin syväsiivouksen kohteeksi koetilkut ja keskeneräiset työt.  Katsomatta sen tarkemmin heitin ison nivaskan joskus tehtyjä koetilkkuja roskiin.  Monillta muilta sujuu koetilkkujen vääntäminen pussukoiksi.  Minä en vaan pysty tekemään mitään sellaisesta, joka näyttää menneen väärille urille alunalkain.  Järjestelin myös kangashyllyjäni.  Miten ihmeessä ne aina menevät epäjärjestykseen?  

Toisesta kaapista sai joukko varastoituna olleita tauluja kyytiä.  Myin niitä kannapois hinnalla paikallisella fb-kirpparilla.   Vielä jäi kaappiin monta lahjaksi saatua taulua.

Näin joulun alla kannattaisi tietysti keskittyä siivoamaan ennen kaikkea näkyviä paikkoja eikä kaappien sisältöä.  Kuitenkin tuli hyvä mieli, kun pääsin eroon aivan  liian pitkään säilytetyistä tarpeettomiksi käyneistä kamoista.  Luulitko, että kaapit on nyt perattu? Ehei, vielä on syytä tehdä monen monta karsintakierrosta, jotta jälkelle jää vain se mitä oikeasti tarvitaan. 

torstai 10. joulukuuta 2015

Blogiarpajaiset - Kvilttaaja-blogi 4 vuotta

Aloitin bloginpidon joulukuun 11. päivänä 2011.  En silloin kuvitellut kirjoittelevani blogia vielä neljän vuoden kuluttua.  Blogini synttäreiden kunniaksi järjestän elämäni ensimmäisen kerran blogiarpajaiset.  Palkintona on kahdelle kiinnostuneelle kuuden kappaleen setit piparkakkureunaisia ympyräisiä koristeommeltuja mukinalustoja.  Alustojen halkaisija tulee olemaan n. 15 cm, eli pieni pipari mahtuu mukin viereen. Malli on siis sama, kuin edellisessä postauksessani.

En ole vielä tehnyt niitä, joten voit esittää väritoivomuksen sekä kankaan että koruompeleiden suhteen.  Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin blogiini viimeistään to 17.12.2015.  Postitan alustat voittajille  pyhien jälkeen.  Myös anaonyymit voivat nyt jättää kommenttinsa ja osallistua.

Metallilangalla ompelua
Metallia sisältävät ompelulangat ovat aina vähän arvaamattomia, vaikka kuinka virittäisi koneensa.  Ompelin pienehköjä palasia jatkojalostettavaksi.   Vasta kolmannella lankavaihtoehdolla sain aikaan siistiä tulosta.  Roskis sai muutaman palan syödäkseen. 
Nämä pyörylät jalostuvat vielä tästä eteenpäin, mutta esittelen kuitenkin onnistuneeni ompelemaan metallilangalla koristeompeleita.  Kaikki kuviot eivät sovi metallilangalle, vaan se leikkaantuu helposti poikki, jos neulan pisto osuu jo ommeltuun kohtaan.

Jos metallilangan rullan laittaa pystypidikkeeseen, niin lanka luikertaa herkästi alas ja kiertyy pidikkeen ympäri ja jumittuu täysin.  Siksi vaakatasossa oleva langanpidike on parempi, vaikka vieriviereen kierrettyjä rullia suositellaan pidettäväksi pystyasennossa ompelun aikana.
Lanka, jolla ompelu onnistui on Madeiran valmistamaa.   Alalankana käytin Superior Threadsin Bottom Linea, joka on ohutta no. 60:stä ja polyesteria.  Sepä onkin täydellinen alalanka metallilangalle.  Neulana käytin Top Stich 90 neulaa titaanisena.  Ne ovat ehdottomia suosikkejani kirjontaan ja tikkaamiseen. 

Rannoilla on nyt hiljaista
Tämä nuori kyhmyjoutsen majaili perheineen Seurasaaren luona.  Joutsenten lisäsi paikalla oli tiistaina kanadanhanhia ja sinisorsia.  Muuten vesilinnut ovat kaikonneet talven pimeyttä. 
Kiersin Seurasaaresta Laajalahdelle Elfvikiin ja siellä oli vielä vähemmän lintuja.  Meri oli noussut pitkospuiden päälle, mutta lintutorniin pääsi.  Toivottavasti pakkaset tulevat pian ja maa saisi lumivaipan.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Pieni tilaustyö

Yleensä kieltäydyn hyvin nopeasti pyynnöistä tehdä tilauksesta jotain.  Nyt kuitenkin tein jo toisen tilatun pikkuprojektin.
Vein kesällä tuliaisena yhden setin tällaisia pyöreitä piparkakkureunaisia alusia hyvälle ystävälle.  Ovat olleet kovasti käytössä siitä asti.  Hän tilasi setin annettavaksi poikansa perheelle jouluna.  Väritoivomus oli valkoinen kangas ja mustat ompeleet.  Koska pellava tuntuu aina jotenkin arvokkaammalta, ompelin setin marimekon pellavakankaasta, jossa oli mustaa painatusta valkoisella pohjalla.  Käytin vain valkoiset osat, joten nyt on jäljellä mustia paloja, joista tietenkin voisin pyöräyttää mustan alussetin.  Katsotaan.

Ompelukoneostos
Mummon vanha Husqvarna-ompelukone teki tenän ja tytär kiikutti sen korjattavaksi.  Kävi ilmi, että sitä  ei enää saataisi kuntoon, koska varaosaa ei ole saatavilla.  Husqvarna-huollon mukaan osa on rikkoutunut jonkun aiemman korjaajan aiheuttamana.  Selvittäessäni asiaa kävi ilmi, että mummo oli huollattanut koneen jollain, joka haki sen kotoa ja toi taas takaisin - ei siis merkkihuollossa. 

Koska ompeluprojekti oli pahasti kesken, piti saada nopeasti uusi kone.  Käytettyjen koneiden valikoima netissä ei ollut houkutteleva.  Niinpä piti ostaa uusi.  Malleja on aivan valtavasti.  Budjetti vaan oli tiukka yllätysostokselle. Jos olisi jouduttu kiertelemään liikkeissä olisi varmaan mennyt viikkoja.  Nyt netin avulla saimme rajatuksi vaihtoehdot.  Emme tyytyneet tutkimaan koneiden esitteitä, vaan luimme myös käsikirjat netissä.  Jopa vanhoista ompelukonemalleista löytyy nykyään käsikirjat - tosin englanniksi.  Se ei onneksi ollut mikään hidaste, koska kaikki termit ovat tulleet tutuiksi tilkkuilukirjojen, videoiden ja blogien ansiosta.  Kävin koeajamassa ja ostamassa koneen Kirstikistä, jossa palvelu oli aivan erinomaista. Hämmästyin, kun kauppias kertoi bonganneensa minun töitäni tilkkutyönäyttelystä toissakesänä, olihan edellisestä käynnistäni aikaa muutama vuosi.

Viikonvaihteessa kone alkoi jo laulaa tyttären hoteissa.  Tieteellisellä tarkkuudella hän kävi läpi koneen manuaalin mukaan kaikki ominaisuudet ja onneksi olin ottanut mukaan sekalaisten ompelulankojen laatikon, josta pystyin näyttämään, erilaisia lankoja kuten monofilamentia. 

maanantai 30. marraskuuta 2015

Käsinompeluyritys

Katedraalinikkuna-tilkkutyömalli on mielestäni aina näyttänyt kauniilta.  Nyt sen ompeleminen kuului tilkkutyökurssin ohjelmaan ja päätin kokeilla ihan vain ymmärtääkseni tekniikkan.  Täytyyhän sekin malli osata tehdä.  Itse asiassa malleja on kaksi ja kokeilin tuota, joka ei ole se varsinainen.  Tekniikka selvisi ja tein pienen kokeilun.  Kokeiluun hyödynsin kangasta, joka isompana pintana vilistää silmissä ja aiheuttaa päänsärkyä.  Johonkin sekin piti käyttää.
Ommellessani käsin ajattelin, että ei tämä tunnu pahalta.  Ei tuntunutkaan silloin, mutta molemmat peukalot alkoivat heti seuraavana päivänä vihoitella. Tänään jopa kynän pitäminen kädessä sattuu.  Eli kokeiltu on, mutta menee kastiin: "Ei mun juttu".  En aio kiusata peukaloita enempää, joten tuon pitemmälle ei mallitilkkuni tule etenemään.

New York beauty -työn tilanne
Nyt olen kiinnittänyt sisäkaaret kaikkiin tekemiini blokkeihin ja saan käsityksen siitä, mitä värillisten palojen lisääminen vaikuttaa työn kokonaisväritykseen.  Nyt voin käydä ulkokaarien tekemiseen.  Ne taas valkoisena pintana tulevat vaalentamaan kokonaisvaikutelmaa.  
Kyllä työ edistyy koko ajan, vaikkakin hitaasti.

Syväsiivousta
Etsin jotain  ja tulin kurkistaneeksi, mitä kirjoituspöydän alimmassa laatikossa on.  Löysin diskettirasioita, joista pari oli täynnä tietokoneen diskettejä.  Nykyinen tietokoneeni täyttää tällä viikolla 6 vuotta eikä tässä ole disketin mentävää aukkoa.  Disketeillä näytti oleven jotain pelejä, osa oli jonkun vanhan tietokoneen käynnistysdiskettejä.  Jollain olisi mahdollisesti ollut jotain henkilökohtaisempia tiedostoja.  Hajotin disketit ja keräsin metalliosat metallinkeräykseen. Silppusin kaikki kiekot, jotka näyttivät sisältävän jotain henkilökohtaista.  Aika paljon metallia kertyi.  Nyt tunnen itseni tosikierrättäjäksi.
Läpinäkyvät diskettikotelot pääsevät käsityötarpeiden säilytysrasioiksi. Ne lukkiutuvat hyvin ja niihin voi laittaa vaikka nappeja tms.  

tiistai 24. marraskuuta 2015

Neuliaisten näyttelyssä

Hurautin tänään E.E:n kanssa Järvenpäähän katsomaan Neuliaisten "Kuule metsää"-näyttelyä. Näyttely on Järvenpää-talossa, joka on radan itäpuolella kaupungintalon vieressä.  Näyttely on aulassa ja sinne on helppo päästä.
Pidimme kovasti näkemästämme. 
Raija Manninen "Puuta heinää" ja "Paratiisilinnut"

Neuliaiset-kilta nimittää töitä tekstiilitöiksi.  Osassa niistä oli käytetty tilkkutyötekniikoita, mutta vähemmistössä.  Samasta teemasta työstetyt työt muodostivat hyvän juonellisen näyttelyn, mutta eivät olleet toisintoja samasta mallista.  Luovuuden oli annettu kukkia valtoimenaan.
Tuija Oravainen "Kuule metsää - syksy puhuu"
Maarit Lukin "Metsän pesupäivä"
Työt oli ripustettu ammattitaidolla ja kunkin työn luona oli nimilappu, josta kävi ilmi työn nimi ja tekijän nimi, sekä valmistusmisvuosi.  Työt olivat vaihtelevan kokoisia, mutta mittoja ei ollut nimilapuissa enkä käynyt mittaamaan. Lukijan on siis itse hipsittävä näyttelyyn päästäkseen selville mitoista.  Kannattaa mennä, vaikka mitat eivät kiinnostaisi. Näyttely on avoinna 19.12.2015 asti.

Palasimme Stadiin ajamalla Tuusulan Rantatien kautta ja ihastelemalle upeita taloja.

Valkoista satiinia
Oman NYB8 -työni kohdalla on selvää hitautta.  Kun Marlelta saamani valkoinen satiini poikkesi käyttämästäni vähän turhan paljon, niin kävin taas kerran ostamassa valkoista kangasta.  Ostin Ikeasta valkoisen satiinilakanan.  Mukanani oli loppupala työhöni käyttämästä kankaasta. Vertailin sen sävyä mallilakanaan.  Valmis lakana oli kuitenkin pakattuna muovin alle, joten ihan varma en ollut.

Kotona sitten tein työtä säästääkseni emätyhmyyden.  Olen aina pessyt tilkkutyökankaat muusta pyykistä erillään.  Nyt laitoin samaan koneelliseen muuta pyykkiä, hyvin vaaleita tosin.  Ja vastaostamani valkoinen satiinilakana oli pesemisen jälkeen vaaleanpunainen - aivan vaaleasti - mutta näkyvästi kuitenkin.  Työn säästämisestä seurasi, että pesin lakanan uudelleen Klorit-valkaisupesussa.  Lakana oli edelleen vaaleanpunainen ko. käsittelyn jälkeen.  Tänään laitoin lakanan värinpoistoainekylpyyn (Beckmann - Värjäytymien poistaja Käsinliotuksen).   Värinpoistokylvyn jälkeen pesin lakanan pikapesulla pesukoneessa.   Työn säästämisestä kertyi siis kolme ylimääräistä pesukäsittelyä.

Jännittävää nähdä, miltä lakana näyttää kuivuttuaan ja onko se sittenkään saman paksuinen kuin käyttämäni kangas.

Kun laitoin lakanaa värinpoistoainekylpyyn, niin huomasin, että ko. valkoiseeen lakanaan ei saisi pesuohjeen mukaan käyttää valkaisuainetta.  No sitähän tuli käytetyksi kaksikin eri kertaa.  Mitäköhän lakanalle tapahtuu, vai oliko taas kerran tehtaalla laitettu valkoiseen tekstiiliin pesuohje, joka ei siihen kuuluisi, pesulämpötilakin saisi näköjään olla vain 60°.  Lisäksi ihmettelen kovasti pesuohjelipukkeen kahisevuutta.  Minä ainakaan en pysty nukkumaan, jos vuodevaatteiden pesuohjeet kahisevat.  Tällä tapauksessa lipuke päätyy roskikseen, koska leikkaan lakanan tilkuiksi.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Tikkauksia uunikintaisiin

Systeri pyysi minua tikkaamaan uunikintaisiin jotain kivaa.  Hän löysi netistä kinnasmallin, jossa peukalo on normaalilla paikalla.  Jotta hänen ei tarvitsisi mennä kangaskauppaan päätimme ottaa kankaan ja vanun varastoistani.
Värin piti olla musta tai harmaa, jotta sopisi heidän keittiöönsä.  Marimekon  jokapoikakangas täytti värivaatimuksen.  Kangas on hyvin vanhaa, mutta käyttämätöntä. Välissä on bambuvanua kaksinkertaisena.  Toivottavasti bambuvanun lämmöneristyskyky on hyvä.   Kokeilin tikatun hanska-aihion taipuisuutta ja se tuntui hyvältä.

Rakentelin kerrokset ja tikkasin neljään kerrospalaan höyhenkuviot.
Huis, yhdessä hurahduksessa hanskat oli tikattu, ennenkuin ehdin kunnolla päästä vauhtiin.   Kuten kuvasta näkyy, on hanska vain piirretty kankaalle, eikä leikattu muotoonsa.  Siihen on kaksi syytä: 1) tikkauksesta tulee parempi, kun työn reunoilla on reilusti materiaalia, mistä ottaa kiinni 2) hanskan kokoon voi  tehdä vielä hienosäätöä, jos osoittautuu että pitäisi olla hivenen suurempi.  Näitä tikattuja paloja on siis neljä, mutta yhteiskuvasta ei saanut mitään selvää.  Sisar saa sitten hoitaa hanskojen viimeistelytyöt. 

Käpytikka
Aurinko pilkisti puolenpäivän jälkeen ja houkutteli minut Otaniemeen lintutornille.  Tornissa ei ollut muita lintujen kiikaroijia.  Vesilintuja oli hyvin vähän ja nekin kaukana.  Harmaahaikaratkin olivat poistuneet jonnekin muualle.  Olikohan tavallista korkeammallalla oleva vesi niiden kannalta jotenkin hankala.
Korvaukseksi  yksi käpytikka lehahteli puusta toiseen kävelytien varrella.
Klikkaa kuva suuremmaksi, niin näkyy paremmin.
Tikalla oli rengastusmerkki jalassaan.
Tikka liikkui todella nopeasti ja jokaisessa kuvassa on joku risu sen edessä.  Siinä on todella hieno väritys.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Rytmi palautettu

Viikonvaihteessa tuli telkkarista riittävästi snookeria vauhdittamaan sukkaparin valmistumista.  Tällä kertaa tuli sukkapari valmiiksi eikä nyt ole yhtään sukkaa aloitettuna. Valmistuneet kaksi sukkaa kuuluvat siis samaan pariin. Puikot pistin kaappiin ja langat myös.
Raitojen neulominen varsiin nopeutti selvästi neulomista.  Sain käytetyksi pois aiemmista neulomisista ylijääneitä keränloppuja.  Sinistä lankaa tietenkin jäi reilusti jäljelle.  Neuloin näissä resorineuletta myös jalkapöydän osuuden. Näyttävät sirommilta kuin kokonaan sileää neulotut sukat ja pysyvät paremmin jalassa.

NYB8-työ
on edistynyt hissukseen koko syksyn ajan.  Vihdoinkin tein osaan blokeista keskukset.  Nyt saa paremman käsityksen lopputuloksesta.  Marle oli löytänyt marimekosta valkoista puuvillasatiinia. Se näytti ihan samalta kuin työssäni käyttämä, kun vertasimme sitä pieneen palaan.  Mutta kun vertasimme sitä tänään työssä käyttämäni satiinin jäljellä olevaan palaan, löytyikin eroja.  Uusi kangas on hieman kellertävämpää ja ohuempaa.
Tulimme siihen tulokseen, että olisi fiksumpaa ostaa kokonaan erilaista valkoista eli sellaista, missä on valkoisella pohjalla valkoisella painettuja kuvioita ja käyttää sitä blokkien ulkokaariin.  Mielessäni on jo sopiva kangas. Täytyy vain varmistaa hovihankkijaltani sen saatavuus.  Ehkä olisi syytä vielä tehdä tarkemmat laskelmat sen menekistä ottaen huomioon reunoihin ja kanttiin tarvittava määrä.  Jos valkoista jää yli, niin takuulla saan sen kulutetuksi.

Uusimmassa Tilkkulehdessä 4/2015 on ohjeeni New York Beauty työn tekemiseen.  Toivottavasti siitä on hyötyä niille, jotka haluavat tehdä jotain tällä mallilla.  Tällä kertaa jätin "Sytykkeiden" toimittamisen väliin kahdestakin syystä: 1) lehdessä on 100 vinkkiä tilkkutöiden tekemiseen 2) kirjoittamani sytykejuttu on toistaiseksi hieman tulenarka.

Vähenevät linnut
Lauantaina kävin Maarin lintutornilla.  Huomasin heti harmaahaikaroiden joukon, mutta muita lintuja oli todella vähän.
Maisema oli synkkä ja ruskean harmaa.  Merimetsoja näkyi kareilla Munkkiniemen suunnassa, muutama sorsa ja pari lokkia ja tietysti toistakymmentä kyhmyjoutsenta.  Siinä kaikki.   Harmaahaikaroiden näkeminen on kuitenkin aina niin sykähdyttävää, että tuntee nähneensä paljon. 

perjantai 6. marraskuuta 2015

Rytmihäiriö

Neulon silloin tällöin villasukkia. Parit valmistuu vuodessa, mutta jo muutaman vuoden on vaivannut rytmihäiriö.  Kun saan yhden parin valmiiksi aloitan seuraavaa ja työ jää lepäämään kuukausiksi.  Niinpä nytkin valmistuneet punaiset villasukat aloitin viime keväänä ja ensimmäinen sukka ehti olla valmiina jonkun kuukauden, kunnes sille valmistui pari.
Täysin yksiväriset sukat ovat aika tylsät. Olisivat varmaan valmistuneet nopeammin, jos olisi jotain vaihtelua.  Jotta rytmihäiriöstä ei päästäisi, tulin tietenkin aloittaneeksi seuraavan sukkaparin neulomisen.  Ensimmäisestä sukasta on jo kantapääkin valmis.  Varresta tein raidallisen ja se eteni tehokkaasti.  Saas nähdä, milloin voin esitellä ne. 

Tilkkutyönäyttelyssä Vantaalla
Kävin tilkkuilevan kaverin kanssa katsomassa Vantaan tilkkukillan tilkkutyönäyttelyä Korson Lumossa.  Kivoja töitä. Erityisesti tykästyimme kuvan työhö.  Siinä oli käytetty todella hauskasti pohjakankaan kuviota hyväksi. Työn 12 ruutua kuvaavat 12 kuukautta.
Sitten tietenkin kävi vanhanaikaisesti, eli otin kuvan, mutta en voinut ottaa kuvaa työn nimilapusta. koska töiden ja tekijöiden nimet olivat vain luettelossa. Samalla vaivalla olisi laittanut töihin nimet sisältävän lapun, kuin numerolapun ja teki listan.  Tietojen sijainti työn vierellä on iso palvelus katsojille.  Olen aina nähnyt sen vaivan, kun olen ollut järjestämässä näyttelyä.  Isoista töistä sentään löytyi jotain tietoja, mutta vitriineissä olevat työt olivat täysin anonyymejä.  Aivan pöhköä, sanon minä.  Pienistäkin töistä kuuluu kunnia tekijöille. Nimien salaaminen ei nosta tippaakaan suomalaisten tilkkutöiden arvostusta - päinvastoin. 

Haaste
Sain haasteen erittäin suuresti arvostamani "Haaveena hyvä kuva" blogin Katinkalta.  Tuollaiset haasteet eivät oikein sovi minulle ja joudun toteamaan jättäväni kysymyksiin vastaamisen ja edelleen haastamisen väliin.  Ehkä missaan yhden arvokkaan osan sosiaalisen median toiminnasta, mutta vastauksia ei vain synny enkä halua teettää ilmaista työtä kenelläkään.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Harjoitus suoritettu

Sinnikkäästi tikkasin koko skillbuilderin (taidonrakentajan).  Olisi ollut ihan kivaa, jos harjoituksesta olisi syntynyt jotain käyttökelpoista.  Mutta nyt kaikki hyöty on immateriaalista ja korvien välissä.  Olen vähän ylpeä siitä, että jaksoin pinnistää loppuun saakka, vaikka kaikki kuviot eivät olleet mieleisiä ja olisin mieluummin ommellut toiseen suuntaan.

Tilkkutyön tikkaaminenhan suunnitellaan tehtäväksi neljänneksittäin, koska silloin työ mahtuu parhaiten ompelukoneen kainaloon.  Tuo sääntö oli unohtunut suunnittelijalta ja tuntui oudolta alkaa tikkaamaan alhaalta ylös, kun normaali ompelusuunta on ylhäältä alas.
Työn koko olisi sopiva pikkulapselle, mutta numeromerkinnät ovat aika rumat ja kokonaissuunnittelu ei ole kovin harmonista.  Leikkasin ylimääräisen vanun ja taustakankaan reunoilta, mutta en kantannut. Kanttaan sitten, jos joku käyttöidea putkahtaa esiin.  Reunoilla on koneharsimus 5 mm pituisilla pistoilla, jotta työ eri rispaantuisi mahdollista reunakanttia odottaessa - siihenhän voi mennä vuosia.

Konetikkaus on kehittynyt valtavasti viime vuosina ja tämä tuntui hieman vanhanaikaiselta.  Iloinen yllätys oli se, että onnistuin ompelemaan aika isona kuviona mutkastipplingiä.  Yleensä teen kovin tiukkoja mutkia.  Sääli, että juuri tuossa "blokissa" on niin tumma ruudutus että tikkaus ei juurikaan erotu.

On se vaan hienoa, että normaalissa tikkaustyössä saa pyyhkiä merkinnät pois ja lopputuloksessa ei voi nähdä pieniä/huomattavia viivalta lipsumisia.  Normaalisti en kyllä piirrä näin paljoa, vähän ruotia ja kukan keskustaa ja se riittää.

Outo lintu
Syksy on lennättänyt suurimman osan linnuista etelään.  Kävin tänään katsomassa Mätäjoen lintuja. Joki oli jäässä pitkältä matkalta, mutta löysin sulan paikan, jossa oli noin 50 sinisorsaa ja 2 tavia.  Joukossa oli tavattoman kaunis vaalea sinisorsanaaras.
Se oli lähes tasavärinen.  En keksi, mikä toisen linnun risteymä se voisi olla.  Kaikkien sorsalajien naaraat kun ovat yleensä kirjavia.  Mahdollisesti se on vain leukistinen. Ylemmässä kuvassa näkyy koirastavi sorsakaunottaren takana.


tiistai 27. lokakuuta 2015

Itsekuritusta

Tikkauskurssilla huomasin, että kaikki tikkausmallit eivät ole yhtä helppoja minulle.  Pakottaakseni itseni harjoittelemaan sellaisia kuvioita, jotka eivät suju mukavasti, ostin tikkauslakanan Tilkkutarhasta.  Lakanaan on painettu valmiiksi monta erilaista tikkausmallia ja keskellä on perinteisiä blokkejä jäljittelevä kuviointi, johon sitten tikataan.
Yllä lakana osittain tikattuna.  Koska kuviot on painettu harmaalla ja tikkaan harmaalla pätkävärjätyllä langalla ei pikkukuvasta näy oikeastaan tikkauksiani.  Huomaan olevani jatkuvasti eri mieltä lakanan suunnittelijan kanssa siitä, mikä olisi fiksuin tikkaussuunta.  Sitten saan muistuttaa itseäni, että juuri siksi ostin tuon kankaan, että joutuisin tikkaamisessa pois omalta mukavuusalueeltani.  Kun itse merkityssä tikkaustyössä saa helposti piilotetuksi pienet epätarkkuudet pyyhkimällä merkkausviivan pois, on tikkauslakanalla pitkä muisti eli viivan viereen osunut ommel tulee erottumaan ikuisesti.

Lakana kuuluu itse asiassa Renae Allenin opetusvideoihin, jotka ovat vuoden loppuun asti katsottavissa The Quilt Shwssa, jos on maksava jäsen.  Järjestin itselleni liian mukavat katseluolosuhteet eli laitoin videon pyörimään tietokoneelta ja yhdistin tietokoneen televisioon Chromecastin avulla ja asetuin sohvan nurkkaan torkkupeitto jalkojen päällä.  Kun videossa soi taustalla klassista musiikkia ja opettajan ääni on hyvin rauhallinen, niin 2 tunnin videosta jää aina loppupää näkemättä.   Ehkä pitäisi aloittaa seuraava katselukerta melkoisesti lähempää videon loppua.

Samalta tekijältä on myös toinenkin lakana ja video.  Siinä uppoudutaan höyhenten tikkaamiseen.   Tyyliltään nämä videot ovat perinteisempiä kuin monen nykytähden kuten Angela Walters, Leah Day, Patsy Thompson.  Tikkaamisessa on nykyään vallalla niin kovin monta eri tyyliä.  Tikkauslakana 1.n harjoittelusta on paljon hyötyä sellaiselle, joka haluaa tikata perinteisen sampler-tilkkutyön.

Kiitoksia kannustavista kommenteista tikkauksiini.
Tikataan taas
Milja

lauantai 24. lokakuuta 2015

Tikkausta, lintuja ja vesitorniparka

Koskemattomat harjoitustilkut vaativat huomiota osakseen.  Niinpä tikkasin pari tilkkua pussukka-aihioiksi ja tein pussukat.  Koko määräytyi valmiiksi leikattujen palojen mukaan.  Vähän matalia tuli, kun 30 x 30 cm neliöstä lähdin liikkeelle.
Käytin vaihteeksi pätkävärjättyä no 30 tikkauslankaan.  Sekavuuden välttämiseksi jätin lehdyköiden väliin tilaa ja tein höyhenet ruodittomina.  Paksu tikkauslanka on näyttävän näköistä.  Tämän tikkaamiseen vierähti lyhyt tovi ja homma oli valmis ennen kuin huomasinkaan.  Onnistuin löytämään liki samanvärisiä vetoketjuja.
Tämäkin on nyt ommeltuna pussukaksi.  Tein ihan litteän mallin, jossa ei ole pohjaa. Niinpä pääsin tekemään isompia höyheniä.  Lankana on taas no 30 pätkävärjättyä tikkauslankaa, mutta hieman erivärisenä kuin edellisessä pussukassa.   Oli hankalaa tikata, kun reunoilla ei ollut paljoakaan kiinnipitotilaa.  Seuraaviin tikkaushommiin täytyy laittaa suurempi taustakangas helpottamaan tikkaamista.

Laajalahden lintuja
olen käynyt katselemassa eilen ja tänään.  Lintulajeja on aika vähän, mutta jotain sentään löytyi.
Harmaahaikaroita näkyi Maarin lintutornista 15 kpl, tässä kuva neljästä, jotka olivat vähän pirteämmässä kunnossa. Suurin osa tökötti rannalla kuin vanhat vaatesäkit.
Kyhmyjoutsenia oli lahdella toista kymmentä. Nämä kaksi pääsivät yllättämään lentämällä selkäni takaa ja tarkennus ei mennyt ihan kohdalleen.
Eilen kuvasin yllä olevaa petolintua, mutta se pysytteli liian kaukana tunnistamista varten. Mahdollisesti merikotka.
Lahden toisella puolen Munkkiniemen uimarannan edustalla näkyi parikymmentä merimetsoa karikon päällä.  Olivat eilenkin samoissa maisemissa.  Saammekohan niistä uuden tulokaslajiriesan?

Vesitorniparka
Lauttasaaren vesitorni näkyi kouluaikaisen kotini ikkunoista.  Se on ollut pitkään Larun symboli.  Tänään se näytti näin surkealta.  Kuvasin aika kaukaa eli Munkkiniemestä Kuusisaarentien rannalta Seurasaaren selän ylitse.  Hävitys osui ajaessani silmiini ja piti heti löytää sopiva pysähtymispaikka ja kuvata torniparka.  Harmi, että mitään pelastuskeinoa ei kauniille tornille löytynyt.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Beige pussukka

Vapaa konetikkaus on ihanaa, mutta siitä syntyy aina pinta, joka tulisi hyödyntää jotenkin.  Edellisessä postauksessa mainitsemaani tikkauskurssia vaten leikkaamistani paloista jäi pari kappaletta yli ja nautiskelin maanantaina tikaamalla pari niistä pussukka-aihioiksi tekemällä höyhenkuvioita.
Tänään sitten ompelin pussukan muotoonsa.  Vetoketjun kiinnityksen varmistin työväenopiston tilkkukurssin opettajalta.  En ole todellakaan haka vetoketjun kiinnittämisesssä. Se on yksinkertaisesti niin tylsää, että unohdan heti, miten sen sein.
Tässä samaisen pussukan aihio tikkausvaiheessa.  Valaistusolosuhteista johtuen väritys on erilainen.   Toiseen pussukkaan palaan, kun olen ensin ostanut siihen sopivan vetoketjun.

Aina ei onnistu
Tänään meni työväenopistolla ompelemani blokki roskiin ja lähdin tunnilta pois kesken.  Olin puhdistanut opiston ompelukoneen edellisen illan ompelukurssin siihen jättämästä valtaisasta mustasta samettipölystä, jotta valkoiseen kankaaseeni ei taas tarttuisi mustaa nöyhtää.

Ompelin muutaman palan toisiinsa kiinni ja silitin jokaisen sauman ompelun jälkeen.  Sitten yllättäin  silitysrauta tahmasikin ja valkoiset palat menivät pilalle.  Jotkut kurssilaiset tekivät liimaharsoapplikaatioita ja joku oli jättänyt raudan suojaamatta silityksen aikana ja liimaharsoa oli tarttunut raudan pohjaan. Raudan pohjasta sitä siirtyi blokkiini.

Sikäli harmittaa, että ko. valkoisen kankaan riittävyys työhöni on muutenkin tiukilla.  Ommellahan voi aina, mutta saman kankaan saaminen olisi ihme.

Ompelukoneen hoitoa
Myös ompelukoneen puhtaus on oleellista.  Ompelujälki ei voi olla hyvää, jos koneessa on paljon nöyhtää ja nöyhtä tarttuu ompeleeseen ja likaa työn.  Kävin eilen tekemässä kuuden euron hankinnan helpottamaan oman koneeni imurointia.
Musta mötikkä kiinnitetään imurin letkuun ja kirkkaaseen taipuisaan letkuun laitetaan sopiva pieni suulake.  Käytin putkea, jossa on pieni harja päässä ja ompelukoneen imurointi sujui paljon paremmin kuin suoraan imurin letkulla.  Sopivuus imuriini ei ollut aivan täydellistä, mutta kun pidin vasemmalla kädellä kiinni imurin letukun ja lisäletkun liittymiskohdasta ja liikutin oikealla kädellä harjasuutinta, niin imuteho oli erinomainen.  Vinkin tästä näppärästä lisälaitteesta sain viikonvaihteen kurssilla.  Kiitos Leena.

Vuosien ajan olen pyrkinyt puhdistamaan koneeni alasyöttäjän ympäriltä ompelukoneöljyllä kostutetulla vanupuikolla.  Otan pistolevyn pois paikoiltaan jokaisen alalangan vaihdon yhteydessä ja puhdistan paikat.   Imurointi silloin tällöin on kuitenkin paikallaan. 

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tikattiin taas

Osallistuin viikonvaihteessa Suomen ensimmäiselle vapaan konetikkauksen jatkokurssille.  Keväällä oli ilo osallistua ensimmäiselle alkeiskutssille.  Aivan mahtava viikonloppu Päivölässä.  Tilkkutaiwas-blogin Hannele oli opettajana ja osallistujat olivat tikkauksesta innostuneita kokeneita tilkkuilijoita.

Kokeiltiin kaikenlaisia tikkausmalleja. Osa lähti sujumaan heti, mutta toisia täytyy työstää kotona, jotta saan ne käyttökelpoiselle asteelle.   Kotityönä oli tehdä ysiblokki ja siihen reunat.  Kurssilla sitten suunniteltiin siihen tikkaus ja toteutettiin se.  Hyvin erilaisia lopputuloksia syntyi.
Tikkausharjoituksissa kuluu paitsi kangasta, myös paljon vanua.  Opettajalta loppui vanu kesken ja hän kehitti luovan ratkaisun:
Vanhan tikkausharjoitustilkun päälle uusi kangas ja uusia malleja tikkaamaan puhtaalle pinnalle.  Nyt, kun näin tämän toimivan, aion käyttää kaapissa lojuvia harjoitustilkkuja uusiin harjoituksiin laittamalla päälle uuden kankaan.

Joitakin tarviketäydennyksiä tein.  Tilkkutarhan kauppa oli paikalla ja hankin bambuvanua, tikkauksen harjoituskankaan, johon on painettu valmiiksi tikkauskuvioita, kapeaa jälkeä tekevän liitutäytekynän liituinen, uudet tikkaushanskat ja kaupanpäällisiksi tuli yksi fat quarteri kangasta.  Eli moninaista kivaa.

Tutustuin uusiin kasvoihin, joiden nimet olivat tuttuja Tilkusta asiaa -fb-ryhmästä.  Olipa mukavaa saada nimelle tai blogille kasvot.

Millaisilla koneilla tikataan
Kaikilla osallistujilla oli ns. paremman pään ompelukone.  En kirjannut ylös tyyppejä, mutta merkit menivät seuraavasti: Pfaff 5, Husqvarna 4, Bernina 3 ja Janome 2.  Monella osallistujalla oli kotona vielä muita ompelukoneita.  Isoimmaksi määräksi yhden tikkaajan omistamia koneita mainittiin 9.  Suurimmalla osalla oli myös iso pleksinen tikkaustaso koneeseensa.

Tikataan taas
Milja

tiistai 13. lokakuuta 2015

Yksi jäi puuttumaan

Ompelulanka riitti juuri ja juuri viiteen glögimukin aluseen. Ei tullut kuuden settiä.  Kuudes on leikattuna, mutta varastossani ei ole lisää sopivaa lankaa.

Melkein tyhjä rulla lepää surullisena yhden alustan päällä.  Samaa lankalaatua olisi kullanvärisenä, mutta setistä tulisi aika paikatun näköinen sen avulla.   Mikä siinä on, että tällaisia kattaustekstiilejä oletetaan olevan parillinen määrä, mutta kukkakimppuun suositellaan aina käytettäväksi pariton määrä kutakin lajia.

Tässä sitä onkin pohdittavaa.  Taidanpa vaan tyytyä olemaan iloinen, että tuli tuokin lankarulla käytetyksi loppuun.

Sulkien sukimisia
Joutsenperhe hoitaa sulkiaan. Tämä perhe on pysytellyt koko menneen kesän Seurasaaren ja Tamminiemen maisemissa.  Koska poikasista yksi on valkoinen ja kolme rusehtavan harmaita on perhe helposti tunnistettavissa.
Lokinpoikanenkin huolehtii höyhenistään.  Yhtään täysikasvuista lokkia ei ollut paikalla, mutta näitä nuoria useampi. Olisiko selkälokin poikanen?
Samaa lajia vai eri lajia. Nuorten lokkien tunnistaminen on aika vaikeaa.  Höyhenet ovat kuitenkin hyvin kauniita.



sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Viininpunaista ja lintuja jäällä

Ajatus viininpunaisten lasinalausten tekemisestä kyti sen verran voimakkaana, että tänään ompelin jo kolme.  Lankana käytän Lidlin lankapakkauksen hopealankaa.  Mihin muuhun tuollaista lankaa oikeasti voisi käyttää, kuin tällaiseen joulukoristetyyppiseen ompelukseen?  Langassa on itseasiassa kaksi toisiinsa löyhästi kierrettyä lankaa, jotka ovat sitten tiukempaan kierrettyjä lankoja.  Neulansimään sen saa vain langoittajan avulla, mutta ällistyttävän hyvin se käyttäytyy koruompeleita ommellessa. Alalankana on tavallista harmaata puuvillaa.
Leikkaan aluset lopuksi pyöreiksi. Saapi nähdä riittääkö pienestä lankarullasta kuuden settiin, vai tuleeko vain neljän alustan sarja. 

Kurssille menossa
On aina vaikeaa valita kankaita kurssityöhön.  Parhaitaan ei viitsisi käyttää, jos työ sittenkin jää vain tekeleeksi ja tyhmistä kankaista ei ole kiva tehdä.  Jonkinlainen kompromissi on siis kangasvalintani pieneen tikattavaan liinaan.
Tuo oli hienosti silitetty ja käärin sen kuljetusta varten rullalle. Öö.. pitänee silittää uudelleen kurssiolosuhteissa.  Kyseessä on vapaan konetikkauksen jatkokurssi, jossa oletan tapaavani kevään alkeiskurssilla olleita mukavia tikkausharrastajia. 

Mätäjoki on jäässä
ja linnut luistelevat jäällä ja humpsahtavat välillä veteen. 3-400 päinen valkoposkihanhien joukko piti aivan valtavaa mekastusta joenmutkassa.  Ikään kuin eivät olisi olleet oikein tyytyväisiä siihen, että joki oli kummallisessa tilasssa, mutta eivät silti viitsineet siirtyä nurmikolle.
Muita lintulajeja oli todella vähän.  Neljä tavia lensi paikalle. kuvassa niistä kolme.  Vaikuttivat tavallistakin pienemmiltä hanhien vierellä.
Sinisorsauros on jo saanut upean metallisen hohteen. 
Myös sinisorsanaaraan puku on järjestyksessä, vaikka liukastelikin jäällä.
Vielä torstaina paikalla oli pari nuorta liejukanaa. Tänään niiden osmankäämiruovikko oli kokonaan jäässä.  Kun olin jo laittanut kameran reppuun, lensi hanhilauman ylitse matalalla iso vaaleahko haukka.  En saanut siitä siis kuvaa, eikä se näyttänyt saavan saalista. 

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Alusia taas

Olen ommellut sentään jotain. Se on enemmän kuin ei mitään.  Pyäräytin yhden setin piparkakkureunaisia mukinalusia.  Jatkuvan niistämisen lomassa ei oikein vaativampia suorituksia ole syntynyt.
Kankaana neutraali yksivärinen beige.  Mietin ensin tekeväni viininpunaiset glögimukille sopivat alustat, mutta teinkin neutraalit.  Ehkä ne viininpunaiset syntyvät lähipäivinä.  Kangasta löytyy.   Kesällä tekemäni alustasetit ovat jo uusissa kodeissa.  Näitä on näppärää olla varastossa.  Vaikka ovat nopeatekoisia, ei kyläilykutsun tullessa aina ole sopivaa rakoa tehdä.

Tikkausvanun kutistamisesta
nousi eilen Tilkusta asiaa fb-ryhmässä todella hyvä keskustelu.  Keskustelun aloittajan vanu ei ollutkaan käyttäytynyt odotusten ja aiemmin pestyjen vanujen mukaisesti vaan oli hajonnut pesussa.  Harmi, että keskustelun avaaja poisti jutun.  Tosi harmi tietysti että kallis vanu meni piloille.

Puuvillavanuhan kehotetaan pesemään ennen käyttöä.  En ole itse koskaan rohjennut pestä vanua, koska vaatimukset sen kuivaamisesta tasaisella alustalla eivät voi toteutua kotonani.  Bambuvanullekin esitetään kehotus pestä se ensin.  Miksi ihmeessä vanuja ei ole kutistettu tehtaiden suurissa tiloissa?  Miksi meille myydään huonoja tuotteita? 

Käytän vanut sellaisenaan.  Kutistumisongelma saa tulla vastaan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, jos on tullakseen.  Jos oma peitto kärsii vähän, saan hyvän syyn tehdä uuden. 

Mietin kovasti, sisältävätkö vanut mahdollisesti myrkkyjäämiä, joiden takia ne pitäisi pestä ennen kuin niitä käytetään lasten peittoihin.  Jos siis teen peiton lapselle, olisi varmaan järkevämpää tehdä siihen kutistumisvaraa eikä pestä vanua etukäteen, jos ei ole pelkoa myrkkyjäämistä.

Olen todella kiinnostunut näkemyksistänne tähän asiaan.

Pian tikataan taas
Milja

lauantai 3. lokakuuta 2015

Kaunis syyspäivä

Taivas on sininen ja aurinko paistaa, maassa on paljon keltaisia lehtiä ja vaahterat leiskuvat väreissä. Tänään  oli henkinen pakko lähteä ulos, vaikka podenkin flunsaa toista viikkoa.
Superkuun pimennys alkuviikosta ei näkynytkään Helsingissä.  Taivas oli pilvessä. Heräämisessä varhain aamulla ei ollut vaikeuksia, kun vähintään vartin välein  piti niistää.
Tänään kymmenen aikaan aamulla kuu näkyi isona läntisellä taivaalla.  Siitä on jo haukattu iso pala pois.

Suuntasin Seurasaaren sillalle etsimään lintuja lähikuvauskohteeksi.  Siellä yksi silkkiuikku jo odotteli minua.

Syksyinen asu on varsin vaatimaton keväiseen juhlapukuun verrattuna.   Vai olisiko tämä sittenkin kesäinen poikanen.  Muutkin tänään näkemäni uikut olivat samanlaisessa asussa.

Kanadanhanhia laskin 21 kpl sillan kupeessa.  Muodostelmassa uijat olivat hauskan näköisiä, vaikka muuten kanadanhanhet ovat lintumaailman tylsimmästä päästä.
Kyhmyjoutsenet pysyttelivät vähän kaukana. Tamminiemen edustalla oli tuttu joutsenperhe, jossa on neljä poikasta. Paikalla oli sinisorsia, yksi telkkä, yksi tukkasotka, nuori kalalokki, variksia, harakka ja varpusparvi.  Munkkiniemen rannalta löytyi lisää tukkasotkia ja kanadanhanhia.  Kaikki paikallisia lintuja.
Kovin on poikasmainen vielä tämä varpusen poikanen. Mutta senhän ei tarvitse lentää etelään vaan se voi pysytellä samoilla paikoilla ja syödä turistien tarjoamia leivänmuruja.

Tilkkutyöt eivät ole flunssan takia edenneet yhtään.