tiistai 28. lokakuuta 2014

Sinivalkoista posliinia

Sinisellä valkoiselle pohjalle tekemäni tikkaus on nyt valmis. Sain jo palautetta, että työ ei ole aivan suora.  Eipä olekaan. Sehän on keskenreäinen ja roikkuu parin nuppineulan avulla design-seinällä.  Kiinnitin kuvatessani huomiota lähinnä valon osumiseen niin, että kranssin trapunto näkyy hyvin.
Olen kuvitellut olevani tilkkutöissä aika moderni.  Tämä työ on kaukana modernista, itselle tulee mielikuva jostain 1700-luvun posliiniastiastosta tai kipsikoriseista.  No ainakin teen moderneilla välineillä eli elektronisella ompelukoneella, freezer paperi-sabluunoilla ja bambuvanulla.

Kai tästä tulee iso tyynynpäällinen. Muuta käyttöä en keksi.  Tärkeintä oli ns. tutkielma-aspekti eli ensin tikkasin saman kranssisabluunan mallilla punaiselle kenkaalle keltaisella, punaisella ja sinisellä langalla.  Nyt sitten väritin valkoisen kankaan hennon siniseksi tikkaamalla tiheällä paisley-kuviolla valkoisten kuvioiden välistä- Kranssissa on trapuntovanu, mutta reunoilla ja nurkissa olevissa kuvioissa ei ole lisävanua.  Etsin sopivat kuviot vasta, kun olin tikannut keskustan kranssin. Trapuntovanu olisi pitänyt laittaa paikoilleen ensimmäisenä. Oikean laidan kuvion puuttuvat tikkaukset olen nyttemmin lisännyt.

Nämä harmaat päivät ovat olleet todella hankalia valokuvaamisen kannalta. Eikä ikkunan edessä olevan ompelukoneenkaan ääressä ole valolla juhlittu, vaan jouduin virittelemään lisävaloja pöydälle normaalin työvalon lisäksi. Tikkasin tätä kolmena päivänä ehkä 3-4 tuntia kunakin. Tikkaus on valmis ja nyt täytyy kehitellä joku muu työ. Tällä hekellä tikattu paneeli on n. 60 cm x 50 cm.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Tuhluri

Aloitin taas valkoisen tikkaustyön.  Tämä on vielä ihan keskeneräinen. Kuvioita ja taustatikkaus puuttuu. Nyt ompelulankana on vaalea sininen.  Tyynypäällinen tästäkin taitaa tulla, vaikka minua innostava voima ei tulekaan jonkun valmiin esineen tarpeesta vaan halusta leikkiä vapaalla konetikkauksella.
Työ kuvattuna nurjalta, klikkaa suuremmaksi
Keskustana on taas höyhenkranssi. Nurkissa on kranssiin päin osoittavat kuviot ja sivuille tulee vielä kuvio,  Trapuntovanuna on yksinkertaisena samaa bambuvanua kuin tikkausvanuna. Esittelen työn nurjan puolen nyt, koska etupuolella on sinisiä tikkausmerkintöjä eivätkä ompeleet näy juurikaan.

Jostain syystä Blogger muuttaa kuvan tummemmaksi, kuin mitä se näkyy Photoshop Elementsissä ja Picasassa.  Pöh.. Säätö pitäisi näköjään tehdä Google +:ssa, jota olen koettanut vältellä, kun en tiedä mitä muuta siitä seuraa. Google ? käyttäjilta olisi kivaa saada kommentteja sen käytöstä.

Valkoinen kangas on isoa työtä varten ostamaani puuvillaa. Pesin sen koneessa ja tässä työssä nyt tutustun kankaan ominaisuuksiin. Mitään kummallista ei ole paljastunut eli normaalilta näyttää.

Sabluuna freezer-paperista
Nurkkakuvioita varten tein ensimmäistä kertaa sabluunan moninkertaisesta freeezer-paperista.  Läpipiirsin kuvion yksinkertaiselle paperille. Sitten silitin neljä kerrosta paperia yhdeksi tukevaksi systeemiksi ja leikkasin piirrosta myöten. Terävillä saksilla leikkaaminen sujui oikein mukavasti.
 Olen oikein tyytyväinen tähän gurujen käyttämään sabluunan tekotapaan. Ostin Tilkkutarhasta ison rullan freezer paperia ja sillä pärjään monta vuotta.

Tuhluriksi paljastuin,
kun aloin järjestellä tilkkutyökankantani.  Kaapista löytyi useita pusseja projekteista jääneitä valkoisia kankaan pätkiä.  Esimerkiksi lintukuvia tehdessäni olen aina ottanut pakasta kangasta, koska muka tarvitsen ison paneelin jokaiseen kuvaan.  Sitten olen leikannut turhat pois.  Ei ihme, että valkoiset kangaspakkani ovat huvenneet kovaa vauhtia.
Nyt täytyy tutustua noihin paloihin tarkemmin ja keksiä, miten käytän ne fiksuimmin.
Työväenopiston laariin vein värikkäitä silppuja. Osa kelpasi kurssikavereille, osa mennee jonnekin mualle. Tärkeintä on että pääsin niistä eroon.  Vanhat silkkipaitani menivät kurssikaverille, joka aikoo värjätä niitä. Saa nähdä, miksi muuttuvat. Jakkupukua ja silkkipaitoja en enää tarvitse.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pannulapun pahainen

Kokosin tilkkutyökurssilla kukkakoriblokin muista töistä yli jääneistä kolmioista.  Taas kerran sain oppia, että ei ole niin pientä tilkkutyötä, ettei siihen mahtuisi virheitä.

Kaksi kolmioneliöpalaa vaihtoi keskenään paikkaa salakavalasti, kun kuskasin niitä luokan vastakkaisella puolella olevasta sillityspisteestä ompelukoneen viereen. Ettäs kehtasivat.  Huomasin asian kohtapuolin, mutta en viitsinyt purkaa.

Toinen moka on se, että käytin valmista vinonauhan pätkää kantiksi. Se oli vähän liian leveää ja peittää kolmioneliöiden terävät kärjet. Valitettavasti taas joudin puolustamaan sitä, että en ompele käsin mitään kaitaleita. Kurjaa, kun ihmiset eivät ymmärrä, että minusta on tärkeämpää pystyä käyttämään kipeää kättä arkisiin juttuihin kuten juomalasiin ja muihin esineisiin tarttumiseen kuin ärsyttää tulehtunutta peukalonjuurta  ja rannetta käsinompelulla.

Pannulapun taustapuolelle käytin valmiin esimerkkitilkun eiparisista lentävistä hanhista.  Se on tehty samaisista keltaisista ja oransseista. Vanuna on bambuvanu kaksinkertaisena. Pannulapusta tuli vähän jäykkä. Kaksinkertainen trikoo olisi ollut parempi, mutta sopivaa trikoon palaa ei tuolloin osunut käsiini. 

Merkkasin kukkakoriin tikkauksen käyttäen pienempää kranssisabluunaa apuna. Merkkaukseen käytin violettia häviävää mustetta.  Se hävisi parissa päivässä.  Violetit merkinnät eivät näkyneet ruskeassa korissa, joten siihen tein vapaalla kädellä tikkaukset.  Pienen pieni työ, mutta saan onnitella itseäni siitä, että pääsee valmiiden tilkkutöiden laatikkoon enkä joudu laittamaan tätä keskeneräisten tilkkutöiden laatikkoon.

Kranssitikkausta
Edellisessä postauksessa esittelemälleni tikatulle kranssille tein parin käyttäen samaa sabluunaa.  Ompelen niistä sohvatyynyn päällisen, kunhan olen saanut hankituksi vetoketjun.  Kangas on sama, mutta tikkauslangat menevät hieman toisella tavalla.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana
Mukavia videoita
Löysin YouTubesta loistavia tikkausvideoita. Linda Taylor-nimiseen tikkausammattilaisen videoihin olen törmännyt ennenkin, mutta nyt syvennyin hänen videoihinsa ja niistä löytyy valtavasti vinkkejä tikkauksen suunnitteluun, vaikka en omistakaan pitkävartista tikkauskonetta.  Varsinkin jakso, jossa esiintyi Hari Walner oli mielenkiintoinen. Ostin hänen trapuntokirjansa 90-luvulla ja siitä alkoi haluni osata tikata kunnolla. 

The Quilt Showssa on uusimmassa jaksossa taidetilkkuilua. Ai, kuinka virkistävää. Joudun tunnustamaan nukahtaneeni edellisen jakson aikana. Käsinommeltavat kuusikulmiot eivät näemmä onnistuneet pitämään mielenkiintoani ja minua hereillä.  Valtaosa TQS:n jaksoista on todella mielenkiintoisia ja monet niin loistavia, että olen katsonut uudelleen useampaan kertaan.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Lisää tikkaussabluunakokeilua

Tänään oli ihan pakko ottaa isompi tikkausten merkintäsabluuna testaukseen ja pitää hauskaa ompelukoneen äärellä.  Malli poikkeaa vähän eilen koriliinaan käyttämästäni pienemmästä sabluunasta.
Kankaana yksivärinen joulunpunainen kangas. Ompelulankana ensin keltainen Aurifil-puuvillalanka, saman laadun sinisellä langalla varjostin kranssin ulkopuolelta ja sisältä.  Tyhjään alueeseen ompelin vapaasti muotoillen pieniä höyheniä käyttäen punaista Ikean puuvillalankaa (valmistus lopetettu).  Punaisen langan olikin tarkoitus hävitä näkyvistä ja vain valojen ja varjojen erottua. Siniset tikit näkyivät paremmin ennen kuin ompelin punaisella.  Keltainen tuli paremmin esille, kun ompelin kranssin lehdyköiden sisälle pienemmät lehdykät.

Merkkaamiseen käyttämäni liitukynä tylsyy nopeasti.  Se ei ole aivan optimaalinen merkkausväline, mutta lähtee suurimmaksi osaksi pois jo työtä käännellessä.  Olen nähnyt jollain videolla käytettävän vielä ohuempaa liitukynää. Jos jatkan näiden sabluunojen kanssa leikkimistä, niin täytynee etsiä ohuempi merkkausväline.  Sininen vesiliukoinen muste näkyy liian heikosti värilliseltä kankaalta, ainakin minun silmilleni tällaisena harmaana päivänä.

Tällä tikkaustyöllä ei ole vielä kohdetta, mutta n. 40 cm x 40 cm mitat mahdollistaisivat pienehköksi tyynyksi päätymisen.

Klassinen kranssi tikkausmallina osoittautui paljon kivammaksi, kuin osasin odottaa.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Koriliina

Sabluuunan mukaan tikkaaminen alkoi kiinnostaa katsottuani Patsy Thompsonin upeita tikkauksia. Tarvikekaapissani on kaksi kranssisabluunaa odottanut toimettomana vuosia. Nyt piirtelin merkinnät pienemmällä sabluunalla kankaalle ja keskityin tikkaamaan ompelukoneella merkitsemääni viivaa pitkin.  Eilen tikkasin ja tänään viimeistelin työn liinaksi rottinkikoriin.
Valkoiset liituviivat pitää vielä harjata pois.  Sabluunan reiät ovat kapeat ja liitukynä piti teroittaa hyvin teräväksi, jotta siitä tuli jälki kankaaseen.  Höyhenkranssin ulkopuolelle tikkasin kolme kerrosta käyttäen tikkausjalkaa mittana.  Niistä tuli paremmat kuin odotin, mutta vielä on parantamisen varaa reilusti.

Liinan reunat ompelin ympyräharpin avulla.  Se ei mennytkään yhtä näppärästi, kuin pyöreissä mukinalusissa. Piparkakkureunan pistonpituuden oletusarvo on 0,3, mutta suurensin pituuden 0,5:ksi ja vaikutus oli toivottua suurempi.
Koska kangaskerrosten välissä oli tällä kertaa bambuvanu eikä ohut tukimateriaali, oli pykäreunan leikkaaminen hankalampaa ja sain huomata leikanneeni langan poikki useammasta kohdasta. Nyyh!  Onneksi korin reunat peittelevät mokaani.

Olen oikein tyytyväinen, että otin sabluunat esille ja edistyin tällaisenkin tikkaustavan osaamisessa.  Täysin vapaasti ohjaten olisi lähes mahdotonta saada höyhenen lehdyköitä samaan kulmaan ympyrän ympärille.  Siis ainakin minun olisi mahdotonta.  Nuo sabluunat on ilmeisesti suunnitelu käsintikkaamista varten. Lehdykän ompelemin koneella sujuisi näppärämmin hieman toisenlaisella muotoilulla. Selviydyin kuitenkin. 
Käyttötarkoituksen keksiminen tikkausharjoitustyölle on aina vaikeaa. Tällä kertaa työ ei kasvata tarkoitusta vaille jääneiden harjoitustöiden pinoja.