torstai 11. syyskuuta 2014

Takapihan otuksia ja vähän tilkkuiluakin

Tilkkutyökurssi alkoi ja Ullaulla esitteli, mitä tänä syksynä tehdään. Nyt täytyy kovasti miettiä, minkäliaista kankaista lähtisin tekemään, jotta saisin itselleni käyttökelpoisia tuotoksia.

Vein kurssille näytille "Tuulen voimalla" -hyrräpeittoni esitelläkseni että se on valmis. Jotenkin siitä saamani kommentit eivät tuntuneet kannustavilta. "Vieläkö sulla on valkoinen kausi menossa?"   "nuo siniset merkit eivät häviä ikinä" (en ollut kostuttanut vedellä häviäviäviä tussimerkintöjä vielä lainkaan) "Mikset pese heti koko peittoa" "Taustakangas on kaunis".  Yksi sentään kohteliaasti ihmetteli, miten sain työn pysymään aloillaan tikkaamisen ajan.
(Sumuttelin illemmalla vedellä sinisiä merkintöjä ja ne hävisivät aivan samoin, kuin ovat aina ennenkin hävinneet.)

Olen piirrellyt jo paperille suunnitelmaa seuraavaksi isoksi työksi. Siitä tulee lintupeitto.  Yritän ympätä sekä applikaatiolintuja että kirjottuja lintuja peittoon.  Nyt pitäisi päättää minkä kokoisia lintublokkeja olisi fiksuinta tehdä.  Ja valkoista kangasta pitää käydä ostamassa monta mertriä.

Takahpihan otuksia
Olen pitkään ihmetellyt, kun rusakoita ei näy, mutta citykanit käyvät uskollisesti kaivelemassa meidän pihaa ja ruokailemassa takapihan nurmikolla. 
Eilen näin ensin tumman kanin ja sain siitä kivoja kuvia (tilkkutöihin?). Kun vähän myöhemmin katsoin ulos, niin näin vaalean kanin ja rusakon.  Sitten kaikki kolme jänistä söivät sopuisasti vierekkäin, kunnes ohikulkija sai ne vetäytymään piiloon.

Tilkkulehti
tuli taas tänään.  Sen kansi oli kokenut valkaisun, eli tilkkutyönä tehty otsikko oli siirtynyt historiaan. Oikeansuuntainen muutos, mutta olisin toivonut käytettävän vähemmän askeettista kirjasinlajia lehden nimessä.

Olin pusertanut lehteen kolme juttua. Keväisen näyttelyn juttu näytti jo täysin vieraalta, siitähän on niin kauan.  Taas esitän saman toiveen, että lukijat, jotka ovat yhdistyksen jäseniä,  kirjoittaisivat tilkkutyöohjejuttuja lehteen.  Niitä jäsenet toivovat ja mitä useampi niitä kirjoittaisi, sitä monipuolisemmin lehti palvelisi lukijoitaan. Annan mielelläni apua juttujen kirjoittamisen suhteen (sisältä, asettelu, kuvankäsittely). Seuraava aineistopäivä on 6.10.2014.

Tilkkulehdessä päätoimittaja kirjoittaa siitä, millaisia kommentteja ei ole suotavaa antaa näyttelytöistä.

6 kommenttia:

  1. Viis muiden kommenteista - hyrräpeittosi on tosi hieno. Ja siniset jäljet lähtevät (vain) kostuttamalla, itse teen niin, että levitän työn jonnekin ja suihkuttelen suihkupullolla. Sitten annan kuivua ja katson, vieläkö sinistä ilmestyy. Niihin paikkoihin uusi kostutus ja taas kuivatus. Ja sitä rataa, kunnes kaikki merkinnät katoavat. Mielestäni on turha ruveta pesemään vasta valmistunutta, käyttämätöntä työtä heti ensimmäiseksi. Sitä paitsi pesuaine saattaa reagoida sinikynän kanssa: yksi opettaja aikanaan kertoi, että joku onneton oli koettanut pesemällä poistaa suuritöisen kirjontatyönsä merkintöjä - seurauksena merkintöjen muuttuminen pysyviksi, likaisen ruskeiksi.

    VastaaPoista
  2. Outoja kommentteja noin kauniista työstä, wen ymmärrä ollenkaan.
    Minä en ainakaan pesisi uutta valmistunutta työtä heti jollei ole todella pakko!

    VastaaPoista
  3. Nyt kuulostaa siltä, että peittosi arvostelijoilla on ollut kateuden piikki sanoissa. Peittohan on upea kaikin tavoin. Ei taideta tarvita ruohonleikkuria teidän pihalla, niin hyvinsyöneiltä kanit näyttävät.

    VastaaPoista
  4. Myös minusta hyrräpeittosi on tosi ihana, väreineen, tikkauksineen ja kaikkineen. Ihmeellisiä kommentteja kuulit :(

    VastaaPoista
  5. Kyllä siellä oli nyt kateuden piikki kommentoijilla, peittosi on niin kaunis, että ei olisi syytä mitenkää negatiivisiin kommenteihin.

    VastaaPoista
  6. Oikein hyvä idea tehdä niistä upeista linnuistasi peitto. Ne tulee siinä parhaiten esiin. Olen aina ihmetellyt tuollaista tarvetta litistää toisen ilo typerillä kommenteilla.

    VastaaPoista