tiistai 30. syyskuuta 2014

Suuria ajatuksia - pieniä tuloksia

Suuria haaveillessani tuli tarve tehdä edes jotain pientä. Niinpä tein yhden setin piparkakkureunaisia lasinalusia.  Koristelin taas koneella käyttäen ympyräharppia.
Kangas on Marimekkoa. Alunperin se on ostettu olohuoneen verhoihin. Verhot kyllä palvelivat täällä monta vuotta, mutta kangasta jäi yli.  Ruudutus on haitannut sen istumista tilkkutöihin. Verhot ovat olleet jo jonkin aikaa tyttärellä. Välttelin sitä, että alustoista tulisi maalitaulun näköisiä ja sijoitin ruutujen risteämiskohdan sivuun.  Alustat sopivat yhteen olohuoneen ja ruokailutilan mattojen värityksen kanssa ja suojaavat sohvapöytää juomalasin jäljiltä.

Valkoista kangasta
Kävin kangaskaupassa etsimässä edullisempaa vaihtoehtoa lintupeiton pohjakankaaksi. Rullaportaiden yläpäässä tervehti iloinen tyttö ja kysyi mitä haluan. Vastasin haluavani valkoista kangasta tilkkutöihin.
Hän vei minut ensin vaatekangaspöydän luo ja esitteli valkoista puuvillaa, jossa oli ELASTAANIA. Sanoin, että tilkkutyökangas ei saa olla joustavaa.  Seuraavaksi hän esitteli ihan ohutta puuvillaa. Silmiini osui, että hintalapussa luki BOORDI. Toden totta kangas oli ohutta verhokangasta, jossa oli brodeerattu boordi toisessa laidassa. Sitten sain tutustua brodyyriin ja batistiin.

Tytöllä ei näyttänyt olevan aavistustakaan alasta. Hän selitti, että ei harrasta tilkkutöitä itse. Varmaan ei. Reppana oli jäänyt ilmeisesti vaille nuorille työntekijöille välttämätöntä perehdytystä myynnissä oleviin tuotteisiin ja  muukin ompelukokemus taisi olla olematonta. 

Nyt kuitenkin pesukoneessa pyörii valkoista puuvillakangasta, josta paljastui mitattaessa, että siinä oli valmistusvirhe (pakassa ei ollut mitään vihjettä siitä, että se olisi sekundaa). Pesun jälkeen näen, onko kankaasta aiottuun tarkoitukseen, vai meneekö tikkausharjoituksiin. Jännityksellä odotan pesutulosta.  Jospa pääsisin hommiin. 

Tilkkulehteen
Lehden aineistopäivä on 5.10.  Yritän taas puristaa siihen tilkkutyöohjeen Sytykkeiden lisäksi. Nyt, kun olen saanut sopivat päätelasit, mahdollisuudet näyttävät hyviltä. On aivan ihanaa nähdä vaihteeksi näytölle hyvin.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kukkakori

Tilkkutyökurssilla tehdään tänä syksynä kukkakoritöitä erilaisilla tekniikoilla. Viime viikolla saimme ohjeen käsin applikoitavaa kukkakoria varten. Koska käsinompelu ei sovi kädelleni, niin yritin muuttaa mallin paperiompeluun sopivaksi. Melkein kaikki viivat olisivat menneet uusiksi. Niinpä päätin saada jotain aikaiseksi ja kaivoin kaapista kaikki pussit, joissa oli liimaharsolla valmiiksi varustettuja tilkkuja ja toteutin korin liimaharsoapplikaationa.
Tänään kurssilla kukkakorini sai yllättävän hyvän vastaanoton, mikä ilahdutti kovasti.  Korin palat leikkasin alkuperäisen mallin muotoon. Kun olin tehnyt korin, leikkelin kellertävistä ja sinisistä kangaspaloista vapaamuotoisia kukkia. Yritin tehdä vähän orvokin muotoisia, mutta yleisöni ei nähnyt orvokkeja. Ei se mitään.

Palojen reunat ompelin pykäpistoin koneella ja vähän tikkasinkin varmistaakseni liimaharsokiinnitystä.

Yön kuningatar
oli sitten viikonlopun Vanhassa Satamassa. Sain kuulla, että moni oli pistäytynyt Erkin Sauman ja Tikin osastolle vartavasten työtä katsomaan. Upeaa, että blogillani on niin ihania lukijoita, että vaivautuivat katsomaan työtäni lähempää. Tuhannet kiitokset kaikille kävijöille.
Tänään esittelin Yön kuningattaren tilkkutyökurssilla. Siitä pidettiin ja sain vain positiivisia kommentteja. Epäiltiin, että olin ostanut sitä varten valtavasti erivärisiä lankoja. Tosiasiassa käytin ompeluun mahdollisimman paljon rullanloppuja sekä omiani että äidin jäämistöstä. Tuossa työssä ei langan laadulla ole oikeastaan mitään merkitystä. Värien näkyminen mustaa kangasta vasten oli tärkein kriteeri. Ostin työhön vain läpinäkyvän monofilament-siiman ja välivanun. Kaikki muu löytyi omista kaapeista.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kävin näyttelyssä ja messuilla

Perjantaina sain taas henkilökohtaisen komennon mennä katsomaan Riitta Grönroosin tilkkutyönäyttelyä Kauniaisten kirjastoon.  Kannatti mennä.  Riitan työnjälki on sellaista, mihin en itse koskaan tule pystymään. Näyttelytyöt perustuivat Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -kirjaan, joka taitaa olla ensimmäinen kirjastosta lainaamani kirja, jota en saanut luetuksi loppuun asti. Se aiheutti jonkinasteista lepokitkaa näyttelyyn menemiselle . 
Metallinhohtoiset kankaat ja metallilanka ovat Riitan usein käyttämiä raaka-aineita. Katsokaa, kuinka hienosti perhonen on kirjottu/tikattu työhön.  Kuvasin kaikki 9 työtä, mutta julkaisen tässä vain tämän osaotoksen Illusian siivet-työstä. Riitta, toivottavasti et suutu.  Olen  epävarma näyttelyn jatkumisesta. Saamani tiedon mukaan se jatkuisi 10.10. asti, mutta näyttelypaikalla ja esitteessä olleen tiedon mukaan sen viimeinen päivä oli eilen 20.9.

Kädentaitomessuilla
sain konkreettisesti kokea huippuhyvää palvelua.  Kun listasin edelliseen postaukseen ostoslistaani, niin Tilkkutarhan Minna tarttui siihen ja toi messuille juuri niitä tarvikkeita, joita olin toivonut.  Osa niistä ei todellakaan kuulunut vakiorepertuaariin.  Yksi tarvike jäi puuttumaan, se ilmeisesti pelkäsi, sitä että aioin häivyttää sen liottamalla olemattomiin veden avulla.  Sain hypistellä valkoista Kona Cotton laatukangasta ja nyt mietin raaskinko ostaa sitä, vai etsinkö jotain edullisempaa.  Jos en tarvitsisi niin suurta määrää, olisi helppoa tilata.  Valkoista kangasta olen tilkkuilu-urani aikana käyttänyt ainakin neljä pakkaa ja lisäksi pienempinä pätkinä ostanut valkoisellavalkoiselle -painokankaita.  Kun ostaa pakan kerrallaan, voi tehdä mitä tahansa eikä kangas lopi hetisiltään.

Yön kuningatar -työni roikkui sovitusti Erkin Sauman ja Tikin osastolla. Sen tarkoituksena oli esitellä, mitä voi saada aikaan käyttämällä kaikkia mahdollisia koristeompeleita.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Kädentaitomessuille

Vein tänään "Yön kuningatr" -peiton Erkin sauma ja tikkiin. Se tulee olemaan näytteillä liikkeen osastolla Helsingin kädentaitomessuilla ensi viikonlopun ajan.  Messut ovat Katajanokalla Vanha Satama -nimisessä näyttelytilassa, samassa missä ne aina ennenkin ovat olleet.  Tervetuloa katsomaan peittoani.


Kirjoittelen itselleni ostoslistaa messukäyntiä varten.  Ainakin seuraavia tarvitsen: Hyvää valkoista kangasta leveydestä riippuen 5-10 m lintuaiheisen peiton tarpeiksi, sinisiä vesiliukoisia merkkauskyniä, vesiliukoista tukimateriaalia, pyöröleikkurien teriä, Reynoldsin Freezer paperia (en usko, että löytyy).

Ajattelin, että tavoistani poiketen varaan peittoon lintukuvien pohjaksi yhtä ja samaa valkoista kangasta.  Linnut teen ainakin osittain liimaharsoapplikaationa ja osittain käytän myös trapuntoa.  Reunoille tulevat pienemmät linnut teen vapaalla konekirjonnalla.  Kaikki linnut tulevat perustumaan omiin valokuviini.

Lintupeitto on vielä suunnitteluvaiheessa. Yritän suunnitella tikkauksia samanaikaisesti peiton suunnittelun kanssa.  Haluan tikata peiton niin, että tikkaus tukee lintukuvia.  Valokuviakin on paljon läpikäytäväksi ja työstettäväksi.  Tarvisen kuitenkin tuntuman peiton pääasialliseen materiaaliin, jotta pääsen todella liikkeelle. 

torstai 11. syyskuuta 2014

Takapihan otuksia ja vähän tilkkuiluakin

Tilkkutyökurssi alkoi ja Ullaulla esitteli, mitä tänä syksynä tehdään. Nyt täytyy kovasti miettiä, minkäliaista kankaista lähtisin tekemään, jotta saisin itselleni käyttökelpoisia tuotoksia.

Vein kurssille näytille "Tuulen voimalla" -hyrräpeittoni esitelläkseni että se on valmis. Jotenkin siitä saamani kommentit eivät tuntuneet kannustavilta. "Vieläkö sulla on valkoinen kausi menossa?"   "nuo siniset merkit eivät häviä ikinä" (en ollut kostuttanut vedellä häviäviäviä tussimerkintöjä vielä lainkaan) "Mikset pese heti koko peittoa" "Taustakangas on kaunis".  Yksi sentään kohteliaasti ihmetteli, miten sain työn pysymään aloillaan tikkaamisen ajan.
(Sumuttelin illemmalla vedellä sinisiä merkintöjä ja ne hävisivät aivan samoin, kuin ovat aina ennenkin hävinneet.)

Olen piirrellyt jo paperille suunnitelmaa seuraavaksi isoksi työksi. Siitä tulee lintupeitto.  Yritän ympätä sekä applikaatiolintuja että kirjottuja lintuja peittoon.  Nyt pitäisi päättää minkä kokoisia lintublokkeja olisi fiksuinta tehdä.  Ja valkoista kangasta pitää käydä ostamassa monta mertriä.

Takahpihan otuksia
Olen pitkään ihmetellyt, kun rusakoita ei näy, mutta citykanit käyvät uskollisesti kaivelemassa meidän pihaa ja ruokailemassa takapihan nurmikolla. 
Eilen näin ensin tumman kanin ja sain siitä kivoja kuvia (tilkkutöihin?). Kun vähän myöhemmin katsoin ulos, niin näin vaalean kanin ja rusakon.  Sitten kaikki kolme jänistä söivät sopuisasti vierekkäin, kunnes ohikulkija sai ne vetäytymään piiloon.

Tilkkulehti
tuli taas tänään.  Sen kansi oli kokenut valkaisun, eli tilkkutyönä tehty otsikko oli siirtynyt historiaan. Oikeansuuntainen muutos, mutta olisin toivonut käytettävän vähemmän askeettista kirjasinlajia lehden nimessä.

Olin pusertanut lehteen kolme juttua. Keväisen näyttelyn juttu näytti jo täysin vieraalta, siitähän on niin kauan.  Taas esitän saman toiveen, että lukijat, jotka ovat yhdistyksen jäseniä,  kirjoittaisivat tilkkutyöohjejuttuja lehteen.  Niitä jäsenet toivovat ja mitä useampi niitä kirjoittaisi, sitä monipuolisemmin lehti palvelisi lukijoitaan. Annan mielelläni apua juttujen kirjoittamisen suhteen (sisältä, asettelu, kuvankäsittely). Seuraava aineistopäivä on 6.10.2014.

Tilkkulehdessä päätoimittaja kirjoittaa siitä, millaisia kommentteja ei ole suotavaa antaa näyttelytöistä.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Melkein tyhjäkäyntiä

En ole koskenut viikkoon ompelukoneeseen enkä kankaisiin. Kahden tilkkutyön viimeisteleminen peräkanaa vaatii etäisyyden ottamista.

Tänään kävin Villa Elfvikin lintutornissa.  Siellä oli monta mukavaa ihmistä nauttimassa upeasta säästä ja kiikaroimassa lintuja.  Olin itse jättänyt kiikarin kotiin ja kamerassakin oli vahingossa turhan lyhyt  objektiivi.  Seurailin nuolihaukan lentoa (asiantuntevammat näkivät haukan lajin).  Oli niin rauhallista, että kyhmyjoutsenetkin käyttäytyivät siivosti eivätkä tapansa mukaan kurittaneet laulujoutsenia.  Toinen laulujoutsenista tosin piilotteli ruovikossa eikä näy kuvassa.
Etummaisin on laulujoutsen ja takimmaiset kyhmyjoutsenia
Joutsenet keskittyivät höyhentensä sukimiseen.  Muut vesilinnut olivat liian kaukana kameralleni.
Tummasyyskorento
Sudenkorentoja asettui kuvaamisetäisyydelle. Molemmat lajit ovat aivan tuntemattomia. mutta useampi yksilö lenteli paisteessa.  Punertavan korennon siivet kimalsivat kultaisina.  Villa Elfvikin ja Laajalahden luonnonsuojelualue sijaitsee Espoossa Kehä I:n ja Turun moottoritien tuntumassa.   Alueen etelärannalla on Maarin lintutorni.
Punasyyskorento
Pitäisi kehittää tilkkutyökurssille joku työ, jota voisin tehdä hissukseen pitkin syksyä silloin kun en työstä varsinaisia kurssitöitä. 

Gotchat
Olen huomannut, että moniin blogeihin on ilmestynyt varmistusvaatimus. Ne ovat todella hankalia minulle, tiirailen suurennuslasilla ja arvailen suttuisia numeroita, mutta ymmärrän, että roskakommentit ärsyttävät.  Minun blogiini eivät anonyymit voi jättää kommentteja edelleenkään juuri roskapostin takia.

Hankin uudet päätelasit, mutta ne eivät ole hyvät.  Niinpä joudun käyttämään enenevässä määrin tekstin suurentamista tietokoneella. Teksti suurenee, mutta nuo numeroarvoitukset eivät.  Uusilla laseilla näen lukea erinomaisesti, mutta varsinainen tarkoitus ei toteutunut.

P.S. Internet tietää kaiken ;) Lea Neula&Puikko -blogista kertoi korennoille nimet. Ylempi tumma on tummasyyskorento ja alempi punainen punasyyskorento.  Mukavaa, kun ei ole annettu kummallisia nimiä vaan erinomaisesti kuvaavat.