tiistai 5. elokuuta 2014

Tilkkuilijan helmasynti - pihtailu

Jouduin tänään tunnustamaan Soilelle, että pihtailin hyrräpeittoni kanssa ja siksi se ei ole riittävän pitkä sängynpeitoksi.  Olin talvella tilkkutyötä ommellessani sitä mieltä, että torkkupeittokoko riittää. Kesällä ajattelin jo hetken, että teen sänkypeiton kokoisen, mutta koska olin jo ostanut vanua vain 2 metrin palan (noin 7 euron investointi), en tehnyt peitosta pidempää. Tuo vanuhan on halpaa polyesterivanua, joten aika käsittämätön pihtailu.  Nyt olisi kivaa jos peitto riittäisi sängynpeitoksi vierashuoneen sänkyyn.

Kävin Töölön tilkkupajassa ostamassa valkoista Aurifil-lankaa 4 x 1000 m. Noilla pärjään ehkä talven yli.  Ompelulangasta en pihtaile.  Aurifil luistaa hienosti ja vapaa konetikkaus sujuu kuin rasvattu sen avulla. Käytän sekä ylä- että alalankana samaa lankaa.  Valkoisia tilkkaus- ja tilkkutöitä on siis aikomus tehdä jatkossakin.

Peitto odottaa edelleenkin reunakaitaletta. Näillä helteillä ajatuskin kankaan silittämisestä tuntuu huonolta ajatukselta.

Joka ilta on iso operaatio viilentää huoneet ennen nukkumaanmenoa. Kaikki ikkunat ja parvekkeen ovi auki sekä kaksi tuuletinta päälle heti auringon laskettua. Samalla tarkkailen ikkunasta takapihan/puiston pupuja.  Pupuja näkyy joka ilta.

Tumma citykaninpoikanen

Harmaa citykani
Tällä hetkellä säilytän kameraa ja kiikaria vierashuoneen pöydällä, jotta voin tarkkailla otuksia.  Koska kanit liikkuvat hämärällä, pääsen harjoittelemaan hämärässä valokuvaamista ja RAW-muotoisten kuvien säätämistä.  Kanit eivät kuulu Suomen luontoon, mutta onhan nuo valtavan söpöjä.  Rusakot ovat kaikonneet mahdollisesti kaneista johtuen.

7 kommenttia:

  1. Mielettömän upea "Hyrrä-peitto" ja mitkä tikkaukset, hohhoh! Odotan innolla mitä olet Tilkkulehteen väsännyt

    VastaaPoista
  2. Kerrassaan hieno peitto ja mestarilliset tikkaukset! Söpöjä kuvattavia teillä päin liikkuu. Onnea kuvaussessioihin!

    VastaaPoista
  3. Jotenkin tutun tuntuinen pihtailu. Vaikka kyllähän ihmisellä pitää torkkuoeittikin olla tai mahdollisesti kaksikin. Tilkkutaiaassa oli rusakko ja täällä muutama kani. Nyt taitaa olla niiden aika. Hienot kuvat ja alempi malli osaa hieman poseeratakin.

    VastaaPoista
  4. Peitosi on kiva, samoin pupukuvat. :) Hauska myös kuulla, millä langalla tikkaat. Olenkin pohtinut, laittavatko tilkkuilijat myös alalangaksi samaa kuin ylälangaksi. Sitä kun ei aina mainita tikkaustietojen kohdalla.

    Minä olen joutunut jatkamaan vanua leveyssuunnassa, kun kaupassa oli tarjolla ainoastaan 150-senttistä. Ostin vähän pitemmästi vanua ja sitten suikaloin ylimääräisestä vanupalasta sopimaan peiton leveyteen. Harsin vanupalat valkoisella ompelulangalla kiinni isompaan palaan. Samalla tavalla voisi jatkaa vanua myös pituussuunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanut, joita tavallisesti kytän, ovat leveitä, Nyt pihtasin siinkin suhteessa, että ostin polyesterivanua. Vanun jatkaminen toimii, kunhan ei yritä tikata valitsemallani tavalla. Mustaa Yön kuningatar-peittoa varten minulla on jo kunnon vanu ostettuna.

      Poista
  5. Kyllä se totta on, ettei pihtailu kannata tilkkutöissä, sanoo tämäkin nuukailija. Olen monesti syyllistynyt pihtailuun ja se näkyy heti tuloksissa.

    VastaaPoista
  6. Joo, kyllä tuollaisia pihtauksia on tullut tehtyä ja kaduttua - koetan kuitenkin korjata tapojani: vihreässä työssäni on villavanu, ja tikkaukset "pullistuvat" ihanasti. Tyrsky-työssäni on alla puuvillavanu, päällä villa ja lopputulos on niiden arvoinen :) Ihania pupukuvia - oikein arvasit, minun pupuni on maalaisrusakko :)

    VastaaPoista