perjantai 29. elokuuta 2014

Yön kuningatar valmistui

Sain täysin valmiiksi jo toisen tilkkupeiton elokuun aikana.  Yön kuningattaren ensimmäiset palat tein tosin jo marraskuussa 2013 ja ompelin lisää pitkin talvea. Toukokuussa uhosin jo että Musta on ommeltava kesällä, mutta viimeistelinkin ensin hyrräpeiton eli "Tuulen voimalla" -peiton
Peiton lopulliset mitat ovat 130 cm x 196 cm.  Tikkaus veti kasaan jonkun sentin.  Viimeaikaiset säät eivät ole juurikaan tarjonneet auringonvaloa avuksi mustan työstämisessä.  Sadepilvet ovat pimentäneet taivaan tämän tästä. 

Tikkasin ruodittomalla höyhenkuviolla.  Se oli paras vaihtoehto, kun oli niin vaikeaa nähdä, missä tikkaukset jo menivät.  Koetikkausten tekeminen kannatti ja löysin mallin, jolla homma onnistui kauniisti.  Päällipuolelta tikkaukset eivät juurikaan erotu, mutta violetti tausta kertoo koko totuuden.
Satiinilakana kiiltää ja jotenkin se eli enemmän tikkauksesa mukana. Päällipuoli näyttää aika sileältä, mutta taustasta tuli rohkeasti kolmiuloitteinen.

Kävin kovaa taistelua itseni kanssa, kestänkö käsinompelusta tulevat kivut vai kiinnitänkö reunakaitaleen kokonaan koneella ommellen. Päädyin kestämään kivut, kun ranne on ollut viimeaikoina varsin kivuttomassa kunnossa.

Kirjoin blokit koneella käyttäen kaikkia koneeni valikoimassa olevia koristeommelmalleja.  Luin mallikorttia välillä vaakasuuntaan ja välillä pysysuuntaan, jotta en käyttäisi vain noin kymmenkuntaa suosikkiommelta.

Moderneilla välineillä tehty ja hups, mitä tulikaan - Perinteiseltä rekipeitoltahan Yön kuningatar näyttää.   

tiistai 26. elokuuta 2014

Ruodittomia höyheniä

Tänään sain Yön kuningattaren tikkaukset valmiiksi. Tikkasin blokkien välikaitaleiden päältä vähän rennolla otteella ja boordikin sai samalla mallilla tehdyt tikkaukset.

Aloitin tikkaamisen lauantaina ja tänään tiistaina koko peitto on tikattu. Nopeuteen myötävaikutti tikkausmalli, jossa ei tarvinnut mittailla tai merkitä mitään eikä palata taaksepäin pitkiä matkoja.

Tikkaus pullistelee maltillisesti. Välissä on Tilkkutarhasta ostamani bambuvanu.  Vanu ei ainakaan tässä vaiheessa vuoda etu- tai takapuolelle.  Taustakankaana on violetti satiinilakana, jota oli ehditty käyttää vain jonkun  kerran ennen kuin sänky vaihtui leveämpään. 

Huomioita näkymättömästä ompelulangasta
Läpinäkyvä lanka taittaa prisman tavoin siihen osuvan valon ja säihkyy sateenkaaren väreissä.  Se toi aavistuksen verran harmautta työhön. Mutta, kun en kertakaikkiaan nähnyt mustasta langasta, mistä olin ommellut ja mistä en, niin tämä oli paras vaihtoehto.

Hannele vinkkasi, että langan pään värittäminen tussilla auttaa sen pujottamista neulansilmään. Kiitos Hannele, vinkki toimi erinomaisesti. Huomiokynän mustetta en saanut tarttumaaan, mutta tavallinen ei-vesiliukoinen huopakynä toimi hyvin.  Musta langanpää löysi neulansilmään helpommin.
Siima käpristelee kovasti. Katkaisin siiman mahdollisimman suorasta kohden ja pidin pinseteillä kiinni, niin omat käteni eivät osuneet tielle ja siima meni neulansilmään rimpuilematta.

Oma Berninani näki näkymättömän langan hyvin, mutta yhden ystävän kirjova Bernina valitti hänelle, että koneessa ei ole lankaa.  Koneet ovat siis erilaisia,

Siimaa kului tähän peittoon melkein kaksi rullaa. Rullalla on 200 m.  Kirjoitan tämän nyt tähän muistiin itseäni varten.  Alalankana on eri lanka eli musta puuvillalanka.

Liukkaan siiman päättelyjen pysyvyyteen suhtaudun hieman skeptisesti. Jätin siksi joitakin langanpäitä roikkumaan ja käsin pääteltäväksi.

Lopputyöt
Edessä on tilkkutyön työvaiheista se vähiten luova eli reunakaitaleen ompeleminen.  Nimilappu pitää tehdä.  Ripustuskujakin ilmeisesti tarvitaan, koska tätä jo kosiskeltiin näytille.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Näkymätöntä lankaa neulansilmään

vaikka en tee keisarille uusia vatteita. 
Edellisen postauksen lankatestauksena jälkeen tein uuden koetilkun ja päädyin käyttämään peiton tikkauksessa monofilamentia eli yksisäikeistä polyamidisiimaa,  Joissakin lähteissä käytetään tuosta siimasta englanninkielistä nimitystä "invisible" ja toisissa "transparent".  Se ei muutu aivan mustaksi mustalla taustalla, mutta pystyn näkemään ompeleeni.

Tässä koetilkussa testasin, mitä tapahtuu jos ompelen aivan koruompeleiden vierestä. No siitähän tuli kuin tatin lakki eli ympyrä alkoi pullistella ja näytti tosi hassulta kalotilta.  Niinpä kokeilin tulisiko tikkauksesta paremman näköinen, jos ompelisin välikaitaleiden päältä ja välttelisin menemästä ihan ympyrän viereen.  Kangas ei alkanut pullottamaan.  Eli ongelma ratkaistu.

Siimalla on hyvien ominaisuutensa vastapainona joitakin hankalampia piirteitä.  Tietysti ensimmäinen on että lähes näkymättömän langan pujottaminen neulansilmään on tavallistakin vaikeampaa. 
Käytän no 14 top stich neuloja, joissa on reilu silmä,  Siima kihartuu rullalta otettaessa muita lankoja voimakkaammin ja sen takia se ei tahdo osua neulansilmään.  Ja kun aloitan ompelun tai tulen ompeleen päähän, pitää siimasta pitää kiini, jotta se ei pääse karkaamaan neulansilmästä.  Onneksi minulla on pinsettisetissä atulat (kuvassa oranssin ympyrän päällä), jotka puristavat aina ja avautuvat painettaessa. Ne ottavat hyvän otteen siimasta, eikä se pääse karkaamaan.

Kun eksyn tekemään asioita, joihin ei ole valmista reseptiä, törmään väistämättä uusiin ratkaistaviin ongelmiin.  Tiinatei kommentoi, koetilkkujen tekemistäni.  Olen hyväksynyt asenteen, että tämä on ajanvietettä ja jos joudun viettämään aikaa, jonkun teknisen asian pähkäilyssä niin ei se ole ollenkaan paha juttu.  Ehkä se pitää dementian loitolla. 

Peiton tikkaaminen edistyy nyt erinomaisesti ja ehkä saan sen valmiiksi lähipäivinä.  Olisi kivaa aloittaa joku uusi työ. 

P.S. Löysin  konekirjontaan sopivia lankoja Erkin Saumasta ja Tikistä http://www.ompelukoneethelsinki.fi/.

torstai 21. elokuuta 2014

Tikkauslangan valinnan vaikeus

Taisin mainita joskus aikaisemmin, että Yön kuningatar -työn tikkaamisessa on haasteena se, että tikkaus ei saa viedä tehoa kirjomiltani ympyröiltä.  Kokosin jo ympyräblokeista koetilkunkin, mutta tunsin olevani niin kaukana oikeasta lankavalinnasta, että tein kokomustan koetilkun ensin, että saan karsituksi edes osan vaihtoehdoista pois.


Kokeilut
  1. Luonnonvalkoinen puuvillalanka ala-ja ylälankana.  Taustapuoli on todella siisti, mutta tikkauskuviot kilpailisivat liikaa ympyröiden kanssa.
  2. Vaalenaharmaa puuvillalanka ala- ja ylälankana. Samoin kuin edellinen vaihtoehto. Kaunis takaakin, mutta liikaa kilpailua varsinaisen työn kanssa.
  3. Musta puuvillalanka ala- ja ylälankana.  Apua, en näe mistä olen ommellut. Taustapuoli siisti.
  4. Tummansininen puuvillalanka ylälankana, alalankana musta puuvillalanka. Ei näytä hyvältä.
  5. Väritön nailonsiima eli nailonista valmistetttu yksisäikeinan lanka.  Ongelmana lankojen päätteleminen ja mahdollinen sulaminen jos joku yrittäisi joskus silittää peittoa.  Lanka kiiltelee niin, että näen mistä olen ommellut.  Alalankana musta puuvillalanka ja siiman lenkkejä näkyy taustapuolella. Säätöasia ilmeisesti.
  6. Väritön polyamidisiima eli polyamidista tehty yksisäikeinen lanka (monofilament). Ongelmana lankojen päätteleminen pitävästi. Sulamisvaaraa ei ole.  Alalankana musta puuvillalanka ja siiman lenkkejä näkyy taustapuolella. Säätöasia ilmeisesti.
  7. Madeiran musta raionlanka ylälankana ja alalankana musta puuvillalanka. Lanka kiiltelee ja melkein näen mistä olen ommellut. Taustalla valkoisesta puuvillavanusta syntyneitä pisteitä.
  8. Harmaa vaihtuvavärinen tikkauslanka ja alalankana musta puuvilla. Joitakin pisteitä taustapuolella
  9. Metallilanka ja alalankana musta puuvilla
Kokeilin vielä värittää tussilla vaaleita ompeleita. Tussi tekee kankaasta nuhruisen oloisen ja vaalea lanka vaatisi ilmeisesti usean käsittelyn.  Vaikka kyseessä onkin ajanviete, en koe mielekkääksi viettää aikaani värittämällä kokonaisen peiton tikkaukset.
Jumppasin peiton kerrokset kasaan eilen käyttäen perinteistä menetelmää eli teippasin taustakankaan lattiaan maalarinteipillä ja kiinnitin kerrokset hakaneuloin.  Ensin piti tietysi siirrellä huonekaluja ja puhdistaa lattia. Lattian puhdistamiseen käytin robottimoppia, joka sai puolen tunnin ajan hinkata pölyjä ko. alueelta. Ai, että se on hauska vehje. Robotin puhdistaessa lattiaa silitin taustakankaan ja päällisen.  Taustakangas on violetti satiinilakana.

Jos sinulla on kokemuksia yksisäikeisellä langalla tikkaamisesta, kuulisin mielelläni niistä.  Kokeilemistani vaihtoehdoista se tuntuu olevan paras.  Tosin tässä täytyy vielä löytää taustapuoleenkin sopiva lanka. Monofilamentin käyttämistä sekä ylä- että alalankana vieerasta ainakin nyt.  Ehkä kokeilen sitäkin Violettia lankaa on vain yksi vajaa puola, eli se ei riitä.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Nokkava lintu

Piti tulla vihepeippo, mutta taisi tulla ihan uusi lintulaji, jonka tunnusmerkkinä on iso vaaleanpunainen nokka.  Olen keksinyt koko liudan selityksiä tälle epäonnistumiselle:
  1. Lasertulostin muutti värejä niin, että lämpimästä kullankeltaisesta tuli harmaanvihreä ja aloitin ompelun käyttäen paperitulostetta värimallina
  2. Ohuesta vesiliukoisesta merkkauskynästä loppui väri ja piirsin paksummalla kynällä kankaalle, jolloin linnun piirteet muuttuivat
  3. Lankavalikoimassani ei ole riittävästi pehmeitä kullankeltaisia sävyjä
  4. Näköni kanssa on ongelmia. Uusien luku/tietokonelasien käyttöön on totuttelemista.  Kaikkia virheitä ei edes niillä pysty korjaamaan.
Kun älysin, että väritys menee poskelleen, aloin korjata tilannetta lisäämällä kellanruskeaa ja katsoin lintuni kuvaa iPadilta.  Nokan koon korjaamiseen olisi tarvittu purkamista, mutta siihen en ryhdy (jäisi varmaan vain reikä kankaaseen).  Voinhan ommella uuden lintukuvan.  Sitä varten tosin täytyy ostaa sopivamman värisiä lankoja jostain kaupasta. Apua - mistä ihmeestä löydän konekirjontalankoja täällä pääkaupunkiseudulla.

Tässä linnussa on useampaa eri sorttia lankoja.  Osa on kirjontalankoja, mutta osa mitä sattuu vaateompelusta jääneitä, halpislankapakkauksista, tilkkutöihin ostettuja jne.

Aiemmin kirjomani lintukuvat ovat suunnitteluseinälläni ihmettelemässä, miten käyttäisin ne.  Ettei vaan niistäkin olisi muodostumassa peitto.  Onneksi ne lisääntyvät niin hitaasti, että todennäköisesti ehdin tikata kaksi tikkausta odottavaa keskeneräistä peittoani ennen kuin niitä syntyy riittävästi peittoon.

Yön kuningatar -peittoa en ole vielä koonnut ja nyt on työväenopiston kurssin alkaminen niin lähellä, että on suuri houkutus jäädä odottamaan sitä ja koota peiton kerrokset siellä pöydän päällä.  Toisaalta nyt tiedän, mitä aion yrittää siihen ja aurinkoisia päiviä tulisi hyödyntää mustan peiton ompelemisessa. 

maanantai 11. elokuuta 2014

Tikahdutko tikasta?

Suomalais-brittiläinen kangasvaihtotyö - The Woodpecker - Tikka
Työni valittiin edustamaan Suomea yhtenä kolmestakymmenestä ja oli elokuussa 2014  Festival of Quilts -näyttelyssä Birminghamissa, joka päättyi eilen 10.8.14.  Kangasvaihtohaasteeseen osallistui yli 100 työtä.

Työn koko on määrätyt 40 cm x 80 cm. Työssä piti käyttää Briteistä tulleita kankaita ja omia kankaita. Sain yhden valkoisen kankaan ja kaksi hieman erikoisen punaista ja mustapohjaisen kuvioidun kankaan. Omina käytin mustia, liki valkoisia, valkoista ja harmaita.

Linnun mallin sain sisareni ottamasta valokuvasta.  Tikan vartalo on trapuntosta pullea.  Ennen trapuntovanua, tikkasin tikan vartalon ja pään vapaalla konetikkauksella valkoisella valkoiselle ja mustalla mustalle. Vain tunnustelemalla huomaa tikkaukset. Valkoiseen taustaan tikkasin vihreällä lehviä (feathers). Tikka on koottu liimaharsoapplikaationa.  Työ jää kiertämään Tilkkuyhdistyksen matkalaukkunäyttelyssä.

Valmiista työstä voi sanoa, että onneksi käpytikat eivät ole työn kokoisia.  70 cm korkea tikka voisi olla aika pelottava pihapuissa kiipeämässä.  Kyseessä on naaras, siksi päässä ei ole punaista.

Britteihin lähteneet työt valittiin valokuvien perusteella ja vinkattiin, että kannattaa lähettää hyviä kuvia.  Niinpa ostin uuden mustesuihkutulostimen ja tulostin tikan ja yksityiskohtakuvan molemmat A4 kokoisina kiiltävälle valokuvapaperilla. Temppu tehosi.

Kuvassa näkyy tikan alavatsan tikkauksia. Himmeämmässä punaisessa kankaassa tapahtuu hauska optinen harha tikkauksen kanssa. Näyttää ihan siltä, kuin kankaan kuvio olisi tikkauksen päällä.

Idea työhön lähti ihmettelystä, miten käyttää noita kahta punaista kangata. Kangas., jonka käytin palkkiin oli niin vaikea, että siitä ei tuntunut kehkeytyvän mitään.  Näin sitä voi selvitä hankalankin tuntuisista haasteista.

P.S. Jos tämä työ nauratti, niin hienoa. Haastekankaista ei syntynyt mitään vakavasti otettavaa.

perjantai 8. elokuuta 2014

V - niinkuin Valmis

Hyrräpeittoni sai reunakaitaleen ja nimilapun. Nimilapussa lukee työn nimenä "Tuulen voimalla".  Peitto on siis VALMIS.  Pääsen ylpeänä lisäämään sen tiedot valmistuneiden tilkkupeittojen listaan.  Sinne ei olekaan tullut lisäyksiä aikoihin.

Kuvasin taas ilman salamaa yrittäen hyödyntää ikkunasta tulevaa sivuvaloa korostamaan tikkauksia.
Taustakangas on lähes valkoinen.  Siinä on kevyet ja harvat kukkakuviot. Jatta Salosen Marimekolle 1986 suunnittelemaa Anna-kangasta.  

Reunakaitaleen kiinnitin kokonaan ompelukoneella.  Työssähän on niin paljon ompelukoneen tikkejä, että ei se voi mennä pilalle muutamasta pistosta lisää.  Ompelussa käytin Berninan Walking foot -nimistä tuuman levyistä jalkaa, joka on iso ja tehokas siinä olevan yläsyöttäjän ansiosta.  Jalka seurasi kaitaleen reunaa ja siirsin neulan asentoa oikealle niin, että ommel osui haluamaani kohtaan. 

Aluslangasta
Kangastuksia kommentoi mainintaani käyttää tikkaamisessa samaa lankaa sekä ylä- että alalankana.  Niin tein tässä työssä, koska myös työn tausta oli valkoinen.  Saman langan käyttämisessä on se hyvä puoli, että päällipuolelle ei synny pieniä pisteitä toisen värisestä alalangasta.  

On kuitenkin tilanteita, jolloin toimin toisin. 
  • Metallilanka ei ole hyvää alalankana ja vähän turhan kallista siihen tarkoitukseen. Silloin käytän alalankana taustaan sopivaa  hyvälaatuista puuvillalankaa ja asetan langankireyden aavistuksen löysälle, jotta ylälanka ei vedä alalankaa päällipuolelle.  
  • Samoin teen vaihtuvaväristen lankojen kanssa.  Alalankahan juoksee vastakkaiseen suuntaan kuin ylälanka, joten värien vaihtumisia ei pystyisi kuitenkaan kohdistamaan.
  • Kun harjoittelen uusia tikkauskuvioita, käytän eriväristä ylä- ja alalankaa, jotta huomaan virheeni.
  • Vesiliukoisella langalla ommellessani, käytän sitä vain ylälankana ja alalankana valkoista puuvillalankaa. Alalanka jää työssä valkoisten vanukerrosten välii, joten se ei näy lopputuloksessa.
Kesän valoa on vielä jäljellä, joten seuraavaksi on tikkausvuorossa musta Yön kuningatar tilkkupeittoni. 

tiistai 5. elokuuta 2014

Tilkkuilijan helmasynti - pihtailu

Jouduin tänään tunnustamaan Soilelle, että pihtailin hyrräpeittoni kanssa ja siksi se ei ole riittävän pitkä sängynpeitoksi.  Olin talvella tilkkutyötä ommellessani sitä mieltä, että torkkupeittokoko riittää. Kesällä ajattelin jo hetken, että teen sänkypeiton kokoisen, mutta koska olin jo ostanut vanua vain 2 metrin palan (noin 7 euron investointi), en tehnyt peitosta pidempää. Tuo vanuhan on halpaa polyesterivanua, joten aika käsittämätön pihtailu.  Nyt olisi kivaa jos peitto riittäisi sängynpeitoksi vierashuoneen sänkyyn.

Kävin Töölön tilkkupajassa ostamassa valkoista Aurifil-lankaa 4 x 1000 m. Noilla pärjään ehkä talven yli.  Ompelulangasta en pihtaile.  Aurifil luistaa hienosti ja vapaa konetikkaus sujuu kuin rasvattu sen avulla. Käytän sekä ylä- että alalankana samaa lankaa.  Valkoisia tilkkaus- ja tilkkutöitä on siis aikomus tehdä jatkossakin.

Peitto odottaa edelleenkin reunakaitaletta. Näillä helteillä ajatuskin kankaan silittämisestä tuntuu huonolta ajatukselta.

Joka ilta on iso operaatio viilentää huoneet ennen nukkumaanmenoa. Kaikki ikkunat ja parvekkeen ovi auki sekä kaksi tuuletinta päälle heti auringon laskettua. Samalla tarkkailen ikkunasta takapihan/puiston pupuja.  Pupuja näkyy joka ilta.

Tumma citykaninpoikanen

Harmaa citykani
Tällä hetkellä säilytän kameraa ja kiikaria vierashuoneen pöydällä, jotta voin tarkkailla otuksia.  Koska kanit liikkuvat hämärällä, pääsen harjoittelemaan hämärässä valokuvaamista ja RAW-muotoisten kuvien säätämistä.  Kanit eivät kuulu Suomen luontoon, mutta onhan nuo valtavan söpöjä.  Rusakot ovat kaikonneet mahdollisesti kaneista johtuen.