lauantai 12. heinäkuuta 2014

Boordi mietityttää

Hyrräpeiton keskiosa on nyt tikattu ja pitäisi keksiä, miten tikkaan keskiosaa ympäröivän valkoisen boordialueen.  En haluaisi merkata vaan edetä vapaasti. Kuvion pitäisi olla sen verran isoa, että homma valmistuisikin.  Tältä tilanne näyttää nyt:
Boordi on 15 cm leveä.  Kankaassa on valkoinen painokuvio valkoisella pohjalla. Kuvio tulee häviämään tikkauksen sekaan.  Vaihtoehto, joka kuuluu tämänhetkiseen osaamiseeni olisi tikata isoja höyheniä.  Niidenkin tekeminen edellyttää jonkinasteista mittaamista ja merkkaamista, mutta ei aivan kohtuutonta työmäärää. 

Tällä hektellä keskiosan ympärillä on vain yhdet tikit. Kokemuksesta olen saanut oppia, että toisen kuvion ompeleminen ihan heti toisen viereen ei näytä hyvältä.  Täytyisi siis ommalla ainakin yksi tikkauskerta koko keskiosan ympäri erottamaan boordin koristetikkaukset. 

Berninassa ompelujalan vaihtaminen on yleesä maailman helpoin juttu.  Poikkeuksen muodostaa ns. Walking foot, jonka asettelu on hieman vaikeampaa..  Harsin walking footin avulla reunan suurimmalla mahdollisella piston pituudella.  Koska tuo jalka on todella iso ja se syöttää kangasta myös päältä, meni harsiminen hämmästyttävän sujuvasti.  Taidan käyttää temppua toistekin.

Tärkätty taustakangas käyttäytyi todella hyvin.  Käytän tikatessani Machingers-merkkisiä tikkaushanskoja.  Minulle ne sopivat, vaikka niitä saakin ottaa pois käsistä vähän väliä.  Ne ovat ihonmyötäiset ja ohuet.  Olen nähnyt monia muitakin ratkaisuja, mutta minulla on nyt menossa jo toinen pari näitä.

Lintutorneista
Marle kommentoi, että hän ei muka uskaltaisi kiivetä lintutorniin.  Osassa lintutorneja onkin tikkaat, mutta Villa Elfvikin lintutorni tekee miellyttävän poikkeuksen:  sen kahdelle alimmalle tasolle pääsee myös pyörätuolilla tai rattaiden tai rollaattorin kanssa. Metsässä käveltävää on kilometrin verran ja siellä on hyvät polut ja pyörätuolille sopivat pitkospuut narukaiteineen. Alimmilta tasoilta näkee hyvin vesilintuja. Ylimmälle tasolle johtaa aika jyrkät portaat.
Kuvassa on Elvikin lintutorni Maarin lintutornista nähtynä.

Otaniemen/Laajalahden/Maarin lintutorniin johtaa lähes normaalit portaat. Tosin kaide on mitoitettu jonkun jättiläisen kouralle ja itse otan kiinni pystypuista.  Alas tullessa täytyy varoa ylimmän portaan kohdalla oudosti sijoitettua tukilautaa.
Lintuja katsellessani ja kuvatessani olen haastatellut oikeita lintuharrastajia.  Osa heistä kirjaa havaintoja Tiiraan ja osa ei.  Monasti bongari kirjaa vain mielenkiintoisimmat havainnot ja siksi joistakin linnuista ei synny kirjauksia päivittäin, vaikka niitä oleskeleekin luonnonsuojelualueella ja tornissa kävijöitäkin on ollut useita päivän mittaan. Maarin lintutornille löytyy viitoitus Konemiehentieltä ja Konemiehentielle pääsee Otaniementieltä.  Osa matkasta kulkee pitkospuita pitkin.  Otaniementiellä on aikarajoitukseton  pysäköintipaikka lähellä Konemiehentien risteystä. Otaniemi sijaitsee Espoossa lähellä Helsingin rajaa.  Otaniementietä pitkin kulkee busseja.

Tänään kiertelin Mätäjoella kamera kaulassani. Heti kysyttiin, olenko nähnyt liejukanaa. Liejukanan näkeminen tuntuu olevan monelle kannelmäkeläiselle iso asia. Se on lintuharvinaisuus, jota tosin esiintyy muuallakin pääkaupunkiseudulla.  Tänään minua ei onnistanut.  Vain tukkasotkapesue halusi tulla kuvatuksi.
Mätäjoella kävelytiet kulkevat välillä vain metrin päässä vedestä, joten lintujen kuvaaminen aivan läheltä onnistuu mukavasti. Jos et vielä saanut tarpeeksesi linnuista, niin katso lintukirjaani, jossa julkaisen kuvia linnuista. Minulle nähty lintu on sellainen, josta onnistun saamaan edes liki siedettävän kuvan.  Pelkkä äänihavainto tai tärähtänyt kuva ei riitä.

5 kommenttia:

  1. Höyhenet ovat tietysti ihan ehdoton ykkösvaihtoehto, mutta itse olen ihastellut myöskin "pianon koskettimia" nyt useammassakin tilkkutyössä. Keskusta näyttää hienolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ehdotuksesta. Pianokoskettimet täytyy tikata poikittaissuuntaan ja suoraan, mikä on näille käsille vaikein vaihtoehto. Kaariin syntyvät pienet epätäsmällisyydet eivät näy yhtä pahasti kuin absoluuttista suoruutta vaativissa kuvioissa.

      Poista
  2. Tee niitä höyheniä, ne kun on niin ihania! Olen kehittynyt korkean paikan kammossa. Ilomantsissa menin Viinitorniin (vanha vesitorni) ja ihan muina miehinä katselin ja kuvasin näkemääni. Eikä viinillä ollut mitään tekemistä rohkeuden kanssa, olin kuskina.

    VastaaPoista
  3. Tästä peitosta on tulossa ihana tiedän sen jo!
    Ruskeat linnunpoikaset näyttävät niin hellyyttäviltä. Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  4. Jos teet höyheniä niin tee isoja, mielestäni tuohon peittoon sopisi pullukat reunat.

    VastaaPoista