tiistai 29. heinäkuuta 2014

Reunakaitaletta vailla + tärkkäyksestä

Valkopohjainen hyrräpeitto on nyt saanut tikkauksensa ja leikkasin ylimääräiset kankaat sen reunoiltakin jo pois.  Nyt se saa jäädä pariksi päiväksi odottamaan reunakaitaletta.  Lupasin avustaa Tilkkulehteä ainakin yhdellä jutulla, joka on vielä keskeneräinen. Huomenna on aineiston jättöpäivä - kiirehtikää siis tilkkuystävät juttujenne kanssa.

Valkoiset tikkaukset eivät juurikaan näy kohtisuoraan otetussa kuvassa.

Tässä kuvassa saa vähän paremman näkymän tikkauksiin. Tämä ei siis ole "puhkitikattu" tilkkutyö vaan "hypertikattu". Tämä on ensimmäinen peitto, jonka olen kokonaan tikannut muulla tavalla kuin pelkällä suoralla tikkauksella.  Itsevarmuus kasvoi työn myötä. Tässä vaiheessa peiton korkeus on 197 cm ja leveys 147 cm. Jokunen sentti hävisi tikkauksiin.  Jätin peiton vähän turhan pieneksi, kun pelkäsin liikaa että isompi olisi vaikea tikata koneellani.

Käytin aivan tavallista tikkausjalkaa. Vaikka BSR eli tikinpituuden säätöjalka tekee tasaisempaa jälkeä, niin se on mielestäni äänekkäämpi. 

Kiitoksia kommenteistanne edelliseen postaukseen. Kun tikkaa vapaasti, ei kukaan toinen voi sanoa, että "uups, tikkasit liian kaukana merkkiviivasta". Kun käyttää pohjakankaan väristä lankaa, eivät vaihtelevat pistonpituudet pistä silmään.  En tunne tarkkuuteni olevan sitä luokkaa, että voisin tikata piirroksen mukaan samankokoisia vierekkäisiä kuvioita. Mutta olen onnellinen siitä, missä pisteessä tikkaustaitoni on tällä hetkellä.  Kauas olen tullut 90-luvun ensimmäisistä harjoituksista.

Tärkkäyksestä
Peiton taustakankaan tärkkäsin spray-tärkillä kahteen kertaan.  Tärkkäys kovetti taustakankaan ja teki siitä aavistuksen verran liukkaamman.  Taustakankaaseen ei tullur tikatessa vekkejä, vaan se pysyi suorana!  Ison työn liikuttaminen kotiompelukoneen pienessä aukossa on aina vaikeaa, kun työn pitää olla samanaikaisesti rutattuna ja suorana.

Silitysraudan pohja likaantui tärkistä ja huomasin vasta päällistä silittäessäni että päälliseen tuli ruskeaa töhnää.  Tärkin käyttämisen jälkeen kannattaa siis puhdistaa silitysrauda pohja kunnolla, ennenkuin sitä käyttää arvokohteeseen. On peitossa muutama veritahrakin hakaneulojen käsittelystä :(

Sen verran raskasta peiton liikuttaminen kuitenkin oli, että Surpreme Slider-alusta repesi käyttökelvottomaan kuntoon.
Tämä vaaleanpunainen puoli on ompelutasoon tarttuva taustapuoli. Liukas etupuoli on valkoinen. Onneksi minulla oli jo uusi hankittuna ja saatoin jatkaa ompelemista.  Alustaan syntyi ompeluaukon viereen repeämä taannoin, kun nostin alustaa ja neula oli paljaana ilman jalan antamaa suojaa.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Hypertikkausta

tai jotain sinne päin.  Viikolla tuli mainos Patsy Thompsonin Craftsyssä pitämästä tikkauskurssista .  Jos ei olisi peiton tikkaaminen kesken ja toinen kaapissa odottamassa, olisin varmaan ilmoittautunut. Mainoksessa näin ensimmäistä kertaa sanan hypertikkaus. Se osui oikein kunnolla. Toinen termi ultimate quilting suomeksi käännettynä olisi ehkä äärimmäistikkaus, mutta hypertikkaus  sanana kuvaa mielestäni erinomaisesti sitä, miltä minusta tuntuu tikatessani. 

Hyrräpeiton boordin yksi reuna on saanut nyt tikkaukset. Hyvin kermavaahdon oloista.  Jossain näin, että höyhenen lehdykän sisälle oli tikattu kapea lehdykkä.  Se kolahti ja aloin tehdä niitä,  Tikkauksesta tulee ehkä aavistuksen vanhahtavan näköistä verrattuna valkoisten blokkien moderneihin kuvioihin, mutta silti kivaa.

Merkkasin kevyesti noin-kohdat, jossa höyhen vaihtuu toiseksi.  Muuta merkkausta ei tarvinnut tehdä, sormella piirtely riittää.

Nyt on ollut hyvin lämmintä, joten tuntuu kuumalta pitää tilkkupeittoa sylissä ja yrittää tikata sitä.  Tämä lämpö on aivan ihanaa.  Minä nautin siitä, vaikka yöksi täytyy yrittää viilentää. Tuulettimet viimeistään auringon laskiessa päälle ja ikkunat ja parvekkeen ovi auki.  Viime yönä ikkunoita sulkiessani näin harmaan kaniemon, jolla oli harmaa ja musta poikanen. Musta poikanen näkyi puistossa aamullakin, mutta siinä vaiheessa en ehtinyt kuvaamaan sitä.  Kanit eivät säilytä jalostusvärejä kovinkaan monta sukupolvea. Joku on ilmeisesti taas laskenut lemmikkinsä ulos lisääntymään, kun näyttävät selviytyvä niin hyvin täällä.

Tänään kävin täysin siemauksin nauttimassa hyvästä seurasta, säästä ja lämpöisestä merivedestä. Espoossa Mellstenin rannalla vesi oli lämmintä kuin Välimeressä konsanaan. Kävin useampaan otteeseen pulahtamassa mereen.  Nenä on vähän palanut nyt, mutta tällaisista päivistä täytyy nauttia. 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Keltainen ja sininen alustasetti

Ihan yllätin itseni ompelemalla kaksi settiä edellisessä postauksessani esittelemiäni lasinalusia muutamassa päivässä.  Näissä on se valtavan hieno ominaisuus, että reunakaitaleen tai pussiin ompelemisen kanssa ei tarvitse äheltää.  Riittää, kun leikkaa ompeleen vierestä.  Kiitoksia kivoista kommenteistanne.
Kuvasin asettamalla lasinaluset skanneriin. Mahtuivat, kun laitoin vähän toistensa päälle.  Ompelin 2 keltaisella, 2 vihreällä ja 2 alustaa valkoisella langalla.  Kuviot vaihtelevat alustasta toiseen.  Keltaisella ommellut ovat itselleni mieluisimmat.  Vihreällä ommelluissa näkyvät ommelkuviot parhaiten.

Sinisen setin ompelemiseen käytin kahta eri sinistä ja yhtä punaista lankaa.   Kun kankaassa on samalla punaisella painettuja kuvioita yhdistää ommel niitä aika hassusti, vähän niinkuin lautapelissä pallukalta toiselle.

Sinisessä kankaassa oli vielä hulpio jäljellä ja siinä näkyy kankaan nimi ja suunnittelija.  Olin aina luullut että nimiä ja sanoja tässä maailmassa riittää, mutta taas olin väärässä. Yllättäin tämänkin marimekko-kankaan nimi oli "Anna". Tekijänä mainitaan Kristiina Isola.  Valkeavoittoisen hyrrä-peittoni taustakangas on marimekkoa ja sen nimi on myöskin "Anna" ja tekijänä Jatta Salonen. 

Kuinkakohan monta muuta marimekon Anna-kangasta on olemassa?

En ole pessyt alustoja enkä mielelläni pese. Alkavat mahdollisesti vetää pesussa. Saakoon vastaanottajat siistin näköisinä ja heittäköön pois, jos ruttaantuvat.  Aiemmin pussiin ompelemani alustat ovat kestäneet pesua hienosti, mutta kaipaavat silittämistä pesun jälkeen.  Hannele pyysi raportointia pesukokemuksesta, mutta sellaista ei nyt ole näköpiirissä.  Tuollaisia piparkakkureunojahan on ollut vuosikymmeniä brodyyripitseissä ja hyvin ne kestivät monia pesuja alushameissa (muistaakohan joku muukin tuollaisen vaatekappaleen?) 50-luvulla.

Ostin keväällä uuden Canonin tulostin/skannerin. Käytin vanhaa Epson-skanneriani 10 vuotta ja ihmettelen jatkuvasti, miksi uudessa on niin hassu ajuri.  Jotta voin katsoa skannaamani kuvan tietokoneella, täytyy skannausohjelma aina sammuttaa ensin ja sammuttaminen siirtää kuvan tietokoneelle.  Tiedostot saavat päivämäärästä muodostetun pitkän nimen ja ne menevät aina ennalta määrättyyn kansioon.  Vanhassa skannerissa kuvat menivät heti tietokoneelle ja saatoin antaa niille merkitsevän nimen jo skannausohjelmassa ja valita kansion, johon halusin tallentaa. 

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Piparkakkureunaa

Kaapissani ei ole yhtään lahjaksi sopivaa mukinalussettiä tällä hetkellä. On siis aika tehdä sellainen.  Ympyrämuotoon tekeminen tuntui houkuttavalta vaihtodehdota.  Taas pääsi ihana ompeluleluni eli ympyräharppi käyttöön.
Kankaana on jostain saamani marimekkokangas, jota oli juuri sopivan kokoinen pala kuuteen lasinaluseen.  Ensimmäinen on nyt tässä ja lähiaikoina syntynee lisää.  Leikkasin kankaan neliöiksi 17 cm x 17 cm ja laitoin väliin silittämällä kiinnitettävän tukimateriaalin palat 16 cm x 16 cm (silitysraudalla kiinnittävien liimojen kanssa saa olla tarkkana).  Ala- ja ylälankana on keltainen Aurifil.  Mukavasti mahtui kuusi kierrosta koruompeleita tilkulleni.  Uloimman ompeleen valitsin ensimmäisenä, sillä sehän on haluamani piparkakkureuna. Ompelun aloitin tietenkin keskimmäisestä ympyrästä. Ommeltuani leikkasin sitten varovasti saksilla aavistuksen verran ompeleen vierestä.  Aika näyttää tulevatko nämä kestämään pesua.

Kuvassa koruompeleet eivät juurikaan eroitu, mutta käyttäjä näkee ne selvästi.  Nyt mietin, kannattaisiko lpppuihin käyttää erivärisiä lankoja, jotta ne olisivat yksilöllisiä, vai pitäydynkö keltaisessa.  Kuvasin skannerilla, koska siinä kohde on aina taatusti suorassa kulmassa eikä tarvitse korjailla kuvaa.

Kirjotut linnut
Kälyni kyseli kirjomistani linnuista ja huomasin, että en itsekään enää muista niiden tekojärjestystä.  Tein vapaan konekirjonnan töilleni  blogiin ihan oman Konekirjonta-sivun helpottamaan seuraavien tipujen suunnittelua. 

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Boordi mietityttää

Hyrräpeiton keskiosa on nyt tikattu ja pitäisi keksiä, miten tikkaan keskiosaa ympäröivän valkoisen boordialueen.  En haluaisi merkata vaan edetä vapaasti. Kuvion pitäisi olla sen verran isoa, että homma valmistuisikin.  Tältä tilanne näyttää nyt:
Boordi on 15 cm leveä.  Kankaassa on valkoinen painokuvio valkoisella pohjalla. Kuvio tulee häviämään tikkauksen sekaan.  Vaihtoehto, joka kuuluu tämänhetkiseen osaamiseeni olisi tikata isoja höyheniä.  Niidenkin tekeminen edellyttää jonkinasteista mittaamista ja merkkaamista, mutta ei aivan kohtuutonta työmäärää. 

Tällä hektellä keskiosan ympärillä on vain yhdet tikit. Kokemuksesta olen saanut oppia, että toisen kuvion ompeleminen ihan heti toisen viereen ei näytä hyvältä.  Täytyisi siis ommalla ainakin yksi tikkauskerta koko keskiosan ympäri erottamaan boordin koristetikkaukset. 

Berninassa ompelujalan vaihtaminen on yleesä maailman helpoin juttu.  Poikkeuksen muodostaa ns. Walking foot, jonka asettelu on hieman vaikeampaa..  Harsin walking footin avulla reunan suurimmalla mahdollisella piston pituudella.  Koska tuo jalka on todella iso ja se syöttää kangasta myös päältä, meni harsiminen hämmästyttävän sujuvasti.  Taidan käyttää temppua toistekin.

Tärkätty taustakangas käyttäytyi todella hyvin.  Käytän tikatessani Machingers-merkkisiä tikkaushanskoja.  Minulle ne sopivat, vaikka niitä saakin ottaa pois käsistä vähän väliä.  Ne ovat ihonmyötäiset ja ohuet.  Olen nähnyt monia muitakin ratkaisuja, mutta minulla on nyt menossa jo toinen pari näitä.

Lintutorneista
Marle kommentoi, että hän ei muka uskaltaisi kiivetä lintutorniin.  Osassa lintutorneja onkin tikkaat, mutta Villa Elfvikin lintutorni tekee miellyttävän poikkeuksen:  sen kahdelle alimmalle tasolle pääsee myös pyörätuolilla tai rattaiden tai rollaattorin kanssa. Metsässä käveltävää on kilometrin verran ja siellä on hyvät polut ja pyörätuolille sopivat pitkospuut narukaiteineen. Alimmilta tasoilta näkee hyvin vesilintuja. Ylimmälle tasolle johtaa aika jyrkät portaat.
Kuvassa on Elvikin lintutorni Maarin lintutornista nähtynä.

Otaniemen/Laajalahden/Maarin lintutorniin johtaa lähes normaalit portaat. Tosin kaide on mitoitettu jonkun jättiläisen kouralle ja itse otan kiinni pystypuista.  Alas tullessa täytyy varoa ylimmän portaan kohdalla oudosti sijoitettua tukilautaa.
Lintuja katsellessani ja kuvatessani olen haastatellut oikeita lintuharrastajia.  Osa heistä kirjaa havaintoja Tiiraan ja osa ei.  Monasti bongari kirjaa vain mielenkiintoisimmat havainnot ja siksi joistakin linnuista ei synny kirjauksia päivittäin, vaikka niitä oleskeleekin luonnonsuojelualueella ja tornissa kävijöitäkin on ollut useita päivän mittaan. Maarin lintutornille löytyy viitoitus Konemiehentieltä ja Konemiehentielle pääsee Otaniementieltä.  Osa matkasta kulkee pitkospuita pitkin.  Otaniementiellä on aikarajoitukseton  pysäköintipaikka lähellä Konemiehentien risteystä. Otaniemi sijaitsee Espoossa lähellä Helsingin rajaa.  Otaniementietä pitkin kulkee busseja.

Tänään kiertelin Mätäjoella kamera kaulassani. Heti kysyttiin, olenko nähnyt liejukanaa. Liejukanan näkeminen tuntuu olevan monelle kannelmäkeläiselle iso asia. Se on lintuharvinaisuus, jota tosin esiintyy muuallakin pääkaupunkiseudulla.  Tänään minua ei onnistanut.  Vain tukkasotkapesue halusi tulla kuvatuksi.
Mätäjoella kävelytiet kulkevat välillä vain metrin päässä vedestä, joten lintujen kuvaaminen aivan läheltä onnistuu mukavasti. Jos et vielä saanut tarpeeksesi linnuista, niin katso lintukirjaani, jossa julkaisen kuvia linnuista. Minulle nähty lintu on sellainen, josta onnistun saamaan edes liki siedettävän kuvan.  Pelkkä äänihavainto tai tärähtänyt kuva ei riitä.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Eteenpäin menevän mieli

Huolimatta tärkkäämisen aiheuttamasta takaiskusta, aloin tikata hyrrä-työtäni.  Olen täyttänyt valkoisia ruutuja vapaalla konetikkauksella ja reunustanut hyrräkuvion osia suoralla tikkauksella.  Kun vanu on vähän tavallista paksumpaa, pullistelee työ mukavasti.

Tikkaan siis kotiompelukoneella.  Työtä on vaikea liikuttaa isommissa kaarissa ompelukoneessa.  Siksi tikkaan pienen alueen kerrallaan.  Kovin kermavaahtoiselta tikkaukset näyttävät.  Mikä siinä on, että työn katsojat alkavat pyörittää sormeaan noiden pikkukivien ympäri (vasemmalla ylänurkassa)?
Peitto ei tällä hetkellä roiku suorana, kun se on tikattu vain osittain.  Mutta eteenpäin menen.  Peittoon on tullut tärkkitahrojen lisäksi pari veritahraa hakaneuloista.  Kun peitto on valmis, niin sitten päätän miten menettelen sen pesemisen suhteen. Tikkaan käyttäen tavallista edestä auki olevaa vapaan konetikkauksen jalkaa.  Apuna on Spreme Slider, jonka päällä työ luistaa hieman paremmin ja kädessä tikkaushanskat.  Tikkauslankana on valkoinen Aurifil-puuvillalanka 40. Koneen nopeutta säädän liukusäätimestä, niin jalan voi pitää koko ajan samassa asennossa polkimella.

Harmaahaikaroita
Kävin ensin pari kertaa Villa Elfvikissä ja kuvasin siellä haikaroita.  Tänään kävin Laajalahden Otaniemen puoleisella rannalla Maarin lintutornissa, jossa olikin monta oikeaa lintubongaria kaukoputkineen.  Olen parina kesänä onnistunut kuvaamaan sattumalta oh lentäneen harmaahaikaran.  Nyt olen nähnyt monta yksilöä samanaikaisesti seisovan vedessä paikoillaan ja odottavan että sopiva saalis uisi jalkojen juureen.
Koska valokuvauslaitteistoni on varsin vaatimaton etäämpänä olevien lintujen kuvaamiseen, kaihertaa mieltä uuden objektiivin hankinta.  Ne ovat vaan kovin kalliita ja mitä enemmän Suomessa tarpeellista valovoimaa objektiivissa on, sitä hurjempi hinta.
Harmaahaikarat ovat komeita lintuja.  Hienoa, kun niitä on asettunut asumaan lähes kotinurkille. Helsingissä on upeita lintupaikkoja, tosin Otaniemi on Espoon puolella.  Yksi bongari antoi jopa katsoa mahtavalla kaukoputkellaan lintuja.  Näin töyhtöhyyppiä, nokikanoja, vikloja, kottaraisia jne. Ja tänään aurinko paistoi ja lämmitti niin ihanasti sunnuntaiaamun kunniaksi.