torstai 22. toukokuuta 2014

Satakielten laulua

Viikon verran on satakielten laulu helissyt meidän nurkilla.  Kadun toisella puolella laulelee kaksi yksilöä, joiden äänet kantavat sisälle asti, ja Mätäjoella käy sellainen laulukilpailu, että melkein saa korvia pidellä.
Mätäjoki virtaa Vantaan puolelta jostain Kaivokselan kohdalta Kannelmäen, Lassilan ja Pitäjänmäen kautta Huopaladen poukamaan Talin edustalla.  Se on  upea luontokeidas Länsi-Helsingissä.  Joessa on varsin vähän vettä, mutta se ei onneksi kuiva aivan kokonaan sateettomanakaan aikana.  Rannat ovat aikamoista ryteikköä, mutta juuri siitä satakielet pitävät. Ne poimivat varjossa ja kosteassa viihtyviä hyonteisiä ruoakseen.  Pari päivää sitten valitsin lenkkivarusteikseni kameran sijaan kävelysauvat ja tietysti juuri silloin näin kuinka satakieli istui lehdettömän haavan oksalla ja kuinka sen rinta pullisteli laulun voimasta.  Niiden näkee muutenkin vilahtelevan pensaasta toiseen, mutta valokuvaa en ole vielä onnistunut saamaan.  Mätäjoen rannoilla on ollut asutusta jo 5000 vuotta sitten, mutta silloin joki oli vielä Vantaanjoen pääuoma.

TILKKULEHTI 2/2014 tuli tänään. Ensimmäiseksi tietysti tarkistin, että väritystehtäväni on lehdessä.  Annoin nimittäin lukijoille tehtäväksi harjoitella vapaata konekirjontaa talitiaisesta tekemälläni piirroksella.  Siitä vaan kaikki tilkkuilijat tekemään lintublokkeja.

Piirros perustuu tiaisesta itse ottamaani valokuvaan. 

Jos tykkäät lintutöistäni, niin Syyringin Tilkut Piknikillä näyttelyssä voit nähdä niitä.  Kirjottuja lintuja siellä ei tosin ole kuin "9 varista" työssäni, koska en ole vielä yhdistänyt kirjomuksia tilkkupinnaksi.

3 kommenttia:

  1. Ihanan kesäinen kuva, vaikea uskoa että keidas on Helsingistä.

    VastaaPoista
  2. Satakieliä en ole koskaan nähnyt, kuullutkin vain kerran. Hieno kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satakieli on pieni ja vaatimattoman rusehtava. Tunnistamista helpottaa, kun samalla kuuluu ääni.

      Poista