lauantai 29. maaliskuuta 2014

Nyt kolahti

Siis postiluukku kolahti eilen ja sain Quilting Arts -lehden huhtikuun numeron.  Kannen vilkaisu sai heti sanattomaksi. WOW! ja sisältö kannen mukaisesti upeiden muotokuvatilkkutöiden tekemisestä.  Sisältö kolahti täydellisesti minuun. 
Mahtavia muotokuvia, joissa on pienen pienistä paloista koottuna myös perinteinen tilkkutyö.  Näiden rinnalla pienet lintututkielmani tuntuvat kovin vähäpätöisiltä.   Aivan huikeaa osaamista on yhdistää esittävä kuva ja valtavan suuri määrämuotoinen tilkkupinta.  Tuon kannen tilkkutyön on tehnyt Deborah Hyde -niminen tilkkutaiteilija. Aivan uusi nimi minulle.

Tilkkutyökurssi lähestyy loppuaan.  Niinpä minun raidallisesta hyrrä-työstänikin loppui raidallinen kangas kesken kaiken. Ystävä tekstasi eilen löytäneensä mökiltään sopivia lisukkeita.  Olisi kivaa saada pinta valmiiksi ja kehitellä siihen superkivoja tikkauksia.  

Muuttolintuja
Äsken istahti peippo koivun oksalle ikkunan eteen. En ehtinyt saada kameraa esille ennen kuin oksa oli taas tyhjänä.   Sepelkyyhky istahti samalle oksalle noin viikko sitten eikä tykännyt yhtään silloisesta räntäsateesta.  Sen puoliso jäi valitettavasti rungon taakse enkä saanut perhepotrettia.
Vesilintuja on vielä aika vähän, onhan maaliskuu meneillään.  Kanadanhanhet pitivät eilen aikamoista metakkaa Seurasaasen ympäristössä, äänekästä kaakatusta ja vesi roiskui.
Telkkäuros yritti vikitellä kivellä levännyttä naarasta eilen.  Oikoi kaulaansa ja pyöritti pyrstöään.


Lokkeja oli Seurasaaren luona kolmea sorttia eli harmaalokkipari, kalalokkeja paljon ja naurulokkeja jokunen.  Meri oli vielä osittain jäässä.  Isokoskeloita oli useita viikko sitten, mutta olivat ilmeisesti jatkaneet matkaansa sisämaahan, kun yhtään koskeloa en onnistunut näkemään.
Kyhmyjoutsenet ovat Hesan rannoilla niin jokapäiväisiä, että ne eivät enää juurikaan sykähdytä  kauniista ulkonäöstään huolimatta.  Eivätkä ne oikein taida kuulua muuttolintujen ryhmään.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pulunen

Tein naaraspulun eli pulusen kuvan perusteella vähän pienemmän version sohvatyynyn päälliseksi.  Vanuna on nyt 100 % puuvillavanu, jota olen käyttänyt monet vuodet.  Se on selvästi keltaisempaa kuin bambuvanu ja paljon lähempänä 20/80 sekoitevanun väriä.  Trapunto erottuu nyt vain pulleutensa puolesta.
Vitivalkoisesta tulee kuvassa harmaa, mutta jos säädän kuvaa valkoisemman suuntaan niin tikkauset eivät enää erotu.  Ja tikkaukset ovat tämän piilokuvan juju.  Tästä tuli niin klassisen näköinen, että itsekin katson ihmetellen että eihän tämä ole enää moderni pulunen.

Klassinen vaikutelma tulee symmetriasta.  Kaikilla sivuilla on samanmuotoiset höyhenkuviot ja nurkissa samanlaiset pikkukivitikkaukset.  Piirsin höyhenten ruodot jopa samalla kaarella.  Lehdykät tikkasin vapaasti yrittäen istuttaa ne kauniisti ruodin ympärille.  Pulunen perustuu siis itse ottamaani valokuvaan kuhertelevasta pulupariskunnasta.  Kuvan löydät tämän postauksen lopusta.

Pullistelevasta pulusta otin uuden valokuvan, kun vinottain otettu jäi aika epäselväksi.  Tämän työn korvaan samankokoisella kuin pulunen lähipäivinä.  Ja sitten ihmettelen mihin käytän tämän. Bambuvanu on ihanan pehmeää, mutta ei sopivan ryhdikästä sohvatyynyyn.
Pulut postikorttina
Finn Quilt ilmoitti eilen, että Tilkkutanssit-kilpailutyöstäni on painettu postikortteja ja sain kuvankin postikortista. Puluja on rajattu eikä reunusta näy ollenkaan.  Tikkaukset näkyvät hyvin kortissa. Kortteja on kuulemma myynnissä Tilkkupäivillä Imatralla.  Käykääpä ostamassa niitä. 

Alkuperäinen pulukuva
Siinä uros yrittää niin kovasti hurmata naarasta.  Vaikka naaras ei tässä näytä kovin kiinnostuneelta, niin saman sarjan toisessa kuvassa kiinnostus näkyy hyvin.  Kuvan olen ottanut vakituisella lintujen kuvaamispaikallani eli Seurasaaren sillalla.  Eilen bongasin sillalta isokoskeloita useampana ryhmänä, kanadanhanhia, urostelkän ja yhden kyhmyjoutsenen.  Varmaan ensi viikolla lajisto runsastuu.  Meri oli vielä jäässä suurelta osalta tällä puolella kaupunkia.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Pullistelevan pulun tikkaukset valmistuivat

Olipa taas ihanaa tikata oikein kunnolla.  Tikkasin valmiiksi perjantaina aloittamani pullistelevan pulun. Siinä vaipuu jotenkin meditatiiviseen tilaan, kun piirtelee loivia kaaria ompelukoneella kankaalle.  Jaoin pinnan osiin ja täytin sitten osat vaihtelevilla tikkauksilla.
Molemmilla sivuilla on isot sulkakuviot ja nurkissa pienemmät ja suoraruotisemmat sulat.  Linnun ylä- ja alapuolella on pieniä kiviä ja suippoon kärkeen päättyviä kevyesti kaartuvia viivoja.   Aurinkoa ei tänään näy, joten ikkunan ääressä otettu kuva jäi melko vaisuksi.  Tästä oli tarkoitus tulla sohvatyynyyn päällinen, joten sen tuleekin olla hillitty.

Bambuvanu on kuitenkin niin leprua, että ryhdikästä sohvatyynyä ei tästä oikein saa.  Joutunen tekemään uuden käyttäen puuvillavanua.   Odotin työn kutistuvan tikkauksessa enemmän, joten tämä on vähän suurempi kuin syksyllä tekemäni tyynynpäällinen.   Molempiin töihin käytin samaa puuvillasatiinia ja tikkasin samalla Aurifilin valkoisella puuvillalangalla.  Vain vanut eroavat.

Näppituntumalla voin nyt sanoa, että bambuvanu vaikuttaa erittäin hyvältä vanulta pehmeisiin töihin.  Se on taipuisampaa kuin puuvillavanu. Bambuvanua mainostetaan ekologiseksi.  Jätä kommentti, jos tiedät jotain sen ekologisuudesta. Mahdolllisesti viimeistelen tämän nuppupeitoksi ellen keksi miten saisin rittävän ryhdikkääsi alkuperäiseen tarkoitukseen. Tikkasin täysin vapaasti eli en tällä kertaa  käyttänyt BSR-laitetta apunani.

Yhden veistoksen näyttely
Eilen huomasin Eiranrannassa patsaan, jota en ollut ennen nähnyt. Tosin käyn siellä vain pari kolme kertaa vuodessa.  Patsaan nimi oli Onni ja sen vieressä olleesta esitteestä kävi ilmi että kyseessä on yhden veistoksen näyttely ja patsaan  on tehnyt kuvanveistäjä Rafael Saifulin vuonna 2006.  Siinä hahmot kököttivät penkillä ja katsoivat tiukasti merelle niinkuin niin moni muukin.

Hahmonen välissä oleva omena vaikutti vähän kliseiseltä, mutta on aina virkistävää nähdä uusia taideteoksia.  Onni oli ilmeisesti ironiaa, niin totiset ja kaukana toisistaan nuo hahmot olivat.  Kuvasta näkyy, että jäät ovat lähteneet ja meressä oli jopa vaahtopäitä ja että taivas oli kirkas ja aurinko teki terävät varjot.

Muuttolintuja edustivan Eiran rannassa lähinnä erilaiset lokit: selkälokki, kalalokki ja naurulokki. Neljä kyhmyjoutsenta lensi jonnekin Hernesaaren suuntaan.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Pullisteleva pulu

Aloin tehdä sohvatyynyn päällistä valkoisesta puuvillasatiinista.  Kun työ on aivan väritön, on sitä tosi hankalaa kuvata.  Salamalla en onnistunut saamaan tikkauskuviota näkyviin ollenkaan. Onneksi aurinko tuli avuksi ja sain ikkunan ääressä varjoja näkyviin.
Tämä on urospulu, jonka kuvaa käytin myös tilkkutanssit-kilpailutyössäni.  Värillisen version pitäisi olla nähtävillä Tilkkupäivillä Imatralla, jos se nyt jotakuta kiinnostaisi.  Päällisen toiselle puolelle tulee naaraspulun kuva.

Ostin jokin aika sitten Tilkkutarhasta bambuvanua.  Tämä on ensimmäinen kohde, jossa käytin sitä.  Linnussa on Hobbs Heirloom 20/80 vanua, mutta varsinainen tikkausvanu on bambuvanua.  Ihan kivasti pienet kuviot pullistelevat siinä.  Se on jotenkin kevyemmän oloista kuin 100 % puuvillavanu Warm and comfortable. Kaipaisin valkoisempaa vanua tuon 20/80 vanun tilalle. Sen pitäisi kuitenkin olla yhtä pehmeää kuin nyt käyttämäni vanu.

Lisää tikkauksia tulee pulua ympäröivän neliön ulkopuolelle.  Olin vain niin innoissani, että sain vaihteeksi jotakin tikatuksi ja esittelen keskeneräistä työtä.  Kuten kuvasta näkyy, en tapaa harsia vaan käytän hakaneuloja pitämässä työn kasassa tikkausvaiheessa.

Jaa-a  taas teen valkoisesta.  Kirjavien kankaiden valikoimani tuntuu niin sekalaiselta ja linjattomalta, että ei niistä oikein mitään saa.  Lisää en osta ennen kuin keksin todella hyvän jutun, jota alan tehdä.


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ilmaista katsottavaa tänä viikonloppuna

Nyt 17.3.2014 ilmainen katseluaika umpeutui.  The Quilt Show vietti  viikonloppuna 14.-16.3.14 kansainvälistä Quilting viikonloppua ja tarjosi ilmaiseksi katsottavaksi kaikki kausien 1-13 jaksot.  Kukin jakso on noin tunnin mittainen eli katsottavaa on liki 170 tunnin verran. Siihen eivät viikonlopun tunnit olisi riittäneet.  Katsominen edellyttää rekisteröitymistä.  Muutama jakso on aina katsottavissa ilmaiseksi. Kannattaa kokeilla onneaan.

Jos ihastuit, lunasta ns. STAR-jäsenyys ja voit katsoa paitsi uudet jaksto, myös kaikkia vanhoja jaksoja.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Naaraspunatulkku kirjottuna

Täytyi kokeilla huollettua ompelukonettani ja tehdä rasitustesti.  Turvauduin taas valmiiseen kuvaan.  Olen tehnyt tämän saman kuvan aiemmin liimaharsoapplikaationa.  Näin ompelukoneliikkeesä naarastulkun väristä lankaa.  Ostin sitä kaksi rullaa, joista toisessa väri vaihtuu huomattavasti terävämmin, kuin tässä nyt käyttämässäni.
Langassa on kuitenkin oikein kivasti eloa.  Nyt muistin laittaa Kvilttaaja-leimankin kuvaan.Kirjoin taas käyttäen kehikkoa ja paksua tear away tukimateriaalia. Piirtelin ääriviivat vesiliukoisella musteella, joka häviää jopa ihan vain ruiskauttamalla vettä piirosten päälle.

Nämä blogiin laitetut kuvat näkyvät Googlen kuvahaulla muiden joukossa ja on oikein hyvä, että niissä on signeeraus siellä satojen samanaiheisten kuvien seassa.

Huomenna on taas tilkkukurssi. Nyt ajattelin ryhdistäytyä ja tehdä sitä mitä ope sanoo eikä omia projekteja.  Jotenkin kangasvaihtotyön valmistuminen helpotti niin, että uskoisin vastaanottimeni taas toimivan.

Jouduin taas rajoittamaan anonyymit kommentoijat pois kommentoimasta. Tuli taas englanninkielisiä mainoksia palveluista, jotka eivät kiinnosta. 

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Pölyä

Ompelukoneeni ilmoitti 2-3 viikkoa sitten, että olisi syytä viedä se huoltoon. Eilen vihdoin olin saanut ompelukseni siihen malliin, että voin viedä koneen huollettavaksi.
Kaisa Erkin Saumasta ja tikistä otti kuvan koneen sisuksista, kun kuori oli avattu. Pölyn määrä ei yllättänyt, juuri tuollaista olin epäillyt.  Erkin mielestä sitä oli kuitenkin tavallista enemmän.

Koneessa on autojen tapaan ajotietokone, joka laskee ommeltuja pistoja.  Pistoja oli kertynyt liki 2,4 miljoonaa.  BSR:llä olen hurjastellut yllättävän paljon eli puoli miljoonaa pistoa.  En ole juurikaan ommellut tavallisia saumoja viime aikoina, vaan olen ommellut koruompeleita ympyröihin, tikannut vapaalla konetikkauksella ja kirjonut.   Noissa lajeissa pistoja syntyy moninkertainen määrä verrattuna tavalliseeen sauman ompelemiseen.  Olin varautunut, että kone on muutaman päivän huollossa, mutta vielä mitä sehän valmistui jo eilen ja kävin noutamassa sen kotiin tänään.  Vielä en ole koeommellut, kun samalla reissulla kävin hankkimassa toisen lelun.

Uusi monitoimilaite eli yhdistetty skanneri ja tulostin
Tilkkuyhdistyksen suomalaisbrittiläisen kangashaasteen kilpailutöistä pitää toimittaa kuvat printattuina kilpailutoimikunnalle.  Ei auttanut vaikka jupisin vastaan.  Niinpä menin ja ostin mustesuihkutulostimen, jolla saan tulostetuksi myös valokuvalaatua. 

Minulla on ollut kotona tietokone 90-luvun alusta alkaen ja siihen monenlaista oheislaitetta.  Työkoneille en ole ikinä omia tiedostojani tallentanut.  Uusi laite tietää aina uusia ohjelmia ja asentamiseen ja kokeilemiseen vierähti tunteja.  Tämä laite toimii myös langattomasti ja pystyn nyt halutessani tulostamaan myös iPadilta.  Pystyn näkemään tulostimen mustetilanteen, mitä en valitettavasti laser-tulostimestani näe iMacillani.   Skannaus toimii vähän eri tavalla kuin vanhalla skannerillani ja saan odotella reilusti ennen kuin skannattu tiedosto ilmestyy tietokoneelle.  Ilmeisesti joudun muuttamaan toimintotapojani, mutta selviän. Skannauksesta löytyi kaipaamani toiminto eli monisivuisen pdf-tiedoston luominen.  Kaikenlaista kivaa siis.  Hassua on että mistään ei saa etukäteen syvällisiä tietoja laitteiden ohjelmistopakettien ominaisuuksista. 

Laser-tulostin kiinnittää musteen paperiin kuumentamalla.  Siksi se ei sovi tulostamaan freezer paperille.  Myöskään paperiompelun pohjapaperien tulostamiseen se ei oikein sovi, koska väri tarttuu silittäessä silityslautaan ja kankaisiin.  Siksi olin jo kuukausia miettinyt mustesuihkutulostimen hankkimista.  Kyllä tämä tilkkuilu on monentasoista hypetystä.  Kankaisiin en ole käyttänyt tänä vuonna euroakaan, mutta näköjään rahaa kuluu oheislaitteisiin ja erikoistarvikkeisiin.

Suomalaisbrittiläinen haastetyöni
on nyt viimeistä pistoa myöten valmis!  Aika uskomaton tunne.  Kuukausitolkulla mietin, miten saan aikaan määrämittaisen työn aika erikoisista vaihtarikankaista.  Kun asia ratkesi, etenin aika nopeasti ja nyt homma on kuvausta ja lähettämistä vailla.  Se tuleeko työni valituksi Birminghamiin, on sitten kokonaan kiinni valintaraadista ja muista tarjokkaista.  Kauneushan on tunnetusti katsojan silmissä.  Minä tein parhaani.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Tiu tau

Kirjoin tilhen.  Valokuvan, josta lähdin liikkeelle, olin ottanut vastavaloon ja tilhi oli pahasti alivaloittunut.  Onneksi kuva oli myös RAW-muodossa ja pystyin kuvankäsittelyllä virittämään siitä sävyjä esiin.  Muutkaan tilhikuvat eivät olleet sen parempia.  Lintu oli vähän pienikin, mutta oikeastaan tarvitsin vain ääriviivat. Suurensin kuvan ja tulostin sen ja piirtelin linnun ääriviivat ja värialueiden ääriviivat.  Sitten kopioin kankaalle vesiliukoisella musteella ja väritin kuvan ompelukoneella.
Kangas vetää vähän kurttuun, mutta uskon selättäväni ongelman tikkausvaiheessa.
Onko näköä, vai pitäisikö tehdä uusi yritys?  Tuossa kuvassa ei ole siis yhtään sävyjä, vaikka onkin hieno profiilikuva.

Kärppä takapihalla
Aamulla näin aivan vitivalkoisen eläimen liikkuvan naapuririvarin pihoissa. Sillä oli musta hännänpää ja se oli oravan kokoinen.  Lumikko se ei ollut vaan kärppä tietenkin. Paikka on Helsingissä Kehä I:n sisäpuolella.  Hain kameran olohuoneesta ja onnistuin saamaan vain yhden kuvan ja sekin jäi huonoksi, kun objektiivi taas kerran tarkentui kohteen edessä olevaan pensasaitaan.  Kamala kiirekin oli, kun se oli niin nopea otus.
Sanonta ketterä kuin kärppä pitää todella paikkaansa. Uskomattoman vilkasliikkeinen otus, joka sulavasti pujotteli piha-aitojen alitse. Edellisen kerran näin täällä kärpän 80-luvulla.