torstai 27. helmikuuta 2014

Talitiainen

Muutamana päivänä olen kierrellyt kulmakunnan pensasaitojen liepeillä kamera kädessä.  Minulla ei ollut riittävän hyvää kuvaa talitiaisesta.  Pari päivää sitten yksi piti ääntä pienen puun oksalla. Yritin kertoa sille, että haluaisin sivukuvan, mutta se ei suostunut poseeraamaan siinä asennossa.  Niinpä otin kuvia edestä päin.

Designseinällä oli jo valmis pohjakangas roikkumassa. Valkoinenhan se on, vaikka kuvassa aika harmaa.  Piirsin talitiaisen ensin läpipiirtopaperille tulostamani valokuvan avulla.  Ja sitten kopioin tintin valkoiselle kankaalle vesiliukoisella musteella.  Kankaan taakse tear-away tukimateriaalia ja kehikkoon kiristykseen.  Sitten vaan maalaamaan ompelukoneella  ja langalla.  Pääsääntöisesti käytin yhtä lankaa neulassa, mutta keltaisen varjostuksessa ompelin yht'aikaa keltaisella ja vaaleanvihreällä.

Kun sain tipusen valmiiksi menin lenkille taas kamera mukanani ja nyt onnistuin saamaan sivukuviakin yhdestä linnusta.  Kun puissa ja pensaissa ei ole lehtiä, pikkulinnut näkyvät paremmin kuin kesällä.

Tämä on nyt kolmas pikkulintublokki.  Alkaa itseäkin jännittää, mitä näistä tulee.  Aika näyttää. Näitä on niin hauskaa tehdä. Lasten lekkiä eli ensin läpipiirtämistä ja sitten värittämistä.  Ommellun linnun korkeus on noin 20 cm.

torstai 20. helmikuuta 2014

Lättähattu

Lintulautojen lättähattu eli sinitiainen näyttää vapaasti kirjottuna tällaiselta.
Tein tämän tänään, kun odottelin toiseen työhön tarvitsemani kangaspalan kuivumista.  Olen tehnyt samasta tiaisesta liimaharsoapplikaatioita tuplakoossa.  Kokeilin ommella Nancy Princen TQS:ssä antaman ohjeen mukaan.  Toistaiseksi se ei tuntunut mukavalta. Sillä tyylillä tulee hyvää jälkeä, mutta käteni pitää enemmän ylös-alas ompelemisesta kuin sivuttaissuuntaisesta liikuttamisesta.  Tukimateriaalina käytin nyt paksua tearaway'tä.  Se on tosi jämäkkää tavaraa kuten olen jo raportoinut kirjoessani ympyröitä koneella. 
Ompelulankoina käytin nyt pääsääntöisesti Madeiran raionisia kirjontalankoja.  Löysin monta sinitiaiseen sopivaa värivaihtoehtoa laatikostani.  Ompelin välillä kahdella ja välillä yhdellä langalla.  Kun ei ollut kahta harmaata käytin puuvillalankaa toisena.  Se ei oikein toiminut, kun liukas kirjontalanka juoksee paljon sutjakammin kuin karheampi puuvillalanka.  Syntyi bukleemaisia lenkkejä. 


Punatulkku ei tykännyt konepesusta.  Yritin ensin liottaa vesiliukoisen tukimateriaalin huuhtelemalla työn.  Tälläkään kertaa oikotie ei onnistunut ja jouduin pesemään työn koneessa, jotta kova aine ymmärsi häipyä. Vaikka punatulkun kangas oli pestyä, muuttui sen muoto pesussa.  Ilmeisesti jotkut käyttämistäni langoista kutistuivat.  Langoista suurin osa oli puhtaita puuvillalankoja.

Kankaiden pesemisestä
Sain osaksi ihmettelyä, kun en pese kaikkia kankaitani heti kun tuon ne kotiin.  Etenkin valkoisia kankaita ostan pakan kerrallaan.  En ole keksinyt miten pakan saisi koneeseen ja kuivaksi ;D.  En halua pätkiä kankaita ennen, kuin tiedän, miten sitä käytän.  Kun on käyttösuunnitelma leikkaan sopivan pätkän ja pesen sen.  En ole myöskään koskaan siksakilla käsitellyt kankaiden reunoja ennen pesua.  Reunoista purkeaa vähän kudetta, mutta sen kanssa voi elää ja sehän leikkaantuu palan alusta pois, kun otan siitä kaitaleen tai kaksi.
Pestyn ja kuivatun kankaan kierrän tilkkutyöviivottimen ympärille ja se siliää siinä suurimmista rypyistä.  Rispaantuneet langat päätyvät rullan sisään ja säilyvät siellä kun leikkaan vapaasta päästä työtä varten. Silitän kankaan vasta kun käytän sitä.  Tuliko todistetuksi, että olen sittenkin boheemi tilkkuilija?

Blogissa vierailijoita
Blogin tilastoista näen, että Tilkkulehden juttujeni jälkeen on ollut tavallista vilkkaampaa.  Tulkitsen oikeiksi ihmisten käynneiksi vain Suomesta tulleet vierailut.  Kun käytte blogissani, niin jättäkää kommentteja, olkaa niin ystävällisiä. Anonyymit kommentit ovat sallittuja tällä hetkellä.  Kun kommentoitte, olisi kivaa, jos laittaisitte nimen/nimimerkin kommentin loppuun.  Toivottavasti hyvät vierailijat olette löytäneet vinkkieni avulla internetin valtaisan tilkkutyöohjemaailman.  Tulkaa ihmeessä toistekin ja käykää muidenkin tilkkutyöblogeja katsomassa.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Kirjottu punatulkku

En ole pitkään aikaan kirjonut vapaasti koneella. Nyt kun mietiskelen toista työtä, oli hyvä aika harjoitella pienellä projektilla.  Otin valmiin punatulkun kuvan ja piirsin siitä ääriviivat valkoiselle kankaalle.  Punatulkku on sisareni kuvaama ja minulla on lupa kuvan käyttöön. Aika hassua, minä maalaan ompelukoneella ja langalla  hänen lintukuvansa perusteella ja hän maalaa öljyväreillä moderneja tauluja, jotka kovasti muistuttavat kaitaletekniikalla tehtyä tilkkutyötä.

Punatulkun ompelu on alkanut
Punatulkku paperilla ja kankaalla
Ompelin suurimmaksi osaksi käyttäen siksakpistoa ja liikutellen työtä vapaasti neulan alla. Tukimateriaalina käytin vesiliukoista tukikangasta. Työ oli pingotettuna puiseen ompelukehikkoon.  Koneella kirjoessa ompelukehikko asetetaan päin vastoin kuin käsin kirjoessa. Ompelukoneella kirjottaessa työ on pohjalla ja reunat nousevat kehikon toisen osan päälle.  Tämä kehikko on äitini perua ja hankittu 50-luvulla.  Toimii edelleen loistavasti.

Lankavarastossani ei ollut oikeaa punatulkun punaista. Laitoin neulan silmään kirkkaan punaista ja beigeä ompelulankaa samanaikaisesti.   Sitten päälle ompelin vielä vaaleanpunaisella langalla. Tämä oli siis oikeaa langalla maalaamista jos mikä.  Sekoituksesta tuli aika aito punatulkun väri.

Työ roikkuu nyt kuivumassa. Liotin sen, jotta vesiliukoinen tukikangas ja kankaaseen vesiliukoisella kynällä tekemäni merkinnät häipyisivät.

Tilkkulehti
tuli tänään.  Siinä oli viitisen sivua juttujani.  Mainostin jutussani "Tilkkutyöoppia netissä" suomalaisia tilkkutyöbloggaajia ilmaisen tiedon jakamisesta.  Toivottavasti bloggaajat voivat havaita lisää suomalaisia kävijöitä blogissaan.  Yhteen juttuun sain Tilkkutaiwas-blogin Hannelelta paljon apuja. Kiitos Hannele. PaintStikit ovat sen verran erikoinen asia, että siihen varmaan suhtaudutaan "kaikenlaista hypetystä" ajatuksella.
Quilting Arts lehteni on edelleen jossain seikkailulla. Lupasivat lähettää uuden, joka kustantajan arvion mukaan tulee perille 8 viikon kuluttua. Suomi on niin kaukana.  Saa nähdä, tulenko saamaan ensin helmikuun vai huhtikuun numeron. 

Oikea ompelukoneen valinta
Vekki heitti minulle kysymyksen koskien valintaa Husqvarnan ja Pfaffin välillä. Olkaa ystävällisiä ja käykää jättämässä häen blogiinsa ajatuksianne, jos omistatte ko. koneista tällä hetkellä myynnissä olevan mallin.  Minulla on Bernina, joten en ollut paras vastaaja.

P.S. Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Valoa ja varjoa

Syyringin kurssi oli eilen.  Teimme Lucky Dip-nimistä blokkia, johon olimme leikanneet etukäteen neliöitä.  Ritvan tekemissä peitoissa välkkyivät vaaleat alueet tummien keskellä. Tässä oli tarkoituksena leikkiä kohtuullisella kontrastilla.  Minulla oli huono päivä.

Valmiit blokit ovat valokuvauksellisia
Olin vielä juomassa kahvia parin toisen kanssa, kun opetus aloitettiin varmistamatta, että kaikki olivat  luokkahuoneessa. Olin siis ihan pihalla jo heti aluksi.  Jaettu ohje oli vähän sinne päin mutta ei täsmälleen kurssin tekniikka. Kurssin ohjeet olivat vain suullisia.  Palojen leikkaamisen logiikka oli outo ja tuotti paljon roskikseen joutunutta silppua.

Neljän blokin yhdistelmästä syntyy kiva kuvio, mutta  kaksiväriset neliöt saa tehdyksi nopeammin ja tehokkaammin ja kangasta säästävämmin usealla muulla tekniikalla.

Kotona huomasin, että olin ommellut sitttenkin väärin ja jouduin purkamaan.  Onneksi olin leikannut vain puolet ehdotetusta palamäärästä, sillä nyt pistän pillit pussiin tämän työn kohdalta.

Söimme kurssilla todella hyvää egyptiläisestä ravintolasta haettua ruokaa.  Armin tekemä juustokakku iltapäiväkahvin kanssa oli suorastaan taivaallinen. Lea osasi organisoida keittiöpuolen kadehdittavalla taidollaan. Kurssin valokuvaamisesta huolehti Marle. Minulla oli kamera mukana, mutta olin niin eksyksissä tämän blokin kanssa, että en ehtinyt kuvaamaan.

Tavoitteeni tutkailla yksiväristen kankaiden käyttöä tämäntyyppisessä työssä toteutui kuitenkin hyvin. Itse värjäämäni keltainen toimi parhaiten. Jos olisi paikka, missä värjätä, värjäisin varmaan lisää. 

Nyt  alan vihdoin paneutua tosissani suomalaisbrittiläisen kangasvaihdon työhön.  Idea on ja suunnitelmaa on piirretynä ja teipattuna kaappien oviin, kun suunnitteluseinä on varattuna.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Menossa Syyringin kurssille

Syyrinki pitää vaihteeksi oman tilkkutyökurssin.  Teemme Ritvan opastuksella tilkkutyöblokkeja, joissa leikitellään valolla ja varjolla.  Koska Ritvan ko. mallilla tekemät työt olivat painokuviollisista kankaista  tehtyjä, niin päätin kokeilla miten homma toimii yksivärisillä kankailla.
En hankkinut yhtään uutta kangasta tätä kokeilua varten vaan leikkasin nykyisestä kangasvarastostani tarvittavat 9" x 9" palat.
Moni näistäkin kankaista on kotoisin 90-luvulta, mutta yksiväriset eivät kerro valmistusvuottaan samalla tavalla kuin painokankaat.  Edessä oleva keltainen on itse värjättyä, samoin tummin ja vaalein sininen.
Odotan mielenkiinnolla, miten effekti toimii näillä, kun nämä eivät liu'u yhtään toisiinsa vaan raja tulee jäämään teräväksi.  Varmuuden vuoksi en edes leikannut koko tarvittavaa määrää. Jokaista väriä leikkasin 2 palaa.  Tuskin ehdin kurssipäivän aikana ompelemaan edes näistä kaikista blokkeja.

Tällä viikolla vihdoin muistin viedä Työväenopiston laariin joukon 90-luvun painokankaita, jotka eivät kaapissa olleet muuttuneet vuosien mittaan yhtään helpommin käytettäviksi. Ne olivat vähän turhan kovia ja kuviot turhan teräviä ja monivärisiä.  Siis kiertoon.

P.S.1. Taas ihmettelen, miksi Quilting Arts lehden uusin numero viipyy. Tilaukseni on voimassa.

P.S.2.  Robotti tökkii jatkuvasti yhtä postaustani. Tällä viikolla ilmestyi taas kaksi roskapostia  viimekeväiseen postaukseeni.  Bloggerin tilaston mukaan ko. postausta on katsottu yli 400 kertaa, mutta Analytics löytää vain 52 oikeaa käyntiä, ko. postauksessa.  Tiesin että eroa on, mutta 8-kertainen ero kävijämäärissä on jo käsittämätön.  Tilastointiohjelmat ovat ihmisten tekemiä. On vaikea ymmärtää kenen intresseissä on raportoida myös robottien tökkimiset.  On olemassa myös sellaisia tilastointiohjelmia, jotka näyttävät tökkivien robottien nimet. Pitäisiköhän etsiä käyttöön sellainen tai luottaa vain Analyticsin tietoihin.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Tarkkuutta suunnan kanssa

Jotenkin hyrrien ompeleminen otti tökkiäkseen tilkkutyökurssilla. Niinpä päätin ommella niitä myös kotona.  Innoissani kokosin eilen 12 hyrrää ja sitten huomasin, että osassa mentiin toiseen suuntaan. Ei auttanut kuin purkaa 5 hyrrää.  Nyt laitoin ompelupöydälle mallin johon vertaan, että kaikki kiertävät samaan suuntaan.
Asettelin kuvausta varten hyrriä lattialle.  Valokuvahan aina paljastaa mahdollisia virheitä.  Nyt ei mokia ole havaittavissa.  Tällä hetkellä en edes tiedä, montako hyrrää saan kankaistani.  Niitä kun on eri vaiheissa ompelukoneen luona.  Yritän olla huolellinen ja silitän kaikki saumat ennen seuraavan sauman silittämistä. 

Tämä yskä saisi jo hellittää.  Köhiminen tuppaa viemään voimat, kun yskin yölläkin aivan kamalasti.  Silittämiseen täytyi ottaa keittiötikkaat istuimeksi, kun en seisaaltani jaksanut.  Mutta eiköhän tämä tästä.

Ajattelen laittaa hyrrien väliin valkoiset palat, joihin voisin tikkailla jotain kivaa.  Hyrrät aivan vieri vieressä ovat hieman levottomia ja lisäkankaan avulla saan työn koon tuplatuksi.  Värien ja eri suuntiin leikattujen raitojen keskinäistä asettelua ei vielä kannata miettiä, kun suuri osa hyrristä on kesken.