tiistai 23. joulukuuta 2014

Lämpimät joulutoivotukset

Oikein lämpöiset joulutoivotukset kaikille Kvilttaaja-blogin lukijoille.

Toivottaa Milja


perjantai 12. joulukuuta 2014

Piilohommia

Vaikka olen päivittäin tehnyt jotain tilkkuiluun liittyvää, en ole saanut aikaan mitään sellaista uutta, jota voisin esitellä täällä blogissa.  Kaapista löytyi yksi ajatuksia herättävä tähtönen.
Tilkkulehden tuoreimman numeron avanneille tähti voi näyttää tutulta. Tein lehdessä esittelemääni peittoa varten värikokeiluja ja päädyin tekemään peiton tähdet sinikeltaisina.  Tällainen punertava tai 2-3 tällaista voisi toimia työn alla olevan katoava tiimalasi -tähtipeiton keskellä.  Tämä ei kuitenkaan tällaisenaan sovi hommaan, mutta tämän avulla voin tunnustella asiaa.  Haluan käyttää samoja kankaita, kuin tähtiblokeissa.

Tilkkulehden seuraavaan numeroon olen työstänyt kolmea juttua.  Olisi hienoa jos te muut bloggaajat rikastuttaisitte lehden sisältöä joillakin kivoilla ohjeilla. Se ei ole juurikaan vaikeampaa kuin blogiin kirjoittaminen. Valokuvat pitää tallentaa 300 px/tuuma, siistimispuoli näyttää toimivan hienosti blogeissanne.

Kaalikääre
Naureskellen laitoin kampaajani usuttamana (käyn siis silloin tällöin kampaajalla, vaikken riittävän usein) kaalikääreen lievittämään oikean käden peukalon juuren kipua.

Ensimmäisen yön jälkeen, käsi oli kivuttomampi kuin kuukausiin ja toisen yön jälkeen vielä parempi. Yö yöltä se paranee.  Inhottava pistävä kipu on nyt hävinnyt, vaikka olen kirjoittanut tietokoneella ja käsitellyt kuvia.  Jänne ei enää jää jumiin.

Yksinkertaisesti laitoin tavallista kaalinlehteä kahteen kerrokseen kipukohdan päälle ja ideaalisiteen pitämään kaali paikoillaan.  Raaka kaali on hajutonta toisin kuin kipugeeli.  Kaalin kilohinta oli 1 euro ja käytetyt lehdet voin laittaa biojätteisiin.  Ekologinen vaihtoehto siis.

Kiitoksia kommenteistanne! Mukavaa joulun odotusta.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hyvää itsenäisyyspäivää

Tänään taas saamme juhlia Suomen itsenäisyyttä. Kiitokset sen meille taistelleille.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Vahinkoblokki ja liian vähän valkoista

Levitin katoava tiimalasi -blokit lattialle ja kuvasin. Kuvasta huomasin heti, että yksi blokki onkin vähän erinäköinen.  Olin levittänyt blokit työväenopiston pöydälle, eikä yksikään kurssilainen huomannut virhettä. Enkä tietysti itsekään. Valokuva on aina armoton.
Mallista poikkeava blokki ei ole hassumman näköinen.  Se on vähän rauhallisempi kuin mallin mukaiset. Ehkä teen lisää niitä.  Blokin keskipala jäi kääntämättä ja siksi keskelle ei muodostu nelipalaa. Miten näin pääsi käymään -- helpossti, kun on liian tyytyväinen sarjatuotanto-menetelmäänsä.

Viime viikonvaihteen puuhastelujen jälkeen tämä työ on nyt melkein pysähdyksissä. Minun silmiini se on liian tumma.  Täytynee penkoa kaapista todella vaaleanpunaisia kankaita. Yksi löytyi jo ja nyt käyttämiäni vaaleanpunaisia on reilusti. Haluaisin käyttää pois kauniita kirkkaanpunaisia ja hauskoja tummia syvänpunaisia, mutta lopputulos lienee tärkein.

Mielessä on käynyt myös vaihtoehto, jossa tekisin ison valkoisen pinnan peiton keskelle ja blokit kiertäisivät sitä. Pinnassa voisi olla jotain trapuntokoristeita ja tikkauksia. Silloin peitosta tulisi vaaleampi. Minun silmäni kaipaavat niin kovasti valoa ja valkoista.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Katoavat kankaat

Tarkoituksenani ei ollut ryhtyä tekemään peittoa tai muutakaan "Katoava tiimalasi" -mallilla, mutta opettaja esitteli mallin kurssilla  ja kiltin oppilaan tulee tehdä sitä mitä kurssilla tehdään. Tein yhden blokin ja sitten pari muuta.
Päädyin tekemään 20 x 20 cm paloista, koska sen kokoisia valkoisia paloja sain taloudellisesti leikattua kaapista löytämistäni valkoisista kangaspaloista. Leikkasin ensin pienimmät löytämäni valkoiset kangaspalat ja sitten vasta isommat.  Erilaisia punaisia kankaita kaapista löytyi pienellä penkomisella toistakymmentä enkä vielä edes kaivanut yksivärisiä kankaita esiin.  Blokin nurkissa olevat kolmiot tulevat jäämään hyvin pieniksi käyttämilläni mitoilla.

Kun sitten katselin valmiita blokkeja, niin niiden koko on irtonaisina n. 22 cm x 22 cm. Eli melkein puolet kankaasta on hävinnyt saumanvaroihin. Mitään ei ole poisleikattu. Siitä otsiko "katoavat kankaat".
Rationalisoidakseni silittämistyötä ompelin ensin nivaskan kahden kankaan neliöitä ja sitten leikkasin ne ristiin ja sain jokaisesta neljä kaksiväristä kolmioneliötä, jotka silitän auki ja ompelen tiimalasiblokeiksi.  Silitettyäni tiimalasiblokkien nipun leikkaan ne seuraavaa vaihetta varten.
Laskeskelen tarvitsevani 63 blokkia eli peiton leveydeksi tulisi 7 blokkia ja pituudeksi 9 blokkia. Saas nähdä kuinka käy. Tälle työlle ei ole kohdetta eli kiirettä ei ole.

Meillä sataa nyt lunta ja maa on valkoisena. Mukavaa valkoista viikonloppua kaikille.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Sukat ja ihmettelyä

Kun Lea Neula & Puikko -blogista saa aikaan monet sukat kuukaudessa, niin minäpä taas onnistuin kuluttamaan monta kuukautta yhden sukkaparin tekemiseen. Tekele lojui näkösällä  sohvapöydällä, mutta peukalonjuuri osoitti mieltään aina jo parin kerroksen neulomisen jälkeen. Nytkin sattui, mutta päätin viedä homman loppuun yhdellä sattumisella. Aloitin huhtikussa ja nyt on marraskuu.
Lankana on Novitan Nalle. Se tuntui koko ajan normaalia ohuemmalta. Sisareni huomautti heti keskenräisen sukan nähdesssään, että teenpä ohuesta langasta. Punnitsin äsken sukat ja langanlopun. Painoksi tuli 90 g sadan gramman sijaan. Hmm...

Minne ovat pikkukuvat (thumbnails) kadonneet?
Olen valinnut blogilistojeni vaihtoehdoksi "Näytä pikkukuvat". Silti sekä kotimaisten että ulkomaisten blogieni listoille 3.11. jälkeen tulleissa postauksissa ei näy kuvia (paitsi Ulla's Quilt world sai jotenkin kuvan aikaiseksi uusimalla postauksen). Sitä vanhemmissa kylläkin.  Koska seuraan suosikkiblogejani noiden listojen kautta, enkä ilmoittaudu blogeissa niiden lukijaksi, niin vaihtuvat kuvat kertovat aina, että jotain uutta kivaa olisi luettavissa. Yritin googlata, olisiko jossain jotain infoa asiasta, mutta en onnistunut löytämään mitään uutta.
Googlella kehittäjät kehittävät aina välillä ihmeellisiä ilmentymiä. Täytynee taas etsiä se paikka, mistä ihmettelyn saa laitetuksi G:lle.
P. S. klo 17:43 Näköjään pelkkä julkinen ihmettely auttoi ja kuvakkeet ilmestyvät uusiin postauksiin. 

maanantai 10. marraskuuta 2014

Punainen tyyny valmistui

Tuntui fiksummalta ommella punainen tikattu tyyny valmiiksi, kuin siirrellä tyynynpaloja ompelupöydällä lähes päivittäin. Sekä tyynyn etukappaleen että taustan tikkasin vapaalla konetikkauksella. Kranssikuviot merkkasin sabluunan avulla, mutta laajensin kuviota tikkaamalla kranssin ympärille muutaman kerroksen varjostuksia.
Etupuolella tikkaukset keltaisella ja punaisella
Taustapuolella tikkaukset keltaisella ja sinisellä
Tyyynyn koko on 40 cm x 40 cm. Sisätyynyn tein "miksi ihmeessä minulla on tällaista" -kankaasta.
Sisätyyny sain täytteekseen jostain poisheitetystä tyynystä säästämäni täytteen.  Olin pessyt täytteen pesupussissa ja samaisessa vetoketjullisessa pussissa se odotti uutta päällistä.

Vetoketjun ompeleminen on varmaan tylsimpiä käsitöitä ja siksi minulle sattui taas pieniä vastoinkäymisiä sen kanssa. En jaksa keskittyä kunnolla niin tylsään hommaan ja taas meni yksi vasta vaihdettu neula vääräksi. Ommel ei osunut noin 10 cm matkalla kohdalleen ja jouduin ompelemaan sen kohdan uudelleen.  Tyynyssä on vetoketjukiinnitys, koska halusin tikata molemmat puolet ja nappikiinnitykset tarttuvat pitkiin hiuksiin ja tukistavat.

Hyvä minä, taas voin lisätä yhden työn valmistuneiden tilkkutöiden sivulle..

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kahden vetoketjun pussukka

Yleensä käytän vain uusia kankaita enkä pura vanhoja ompeluksia. Tämän pussukan päällikangas sai minut poikkeamaan tavoistani. Kangas on ollut meriakvaarioita rakastavan tyttäreni kesähameena ala-aste-aikoina. 
Purin hameen vuosia sitten ja laitoin kankaan tilkkukankaiden joukkoon. Tämä olisi kuitenkin mennyt pilalle, jos olisin pilkkonut tilkuiksi.  Pussukan pinnassa on nyt paratiisiriutta.
Pussukassa on kolme osastoa. Aikamoista kääntämistä ja vääntämistä tämän teko oli. Tämä on tehty opettajan ohjeen mukaan eikä tässä ole mitään tukimateriaalia tai tikkauksia.  Jos teen joskus toisen, teen sen niin, että kangaspitnojen väliin tulee tikkausvanu ja tikkaan kerrokset yhteen.  Keskellä oleva pienempi vetoketjutasku on oivallinen säilytyspaikka pienille esineille. 

tiistai 28. lokakuuta 2014

Sinivalkoista posliinia

Sinisellä valkoiselle pohjalle tekemäni tikkaus on nyt valmis. Sain jo palautetta, että työ ei ole aivan suora.  Eipä olekaan. Sehän on keskenreäinen ja roikkuu parin nuppineulan avulla design-seinällä.  Kiinnitin kuvatessani huomiota lähinnä valon osumiseen niin, että kranssin trapunto näkyy hyvin.
Olen kuvitellut olevani tilkkutöissä aika moderni.  Tämä työ on kaukana modernista, itselle tulee mielikuva jostain 1700-luvun posliiniastiastosta tai kipsikoriseista.  No ainakin teen moderneilla välineillä eli elektronisella ompelukoneella, freezer paperi-sabluunoilla ja bambuvanulla.

Kai tästä tulee iso tyynynpäällinen. Muuta käyttöä en keksi.  Tärkeintä oli ns. tutkielma-aspekti eli ensin tikkasin saman kranssisabluunan mallilla punaiselle kenkaalle keltaisella, punaisella ja sinisellä langalla.  Nyt sitten väritin valkoisen kankaan hennon siniseksi tikkaamalla tiheällä paisley-kuviolla valkoisten kuvioiden välistä- Kranssissa on trapuntovanu, mutta reunoilla ja nurkissa olevissa kuvioissa ei ole lisävanua.  Etsin sopivat kuviot vasta, kun olin tikannut keskustan kranssin. Trapuntovanu olisi pitänyt laittaa paikoilleen ensimmäisenä. Oikean laidan kuvion puuttuvat tikkaukset olen nyttemmin lisännyt.

Nämä harmaat päivät ovat olleet todella hankalia valokuvaamisen kannalta. Eikä ikkunan edessä olevan ompelukoneenkaan ääressä ole valolla juhlittu, vaan jouduin virittelemään lisävaloja pöydälle normaalin työvalon lisäksi. Tikkasin tätä kolmena päivänä ehkä 3-4 tuntia kunakin. Tikkaus on valmis ja nyt täytyy kehitellä joku muu työ. Tällä hekellä tikattu paneeli on n. 60 cm x 50 cm.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Tuhluri

Aloitin taas valkoisen tikkaustyön.  Tämä on vielä ihan keskeneräinen. Kuvioita ja taustatikkaus puuttuu. Nyt ompelulankana on vaalea sininen.  Tyynypäällinen tästäkin taitaa tulla, vaikka minua innostava voima ei tulekaan jonkun valmiin esineen tarpeesta vaan halusta leikkiä vapaalla konetikkauksella.
Työ kuvattuna nurjalta, klikkaa suuremmaksi
Keskustana on taas höyhenkranssi. Nurkissa on kranssiin päin osoittavat kuviot ja sivuille tulee vielä kuvio,  Trapuntovanuna on yksinkertaisena samaa bambuvanua kuin tikkausvanuna. Esittelen työn nurjan puolen nyt, koska etupuolella on sinisiä tikkausmerkintöjä eivätkä ompeleet näy juurikaan.

Jostain syystä Blogger muuttaa kuvan tummemmaksi, kuin mitä se näkyy Photoshop Elementsissä ja Picasassa.  Pöh.. Säätö pitäisi näköjään tehdä Google +:ssa, jota olen koettanut vältellä, kun en tiedä mitä muuta siitä seuraa. Google ? käyttäjilta olisi kivaa saada kommentteja sen käytöstä.

Valkoinen kangas on isoa työtä varten ostamaani puuvillaa. Pesin sen koneessa ja tässä työssä nyt tutustun kankaan ominaisuuksiin. Mitään kummallista ei ole paljastunut eli normaalilta näyttää.

Sabluuna freezer-paperista
Nurkkakuvioita varten tein ensimmäistä kertaa sabluunan moninkertaisesta freeezer-paperista.  Läpipiirsin kuvion yksinkertaiselle paperille. Sitten silitin neljä kerrosta paperia yhdeksi tukevaksi systeemiksi ja leikkasin piirrosta myöten. Terävillä saksilla leikkaaminen sujui oikein mukavasti.
 Olen oikein tyytyväinen tähän gurujen käyttämään sabluunan tekotapaan. Ostin Tilkkutarhasta ison rullan freezer paperia ja sillä pärjään monta vuotta.

Tuhluriksi paljastuin,
kun aloin järjestellä tilkkutyökankantani.  Kaapista löytyi useita pusseja projekteista jääneitä valkoisia kankaan pätkiä.  Esimerkiksi lintukuvia tehdessäni olen aina ottanut pakasta kangasta, koska muka tarvitsen ison paneelin jokaiseen kuvaan.  Sitten olen leikannut turhat pois.  Ei ihme, että valkoiset kangaspakkani ovat huvenneet kovaa vauhtia.
Nyt täytyy tutustua noihin paloihin tarkemmin ja keksiä, miten käytän ne fiksuimmin.
Työväenopiston laariin vein värikkäitä silppuja. Osa kelpasi kurssikavereille, osa mennee jonnekin mualle. Tärkeintä on että pääsin niistä eroon.  Vanhat silkkipaitani menivät kurssikaverille, joka aikoo värjätä niitä. Saa nähdä, miksi muuttuvat. Jakkupukua ja silkkipaitoja en enää tarvitse.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Pannulapun pahainen

Kokosin tilkkutyökurssilla kukkakoriblokin muista töistä yli jääneistä kolmioista.  Taas kerran sain oppia, että ei ole niin pientä tilkkutyötä, ettei siihen mahtuisi virheitä.

Kaksi kolmioneliöpalaa vaihtoi keskenään paikkaa salakavalasti, kun kuskasin niitä luokan vastakkaisella puolella olevasta sillityspisteestä ompelukoneen viereen. Ettäs kehtasivat.  Huomasin asian kohtapuolin, mutta en viitsinyt purkaa.

Toinen moka on se, että käytin valmista vinonauhan pätkää kantiksi. Se oli vähän liian leveää ja peittää kolmioneliöiden terävät kärjet. Valitettavasti taas joudin puolustamaan sitä, että en ompele käsin mitään kaitaleita. Kurjaa, kun ihmiset eivät ymmärrä, että minusta on tärkeämpää pystyä käyttämään kipeää kättä arkisiin juttuihin kuten juomalasiin ja muihin esineisiin tarttumiseen kuin ärsyttää tulehtunutta peukalonjuurta  ja rannetta käsinompelulla.

Pannulapun taustapuolelle käytin valmiin esimerkkitilkun eiparisista lentävistä hanhista.  Se on tehty samaisista keltaisista ja oransseista. Vanuna on bambuvanu kaksinkertaisena. Pannulapusta tuli vähän jäykkä. Kaksinkertainen trikoo olisi ollut parempi, mutta sopivaa trikoon palaa ei tuolloin osunut käsiini. 

Merkkasin kukkakoriin tikkauksen käyttäen pienempää kranssisabluunaa apuna. Merkkaukseen käytin violettia häviävää mustetta.  Se hävisi parissa päivässä.  Violetit merkinnät eivät näkyneet ruskeassa korissa, joten siihen tein vapaalla kädellä tikkaukset.  Pienen pieni työ, mutta saan onnitella itseäni siitä, että pääsee valmiiden tilkkutöiden laatikkoon enkä joudu laittamaan tätä keskeneräisten tilkkutöiden laatikkoon.

Kranssitikkausta
Edellisessä postauksessa esittelemälleni tikatulle kranssille tein parin käyttäen samaa sabluunaa.  Ompelen niistä sohvatyynyn päällisen, kunhan olen saanut hankituksi vetoketjun.  Kangas on sama, mutta tikkauslangat menevät hieman toisella tavalla.
Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen suurempana
Mukavia videoita
Löysin YouTubesta loistavia tikkausvideoita. Linda Taylor-nimiseen tikkausammattilaisen videoihin olen törmännyt ennenkin, mutta nyt syvennyin hänen videoihinsa ja niistä löytyy valtavasti vinkkejä tikkauksen suunnitteluun, vaikka en omistakaan pitkävartista tikkauskonetta.  Varsinkin jakso, jossa esiintyi Hari Walner oli mielenkiintoinen. Ostin hänen trapuntokirjansa 90-luvulla ja siitä alkoi haluni osata tikata kunnolla. 

The Quilt Showssa on uusimmassa jaksossa taidetilkkuilua. Ai, kuinka virkistävää. Joudun tunnustamaan nukahtaneeni edellisen jakson aikana. Käsinommeltavat kuusikulmiot eivät näemmä onnistuneet pitämään mielenkiintoani ja minua hereillä.  Valtaosa TQS:n jaksoista on todella mielenkiintoisia ja monet niin loistavia, että olen katsonut uudelleen useampaan kertaan.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Lisää tikkaussabluunakokeilua

Tänään oli ihan pakko ottaa isompi tikkausten merkintäsabluuna testaukseen ja pitää hauskaa ompelukoneen äärellä.  Malli poikkeaa vähän eilen koriliinaan käyttämästäni pienemmästä sabluunasta.
Kankaana yksivärinen joulunpunainen kangas. Ompelulankana ensin keltainen Aurifil-puuvillalanka, saman laadun sinisellä langalla varjostin kranssin ulkopuolelta ja sisältä.  Tyhjään alueeseen ompelin vapaasti muotoillen pieniä höyheniä käyttäen punaista Ikean puuvillalankaa (valmistus lopetettu).  Punaisen langan olikin tarkoitus hävitä näkyvistä ja vain valojen ja varjojen erottua. Siniset tikit näkyivät paremmin ennen kuin ompelin punaisella.  Keltainen tuli paremmin esille, kun ompelin kranssin lehdyköiden sisälle pienemmät lehdykät.

Merkkaamiseen käyttämäni liitukynä tylsyy nopeasti.  Se ei ole aivan optimaalinen merkkausväline, mutta lähtee suurimmaksi osaksi pois jo työtä käännellessä.  Olen nähnyt jollain videolla käytettävän vielä ohuempaa liitukynää. Jos jatkan näiden sabluunojen kanssa leikkimistä, niin täytynee etsiä ohuempi merkkausväline.  Sininen vesiliukoinen muste näkyy liian heikosti värilliseltä kankaalta, ainakin minun silmilleni tällaisena harmaana päivänä.

Tällä tikkaustyöllä ei ole vielä kohdetta, mutta n. 40 cm x 40 cm mitat mahdollistaisivat pienehköksi tyynyksi päätymisen.

Klassinen kranssi tikkausmallina osoittautui paljon kivammaksi, kuin osasin odottaa.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Koriliina

Sabluuunan mukaan tikkaaminen alkoi kiinnostaa katsottuani Patsy Thompsonin upeita tikkauksia. Tarvikekaapissani on kaksi kranssisabluunaa odottanut toimettomana vuosia. Nyt piirtelin merkinnät pienemmällä sabluunalla kankaalle ja keskityin tikkaamaan ompelukoneella merkitsemääni viivaa pitkin.  Eilen tikkasin ja tänään viimeistelin työn liinaksi rottinkikoriin.
Valkoiset liituviivat pitää vielä harjata pois.  Sabluunan reiät ovat kapeat ja liitukynä piti teroittaa hyvin teräväksi, jotta siitä tuli jälki kankaaseen.  Höyhenkranssin ulkopuolelle tikkasin kolme kerrosta käyttäen tikkausjalkaa mittana.  Niistä tuli paremmat kuin odotin, mutta vielä on parantamisen varaa reilusti.

Liinan reunat ompelin ympyräharpin avulla.  Se ei mennytkään yhtä näppärästi, kuin pyöreissä mukinalusissa. Piparkakkureunan pistonpituuden oletusarvo on 0,3, mutta suurensin pituuden 0,5:ksi ja vaikutus oli toivottua suurempi.
Koska kangaskerrosten välissä oli tällä kertaa bambuvanu eikä ohut tukimateriaali, oli pykäreunan leikkaaminen hankalampaa ja sain huomata leikanneeni langan poikki useammasta kohdasta. Nyyh!  Onneksi korin reunat peittelevät mokaani.

Olen oikein tyytyväinen, että otin sabluunat esille ja edistyin tällaisenkin tikkaustavan osaamisessa.  Täysin vapaasti ohjaten olisi lähes mahdotonta saada höyhenen lehdyköitä samaan kulmaan ympyrän ympärille.  Siis ainakin minun olisi mahdotonta.  Nuo sabluunat on ilmeisesti suunnitelu käsintikkaamista varten. Lehdykän ompelemin koneella sujuisi näppärämmin hieman toisenlaisella muotoilulla. Selviydyin kuitenkin. 
Käyttötarkoituksen keksiminen tikkausharjoitustyölle on aina vaikeaa. Tällä kertaa työ ei kasvata tarkoitusta vaille jääneiden harjoitustöiden pinoja.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Suuria ajatuksia - pieniä tuloksia

Suuria haaveillessani tuli tarve tehdä edes jotain pientä. Niinpä tein yhden setin piparkakkureunaisia lasinalusia.  Koristelin taas koneella käyttäen ympyräharppia.
Kangas on Marimekkoa. Alunperin se on ostettu olohuoneen verhoihin. Verhot kyllä palvelivat täällä monta vuotta, mutta kangasta jäi yli.  Ruudutus on haitannut sen istumista tilkkutöihin. Verhot ovat olleet jo jonkin aikaa tyttärellä. Välttelin sitä, että alustoista tulisi maalitaulun näköisiä ja sijoitin ruutujen risteämiskohdan sivuun.  Alustat sopivat yhteen olohuoneen ja ruokailutilan mattojen värityksen kanssa ja suojaavat sohvapöytää juomalasin jäljiltä.

Valkoista kangasta
Kävin kangaskaupassa etsimässä edullisempaa vaihtoehtoa lintupeiton pohjakankaaksi. Rullaportaiden yläpäässä tervehti iloinen tyttö ja kysyi mitä haluan. Vastasin haluavani valkoista kangasta tilkkutöihin.
Hän vei minut ensin vaatekangaspöydän luo ja esitteli valkoista puuvillaa, jossa oli ELASTAANIA. Sanoin, että tilkkutyökangas ei saa olla joustavaa.  Seuraavaksi hän esitteli ihan ohutta puuvillaa. Silmiini osui, että hintalapussa luki BOORDI. Toden totta kangas oli ohutta verhokangasta, jossa oli brodeerattu boordi toisessa laidassa. Sitten sain tutustua brodyyriin ja batistiin.

Tytöllä ei näyttänyt olevan aavistustakaan alasta. Hän selitti, että ei harrasta tilkkutöitä itse. Varmaan ei. Reppana oli jäänyt ilmeisesti vaille nuorille työntekijöille välttämätöntä perehdytystä myynnissä oleviin tuotteisiin ja  muukin ompelukokemus taisi olla olematonta. 

Nyt kuitenkin pesukoneessa pyörii valkoista puuvillakangasta, josta paljastui mitattaessa, että siinä oli valmistusvirhe (pakassa ei ollut mitään vihjettä siitä, että se olisi sekundaa). Pesun jälkeen näen, onko kankaasta aiottuun tarkoitukseen, vai meneekö tikkausharjoituksiin. Jännityksellä odotan pesutulosta.  Jospa pääsisin hommiin. 

Tilkkulehteen
Lehden aineistopäivä on 5.10.  Yritän taas puristaa siihen tilkkutyöohjeen Sytykkeiden lisäksi. Nyt, kun olen saanut sopivat päätelasit, mahdollisuudet näyttävät hyviltä. On aivan ihanaa nähdä vaihteeksi näytölle hyvin.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kukkakori

Tilkkutyökurssilla tehdään tänä syksynä kukkakoritöitä erilaisilla tekniikoilla. Viime viikolla saimme ohjeen käsin applikoitavaa kukkakoria varten. Koska käsinompelu ei sovi kädelleni, niin yritin muuttaa mallin paperiompeluun sopivaksi. Melkein kaikki viivat olisivat menneet uusiksi. Niinpä päätin saada jotain aikaiseksi ja kaivoin kaapista kaikki pussit, joissa oli liimaharsolla valmiiksi varustettuja tilkkuja ja toteutin korin liimaharsoapplikaationa.
Tänään kurssilla kukkakorini sai yllättävän hyvän vastaanoton, mikä ilahdutti kovasti.  Korin palat leikkasin alkuperäisen mallin muotoon. Kun olin tehnyt korin, leikkelin kellertävistä ja sinisistä kangaspaloista vapaamuotoisia kukkia. Yritin tehdä vähän orvokin muotoisia, mutta yleisöni ei nähnyt orvokkeja. Ei se mitään.

Palojen reunat ompelin pykäpistoin koneella ja vähän tikkasinkin varmistaakseni liimaharsokiinnitystä.

Yön kuningatar
oli sitten viikonlopun Vanhassa Satamassa. Sain kuulla, että moni oli pistäytynyt Erkin Sauman ja Tikin osastolle vartavasten työtä katsomaan. Upeaa, että blogillani on niin ihania lukijoita, että vaivautuivat katsomaan työtäni lähempää. Tuhannet kiitokset kaikille kävijöille.
Tänään esittelin Yön kuningattaren tilkkutyökurssilla. Siitä pidettiin ja sain vain positiivisia kommentteja. Epäiltiin, että olin ostanut sitä varten valtavasti erivärisiä lankoja. Tosiasiassa käytin ompeluun mahdollisimman paljon rullanloppuja sekä omiani että äidin jäämistöstä. Tuossa työssä ei langan laadulla ole oikeastaan mitään merkitystä. Värien näkyminen mustaa kangasta vasten oli tärkein kriteeri. Ostin työhön vain läpinäkyvän monofilament-siiman ja välivanun. Kaikki muu löytyi omista kaapeista.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kävin näyttelyssä ja messuilla

Perjantaina sain taas henkilökohtaisen komennon mennä katsomaan Riitta Grönroosin tilkkutyönäyttelyä Kauniaisten kirjastoon.  Kannatti mennä.  Riitan työnjälki on sellaista, mihin en itse koskaan tule pystymään. Näyttelytyöt perustuivat Yrjö Kokon Pessi ja Illusia -kirjaan, joka taitaa olla ensimmäinen kirjastosta lainaamani kirja, jota en saanut luetuksi loppuun asti. Se aiheutti jonkinasteista lepokitkaa näyttelyyn menemiselle . 
Metallinhohtoiset kankaat ja metallilanka ovat Riitan usein käyttämiä raaka-aineita. Katsokaa, kuinka hienosti perhonen on kirjottu/tikattu työhön.  Kuvasin kaikki 9 työtä, mutta julkaisen tässä vain tämän osaotoksen Illusian siivet-työstä. Riitta, toivottavasti et suutu.  Olen  epävarma näyttelyn jatkumisesta. Saamani tiedon mukaan se jatkuisi 10.10. asti, mutta näyttelypaikalla ja esitteessä olleen tiedon mukaan sen viimeinen päivä oli eilen 20.9.

Kädentaitomessuilla
sain konkreettisesti kokea huippuhyvää palvelua.  Kun listasin edelliseen postaukseen ostoslistaani, niin Tilkkutarhan Minna tarttui siihen ja toi messuille juuri niitä tarvikkeita, joita olin toivonut.  Osa niistä ei todellakaan kuulunut vakiorepertuaariin.  Yksi tarvike jäi puuttumaan, se ilmeisesti pelkäsi, sitä että aioin häivyttää sen liottamalla olemattomiin veden avulla.  Sain hypistellä valkoista Kona Cotton laatukangasta ja nyt mietin raaskinko ostaa sitä, vai etsinkö jotain edullisempaa.  Jos en tarvitsisi niin suurta määrää, olisi helppoa tilata.  Valkoista kangasta olen tilkkuilu-urani aikana käyttänyt ainakin neljä pakkaa ja lisäksi pienempinä pätkinä ostanut valkoisellavalkoiselle -painokankaita.  Kun ostaa pakan kerrallaan, voi tehdä mitä tahansa eikä kangas lopi hetisiltään.

Yön kuningatar -työni roikkui sovitusti Erkin Sauman ja Tikin osastolla. Sen tarkoituksena oli esitellä, mitä voi saada aikaan käyttämällä kaikkia mahdollisia koristeompeleita.


tiistai 16. syyskuuta 2014

Kädentaitomessuille

Vein tänään "Yön kuningatr" -peiton Erkin sauma ja tikkiin. Se tulee olemaan näytteillä liikkeen osastolla Helsingin kädentaitomessuilla ensi viikonlopun ajan.  Messut ovat Katajanokalla Vanha Satama -nimisessä näyttelytilassa, samassa missä ne aina ennenkin ovat olleet.  Tervetuloa katsomaan peittoani.


Kirjoittelen itselleni ostoslistaa messukäyntiä varten.  Ainakin seuraavia tarvitsen: Hyvää valkoista kangasta leveydestä riippuen 5-10 m lintuaiheisen peiton tarpeiksi, sinisiä vesiliukoisia merkkauskyniä, vesiliukoista tukimateriaalia, pyöröleikkurien teriä, Reynoldsin Freezer paperia (en usko, että löytyy).

Ajattelin, että tavoistani poiketen varaan peittoon lintukuvien pohjaksi yhtä ja samaa valkoista kangasta.  Linnut teen ainakin osittain liimaharsoapplikaationa ja osittain käytän myös trapuntoa.  Reunoille tulevat pienemmät linnut teen vapaalla konekirjonnalla.  Kaikki linnut tulevat perustumaan omiin valokuviini.

Lintupeitto on vielä suunnitteluvaiheessa. Yritän suunnitella tikkauksia samanaikaisesti peiton suunnittelun kanssa.  Haluan tikata peiton niin, että tikkaus tukee lintukuvia.  Valokuviakin on paljon läpikäytäväksi ja työstettäväksi.  Tarvisen kuitenkin tuntuman peiton pääasialliseen materiaaliin, jotta pääsen todella liikkeelle. 

torstai 11. syyskuuta 2014

Takapihan otuksia ja vähän tilkkuiluakin

Tilkkutyökurssi alkoi ja Ullaulla esitteli, mitä tänä syksynä tehdään. Nyt täytyy kovasti miettiä, minkäliaista kankaista lähtisin tekemään, jotta saisin itselleni käyttökelpoisia tuotoksia.

Vein kurssille näytille "Tuulen voimalla" -hyrräpeittoni esitelläkseni että se on valmis. Jotenkin siitä saamani kommentit eivät tuntuneet kannustavilta. "Vieläkö sulla on valkoinen kausi menossa?"   "nuo siniset merkit eivät häviä ikinä" (en ollut kostuttanut vedellä häviäviäviä tussimerkintöjä vielä lainkaan) "Mikset pese heti koko peittoa" "Taustakangas on kaunis".  Yksi sentään kohteliaasti ihmetteli, miten sain työn pysymään aloillaan tikkaamisen ajan.
(Sumuttelin illemmalla vedellä sinisiä merkintöjä ja ne hävisivät aivan samoin, kuin ovat aina ennenkin hävinneet.)

Olen piirrellyt jo paperille suunnitelmaa seuraavaksi isoksi työksi. Siitä tulee lintupeitto.  Yritän ympätä sekä applikaatiolintuja että kirjottuja lintuja peittoon.  Nyt pitäisi päättää minkä kokoisia lintublokkeja olisi fiksuinta tehdä.  Ja valkoista kangasta pitää käydä ostamassa monta mertriä.

Takahpihan otuksia
Olen pitkään ihmetellyt, kun rusakoita ei näy, mutta citykanit käyvät uskollisesti kaivelemassa meidän pihaa ja ruokailemassa takapihan nurmikolla. 
Eilen näin ensin tumman kanin ja sain siitä kivoja kuvia (tilkkutöihin?). Kun vähän myöhemmin katsoin ulos, niin näin vaalean kanin ja rusakon.  Sitten kaikki kolme jänistä söivät sopuisasti vierekkäin, kunnes ohikulkija sai ne vetäytymään piiloon.

Tilkkulehti
tuli taas tänään.  Sen kansi oli kokenut valkaisun, eli tilkkutyönä tehty otsikko oli siirtynyt historiaan. Oikeansuuntainen muutos, mutta olisin toivonut käytettävän vähemmän askeettista kirjasinlajia lehden nimessä.

Olin pusertanut lehteen kolme juttua. Keväisen näyttelyn juttu näytti jo täysin vieraalta, siitähän on niin kauan.  Taas esitän saman toiveen, että lukijat, jotka ovat yhdistyksen jäseniä,  kirjoittaisivat tilkkutyöohjejuttuja lehteen.  Niitä jäsenet toivovat ja mitä useampi niitä kirjoittaisi, sitä monipuolisemmin lehti palvelisi lukijoitaan. Annan mielelläni apua juttujen kirjoittamisen suhteen (sisältä, asettelu, kuvankäsittely). Seuraava aineistopäivä on 6.10.2014.

Tilkkulehdessä päätoimittaja kirjoittaa siitä, millaisia kommentteja ei ole suotavaa antaa näyttelytöistä.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Melkein tyhjäkäyntiä

En ole koskenut viikkoon ompelukoneeseen enkä kankaisiin. Kahden tilkkutyön viimeisteleminen peräkanaa vaatii etäisyyden ottamista.

Tänään kävin Villa Elfvikin lintutornissa.  Siellä oli monta mukavaa ihmistä nauttimassa upeasta säästä ja kiikaroimassa lintuja.  Olin itse jättänyt kiikarin kotiin ja kamerassakin oli vahingossa turhan lyhyt  objektiivi.  Seurailin nuolihaukan lentoa (asiantuntevammat näkivät haukan lajin).  Oli niin rauhallista, että kyhmyjoutsenetkin käyttäytyivät siivosti eivätkä tapansa mukaan kurittaneet laulujoutsenia.  Toinen laulujoutsenista tosin piilotteli ruovikossa eikä näy kuvassa.
Etummaisin on laulujoutsen ja takimmaiset kyhmyjoutsenia
Joutsenet keskittyivät höyhentensä sukimiseen.  Muut vesilinnut olivat liian kaukana kameralleni.
Tummasyyskorento
Sudenkorentoja asettui kuvaamisetäisyydelle. Molemmat lajit ovat aivan tuntemattomia. mutta useampi yksilö lenteli paisteessa.  Punertavan korennon siivet kimalsivat kultaisina.  Villa Elfvikin ja Laajalahden luonnonsuojelualue sijaitsee Espoossa Kehä I:n ja Turun moottoritien tuntumassa.   Alueen etelärannalla on Maarin lintutorni.
Punasyyskorento
Pitäisi kehittää tilkkutyökurssille joku työ, jota voisin tehdä hissukseen pitkin syksyä silloin kun en työstä varsinaisia kurssitöitä. 

Gotchat
Olen huomannut, että moniin blogeihin on ilmestynyt varmistusvaatimus. Ne ovat todella hankalia minulle, tiirailen suurennuslasilla ja arvailen suttuisia numeroita, mutta ymmärrän, että roskakommentit ärsyttävät.  Minun blogiini eivät anonyymit voi jättää kommentteja edelleenkään juuri roskapostin takia.

Hankin uudet päätelasit, mutta ne eivät ole hyvät.  Niinpä joudun käyttämään enenevässä määrin tekstin suurentamista tietokoneella. Teksti suurenee, mutta nuo numeroarvoitukset eivät.  Uusilla laseilla näen lukea erinomaisesti, mutta varsinainen tarkoitus ei toteutunut.

P.S. Internet tietää kaiken ;) Lea Neula&Puikko -blogista kertoi korennoille nimet. Ylempi tumma on tummasyyskorento ja alempi punainen punasyyskorento.  Mukavaa, kun ei ole annettu kummallisia nimiä vaan erinomaisesti kuvaavat.

perjantai 29. elokuuta 2014

Yön kuningatar valmistui

Sain täysin valmiiksi jo toisen tilkkupeiton elokuun aikana.  Yön kuningattaren ensimmäiset palat tein tosin jo marraskuussa 2013 ja ompelin lisää pitkin talvea. Toukokuussa uhosin jo että Musta on ommeltava kesällä, mutta viimeistelinkin ensin hyrräpeiton eli "Tuulen voimalla" -peiton
Peiton lopulliset mitat ovat 130 cm x 196 cm.  Tikkaus veti kasaan jonkun sentin.  Viimeaikaiset säät eivät ole juurikaan tarjonneet auringonvaloa avuksi mustan työstämisessä.  Sadepilvet ovat pimentäneet taivaan tämän tästä. 

Tikkasin ruodittomalla höyhenkuviolla.  Se oli paras vaihtoehto, kun oli niin vaikeaa nähdä, missä tikkaukset jo menivät.  Koetikkausten tekeminen kannatti ja löysin mallin, jolla homma onnistui kauniisti.  Päällipuolelta tikkaukset eivät juurikaan erotu, mutta violetti tausta kertoo koko totuuden.
Satiinilakana kiiltää ja jotenkin se eli enemmän tikkauksesa mukana. Päällipuoli näyttää aika sileältä, mutta taustasta tuli rohkeasti kolmiuloitteinen.

Kävin kovaa taistelua itseni kanssa, kestänkö käsinompelusta tulevat kivut vai kiinnitänkö reunakaitaleen kokonaan koneella ommellen. Päädyin kestämään kivut, kun ranne on ollut viimeaikoina varsin kivuttomassa kunnossa.

Kirjoin blokit koneella käyttäen kaikkia koneeni valikoimassa olevia koristeommelmalleja.  Luin mallikorttia välillä vaakasuuntaan ja välillä pysysuuntaan, jotta en käyttäisi vain noin kymmenkuntaa suosikkiommelta.

Moderneilla välineillä tehty ja hups, mitä tulikaan - Perinteiseltä rekipeitoltahan Yön kuningatar näyttää.   

tiistai 26. elokuuta 2014

Ruodittomia höyheniä

Tänään sain Yön kuningattaren tikkaukset valmiiksi. Tikkasin blokkien välikaitaleiden päältä vähän rennolla otteella ja boordikin sai samalla mallilla tehdyt tikkaukset.

Aloitin tikkaamisen lauantaina ja tänään tiistaina koko peitto on tikattu. Nopeuteen myötävaikutti tikkausmalli, jossa ei tarvinnut mittailla tai merkitä mitään eikä palata taaksepäin pitkiä matkoja.

Tikkaus pullistelee maltillisesti. Välissä on Tilkkutarhasta ostamani bambuvanu.  Vanu ei ainakaan tässä vaiheessa vuoda etu- tai takapuolelle.  Taustakankaana on violetti satiinilakana, jota oli ehditty käyttää vain jonkun  kerran ennen kuin sänky vaihtui leveämpään. 

Huomioita näkymättömästä ompelulangasta
Läpinäkyvä lanka taittaa prisman tavoin siihen osuvan valon ja säihkyy sateenkaaren väreissä.  Se toi aavistuksen verran harmautta työhön. Mutta, kun en kertakaikkiaan nähnyt mustasta langasta, mistä olin ommellut ja mistä en, niin tämä oli paras vaihtoehto.

Hannele vinkkasi, että langan pään värittäminen tussilla auttaa sen pujottamista neulansilmään. Kiitos Hannele, vinkki toimi erinomaisesti. Huomiokynän mustetta en saanut tarttumaaan, mutta tavallinen ei-vesiliukoinen huopakynä toimi hyvin.  Musta langanpää löysi neulansilmään helpommin.
Siima käpristelee kovasti. Katkaisin siiman mahdollisimman suorasta kohden ja pidin pinseteillä kiinni, niin omat käteni eivät osuneet tielle ja siima meni neulansilmään rimpuilematta.

Oma Berninani näki näkymättömän langan hyvin, mutta yhden ystävän kirjova Bernina valitti hänelle, että koneessa ei ole lankaa.  Koneet ovat siis erilaisia,

Siimaa kului tähän peittoon melkein kaksi rullaa. Rullalla on 200 m.  Kirjoitan tämän nyt tähän muistiin itseäni varten.  Alalankana on eri lanka eli musta puuvillalanka.

Liukkaan siiman päättelyjen pysyvyyteen suhtaudun hieman skeptisesti. Jätin siksi joitakin langanpäitä roikkumaan ja käsin pääteltäväksi.

Lopputyöt
Edessä on tilkkutyön työvaiheista se vähiten luova eli reunakaitaleen ompeleminen.  Nimilappu pitää tehdä.  Ripustuskujakin ilmeisesti tarvitaan, koska tätä jo kosiskeltiin näytille.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Näkymätöntä lankaa neulansilmään

vaikka en tee keisarille uusia vatteita. 
Edellisen postauksen lankatestauksena jälkeen tein uuden koetilkun ja päädyin käyttämään peiton tikkauksessa monofilamentia eli yksisäikeistä polyamidisiimaa,  Joissakin lähteissä käytetään tuosta siimasta englanninkielistä nimitystä "invisible" ja toisissa "transparent".  Se ei muutu aivan mustaksi mustalla taustalla, mutta pystyn näkemään ompeleeni.

Tässä koetilkussa testasin, mitä tapahtuu jos ompelen aivan koruompeleiden vierestä. No siitähän tuli kuin tatin lakki eli ympyrä alkoi pullistella ja näytti tosi hassulta kalotilta.  Niinpä kokeilin tulisiko tikkauksesta paremman näköinen, jos ompelisin välikaitaleiden päältä ja välttelisin menemästä ihan ympyrän viereen.  Kangas ei alkanut pullottamaan.  Eli ongelma ratkaistu.

Siimalla on hyvien ominaisuutensa vastapainona joitakin hankalampia piirteitä.  Tietysti ensimmäinen on että lähes näkymättömän langan pujottaminen neulansilmään on tavallistakin vaikeampaa. 
Käytän no 14 top stich neuloja, joissa on reilu silmä,  Siima kihartuu rullalta otettaessa muita lankoja voimakkaammin ja sen takia se ei tahdo osua neulansilmään.  Ja kun aloitan ompelun tai tulen ompeleen päähän, pitää siimasta pitää kiini, jotta se ei pääse karkaamaan neulansilmästä.  Onneksi minulla on pinsettisetissä atulat (kuvassa oranssin ympyrän päällä), jotka puristavat aina ja avautuvat painettaessa. Ne ottavat hyvän otteen siimasta, eikä se pääse karkaamaan.

Kun eksyn tekemään asioita, joihin ei ole valmista reseptiä, törmään väistämättä uusiin ratkaistaviin ongelmiin.  Tiinatei kommentoi, koetilkkujen tekemistäni.  Olen hyväksynyt asenteen, että tämä on ajanvietettä ja jos joudun viettämään aikaa, jonkun teknisen asian pähkäilyssä niin ei se ole ollenkaan paha juttu.  Ehkä se pitää dementian loitolla. 

Peiton tikkaaminen edistyy nyt erinomaisesti ja ehkä saan sen valmiiksi lähipäivinä.  Olisi kivaa aloittaa joku uusi työ. 

P.S. Löysin  konekirjontaan sopivia lankoja Erkin Saumasta ja Tikistä http://www.ompelukoneethelsinki.fi/.

torstai 21. elokuuta 2014

Tikkauslangan valinnan vaikeus

Taisin mainita joskus aikaisemmin, että Yön kuningatar -työn tikkaamisessa on haasteena se, että tikkaus ei saa viedä tehoa kirjomiltani ympyröiltä.  Kokosin jo ympyräblokeista koetilkunkin, mutta tunsin olevani niin kaukana oikeasta lankavalinnasta, että tein kokomustan koetilkun ensin, että saan karsituksi edes osan vaihtoehdoista pois.


Kokeilut
  1. Luonnonvalkoinen puuvillalanka ala-ja ylälankana.  Taustapuoli on todella siisti, mutta tikkauskuviot kilpailisivat liikaa ympyröiden kanssa.
  2. Vaalenaharmaa puuvillalanka ala- ja ylälankana. Samoin kuin edellinen vaihtoehto. Kaunis takaakin, mutta liikaa kilpailua varsinaisen työn kanssa.
  3. Musta puuvillalanka ala- ja ylälankana.  Apua, en näe mistä olen ommellut. Taustapuoli siisti.
  4. Tummansininen puuvillalanka ylälankana, alalankana musta puuvillalanka. Ei näytä hyvältä.
  5. Väritön nailonsiima eli nailonista valmistetttu yksisäikeinan lanka.  Ongelmana lankojen päätteleminen ja mahdollinen sulaminen jos joku yrittäisi joskus silittää peittoa.  Lanka kiiltelee niin, että näen mistä olen ommellut.  Alalankana musta puuvillalanka ja siiman lenkkejä näkyy taustapuolella. Säätöasia ilmeisesti.
  6. Väritön polyamidisiima eli polyamidista tehty yksisäikeinen lanka (monofilament). Ongelmana lankojen päätteleminen pitävästi. Sulamisvaaraa ei ole.  Alalankana musta puuvillalanka ja siiman lenkkejä näkyy taustapuolella. Säätöasia ilmeisesti.
  7. Madeiran musta raionlanka ylälankana ja alalankana musta puuvillalanka. Lanka kiiltelee ja melkein näen mistä olen ommellut. Taustalla valkoisesta puuvillavanusta syntyneitä pisteitä.
  8. Harmaa vaihtuvavärinen tikkauslanka ja alalankana musta puuvilla. Joitakin pisteitä taustapuolella
  9. Metallilanka ja alalankana musta puuvilla
Kokeilin vielä värittää tussilla vaaleita ompeleita. Tussi tekee kankaasta nuhruisen oloisen ja vaalea lanka vaatisi ilmeisesti usean käsittelyn.  Vaikka kyseessä onkin ajanviete, en koe mielekkääksi viettää aikaani värittämällä kokonaisen peiton tikkaukset.
Jumppasin peiton kerrokset kasaan eilen käyttäen perinteistä menetelmää eli teippasin taustakankaan lattiaan maalarinteipillä ja kiinnitin kerrokset hakaneuloin.  Ensin piti tietysi siirrellä huonekaluja ja puhdistaa lattia. Lattian puhdistamiseen käytin robottimoppia, joka sai puolen tunnin ajan hinkata pölyjä ko. alueelta. Ai, että se on hauska vehje. Robotin puhdistaessa lattiaa silitin taustakankaan ja päällisen.  Taustakangas on violetti satiinilakana.

Jos sinulla on kokemuksia yksisäikeisellä langalla tikkaamisesta, kuulisin mielelläni niistä.  Kokeilemistani vaihtoehdoista se tuntuu olevan paras.  Tosin tässä täytyy vielä löytää taustapuoleenkin sopiva lanka. Monofilamentin käyttämistä sekä ylä- että alalankana vieerasta ainakin nyt.  Ehkä kokeilen sitäkin Violettia lankaa on vain yksi vajaa puola, eli se ei riitä.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Nokkava lintu

Piti tulla vihepeippo, mutta taisi tulla ihan uusi lintulaji, jonka tunnusmerkkinä on iso vaaleanpunainen nokka.  Olen keksinyt koko liudan selityksiä tälle epäonnistumiselle:
  1. Lasertulostin muutti värejä niin, että lämpimästä kullankeltaisesta tuli harmaanvihreä ja aloitin ompelun käyttäen paperitulostetta värimallina
  2. Ohuesta vesiliukoisesta merkkauskynästä loppui väri ja piirsin paksummalla kynällä kankaalle, jolloin linnun piirteet muuttuivat
  3. Lankavalikoimassani ei ole riittävästi pehmeitä kullankeltaisia sävyjä
  4. Näköni kanssa on ongelmia. Uusien luku/tietokonelasien käyttöön on totuttelemista.  Kaikkia virheitä ei edes niillä pysty korjaamaan.
Kun älysin, että väritys menee poskelleen, aloin korjata tilannetta lisäämällä kellanruskeaa ja katsoin lintuni kuvaa iPadilta.  Nokan koon korjaamiseen olisi tarvittu purkamista, mutta siihen en ryhdy (jäisi varmaan vain reikä kankaaseen).  Voinhan ommella uuden lintukuvan.  Sitä varten tosin täytyy ostaa sopivamman värisiä lankoja jostain kaupasta. Apua - mistä ihmeestä löydän konekirjontalankoja täällä pääkaupunkiseudulla.

Tässä linnussa on useampaa eri sorttia lankoja.  Osa on kirjontalankoja, mutta osa mitä sattuu vaateompelusta jääneitä, halpislankapakkauksista, tilkkutöihin ostettuja jne.

Aiemmin kirjomani lintukuvat ovat suunnitteluseinälläni ihmettelemässä, miten käyttäisin ne.  Ettei vaan niistäkin olisi muodostumassa peitto.  Onneksi ne lisääntyvät niin hitaasti, että todennäköisesti ehdin tikata kaksi tikkausta odottavaa keskeneräistä peittoani ennen kuin niitä syntyy riittävästi peittoon.

Yön kuningatar -peittoa en ole vielä koonnut ja nyt on työväenopiston kurssin alkaminen niin lähellä, että on suuri houkutus jäädä odottamaan sitä ja koota peiton kerrokset siellä pöydän päällä.  Toisaalta nyt tiedän, mitä aion yrittää siihen ja aurinkoisia päiviä tulisi hyödyntää mustan peiton ompelemisessa. 

maanantai 11. elokuuta 2014

Tikahdutko tikasta?

Suomalais-brittiläinen kangasvaihtotyö - The Woodpecker - Tikka
Työni valittiin edustamaan Suomea yhtenä kolmestakymmenestä ja oli elokuussa 2014  Festival of Quilts -näyttelyssä Birminghamissa, joka päättyi eilen 10.8.14.  Kangasvaihtohaasteeseen osallistui yli 100 työtä.

Työn koko on määrätyt 40 cm x 80 cm. Työssä piti käyttää Briteistä tulleita kankaita ja omia kankaita. Sain yhden valkoisen kankaan ja kaksi hieman erikoisen punaista ja mustapohjaisen kuvioidun kankaan. Omina käytin mustia, liki valkoisia, valkoista ja harmaita.

Linnun mallin sain sisareni ottamasta valokuvasta.  Tikan vartalo on trapuntosta pullea.  Ennen trapuntovanua, tikkasin tikan vartalon ja pään vapaalla konetikkauksella valkoisella valkoiselle ja mustalla mustalle. Vain tunnustelemalla huomaa tikkaukset. Valkoiseen taustaan tikkasin vihreällä lehviä (feathers). Tikka on koottu liimaharsoapplikaationa.  Työ jää kiertämään Tilkkuyhdistyksen matkalaukkunäyttelyssä.

Valmiista työstä voi sanoa, että onneksi käpytikat eivät ole työn kokoisia.  70 cm korkea tikka voisi olla aika pelottava pihapuissa kiipeämässä.  Kyseessä on naaras, siksi päässä ei ole punaista.

Britteihin lähteneet työt valittiin valokuvien perusteella ja vinkattiin, että kannattaa lähettää hyviä kuvia.  Niinpa ostin uuden mustesuihkutulostimen ja tulostin tikan ja yksityiskohtakuvan molemmat A4 kokoisina kiiltävälle valokuvapaperilla. Temppu tehosi.

Kuvassa näkyy tikan alavatsan tikkauksia. Himmeämmässä punaisessa kankaassa tapahtuu hauska optinen harha tikkauksen kanssa. Näyttää ihan siltä, kuin kankaan kuvio olisi tikkauksen päällä.

Idea työhön lähti ihmettelystä, miten käyttää noita kahta punaista kangata. Kangas., jonka käytin palkkiin oli niin vaikea, että siitä ei tuntunut kehkeytyvän mitään.  Näin sitä voi selvitä hankalankin tuntuisista haasteista.

P.S. Jos tämä työ nauratti, niin hienoa. Haastekankaista ei syntynyt mitään vakavasti otettavaa.

perjantai 8. elokuuta 2014

V - niinkuin Valmis

Hyrräpeittoni sai reunakaitaleen ja nimilapun. Nimilapussa lukee työn nimenä "Tuulen voimalla".  Peitto on siis VALMIS.  Pääsen ylpeänä lisäämään sen tiedot valmistuneiden tilkkupeittojen listaan.  Sinne ei olekaan tullut lisäyksiä aikoihin.

Kuvasin taas ilman salamaa yrittäen hyödyntää ikkunasta tulevaa sivuvaloa korostamaan tikkauksia.
Taustakangas on lähes valkoinen.  Siinä on kevyet ja harvat kukkakuviot. Jatta Salosen Marimekolle 1986 suunnittelemaa Anna-kangasta.  

Reunakaitaleen kiinnitin kokonaan ompelukoneella.  Työssähän on niin paljon ompelukoneen tikkejä, että ei se voi mennä pilalle muutamasta pistosta lisää.  Ompelussa käytin Berninan Walking foot -nimistä tuuman levyistä jalkaa, joka on iso ja tehokas siinä olevan yläsyöttäjän ansiosta.  Jalka seurasi kaitaleen reunaa ja siirsin neulan asentoa oikealle niin, että ommel osui haluamaani kohtaan. 

Aluslangasta
Kangastuksia kommentoi mainintaani käyttää tikkaamisessa samaa lankaa sekä ylä- että alalankana.  Niin tein tässä työssä, koska myös työn tausta oli valkoinen.  Saman langan käyttämisessä on se hyvä puoli, että päällipuolelle ei synny pieniä pisteitä toisen värisestä alalangasta.  

On kuitenkin tilanteita, jolloin toimin toisin. 
  • Metallilanka ei ole hyvää alalankana ja vähän turhan kallista siihen tarkoitukseen. Silloin käytän alalankana taustaan sopivaa  hyvälaatuista puuvillalankaa ja asetan langankireyden aavistuksen löysälle, jotta ylälanka ei vedä alalankaa päällipuolelle.  
  • Samoin teen vaihtuvaväristen lankojen kanssa.  Alalankahan juoksee vastakkaiseen suuntaan kuin ylälanka, joten värien vaihtumisia ei pystyisi kuitenkaan kohdistamaan.
  • Kun harjoittelen uusia tikkauskuvioita, käytän eriväristä ylä- ja alalankaa, jotta huomaan virheeni.
  • Vesiliukoisella langalla ommellessani, käytän sitä vain ylälankana ja alalankana valkoista puuvillalankaa. Alalanka jää työssä valkoisten vanukerrosten välii, joten se ei näy lopputuloksessa.
Kesän valoa on vielä jäljellä, joten seuraavaksi on tikkausvuorossa musta Yön kuningatar tilkkupeittoni. 

tiistai 5. elokuuta 2014

Tilkkuilijan helmasynti - pihtailu

Jouduin tänään tunnustamaan Soilelle, että pihtailin hyrräpeittoni kanssa ja siksi se ei ole riittävän pitkä sängynpeitoksi.  Olin talvella tilkkutyötä ommellessani sitä mieltä, että torkkupeittokoko riittää. Kesällä ajattelin jo hetken, että teen sänkypeiton kokoisen, mutta koska olin jo ostanut vanua vain 2 metrin palan (noin 7 euron investointi), en tehnyt peitosta pidempää. Tuo vanuhan on halpaa polyesterivanua, joten aika käsittämätön pihtailu.  Nyt olisi kivaa jos peitto riittäisi sängynpeitoksi vierashuoneen sänkyyn.

Kävin Töölön tilkkupajassa ostamassa valkoista Aurifil-lankaa 4 x 1000 m. Noilla pärjään ehkä talven yli.  Ompelulangasta en pihtaile.  Aurifil luistaa hienosti ja vapaa konetikkaus sujuu kuin rasvattu sen avulla. Käytän sekä ylä- että alalankana samaa lankaa.  Valkoisia tilkkaus- ja tilkkutöitä on siis aikomus tehdä jatkossakin.

Peitto odottaa edelleenkin reunakaitaletta. Näillä helteillä ajatuskin kankaan silittämisestä tuntuu huonolta ajatukselta.

Joka ilta on iso operaatio viilentää huoneet ennen nukkumaanmenoa. Kaikki ikkunat ja parvekkeen ovi auki sekä kaksi tuuletinta päälle heti auringon laskettua. Samalla tarkkailen ikkunasta takapihan/puiston pupuja.  Pupuja näkyy joka ilta.

Tumma citykaninpoikanen

Harmaa citykani
Tällä hetkellä säilytän kameraa ja kiikaria vierashuoneen pöydällä, jotta voin tarkkailla otuksia.  Koska kanit liikkuvat hämärällä, pääsen harjoittelemaan hämärässä valokuvaamista ja RAW-muotoisten kuvien säätämistä.  Kanit eivät kuulu Suomen luontoon, mutta onhan nuo valtavan söpöjä.  Rusakot ovat kaikonneet mahdollisesti kaneista johtuen.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Reunakaitaletta vailla + tärkkäyksestä

Valkopohjainen hyrräpeitto on nyt saanut tikkauksensa ja leikkasin ylimääräiset kankaat sen reunoiltakin jo pois.  Nyt se saa jäädä pariksi päiväksi odottamaan reunakaitaletta.  Lupasin avustaa Tilkkulehteä ainakin yhdellä jutulla, joka on vielä keskeneräinen. Huomenna on aineiston jättöpäivä - kiirehtikää siis tilkkuystävät juttujenne kanssa.

Valkoiset tikkaukset eivät juurikaan näy kohtisuoraan otetussa kuvassa.

Tässä kuvassa saa vähän paremman näkymän tikkauksiin. Tämä ei siis ole "puhkitikattu" tilkkutyö vaan "hypertikattu". Tämä on ensimmäinen peitto, jonka olen kokonaan tikannut muulla tavalla kuin pelkällä suoralla tikkauksella.  Itsevarmuus kasvoi työn myötä. Tässä vaiheessa peiton korkeus on 197 cm ja leveys 147 cm. Jokunen sentti hävisi tikkauksiin.  Jätin peiton vähän turhan pieneksi, kun pelkäsin liikaa että isompi olisi vaikea tikata koneellani.

Käytin aivan tavallista tikkausjalkaa. Vaikka BSR eli tikinpituuden säätöjalka tekee tasaisempaa jälkeä, niin se on mielestäni äänekkäämpi. 

Kiitoksia kommenteistanne edelliseen postaukseen. Kun tikkaa vapaasti, ei kukaan toinen voi sanoa, että "uups, tikkasit liian kaukana merkkiviivasta". Kun käyttää pohjakankaan väristä lankaa, eivät vaihtelevat pistonpituudet pistä silmään.  En tunne tarkkuuteni olevan sitä luokkaa, että voisin tikata piirroksen mukaan samankokoisia vierekkäisiä kuvioita. Mutta olen onnellinen siitä, missä pisteessä tikkaustaitoni on tällä hetkellä.  Kauas olen tullut 90-luvun ensimmäisistä harjoituksista.

Tärkkäyksestä
Peiton taustakankaan tärkkäsin spray-tärkillä kahteen kertaan.  Tärkkäys kovetti taustakankaan ja teki siitä aavistuksen verran liukkaamman.  Taustakankaaseen ei tullur tikatessa vekkejä, vaan se pysyi suorana!  Ison työn liikuttaminen kotiompelukoneen pienessä aukossa on aina vaikeaa, kun työn pitää olla samanaikaisesti rutattuna ja suorana.

Silitysraudan pohja likaantui tärkistä ja huomasin vasta päällistä silittäessäni että päälliseen tuli ruskeaa töhnää.  Tärkin käyttämisen jälkeen kannattaa siis puhdistaa silitysrauda pohja kunnolla, ennenkuin sitä käyttää arvokohteeseen. On peitossa muutama veritahrakin hakaneulojen käsittelystä :(

Sen verran raskasta peiton liikuttaminen kuitenkin oli, että Surpreme Slider-alusta repesi käyttökelvottomaan kuntoon.
Tämä vaaleanpunainen puoli on ompelutasoon tarttuva taustapuoli. Liukas etupuoli on valkoinen. Onneksi minulla oli jo uusi hankittuna ja saatoin jatkaa ompelemista.  Alustaan syntyi ompeluaukon viereen repeämä taannoin, kun nostin alustaa ja neula oli paljaana ilman jalan antamaa suojaa.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Hypertikkausta

tai jotain sinne päin.  Viikolla tuli mainos Patsy Thompsonin Craftsyssä pitämästä tikkauskurssista .  Jos ei olisi peiton tikkaaminen kesken ja toinen kaapissa odottamassa, olisin varmaan ilmoittautunut. Mainoksessa näin ensimmäistä kertaa sanan hypertikkaus. Se osui oikein kunnolla. Toinen termi ultimate quilting suomeksi käännettynä olisi ehkä äärimmäistikkaus, mutta hypertikkaus  sanana kuvaa mielestäni erinomaisesti sitä, miltä minusta tuntuu tikatessani. 

Hyrräpeiton boordin yksi reuna on saanut nyt tikkaukset. Hyvin kermavaahdon oloista.  Jossain näin, että höyhenen lehdykän sisälle oli tikattu kapea lehdykkä.  Se kolahti ja aloin tehdä niitä,  Tikkauksesta tulee ehkä aavistuksen vanhahtavan näköistä verrattuna valkoisten blokkien moderneihin kuvioihin, mutta silti kivaa.

Merkkasin kevyesti noin-kohdat, jossa höyhen vaihtuu toiseksi.  Muuta merkkausta ei tarvinnut tehdä, sormella piirtely riittää.

Nyt on ollut hyvin lämmintä, joten tuntuu kuumalta pitää tilkkupeittoa sylissä ja yrittää tikata sitä.  Tämä lämpö on aivan ihanaa.  Minä nautin siitä, vaikka yöksi täytyy yrittää viilentää. Tuulettimet viimeistään auringon laskiessa päälle ja ikkunat ja parvekkeen ovi auki.  Viime yönä ikkunoita sulkiessani näin harmaan kaniemon, jolla oli harmaa ja musta poikanen. Musta poikanen näkyi puistossa aamullakin, mutta siinä vaiheessa en ehtinyt kuvaamaan sitä.  Kanit eivät säilytä jalostusvärejä kovinkaan monta sukupolvea. Joku on ilmeisesti taas laskenut lemmikkinsä ulos lisääntymään, kun näyttävät selviytyvä niin hyvin täällä.

Tänään kävin täysin siemauksin nauttimassa hyvästä seurasta, säästä ja lämpöisestä merivedestä. Espoossa Mellstenin rannalla vesi oli lämmintä kuin Välimeressä konsanaan. Kävin useampaan otteeseen pulahtamassa mereen.  Nenä on vähän palanut nyt, mutta tällaisista päivistä täytyy nauttia. 

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Keltainen ja sininen alustasetti

Ihan yllätin itseni ompelemalla kaksi settiä edellisessä postauksessani esittelemiäni lasinalusia muutamassa päivässä.  Näissä on se valtavan hieno ominaisuus, että reunakaitaleen tai pussiin ompelemisen kanssa ei tarvitse äheltää.  Riittää, kun leikkaa ompeleen vierestä.  Kiitoksia kivoista kommenteistanne.
Kuvasin asettamalla lasinaluset skanneriin. Mahtuivat, kun laitoin vähän toistensa päälle.  Ompelin 2 keltaisella, 2 vihreällä ja 2 alustaa valkoisella langalla.  Kuviot vaihtelevat alustasta toiseen.  Keltaisella ommellut ovat itselleni mieluisimmat.  Vihreällä ommelluissa näkyvät ommelkuviot parhaiten.

Sinisen setin ompelemiseen käytin kahta eri sinistä ja yhtä punaista lankaa.   Kun kankaassa on samalla punaisella painettuja kuvioita yhdistää ommel niitä aika hassusti, vähän niinkuin lautapelissä pallukalta toiselle.

Sinisessä kankaassa oli vielä hulpio jäljellä ja siinä näkyy kankaan nimi ja suunnittelija.  Olin aina luullut että nimiä ja sanoja tässä maailmassa riittää, mutta taas olin väärässä. Yllättäin tämänkin marimekko-kankaan nimi oli "Anna". Tekijänä mainitaan Kristiina Isola.  Valkeavoittoisen hyrrä-peittoni taustakangas on marimekkoa ja sen nimi on myöskin "Anna" ja tekijänä Jatta Salonen. 

Kuinkakohan monta muuta marimekon Anna-kangasta on olemassa?

En ole pessyt alustoja enkä mielelläni pese. Alkavat mahdollisesti vetää pesussa. Saakoon vastaanottajat siistin näköisinä ja heittäköön pois, jos ruttaantuvat.  Aiemmin pussiin ompelemani alustat ovat kestäneet pesua hienosti, mutta kaipaavat silittämistä pesun jälkeen.  Hannele pyysi raportointia pesukokemuksesta, mutta sellaista ei nyt ole näköpiirissä.  Tuollaisia piparkakkureunojahan on ollut vuosikymmeniä brodyyripitseissä ja hyvin ne kestivät monia pesuja alushameissa (muistaakohan joku muukin tuollaisen vaatekappaleen?) 50-luvulla.

Ostin keväällä uuden Canonin tulostin/skannerin. Käytin vanhaa Epson-skanneriani 10 vuotta ja ihmettelen jatkuvasti, miksi uudessa on niin hassu ajuri.  Jotta voin katsoa skannaamani kuvan tietokoneella, täytyy skannausohjelma aina sammuttaa ensin ja sammuttaminen siirtää kuvan tietokoneelle.  Tiedostot saavat päivämäärästä muodostetun pitkän nimen ja ne menevät aina ennalta määrättyyn kansioon.  Vanhassa skannerissa kuvat menivät heti tietokoneelle ja saatoin antaa niille merkitsevän nimen jo skannausohjelmassa ja valita kansion, johon halusin tallentaa.