maanantai 30. joulukuuta 2013

Virkattu peitto

Huomasin, että kirjomani ympyräblokit taitavat muistuttaa vuosia sitten virkkaamaani villalankaista peittoa. Aloitin virkkaamisen koululaisena.  Välillä oli vuosia, että en koskenut virkkuuseen, mutta sain peiton valmiiksi, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin.
Paljon eri värejä ja mustat reunat tekevät näistä töistä toisiaan muistuttavat. Peitto on tallella kaapissani.  Se oli välillä autossa varapeittona, mutta nyt siellä on samalla mallilla tehty valkoinen peitto.

Tilkunviilaaja on laatinut taas kerran erittäin näyttävät listat valmiiksi saamistaan ompelu-/tilkkutöistä.  Minun listani ovat huomattavasti vaatimattomammat Tilkkupeittoja ja Tilkkutöitä.  Onnistuin myös kuvaamaan joitakin stadissa visiitillä käyneitä petolintuja ja muutaman muunkin siivekkään. Muita blogin kannalta merkittäviä juttuja en tainut saada aikaan.

Lisäsin jossain vaiheessa kilpailutyöni postaukseen linkin, jossa lukija voi koota tanssivat puluset palapelinä.  Linkki on nyt myös edellisessä lauseessa. Rattoisia hetkiä pulujen parissa. Nokkela lukija selvittää, miten pystyy tekemään omista töistään palapelin.  Kerron ohjeen joskus myöhemmin. 

Päivä pitenee
Eilen oli se päivä, jolloin Helsingin horisontin mukaan päivä alkoi pidetä myös aamusta. Auringon nousu (siis jossain paksun pilvipeiton takana) oli minuutin aikaisempi kuin toissapäivänä.  Illasta auringon lasku on siirtynyt jo 10 minuuttia myöhäisemmäksi aikaisimmasta laskustaan. Valoisaa kohti ollaan siis menossa, mutta hidastahan tämä muutos on. 

Tänään aurinko tuli esiin puolen päivän aikoihin. Kävin katsastamassa lintuja. Seurasaaressa oli taas paljon turisteja, puhuivat itäisiä kieliä.  Vaikka lintujen ruokkiminen on kiellettyä, oli hauskaa seurata kun kanadanhanhet ottivat leipäpaloja lapsilta kädestä.  Isokoskelot olivat ainoita harvinaisempia lintuja.  Eilen meressä oli jotain vesilintuparvia, mutta oli liian hämärää niiden tunnistamiseksi.
Toinen isokoskelo on saanut mukavan kokoisen kalan.  Molemmat koskelot ovat uroksia.  Eilen näin myös naaraan.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua

Oikein rauhallista joulua kaikille tilkkutöiden harrastajille ja myös satunnaisista syistä tähän blogiini eksyneille.  Tuon kranssin olen kuvannut yhdessä suosikkipaikoistani eli Seurasaaren sillalla. 

Oma ompelukoneeni on nyt ollut noin viikon hupun alla. Joulun jälkeen sitten taas se pääsee hommiin.  Toisaalta olisi taas aika huolehtia Tilkkulehden avustamisesta.  Katsotaan, mitä syntyy.

Blogini täytti kaksi vuotta nyt joulukuussa.  Vuosipäivä vilahti huomaamatta ohi,  On ollut ihanaa saada kannustavia kommentteja ja huomata että blogia seuraa moni tilkkuilija, vaikka olen lipsahtanut perinteisestä tilkkuilusta kokeileville sivupoluille. 
Joulukuussa oli pakkaspäiväkin ja silloin kyhmyjoutsenet ja kanadanhanhet joutuivat toimimaan jäänsärkijöinä Seurasaaren rannoilla.  Joutsenten poikaset tulevat lentokykyisiksi kovin hitaasti ja siksi tämäkin joutsenperhe joutui etenemään uimalla vielä joulukuun puolivälissä.  Viime päivien lämpimistä säistä johtuen ne saavat nyt uida avovedessä.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Mitä kukin näkee

Vein ympyräblokkini eilen Syyringin kokoukseen ja esittelin ne show & tell -osuudessa pöydälle levitettynä.  Uskomatonta, miten eri tavoilla katselijat näkivät palat.  Yksi näki linnunradan, toiden rekipeiton, kolmas jotain orientaalia ja neljäs lautasia.  Tuli todellakin selville, että kauneus on katsojan silmissä.  Jos paikalla olisi ollut joku psykologi, hän olisi varmaan voinut päätellä paljonkin katsojien sielunelämästä.  Tosi hauskaa.
Blokkeja on valmistunut 30.  Olen yrittänyt tehdä niitä nyt niin, että vain yhtä väriä eri sävyissä ja vaaleusasteissa esiintyy blokissa.  Vaaleat ompelulangat näyttävät muuttuvan pelkiksi vaaleiksi menettäen itse värin, kun ne laittaa tummista langoista ommeltujen kuviokierrosten väliin mustalle pohjalle.  Tummimmat langat eivät  erotu lainkaan mustasta taustasta, ellei valo satu täydellisesti. 

Pitäisi keksiä, mitä olen oikeasti tekemässä.  Kun blokin koko on 20 cm x 20 cm, niin kokonaiseen peittoon tarvitaan vielä aika liuta.  Mietin, miltä työ näyttäisi, jos laittaisin keskelle isomman blokin, jossa olisi joku trapuntokuvio.  Mustassa kankaassa trapunto voi tosin muuttua näkymättömäksi.  Silti näitä on aivan valtavan hauskaa ja rentoa tehdä.  Vaihdan langan värin joka kierroksella ja samoin vaihdan kuvion.  Nyt ompelen kuviokortin taustalta kuvoita valiten aina yhden sarakkeen kuviot. Sarakkeessa on sopivasti 6 kuviota ja ympyrään tulee 6 kierrosta.  Kun etenen systemaattisesti, ei sama kuvio toistu liian usein ja kaikki kuviot pääsevät käyttöön.  Ympyrät syntyvät ympyräharppi nimisen lisälaitteen avulla.  Se pakottaa ompeleen kiertämään kehää.

Saimme nähdä omin silmin Marlen joulukalenterin ihanat ja hauskat esineet.  Varsinkin Haisuli-pussukka herätti hilpeyttä ja arvoitukseksi jäi olivatko pullot avattuja vai avaamattomia.  Yhdellä kiltalaisella oli esitellä uudella ompelukoneellaan tekemänsä ensimmäinen BSR-tikkaus. Toinen oli tehnyt ihania pieniä kasseja pienille sukulaisilleen.  Vaihdoimme kankaita, kirjoja ja lehtiä.  Tämä vapaa kaupankäyntiosuus on aina mukava ohjelmanumero, jossa kangas johon on itse kyllästynyt, pääsee eteenpäin urallaan.

P.S. asensin juuri kämmentietokoneelleni Berninan sovelluksen, jolla näen, mitä millakin tarvikkeella tehdään ja voin pitää kirjaa omistamistani jaloista ja tarvikkeista tai tehdä toivelistan. Ihan oikeasti tällainen sovellus on olemassa ja toimii. Voit ladata sen omalle mobiililaitteellesi The Quilt Show:n sivuilla olevasta linkistä


lauantai 7. joulukuuta 2013

Sinisiä pussukoita

Tikkasin itsenäisyypäivän alla kaksi pussukka-aihiota.  Kankaaksi valitsin yksivärisen sinisen kankaan, tuollaista Suomen lipun sinistä itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ei ollut taaskaan tarvis saada pussukoita, vaan halu tikata jotain.  Leveyden määräsi kangaspalan leveys ja korkeudeksi tein suurin piirtein saman verran kuin leveys on.   Väissä on 100 % puuvillavanua ja sisäpuoli on samaa kangasta.

Ensimmäiseen tikkasin keltaisella Aurifilin puuvillalangalla ns. höyhenkuvioita, vaikka suomalaisen silmään nuo näyttävät pikemminkin pihlajanlehdiltä.  Samaa kuviota on molemmilla puolilla ja pohjassa on paisley-kuviota.  Tänään kävin ostamassa pusseihin 30 cm pitkät vetoketjut ja ompelinkin ne paikoilleen.
Pussukassa ei ole vuoria, sillä kaunis tikkaus saa näkyä sisäpuolellakin.  Pohja on tehty niin, että pussukka seisoo tukevasti pystyssä. Tässä voi säilyttää vaikka kudinta.  Pussukan nimi on "Keltaiset lehdet".

Toiseen pussukkaan halusin jotain muuta.  Kävin läpi kuviomappiani ja sieltä löytyi kaksi valmista freezer paperikaavaa pupuja varten.  Kaavat ovat syntyneet, kun olen leikannut sabluunoja paintstikeillä maalaamista varten.  Silitin ne kevyesti kankaalle ja tikkasin niiden ympäri.  Tikkaamisen jälkeen irroitin paperit. Toinen lähti kevyesti irti, mutta toinen oli tiukemmassa. Nyt mietin, kiinnitinkö toista liian kauan silitysraudalla, vai johtuiko ero siitä että käytin kahta eri paperilaatua.
Pussukan rajat piirsin reilusti liitukynällä.  Liitu lähtee suurimmaksi osaksi pois tikkaamisen aikana ja osittain merkinnät jäävät saumanvaroihin.  Sininen vesiliukoinen muste ei ole oikea ratkaisu tähän kankaaseen.
Tikkauslankana käytin vaalean harmaata Mölnlycken puuvillalankaa.  Tähän pussukkaan tein lehtien ympärille varjostukset.  Pussukan nimi on "Pupu piilossa".  Koska se on piilossa, en tehnyt siihen yksityiskohtia, kuten silmää.  Pupun mallina on meidän pihan city-kani, jonka onnistuin kuvaamaan joku vuosi sitten.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ritvan näyttely jatkuu vielä

Ritva Ljungqvistin tilkkutöitä on ollut esillä Vantaan Sinellissä syyskuusta asti. Näyttely on myyntinäyttely ja auki vielä 15.1.2014 asti.  Sinelli löytyy Varistosta Martinkyläntie 63:sta. Sinelli on askartelutarvikkeita myyvä kauppa, tosin sieltä löytyy jonkin verran tilkkuiluun liittyviä artikkeleita kuten leikkuumattoja ja leikkausvälineitä ja pieni valikoima kankaitakin on siellä.
Ritva Ljungqvistin tilkkutyö, jonka kuvasin näyttelyssä
Ritva on kuulunut Syyrinkiin sen alusta lähtien eli parikymmentä vuotta.  Ritva on opiskellut tilkkuilun ulkomaisista kirjoista ja lehdistä.  Hän on pitänyt Syyringille monenlaisia kursseja ja opetti Arbiksessakin 90-luvulla.  Kuten kuvasta näkyy, hallitsee hän erinomaisesti valoisuuden käsittelemisen.

Tilkkuyhdistyksen www.finnquilt.fi sivusto on uusiutunut.   Tilkkuyhdistyksen hallitus otti käyttöön julkaisujärjestelmän ja nyt hallituksen jäsenet ylläpitävät sivustoa ilman erillistä ylläpitäjää.  Hieno harppaus viestinnässä.  Osallistuin projektiin tekemällä puheenjohtajalle listan asioista, joita voisi olla siellä.  Hallitus täydensi ja muokkasi listaani ja nyt yhdistyksen säännöt ja moni muu asia, jotka ennen oli piilotettu ns. kiltakansioon ovat luettavissa.  Hienoa avoimuutta.  Kestänee jonkin aikaa ennen kuin ehtivät päivittää kuvia galleriaan, mutta nyt on väline, jolla ajankohtaiset asiat saadaan ripeästi tiedotettua. 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Jäin kiertämään ympyrää

Ympyröiden ompeleminen on niin meditatiivista puuhaa, että jäin ompelemaan niitä.  Hommaan tuli keskeytys, kun poisrevittävä kirjonnan tukimateriaali loppui.
Aiemmin valmistuneiden seitsemän blokin lisäksi sain ommelluksi yhdeksän uutta blokkia.  Nämä ilmoittavat että niiden olemassaolon tarkoitus on muodostaa Yön kuningatar-niminen tilkkupeitto. 

Valmistumisajasta ne eivät onneksi ole toistaiseksi asettaneet paineita.  Ommelkuvioiden valinnassa otin taktiikaksi valita ompeleita mallikortin loppupäästä sovittaen kuitenkin aina edelliseen sopivaksi ja valitsin langankin vähän ommelkuvion mukaan.  Aika outoja ommelkuvioita on tullut vastaan, mutta kokonaisuushan on loppujen lopuksi tärkein.  Oranssissa ympyrässä jouduin käyttämään kirjailu- ja tikkauslankoja, kun oranssi lankavalikoimani oli muuten kovin köyhä.  No 30 tikkauslanka on vähän turhan paksua tähän hommaan.

Pöllömpi juttu
Kävin häikäisevässä joulukuisessa auringonpaisteessa kävelyllä Sibeliuspuistossa.  Siellä näin kolme pitkin objektiivein varustautunutta lintubongaria tähyämässä johonkin ylös.  Kysyin, mitä siellä on ja vastaus oli "Pöllö".  Onneksi äänensävy oli niin kohtelias, että en loukkaantutunut ;D .  Tosiaan puun oksalla istui pöllö, josta sain omalla kamerallani pari kelvollista kuvaa.  Herrat tarkensivat sen olevan hiiripöllö.
Patsaita
Sibelius-monumentti kiilteli joulukuun ensimmäisen päivän häikäisevässä auringonpaisteessa.  Turisteja oli todella vähän, joten sain kuvata rauhassa.
Ilmatar ja sotka -niminen patsas on Sibeliuspuiston toisella puolella.  Aurinko oli niin hankalassa kulmassa, että kuvaaminen oli vaikeaa, mutta sain kuitenkin kuvan myös tästä vähemmän tunnetusta patsaasta.
Veistoksen on tehnyt Aarre Aaltonen voitettuaan Kalevala-aiheisen veistoskilpailun.  Maailmahan on siis syntynyt sotkan munasta Kalevalan mukaan.  Teos on paljastettu vuonna 1946.