torstai 28. marraskuuta 2013

Uusia ympyröitä

Ompelin / kirjoin kolme ympyräblokkia lisää.  Homma on helppoa ympyräharpin avulla.
Lankoina käytin taas kaikenlaisia, mitä löytyy.  Yritän edelleen kuluttaa puolanloppuja pois tilaa viemästä.  Jotkut keinokuitulangat kiiltävät hienosti.  Blokkeja on nyt 7 kpl.  Niistä ei vielä ainakaan peittoa saa. Noista kolmesta blokista tuli nyt kuvassa aika hassun naaman näköinen, jossa on silmät ja suu pyöreänä:)

Ompeleiden valinta oli välillä vaikeaa. Yritän käyttää mahdollisimman monta erilaista kuviota.  Olen huomannut että kuvioilla on kolme erilaista ilmentymistapaa 1) mallikortilla esitetty kuvio 2) koneen näytöllä näkyvä kuvio ja lopuksi 3) ommeltu kuvio.  Viimeinen vaihtoehto on se mitä tavoittelen, mutta aika usein se on kovin erilainen sitä esittävistä kuvista.

Ommelkortit
Niinpä lähdin ottamaan selvää, mitä ompeleita koneessani on.  Mallikortilla on 180 erilaista ommelta mielivaltaisessa järjestyksessä.  Tai siis ovathan ne numerojärjestyksessä ja hyötypistot ja napinlävet ovat peräkkäin.  Kaikki muu on sitten umpimähkäistä.  Manuaalin mukaan ne eivät myöskään täsmää rinnakkaismalleihin.  Logiikkaa en ole keksinyt.  Kesken leveiden koristeiden on mm. kapean kapea siksak, joka esiintyy jo hyötyompeleiden joukossa.  Onneksi osa kuvioita on ommeltuna huomattavasti upeamman näköisiä kuin mallikortilla ja näytöllä.
Olen nyt ommellut kuusi sarjaa ommelmalleja koetilkuille.  Napinläpiä en viitsinyt ommella.  Jos jossain elämänvaiheessa aion ommella napinläven, niin teen kokeiluni silloin.  Kahdella edellisellä ompelukoneellani en ommellut yhtään napinläpeä, joten saattaa mennä vuosia ennen kuin tehtävä tulee vastaan.  Ompelin ompeleen ensin koneen tarjoamalla oletusarvolla.  Sitten muuttelin pistonpituutta ja leveyttä.  Suurimmassa osassa ompeleita oletusarvot ovat aivan passelit, mikä on todella hieno juttu.  Näitä koeompeleita tehdessä käytin aika monta rullaa tyhjäksi.  Tässä kun ei ole väliä, vaikka kesken ompeleen joutuisin vaihtamaan toisen ylälangan loppuneen tilalle.

Jokaisen ompeleen alkuun merkitsin ompeleen numeron ja sen vasemmalle puolelle käyttämäni piston pituudet ja leveydet.  

Joo, melkoisen mekaanista hommaa.  Mutta uskon noista malleista olevan apua vastaisuudessa.  Ja tutustunhan koneeseeni todella hyvin.  Koetilkkujen taustalla on silitettävä tukimateriaali.  Silitettävä materiaali saa jäädä tukemaan näitä ommelkortteja.  Todennäköisesti kiinnitän aina kaksi korttia yhteen selätysten ja kokoan kirjaksi.

Annoin sisarelleni kopion kirjoittamastani vapaan konetikkauksen ohjeesta.  Hänkin joutui kaivamaan koneensa manuaalin  esille, että löysi mistä alasyöttäjän saa lasketuksi pois päältä.  Hän on kuitenkin tehnyt valtavasti vaatteita ompelukoneellaan ja osaa ne niksit. Kuinka moni meistä todella tuntee ompelukoneensa ominaisuudet laidasta laitaan?

Työväenopisto jäi 1,5 kuukauden talvilomalle.  Vaikka olen tehnyt niitä näitä enkä opettajan määräämiä töitä, niin on ollut hienoa kun voi kyselle osaavalta opelta neuvoja ja ratkaisuehdotuksia.


tiistai 19. marraskuuta 2013

Sydän ja renkaita

Taas iski tarve tikata, mutta ei ollut sopivaa kohdetta.  Isomman kohteen suunnittelu olisi kestänyt liian kauan, niinpä otin kaapista vaihteeksi mustan kangaspalan ja leikkasin siitä tikkaamiseen sopivat palat.  Edessä ja takana on samaa kangasta ja välissä valkoinen puuvillavanu.
Piirsin paperille sydämen ja leikkasin kahtia ja käytin puoliskoja kaavoina.  Idea sydämeen tuli Sharon Schamberin videoiden katsomisesta (videot ovat katsottavissa 15.12.2013 asti).  Tämä ei ole yhtä täynnä kaikenlaista piperrystä kuin hänen tekemänsä.  Reunat vedin muutamaan kertaan siksakilla.  Nyt ei ollut inspiraatiota kantata työtä.  Mikä tämä kappale on?  Jaa-a, sasse.

Mustasta kangaspalasta riitti vielä neljään ympyräkirjontatilkkuun.  Kulutin taas langanjämiä.  Langan menekkiä on aika vaikeaa arvata enkä siksi saanut tyhjennetyksi rullia siihen tahtiin kuin olisin toivonut.  Langat ovat pääsääntöisesti äidiltäni vaateompeluprojekteista jääneitä lankoja.  Ei mitään huippukirjontalankoja, mutta kivaa jälkeä noillakin saa. 
Kun lankarullassa lukee Made in West Germany, on jo aika käyttää se johonkin. Tällaisessa työssä lanka ei joudu rasitukselle eikä kulumiselle alttiiksi, joten haurastuva lankakin kestää.  Viisaat sanovat, että ompelulangat haurastuvat iän myötä.  En ole huomannus sitä itse ja valikoimissani on 50 vuotta vanhoja rulliakin mm. no 80 aluslankaa, jonka äiti taisi hankkia 50-luvulla.  Hyvin se toimii vieläkin. 
Paloja on nyt neljä.  Mitä niistä tulee, jää nähtäväksi.  Taustalla on vielä jäljellä poisrevittävä kovikekangas siltä varalta, että haluaisin lisätä jotain noihin.  Moni ommelkuvio yllätti iloisesti. Kortilla olevista kuvista on hankala nähdä, millaista jälkeä todella tulee.  Kun ompelee kaksi vaisua kuviota rinnakkain, niiden yhdistelmä onkin näyttävä.  Pääsääntöisesti käytin valmistajan oletusarvoja leveydeksi ja piston pituudeksi, mutta parissa piston pituuden kasvattaminen antoi paremman lopputuloksen.  Ensimmäinen ympyrä on harpin sallima mininimi, sitten lisäsin aina kaksi pykälää seuraavaan ympyrään.

Ympyräharpin nuppi, se peijooni, lähti taas karkuteille eikä suostu tulemaan esille.  Kokeilin piikkiin pinssin nipistettävää taustakappaletta. Halleluja, sehän toimii paljon paremmin kuin alkuperäinen väritön ja karkaileva silikoninuppi.  Se pysyy paikoillaan, vaikka käsi osuisi siihen.


torstai 14. marraskuuta 2013

Tilkkutanssit ja pussukka

Tilkkutyöni "Tanssitaanko Pulunen" ei sijoittunut Tilkkuyhdistyksen kilpailussa.  Tuomaristo ei pitänyt ainakaan värityksestä eikä ilmeisesti ymmärtänyt huumoriani.  Teknistä toteutusta ja tikkauksia kehuttiin. Tuomarien arviot olivat ristiriitaisia, siis heidän tekstinä antamat lausunnot ja rastitukset eivät edes täsmänneet.   Reunuksista (vai boordista?) ei pidetty ja tosiaan Lea oli jo käskenyt purkamaan kanttauksen ja tekemään uudestaan, mutta aika ei riittänyt. 
Se, että työ ei sijoittunut palkinnoille oli tietysti pettymys, mutta karvainta oli se että kilpailusihteerin mielestä minulle ei edes kannattanut ilmoittaa sitä että työ ei sijoittunut eikä sitä että Tilkkulehdessä olisi kilpailun tulokset kaikkien nähtävissä.  Kirje, jonka sain oli täynnä toisarvoista löpinää. Ydinviesti puuttui kokonaan.  Sain siis vasta lehdestä  varmistuksen ettei työ sijoittunut. Ensikertalaisen kilpailijan olisi varmaan pitänyt ymmärtää että kun ei sanota että olisi palkinto tulossa niin sitten ei ole.

Pitkällisen miettimisen jälkeen latoin nyt kuvan näkyviin, koska tänään on Syyringin kokous eivätkä kiltalaiset ole nähneet työtäni.

Lisätty 15.11.13: Nyt voit koota itse  100 palan palapelinä tanssivat pulut.

Töiden työstäminen valmiiksi jatkuu.
Kesällä tikkaamani pussukan aihio muuttui eilen pussukaksi.  Sensei Ulla sai taas neuvoa kädestä pitäen pussukan teon.  Koska olin ostanut vetoketjun tikkaamani kappaleen pidemmän sivun mukaan eli 30 senttisen ja vetoketjun paikka oli lyhyemmällä sivulla, niin jouduin jatkamaan sivuja vetoketjuun sopivaksi.
Tikkaamisen esittelin jo aiemmin blogissani BSR-tikkauksia.  Oli hupaisaa, kun yksi tilkkutyökurssilainen näki työn kädessäni ja tunnisti sen Tilkkulehdessä olleeksi tikkaustyöksi. Maija Syyringistä oli tuonut uuden Tilkkulehden kurssilaisten nähtäväksi.  Pussukassa ei ole vuoria.  Sensei Ulla oli sitä mieltä, että kaunista tikkausta ei kannata peittää.  Niinpä sisäpuoli on samaa kangasta kuin päällipuoli ja tikkauslankakin on sama keltainen.

Tilkkulehdessä oli tällä kertaa mm. juttuni BSR:stä (Bernina Stitch Regulator).  Olen pitänyt kirjaa Syyringin Tilkkulehdelle toimittamista jutuista ja näköjään olen tänä vuonna avustanut lehteä neljällätoista jutulla.  Hauskasti Tilkunviilaaja on avustanut täsmälleen samalla määrällä juttuja. Emme tietääkseni kilapaile juttujen määrässä toisiamme vastaan vaan teemme sen hyvässä yhteishengessä, jotta lehti palvelisi paremmin lukijakuntaa ja muut lähtisivät kilpailemaan kanssamme juttujen laadussa ja määrässä.  Noin puolet Tilkkuyhdistyksen jäsenistä on kiltoihin kuulumattomia eli ns. lehden tilaajia.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Viimeistelykone

Meille tilkkuilijoille on kehitetty monenmoista apuvälinettä viimeisen 20 vuoden kuluessa. Tästä harrastuksesta on tullut suuri teollisuuden ala.  Kaikki apuvälineet auttavat tilkkutöiden kivoissa työvaiheissa.  Mutta hankalimpaan ja tylsimpään vaiheeseen ei ole olemassa mitään erityistä.  Reunakaitaleiden suhteen on edelleen vallalla olettamus, että ne täytyy kääntää nurjalle ja kiinnittää itkien ja käsin ommellen huomaamattomin pistoin. 

Olen alkanut miettiä, millainen voisi olla viimeistelykone.  Sen pitäisi olla pienikokoinen ja sen pitäisi osata hoitaa tilkkutyön reunakaitaleen ja ripustuskujien teko ja kiinnittäminen tyylikkäästi.  Nimilapun teko ja kiinnittäminen kuuluisivat myös siihen.  Samoin se voisi myös tehdä tilkkutyöhön sellaiset piilomerkinnät tekijästään, joita ei pystyisi poistamaan rikkomatta koko työtä. 

Sellaista konetta mietiskellen kiinnitin tiklityöhön ripustuskujan.  Reunakaitale ja nimilappu olivat kiinnittyneet työhön jo aiemmin.
Kaksinkertaisen reunakaitaleen kiinnitin koneella ensin takaa ja sitten edestä.  Olen selvästi edistynyt reunakaitaleen päiden yhdistämisessä.  Ripustuskujan ompeleminen käsin sattui, mutta nyt minulla ei ole enää yhtään valmiiksi tikattua työtä, joka odottaisi näiden tylsien työvaiheiden tekoa.  Hurraa!

Keskeneräisiä töitä ovat ainakin
1) Pikamatka maailman ympäri peiton kokoaminen ja tikkaaminen (sopivaa kohdetta ei ole vielä löytynyt, joten tällä ei ole kiirettä)
2) Viime syksynä tilkkutyökurssilla aloitettu hain hammas-kassi
3) Viime talvena tilkkutyökurssilla aloitettu viuhkakassi
4) Kompassityö lentävine hanhineen.  Tällekään ei ole löytynyt sopivaa käyttötapaa, joten sen jatkaminen ei ole mielekästä.  Teknisenä harjoituksena tämä oli oikein kiva, mutta tästä tuli vähän suurikokoinen.
5) Tikattu pussukan aihio
6) Kolme paneelia liimaharsoapplikaatiohanhia.  Lintutauluja on jo niin paljon, että näistä pitäisi tehdä jotain muuta. Pohjakangasta olisi riittävästi peittoon, mutta en tiedä, kuka haluaisi valkoposkihanhen kuvia täynnä olevan peiton.
7) Hirsimökkipeiton palat.  Tämä taitaa kuulua kategoriaan "kaikkia tilkkutöitä ei kannata tehdä valmiiksi"
8) Vielä vanhempia koetilkkuja, joista aika on ajanut ohi

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Valmis rva Punis

Täysin valmiiksi tehtyjen tilkkutöiden määrä kasvaa kohisten.  Nyt ompelin ripustuskujan naaraspunatulkkutyöhön.  Punatulkku perustuu sisareni ottamaan valokuvaan ja linnun kuvan toteutin liimaharsoapplikaationa.
Vaikka olen viimeistellyt muutaman tilkkutyön viime päivinä, niin suunnitteluseinälläni on edelleen joukko keskeneräisiä töitä.  Täytynee taas ottaa mukaan tilkkutyökurssille jotain seinällä roikkuvista ja viimeistellä.

Jotta toden teolla alkaisin suunnitella suomalaisbrittiläisen kangasvaihdon työtäni, niin täytyy saada seinältä lisää töitä pois.  Minulla on ajatus, mutta en ole piirtänyt sitä vielä paperille.  Työn mitat koen haasteellisina. Leveys on 40 cm ja korkeus on 80 cm.  Mahdolliset tekniset kokeilut täytyy ensin tehdä jostain muusta materiaalista kuin briteistä saamistani.
Mukava britti, joka sai lähettämäni kankaat otti yhteyden sähköpostilla.  Hänelle Marimekko ja Kangastus olivat täysin tuntemattomia valmistajia.  Valistin häntä.  Kankaat alkoivat hänestä tuntua mielenkiintoisemmilta, kun hän sai taustatietoja.  Hänelläkin on blogi ja hän on tehnyt samalla mallilla paperiompelukompassin, jota kiertävät lentävät hanhet, kuin itsekin tein viime keväänä.  En ole vielä saanut lähetetyksi korttia henkilölle, jonka kankaat päätyivät minulle.  Tavallisen kirjeen kirjoittaminen vaatii paljon enemmän puhtia kuin sähköpostin kirjoittaminen, tämä siitä huolimatta että postiin on muuta asiaa joitakin kertoja viikossa.

Päivitetty 11.11.2013
Viikolla tuli palautetta Tilkkutanssit-tilkkutyökilpailun tuomaristolta kilpailutyöstäni.  Oli mukavaa saada palautetta.  Mutta kirjeen sisältö oli harhaanjohtava.  Sain siitä käsityksen, että kilpailun tulokset julkistetaan maaliskuussa, mutta tulokset julkistettiin tuoreessa Tilkkulehdessä.  Työni ei sijoittunut.   Joka tapauksessa tulin toteuttaneeksi lupaukseni osallistua joskus tilkkutyökilpailuun. 


perjantai 8. marraskuuta 2013

Valmista pukkaa taas

Otin tilkkutyökurssille mukaan neljä keskeneräistä tilkkutyötä.  Päädyin tekemään ompelukonehommia ja ompelin kesällä tikkaamaani tyynynpäälliseen vetoketjun ja sivusaumat.  Vähän jäi kotiin käsin ommeltavaa, mutta nyt tyyny on valmis.  Joku kurssilainen ihmetteli, kun laitoin myös taakse tikatun paneelin.  Totesin vain, että tärkeintä ei ole saada aikaan tyyny, vaan tikata. 

Täysin valkoista valkoisella.  Koska sohva on kellertävän valkoinen niin tyynykin voi rauhassa kellastua ilman että siitä aiheutuu ongelmia.  Hanhet perustuvat omiin valkokuviin ja ne on tehty trapuntona.  Vapaan tikkauksen olen tehnyt kotiompelukoneellani.

Kun laitoin tyynyn päällisen sisään, pullistuivat tikkauksen väliin jäävät kohdat hämmästyttävän muhkeiksi, vaikka muualla kuin hanhissa on vain yksinkertainen puuvillavanu.

Oranssi Vastapäivään tilkkutyö on nyt keinoaurinkona olohuoneen seinällä.  Onpa hyvä, että katon rajassa on galleriakisko ja siihen ripustusvälineitä riittävästi.  Ei tarvinnut porata reikiä betoniseinään.  Valmis keppikin löytyi, kun olin saanut varistyötä varten kaksi vaihtoehtoista keppiä.

Vanhempi tilkkukassi
Eilen kävi kylässä vanha ystävä ja hänellä oli mukanaan muutama vuosi sitten ompelemani tilkkukassi.  En muistanut ollenkaan tuota kassia ja etenkään siihen metallilangalla ompelemaani ruututikkausta.
Kassin sisustankin olen ommellut tuollaisista 5 cm x 5 cm tilkuista.  Olen tehnyt tuon 2000-luvulla, mutta tarkemmasta vuodesta ei ole aavistustakaan.  Jostain syystä jäi valokuvakin ottamatta valmistumisen kunniaksi.



maanantai 4. marraskuuta 2013

Valmista tuli - ihan oikeasti

Vastapäivään työni on nyt sitten ihan oikeasti valmis. On nimilappu, reunakaitale ja kolmiosainen ripustuskujakin.  Oi, miten ihanaa olikaan päivittää tilkkutöitä-sivuani ja kirjata tuo työ valmistuneeksi.  Eihän aikaa vierähtänyt kuin ehkä 4-5 vuotta.  Onneksi en hosunut vaan annoin ajan kulua ja opettelin tikkaamaan kunnolla.  Nyt voin olla ylpeä tikkauksistani.
Kuvasin työn tilapäisessä ripustuksessa. Varsinainen ripustuspaikka pitäisi löytää täältä kotoa, jotta saan tuosta työstä päivänpaistetta kaamoksen pimeyteen.

Päivän muut aikaansaannokset ovat tiklityön reunakaitaleen kiinnittäminen  ja ripustuskujaputkien ompeleminen punatulkkutöitä varten.  Ripustuskujat ovat tällä hetkellä nuppineuloilla kiinni töissä.  Aloitin käsinompelu-urakan suurimmasta.  Se oli ihan fiksu valinta.  Työ on nyt viimeistä pistoa myöten valmis.

Olen kuullut ihmisistä, jotka tekevät aloittamansa tilkkutyön täysin valmiiksi ennen kuin aloittavat seuraavaa.  Aika outoa.  Eilen aloitin taas uuden käsityön. Todella pienen sellaisen. Päätin kokeilla, miten frivolité-pitsin teko sujuu kipeällä kädellä.  Ihan kivasti meni.  Siinä ei tarvitse kääntää kättä, joten ranne ei rasitu.  Vasemman käden pikkurilli on se paikka, joka rasittuu eniten.  Sen ympärillehän kiristän kerältä tulevan langan.  Olin ostanut joku vuosi sitten uusia pitsilankojakin ihan sen takia, että olivat niin herttaisen liiloja.
Tässä pitsin alku, kerät ja sukkula.  Tuo Aeron sukkula on siitä ihana, että puolan saa ulos ja täytetyksi helposti.  Täyttämisen ajaksi puola kiinnitetään sukkulan päässä olevaan pidikkeeseen. Sukkulassa on myös virkkuukoukun kärki, jonka avulla langan saa helposti vedetyksi lenkistä läpi, kun kaaria ja renkaita kiinnitetään toisiinsa. Laitoin eilen päivällä myyntiin muutaman frivolite-kirjan/lehden ja yön aikana osa jo huudettiin.  Ilmeisesti tässä maassa on joku toinenkin, joka harrastaa tätä käsitöistä hitainta lajia.